Lenny Kravitz Hartwall Areenalla 4.7.2005

[Barnaby]

Nyt tuli palauduttua kotiin sellaisesta konsertista, jollaisia ei Suomessa usein nähdä. En nyt ehkä ole aivan Lennyn musiikin täsmäkohderyhmää, eivätkä ne väli-tilulilut ja saksofoni-pasuunat aivan iskeneet, mutta fiilis, jumalauta mikä fiilis siellä Areenalla oli!

En tiedä oliko ensimmäinen kunnollinen hellepäivä ja Lennyn keikan 16 vuoden odotus tuottanut hurmoksen, joka nähtiin. Lopussa _koko_ istumakatsomokin HYPPI Are you gonna go my way'n tahtiin.

Monesti ison maailman artistit kiittelevät kuinka olitte ihana yleisö ja voi voi kun ihanaa olla täällä. Tällä kerralla Lenny ei pelkästään kiitellyt noin pariinkymmeneen kertaan jengiä, vaan myös polvistui ja kumarsi molemmille katsomonsivuille. Aika monet te olette ihania -liturgiat olen kuullut, nyt tuntui löytyvän myös vastinetta niille sanoille.

Itse en muista mitään keikkaa Suomessa mikä vetäisi tämän illan tunnelmalle vertoja. Naisjaoston mukaan Robbie Williams oli jotain tämäniltaisen suuntaista, mutta oli Lenny kyllä parempi.

On se mieletön Pimp Daddy se Lenny!

 

[pettter]

Mä en ollut Lennyn keikalla. Enkä ole muutenkaan kova Lenny fani. Toki tiedän ne kuuluisimmat biisit kun väkisinkin niitä radiosta yms. kuulee, ja ihan hyviä ne on. Mulla on tuolla hyllyssä joku yli 10-15v vanha Mick Jaggerin soololevy, jossa Lenny on mukana. Ja olihan Lenny mukana Jaggerin toisellakin soololevyllä pari vuotta sit.

Mä kyl uskon että Lennyn keikoilla on kova meno, varmaan kuten Robbienkin. Epäilisin että keikoilla katsojat on varmaankin 15-30 vuotiaita, jotka tykkää bilettää. Ja onhan se musakin sellaista "tanssimusaa" ja keikoille mennään pitämään hauskaa. Naiset kiljuu kun näkee tollasia "seksisymboleita".

Mä oon tänä vuonna nähnyt hartwalilla ja nordiksella livenä John Fogertyn ja Mark Knopflerin. Ne on sellaisia noin viiskymppisiä artisteja jotka ovat soittaneet jo 20-30 vuotta. Keikoilla moni fani on saman ikäisiä ja kuunnellut joskus nuoruudessaan kyseisiä bändejä, joten nyt tulevat kuuntelemaan kevyttä rautalankarokkia ja möllöttämään keikalle. Ehkä jalka vähän väpättää kun vanhat muistot tulee mieleen. Fogertyn keikalla olin lavan edessä ja ainakin siellä oli kova meno. Knopflerin keikalla areenan kentällä ei saanut seisoa, vaan sinne oli tuotu penkit. Jos nousi seisomaan niin henkilökunta tuli ja käski istumaan. Se vähän latistaa fiilistä, mut tavallaan sopii sen tyyliselle artistille, musiikille ja yleisölle. Ai niin, olinhan mä pari viikkoa sit kattoo jäähallissa sitä cocacolan soundwave keikkaa, Avril Lavignea yms. Mä vähän veikkaan että siellä oli moni pikkutyttö ekaa kertaa konsertissa, eikä oikein tiennyt miten "käyttäytyä" tai oli vanhempien kans. Osa oli saanut kokiksen kilpailusta ilmaiseksi lipun. Mut oli siellä kuitenkin ihan hyvä meno, ja ainakin itselleni oli uutta että hitaan biisin aikana sytkäreiden lisäksi pimeässä jäähallissa yleisö laittoi kännyköistä valot päälle kun bändi niin ehdotti, oisko ollu Simple Plan. Eihän pikkutytöillä oo sytkäreitä, vaan kännykät taskuissaan. Mut oli tosi hieno näky. Sori mä vähän eksyin aiheesta.

 

[Pateettinen]

Nyt tuli palauduttua kotiin sellaisesta konsertista, jollaisia ei Suomessa usein nähdä. En nyt ehkä ole aivan Lennyn musiikin täsmäkohderyhmää, eivätkä ne väli-tilulilut ja saksofoni-pasuunat aivan iskeneet, mutta fiilis, jumalauta mikä fiilis siellä Areenalla oli!

Tuli lähdettyä keikalle tsekkaamaan lähinnä meininkiä, kun ei tuo Lennyn musa ole koskaan liikaa kolahtanut. Toisaalta tämmöisellä keikalla on hyvä "rockpoliisimaisesti" bongailla hyvää soittoa, vaikkakin esim. rumpusoolot kuulostavat ovat aina koomisen turhia. Vaikeampaa se on kuitenkin heittää tarkkoja ja tyylikkäitä komppeja. Hassua huomata, että talvella nähdyssä Anastacian keikassa oli soitannollisesti paljon samoja elementtejä - funkkia, tiukkoja sooloja ja artisti antoi mainiosti tilaa pätevälle bändille.

Tajusin vasta keikan edetessä, että äijähän on tehnyt ison kasan hittejä, kun lähes koko setti kuulosti tutulta. Isoimman vaikutuksen teki kuitenkin tuo fiilispuoli - en olisi uskonut, että näin tohkeissaan yleisö olisi voinut olla. Hieno show kertakaikkiaan.

Nyt onkin sitten jännä odottaa, mitä Black Sabbath tänään tarjoaa...

 

[Johannes]

Minä olin tietysti paikalla, kun olen digannut Kravitzin meininkiä ensimmäisestä "Let Love Rule"-levystä alkaen. Olin Lennyn keikalla vuonna 1990 Oaklandissa, kun hän oli tehnyt vasta tuon ensimmäisen levyn, joten tiesin odottaa hienoa keikkaa, koska Kravitz on loistava muusikko. Kravitz ja bändi eivät tuottaneet pettymystä erittäin naisvoittoiselle yleisölle. Katsomon kissalauma oli pistänyt parhaat päälle periaatteenaan, vähän on enemmän ja tytöt olivat todellakin tulleet paikalle bailaamaan.

Lennyllä on sen verran hittejä, että niistä saa yli 2 tunnin keikan kasaan ilman hiljaisia hetkiä. Loppu kohti tahti vain kiihtyi ja Kravitz sai katsomon lähes orgastiseen tilaan "Are You Gonna Go My Way" biisillä. Tämän porukan kun saisi lätkämatseihinkin. : )

Kravitz ei ole aikaisemmin esiintynyt Suomessa ja täyden Areenan riehuminen tuntui jopa hieman yllättävän hänetkin. Lenny lupailikin tulla pian uudestaan. Tätä hän suorasti alleviivasi esittäessään biisiä "Again". Bändissä vaikutuksen allekirjoittaneeseen teki erityisesti naisrumpalin voimakas esitys.

No nyt on nähty "minister of rock and roll" Helsingissä, Let Love Rule.

 

[Idefix]

Olihan keikka! Lenny kolahti kunnolla -02, jolloin olin Pariisissa kahdella keikalla ja lisäksi sattumalta osuin Virgin Megastoreen akustiselle promokeikalle. Noista jäi muistiin, että äijä on läpeensä rock ja pakko nähdä uudelleen.

Keikan alkuosa oli kyllä tyylikkään mahtipontinen, nyt tultiin lavalle sinä ministerinä, joka titteli aiemmilla kiertueilla oli lunastettua. Ikävä kyllä alkukeikan torvensoitto meni multa musiikillisesti täysin ohi. Olin jopa pettynyt, koska aiemmat keikat olivat tykitystä alusta loppuun ilman sen suurempaa pimp-meininkiä. Where are we runnin'? aloitti sitten sen setin, jonka takia liput hankin. Ja Cindy oli tietenki loistava!

Keikan jälkeen ei voinut taas kuin pyöritellä päätään, Areena oli vedetty sellaiseen menoon etten ollut ennen nähnyt. Yleensä vaisut suomalaiset ovatkin samanlaisia riehujia kuin muissa maissa, kunhan on oikea äijä sytyttämässä.

Niin - ja kyllä oli kiva kuulua sukupuolivähemmistöön eilen, sen verran yritystä oli tytöillä katsomossa.

 

[Jude]

Nyt voin kuolla rauhassa.

Allekirjoittaneen yli kymmenen vuoden odotus palkittiin todella komeasti. Harvoin olen ollut näin innoissani miehen näkemisestä, mutta nyt fiilikset ovat edelleen aivan huipussaan. Ja kaikkien väärinkäsitysten välttämiseksi totean, että tähän ei liity mitään seksuaalista.

Lennyn astuessa lavalla hänelle annettiin varmaan kymmenen minuutin standing ovation. Tai siltä se ainakin tuntui. Toisena(?) biisinä esitetty "Let love rule" räjäytti pankin täydellisesti, eikä keikasta enää voinut tulla epäonnistunutta. Settilista oli tehty todella onnistuneesti ja suosikkilevyltäni Mama Saidilta soitettiin ainakin Fields of Joy, Always on the Run, Stand By My Woman ja It ain't over 'til it's over. Debyyttilevyltä jäin odottamaan Mr. Cab driveria.

Saundit alkoivat kolmannen kappaleen kohdalla olemaan kunnossa ja bändi kuulosti taustalaulajineen ja torvisektioineen todella komealta. Are you gonna go my way'sta en ole koskaan erityisesti pitänyt, mutta siinä euforiatilassa, Areenan huutaessa ja taputtaessa täysillä, biisi kuulosti varsin mainiolta. Sääli, että Areenalla on tällä viikolla tungosta, olisin mielelläni nähnyt vielä toisenkin keikan. Ainut pettymys keikassa oli se, että Jenkkikiertueella lämppärinä ollut Nikka Costa ei tullut mukaan.

Tekstini on sekava ja huonosti jäsennelty, mutta antakaa anteeksi, en ole saanut jäsenneltyä keikkaa vielä mielessäni.

 

[Richter_35]

Olin itse kanssa keikalla, ja olen monta vuotta ollut Lenny fani, joskin uusin tuotanto on mennyt minulta vähän ohi. Meininki oli ihan OK mutta jotenkin ei vaan kolahtanut minuun se meno. En tiedä miksi mutta koko ajan oli sellane fiilis että ei se ollut niin jees kuin se olisi voinut olla. Olin tossa pari vuotta sitten chili peppersien keikalla Turussa (areenaan en saanut lippuja) ja se oli tosi hyvä konsertti mielestäni, ja tämä ei nyt oikein vaan istunut. Ainoat biisit jotka kolahti samalle tasolle kuin mitä RHCP:n konsertis kolahti niin olivat juuri Fly Away ja Are you gonna go my way.

 

[Osmo Rapeli]

Olin itse kanssa keikalla, ja olen monta vuotta ollut Lenny fani, joskin uusin tuotanto on mennyt minulta vähän ohi. Meininki oli ihan OK mutta jotenkin ei vaan kolahtanut minuun se meno. En tiedä miksi mutta koko ajan oli sellane fiilis että ei se ollut niin jees kuin se olisi voinut olla.

Kaikki levyt hankkineena olen tullut todennäköisesti tieni päähän Kravitzin albumien ostajana. Neljä ensimmäistä levyä tarjoavat tiukkaakin tiukempaa, alkukantaista, perinteistä hard rockia ja muita kuten gospelvaikutteita sisältäviä toinen toistaan parempia biisejä joissa on sanomaa.

Viitoslevystä lähtien sitten taito kirjoittaa biisejä, soittaa ja laulaa niitä on säilynyt...mutta se jokin vain puuttuu. Biiseistä on tullut liian seniilejä ja se viimeinen puristus loistaa poissaolollaan, hyvää ja tarttuvaa poppia sinällään mutta ei...ei ollenkaan samaa. Viimeisin levy ehkä pahimpana pettymyksenä.

Livenä toimii aika hyvin edelleen muttah...

 

[Jude]

Vielä tähän Helsingin Sanomista kopioitu settilista:

Minister of Rock'n'roll
Live
Let Love Rule
It Ain't Over 'til It's Over
Always on the Run
Where Are We Runnin'
Tunnel Vision
Be
Stand by My Woman
Fields of Joy
Dig In
American Woman
Fly Away

Lady
Again

Are You Gonna Go My Way