Lemonator

  • 8 758
  • 55

Rok

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukat
Pikaisella etsinnällä en ainakaan huomannut, että samaisesta orkasta olisi ketjua olemassa. Jos sellainen on, joku saa puolestani kaivaa sen esiin.

Noh, asiaan. Lemonator on mielestäni aivan täydellisesti tehtyä poppia. Eilen kävin bongaamassa bändin livenä Nosturin lauteilla, enkä joutunut pettymään. Soitto pelasi livenäkin loistavasti, ja Kurjen Lasse sekä soolokitaristi olivat loistavia lavapersoonia. Lähinnä ihmetystä herätti se, että Nosturi ei ollut luultavasti edes puolillaan. Muistelisin nimittäin, että herrojen Tavastian-keikka olisi myyty loppuun tuossa taannoin...

Yhtään pumpun levyä en ole vielä ehtinyt hankkia, enkä eilenkään pystynyt korjaamaan asiaa, koska paikan päälle ei oltu valitettavasti pystytetty "krääsänmyyntipistettä". Nyt olisi kuitenkin aikeissa tutustua yhtyeen soundiin myös levyllä, eli mitä neljästä platasta suosittelisitte ensiostokseksi?
 

Jude

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Roosters U13
Viestin lähetti Rok
Nyt olisi kuitenkin aikeissa tutustua yhtyeen soundiin myös levyllä, eli mitä neljästä platasta suosittelisitte ensiostokseksi?

Erinomainen aihe. Bändin kolmas albumi The Waltz soi parhaillaan CD-soittimessa. Lemonator on ehdottomasti yksi Suomen parhaista bändeistä. Kahdeksan tai yhdeksän Tavastian keikkaa nähneenä sanoisin, että se on ehdottomasti yksi parhaista livebändeistä, mitä olen ikinä nähnyt/kuullut. Lauantai-ilta, pari olutta ja Lemonator Tavastian lavalla, niin viikonloppu on onnistunut.

Mitä bändin tuotantoon tulee, niin jokaisella levyllä on jotain erilaista, joten kaikki kannattaa ennemmin tai myöhemmin hankkia. Ensimmäiset ostokset voisivat olla vaikka tuorein albumi Grandpop sekä tällä viikolla uudelleen julkaistu debyyttialbumi Yellow.

Nosturin keikkaa en valitettavasti päässyt katsomaan, mutta edellinen Tavastian keikka oli suorastaan huikea.

Lisää orkesterista osoitteessa:

http://www.lemonator.net

EDIT: Muutama panovirhe
 
Viimeksi muokattu:

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Onhan tuota tullut diggailtua aina ensimmäisestä albumista asti. Suosikkibändirankingissani se on jossain pistesijoilla, ei ihan terävimmässä kärjessä.

Kaikki albumit tietysti löytyy ja sinkuista olen pyrkinyt haalimaan sellaiset, joilla on uusia biisejä mukana. Not Your Gamesta nykypäivään löytyy kaikki. Ensimmäinen EP ja Superb-singlellä oleva My Donut Mind-biisi löytyvät vain poltetussa muodossa, mutta jos ne joskus kävelevät vastaan ja on ylimääräistä rahaa, varmaan hankin nekin. Vähintään parikymmentä euroa kipaleelta taitaa joutua pulittamaan.

Livenä olen nähnyt ne toistaiseksi vasta yhden kerran. Loppuvuodesta 1998 Tavastialla. Olisi kyllä pitänyt käydä jommallakummalla tämän vuoden Helsingin keikoista, mutta jäi väliin.

Uusin albumi Grandpop on aika turvallinen aloitus. Tyyliltään kevyempää The Waltzia taitaa useimmat pitää bändin parhaana, mutta oma vaakani kallistuu kuitenkin tehokkaimman mielipiteiden jakajan eli Maison Rilaxin puolelle. Se ei välttämättä ole ensimmäiseksi Lemonator-levyksi hyvä hankinta, mutta ei kannata missään tapauksessa sivuttaa, jos muista levyistä tykkää. Kuulemma jo pieneksi keräilyharvinaisuudeksi muodostuneesta debyyttialbumi Yellowstakin on otettu uusi painos.

Yellown ja Maison Rilaxin välissä ilmestynyt Pronounced Lemon Ate Her-EP ansaitsee ehdottomasti kunniamaininnan. Se pitää sisällään mm. Picture Perfect Skyn, joka on ainakin lähellä mielestäni parasta Lemonator biisiä.

EDIT: Kiireessä kun kirjoittaa, tulee vielä enemmän virheitä kuin normaalisti. Pahimmat korjattu...
 
Viimeksi muokattu:

Barnaby

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ari Gold
Näin - saatiin Suomen parhaalle bändille oma ketju.

Viestin lähetti Rok
Noh, asiaan. Lemonator on mielestäni aivan täydellisesti tehtyä poppia. Eilen kävin bongaamassa bändin livenä Nosturin lauteilla, enkä joutunut pettymään. Soitto pelasi livenäkin loistavasti, ja Kurjen Lasse sekä soolokitaristi olivat loistavia lavapersoonia. Lähinnä ihmetystä herätti se, että Nosturi ei ollut luultavasti edes puolillaan. Muistelisin nimittäin, että herrojen Tavastian-keikka olisi myyty loppuun tuossa taannoin...
Olin itsekin väijymässä kyseistä keikkaa. Vähän säälitti Lemojen puolesta, kun ei lauantai-iltakaan ollut saanut yleisöä liikkeelle. Siis siellähän oli joku reilu 100 henkeä paikalla - yläkerta suljettu. Säälittävää. Ja se Hinaaja ei ole kyllä mikään maailman paras keikkapaikka. Keikka sinänsä oli hyvä - äijät yrittivät parhaansa olemattomasta fiiliksestä huolimatta. Toki tämä ei ollut, ikävä kyllä, mitään verrattuna kuukauden takaiseen Tavastian keikkaan, joka oli ainakin allekirjoittaneelle kaikkien aikojen Tava-keikka. Superb-lopetus.


Viestin lähetti Rok
Yhtään pumpun levyä en ole vielä ehtinyt hankkia, enkä eilenkään pystynyt korjaamaan asiaa, koska paikan päälle ei oltu valitettavasti pystytetty "krääsänmyyntipistettä". Nyt olisi kuitenkin aikeissa tutustua yhtyeen soundiin myös levyllä, eli mitä neljästä platasta suosittelisitte ensiostokseksi?
Hommaa vaan ne kaikki. :-) Ehkä Walzilla tai IsoPopilla voi lähteä liikkeelle. Tai jos haluat olla viileä jätkä, niin menet ajassa taaksepäin ja otat uuden nousun Lemojen ensimmäisellä, Yellow-levyllä, josta onkin sopivasti tehty uusintapainos.
 

Demon Allbran

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Saattaa Grandpop olla paras aloituslevy, se on albumeista todennäköisesti helpoin (Maison Rilaxia en omista, mutta se on kaikesta päätellen hieman vaikeammin aukeava).

Vai on Yellow'sta tehty uusintapainos? Pakko kai uskoa, kun kolme edellistä vastaajaa ovat kaikki niin todenneet. :) Kai se edes hieman eroaa vanhasta versiosta? Tai eipä sillä väliä, kun juuri möin kaksoiskappaleeni.

Minä taas näin Lemonatorin viimeksi Säätämön-keikalla, joka taisi olla bändin ensimmäinen kunnon konsertti yli puoleentoista vuoteen. Oli hauskaa nähdä yhtye, joka niin kovasti nauttii soittamisesta. Taisi Kurki siinä jossain välissä todetakin, että on aika helvetin mukavaa olla taas keikalla. Kaiken kaikkiaan hieno kokemus, soittipa bändi uudelta levyltä jopa Can't Fall In Loven, jota ei kai vielä ole muualla kuultu.
 
Suosikkijoukkue
Haukat
Juu, itsekin olen aikeissa tutustua kyseiseen yhtyeeseen. Lemonatorin debyyttilevyn ajoista muistan, että pidin yhtyettä silloin ihan kohtuullisena. En kuitenkaan ole (vielä) koskaan ostanut levyä. Grandpopin avaussinkku kuulostaa ainakin todella hyvältä, ja se dna:n mainoksessa pyörivä kappale, Is It You?, on pätkän perusteella hieno teos. Saa tosin nähdä, missä vaiheessa yhtyeen levyjä tulee hankittua, kun tekisi juuri nyt mieli ostaa niin monen muunkin orkesterin pitkäsoittoja.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Viestin lähetti Demon Allbran
...

Vai on Yellow'sta tehty uusintapainos? Pakko kai uskoa, kun kolme edellistä vastaajaa ovat kaikki niin todenneet. :) Kai se edes hieman eroaa vanhasta versiosta? Tai eipä sillä väliä, kun juuri möin kaksoiskappaleeni.
...

Itse tutustuin orkesteriin aikoinaan tarkemmin kun ostin Anttilasta(!) japaniversion Yellow cd:stä parillakymmenellä Suomen markalla... Sillä on ainakin mukana bonuksina Moton kehuma Picture perfect sky sekä Round. Luulisi että ne on mukana tällä uudelleen julkaistulla versiollakin....
 

Kattila

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuka ketäkin soimaa.
Viestin lähetti Demon Allbran
Taisi Kurki siinä jossain välissä todetakin, että on aika helvetin mukavaa olla taas keikalla. Kaiken kaikkiaan hieno kokemus, soittipa bändi uudelta levyltä jopa Can't Fall In Loven, jota ei kai vielä ole muualla kuultu.

Olisikos se mennyt jotenkin näin: tää on meidän eka keikka kolmeen(?) vuoteen... ihan vitun hienoa olla täällä.

Ja miksikö muistaisin tämän?

Päädyin paikalle muusta kuin omasta aloitteestani, kuuntelematta kertaakaan aiemmin aktiivisesti yhtään Lemonator -levyä alusta loppuun. Olin sijoittanut Lasse Kurjen kategoriaan täydellisen poprallin tavoittelijat, em. toiminta taas ei koskaan ole liiemmin vedonnut meikäläiseen. Kun keikka sitten alkoi totesin: voi herranjumala - kun nörtille antaa sähkökitaran niin sehän ryhtyy kukkoilemaan. Toisin sanoen keikan intensiteetti, soiton taso ja yhtyeen silminnähtävä soittamisen nautinto nosti käyrän roimasti plussan puolelle, enkä tosiaankaan olisi odottanut herra Kurjen käyttävän yllämainittua sanaa lavaspiikeissään, joiden tahallinen naivistelu oli myös osaltaan jotensakin viehättävää.

Yhden keikan perusteella ei Lemonator vielä päässyt suoraan hankintalistalle, mutta onneksi levyt Yellow'ta lukuunottamatta ovat lainattavissa. Ehkä sitä söpöilyä voisi toisinaan harrastaa kotonakin, vaikka rujo söpöys onkin enemmän meikäläisen alaa.

Jos tämä ketju nyt oli pelkästään hc-faneille, niin nöyrimmät anteeksipyyntöni mahdollisesta röyhkeydestä.
 

Demon Allbran

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Viestin lähetti Kattila
Olisikos se mennyt jotenkin näin: tää on meidän eka keikka kolmeen(?) vuoteen... ihan vitun hienoa olla täällä.

Okei, tuo saattaa olla lähempänä totuutta. Suokaa anteeksi väärä kirosana. :) Lemonatorin sivujen mukaan edelliset keikat soitettiin syyskuussa 2001 Tukholmassa, joten taisi Kurki puhua kahdesta vuodesta, vaikka jo se oli pientä liioittelua.

Viestin lähetti Kattila
Sillä on ainakin mukana bonuksina Moton kehuma Picture perfect sky sekä Round. Luulisi että ne on mukana tällä uudelleen julkaistulla versiollakin....

Jaahas. Menee kategoriaan "Ostan jos löydän todella halvalla". Albumien eri versioiden kerääminen tulee nimittäin hiukan kalliiksi.
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Viestin lähetti heavy
Itse tutustuin orkesteriin aikoinaan tarkemmin kun ostin Anttilasta(!) japaniversion Yellow cd:stä parillakymmenellä Suomen markalla...

Onkohan tuossa käynyt Anttilalle joku asiakkaan kannalta onnekas fiba? Olen nimittäin joskus nähnyt tuota japaninversiota myytävän suomalaisissa kaupoissa ja ulkomaalaisissa nettikaupoissa suoranaiseen riistohintaan. Luulisi, ettei Anttilakaan ole ihan kahdella kymmenellä vanhalla rahalla saanut ostettua sitä sisään. Nyt kun tarkistin, esim. Saksan Amazon huutaa siitä lähemmäs 40 euroa... Sinulla taisi käydä aikamoinen tuuri.

Toivottavasti se uusintapainos tosiaan jotenkin eroaa alkuperäisestä. Ihan vaan, että tuon oman kappaleen erottaa edelleen alkuperäiseksi...
 

Jude

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Roosters U13
Viestin lähetti Moto

Toivottavasti se uusintapainos tosiaan jotenkin eroaa alkuperäisestä. Ihan vaan, että tuon oman kappaleen erottaa edelleen alkuperäiseksi...

Uuden Yellow-levyn biisit ovat ainakin kansien mukaan samat, kuin edellisessä Suomen markkinoille tehdyssä Yellow'ssa. En ole vielä ehtinyt kuunnella levyä, joten en tiedä, onko sille piilotettu mitään ylläreitä.
 

Rok

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukat
Tänään kävin noutamassa Grandpopin ja Yellow`n (joka maksoi vain 9 euroa). Ihan asialliseltahan tuo kuulostaa, ja biiseissä on todella lämmin tunnelma. Pitänee tästä lähteä makoilemaan sängylle ja diggailemaan...
 

Rok

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukat
No niin. Edellisen viestin kirjoittamisen jälkeen olen lisännyt kokoelmaani vielä The Waltz -platalla. Lisäksi näin orkan livenä toisen kerran, nyt Ruisrockissa. Meno ei luonnollisestikaan ollut yhtä kova kuin Nosturissa, mutta kyllä Lemojen kuuntelu aina hyvän fiiliksen päälle saa.

Jos näitä kolmea levyä pitäisi vertailla, niin pitäisin Grandpopia parhaana. Täyttä rautaa koko levy. Toiseksi parhaaksi rankkaisin Yellow`n, jonka pirtsakka rokkailu jaksaa aina sytyttää. Myös The Waltzilla on loistavia biisejä, mm. I don`t wanna live forever (?) ja You stole my heart, mutta kokonaisuutena levy ei pääse kahden edellä mainitun tasolle.

Pitää varmaan käydä noukkimassa tuo Maison Rilaxikin syksyn klubikeikkoja odotellessa. Miten levy eroaa noista orkesterin kolmesta muusta platasta?
 

Cimbe

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Liverpool
Meikäläisen levyhyllystä löytyvät Lemonatorin kaksi tuoreinta plattaa ja ihan tasaisessa kuuntelussa ovat olleet (Waltz kolisee paremmin). Aikaisempien levyjen puuttuminen juontanee juurensa 1990-luvulla iltapäivälehdistössä käytyyn kädenvääntöön Lemonatorin ja Supperheadsin paremmuudesta tai mistä lie (malli suuresta Enklannista ala Blur vs Oasis). Ja koska nuo Rovaniemen popparit oli tuttuja, ei vaakaa voinut edes ajatella kallistavan Lemonatorin puoleen.

Ihme juttuja sitä saa päähänsä kun oikein johdatellaan ja "päättää" olla tykkäämättä jostain asiasta. Samoin muistan pitäneeni Risto Eskolinin kitaransoittotapaa lähinnä naurettavalta (siis skeba roikkumassa polvissa saakka), vaikka nykyään se on mielestäni osa rokkenrollia. Näin se maailma muuttuu...
 

Demon Allbran

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Viestin lähetti Cimbe
Aikaisempien levyjen puuttuminen juontanee juurensa 1990-luvulla iltapäivälehdistössä käytyyn kädenvääntöön Lemonatorin ja Supperheadsin paremmuudesta tai mistä lie (malli suuresta Enklannista ala Blur vs Oasis). Ja koska nuo Rovaniemen popparit oli tuttuja, ei vaakaa voinut edes ajatella kallistavan Lemonatorin puoleen.

Oh, muistan vielä ensimmäisen Ilta-Sanomien (vai -lehden?) artikkelin, jossa tuo vastakkainasettelu luotiin. Tulipas nostalginen olo. Supperheads oli kai Blur ja Lemonator Oasis - mikä on aika naurettavaa, kun ottaa huomioon, että Lemonator oli jo tuolloin yhtyeistä roimasti parempi. :) Supperheadsin suurin ongelma oli mielestäni laulajan epäpuhdas laulu sekä huono lausuminen.
 

Rok

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukat
Viestin lähetti Oasis-Vieri
Naurettavaa huttua molemmat. Samoin kuin 99% muista kotimaisista.
Jes! Nyt olemme kaikki paljon viisaampia.
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Viestin lähetti Rok
Pitää varmaan käydä noukkimassa tuo Maison Rilaxikin syksyn klubikeikkoja odotellessa. Miten levy eroaa noista orkesterin kolmesta muusta platasta?

Ehkäpä voisi kliseisesti sanoa, että Maison Rilax on Lemojen kunnianhimoisin levy. Tunnelmaltaan aika raskas ja synkkä, mutta melodiat ovat mielestäni komeampia kuin muilla levyillä. Joku on muistaakseni hakkunut sitä "radioheadmaiseksi", mutta kun en Radioheadista pahemmin välitä, viittaan kintaalla moisille väitöksille...

Kuten joko tässä ketjussa aiemmin tai levyarvosteluketjussa olen joskus todennut, minusta se on Lemonatorin paras pitkäsoitto.


Viestin lähetti Demon Allbran
Oh, muistan vielä ensimmäisen Ilta-Sanomien (vai -lehden?) artikkelin, jossa tuo vastakkainasettelu luotiin.

Minäkin muistan tuon artikkelin. Siinä ollut valkokuvakin, jossa bändit olivat toistensa kimpussa, vilkkuu vielä verkkokalvolla.

Kaikesta ne roskalehdet yrittävätkin juttua tehdä, onneksi tuosta ei sentään saatua aikaan mitään "oikeaa" sotaa, kuten Blur vs. Oasis. Toki asiaa avitti se, ettei Supperheadsista koskaan sitten tullut mitään suurempaa. Luultavasti brititkin olisivat pitäneet niitä "liian brittiläisinä". Ne muutamat renkutukset, jonka niiltä olen kuullut, ovat olleet lähinnä rasittavia.

Supperheads ei tosin sentään ollut niin rasittava kuin toinen yltiöbrittiläinen bändi Super. Spinefarm tai Poko, kumman tallissa nyt olikaan, yritti lanseerata sitä huipulle melkoisilla kampanjoilla. Levyä mainostettiin televisiossakin, mutta ei sitä tainnut silti juuri kukaan ostaa. Bändin laulajaneitonen taisi päätyä Nyt-liitteen toimittajaksi, mutta liekö muuten kadonnut kokonaan?
 

Aksu

Jäsen
Monia loistavia näkemyksiä ja mielipiteitä on tässä ketjussa esitetty. Esitän omani ajan kanssa, mutta sohaisen aihetta lyhyen ytimekkäästi. The Waltz on minulle yksi kaikkien aikojen levyistä. Ei auennut ensimmäisellä kuuntelulla, mutta parin vuoden tehosoiton jälkeenkin löydän sieltä edelleen uusia hienoja juttuja. Käsittämättömän hieno levy, minulle! Muutenkin bändi on rautaa. Positiivinen ja lämmin asenne musiikkiin ja muusikonelämään näkyy ja kuuluu. Tehdään aidon kuuloista tavaraa omilla ehdoilla. Lasse on nero omalla sarallaan. Koko yhtyeelle iso käsi!!!
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Uusin levy puuttuu yhä, mutta tuosta aiemmasta kolmikosta ahkerimpaan levysoittimessamme virailee The Waltz. Muuten en niitä osaa tai halua järjestykseen laittaa, mutta ehkä tuo sitten kertoopi jotain.

Kyseinen levy saa meikän hyvällä tuulelle muutenkin kuin sisältönsä johdosta. Ostin sen nimittäin n. viikkoa ilmestymisen jälkeen tikkurilaiselta kirpputorilta kahdelta iäkkäämmältä oihmiseltä kolmellakymmenellä markalla. Oli alkuperäinen, kuuntelematon digipäkki. Oikein mukavaa aina rahatonna vaeltelevalle musadiggarille.

Ja jotta kaikki aarteenlöytämisen kriteerit tulisi varmasti täytettyä, tulee myös mainita, että muut saman pöydän levyt olivat käsittämättömästi hinnoiteltuja pappaosaston levyjä muutaman vuoden takaa: Eino Gröniä seitsemälläkympillä, Kari Tapiota 55,- ja Taipaleen Reijoa kuudellakympillä...
 

Rok

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukat
Olipas loistava keikka eilen.

Olin jo päivällä luvannut itselleni, että en, perkeles, mene paikan päälle, vaan jään himaan parantelemaan flunssaa. Mutta sitten tapahtui kummia: kaveri soitti ja sanoi, että "lähde keikalle!". Minä: "Okei". Näin hankala meikäläistä on suostutella.

Kuten joku täällä jo totesi, niin kyllä muutama huurteinen keppana yhdistettynä Lemonatoriin Tavastialla takaavat ikimuistoisen lauantai-illan.

Soundit olivat kohdallaan, ja illan kruunasi viimeisenä soitettu loistava livebiisi "Suberp" (vai olikohan noi p:t toisin päin?). Ja Lemonatorin keikoilla tuppaa tunnetusti olemaan vielä reippaanlaisesti silmänruokaa tarjolla.

Loistavaa.
 

Barnaby

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ari Gold
Viestin lähetti Rok
Olipas loistava keikka eilen.

Soundit olivat kohdallaan, ja illan kruunasi viimeisenä soitettu loistava livebiisi "Suberp" (vai olikohan noi p:t toisin päin?). Ja Lemonatorin keikoilla tuppaa tunnetusti olemaan vielä reippaanlaisesti silmänruokaa tarjolla.

Loistavaa.
Aijai, hienoa ja samalla ikävää kuulla. Nimittäin en olisi halunnut eilen olla missään muualla kuin Tavalla Lemoa katsomassa, mutta kun samalle illalle pukkaa häitä ja bestmanin hommia niin minkäs teet. Häävieraiden joukossa sattui tosin olemaan Lemonatorin lähipiiriä, joten yrityksenä oli saada Lasse heittämään nopean keikan hääpaikalle. :-) Noh, eihän siitä tietenkään keikkailtana mitään tullut, mutta nämä häävieraat sentään ehtivät katsastamaan Lemoa.

En sitten tiedä millaista olisi ollut olla Tavastialla frakki päällä...

Mitäs muuta ne soitti Yellow'lta kuin Superb'n? Superb kirjoitetaan muuten Superb. ;-) Siinä on muuten niin rankka punk-biisi, että moni Lemonatoria rankemman sävellajin bändi jää kakkoseksi!

Toivottavasti Lemot palaavat pikaisesti asiaan vuodenvaihteen jälkeen. Sydän itkee verta aina kun tietää että bändi soittaa tässä "tauollaan" osittain tai kokonaan Anssi Kelan taustalla.
 

Rok

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukat
Viestin lähetti Barnaby
Mitäs muuta ne soitti Yellow'lta kuin Superb'n? Superb kirjoitetaan muuten Superb.
Aijai, nyt täytyy myöntää, että en ole ihan varma. Mikäli en nyt ihan väärässä ole, niin "Superb" taisi olla ainoa avausplätyltä soitettu. Korjauksia otetaan vastaan.

Joka tapauksessa setti alkoi järjestyksessä "The killer I" -> "Glass boy" -> "Broken Record", ja sitten seurasi lähinnä sikermää Waltzilta ja em. lätyltä.

Setti kesti yhteensä mukavat noin tunti ja neljäkymmentä minuuttia. Ja kyllähän se Kelan Anssikin pari kappaletta kävi veivaamassa ekassa encoressa.
 

Barnaby

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ari Gold
Noooooooooooooooooooooooooo...

Viestin lähetti Rok
Olipas loistava keikka eilen.

Loistavaa.
...jatketaanpa vielä.

Kävin tuossa Lemojen sivuilla ja mitäpä vieraskirjasta löytyikään: settilistaan kuului mm. Zoo, Crashed ja Picture Perfect Sky!!!!! Voi tsiisus mitä erikoisherkkua! Aivan mieletön biisilista! Totta kai nimenomaan Zoo soitetaan silloin kun en ole paikalla, eikä esim. neljällä aiemmalla tämän vuoden keikalla jotka bongasin. :-(

Olkaa ikuisesti onnellisia te jotka pääsitte tilaisuutta todistamaan.
 
Viimeksi muokattu:

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Lemonator - 10 vuotta sitten

26.8.2005 tuli kuluneeksi päivälleen 10 vuotta Lemonator yhtyeen ensimmäisestä keikasta, siksipä yhtye järjesti faneilleen pienimuotoisen juhlan samassa paikassa eli Semifinal klubilla. Paikan pienuuden takia ei tietysti ollut mikään yllätys että keikka oli jo ajat sitten loppuunmyyty.

Keikka alkoi hyvissä ajoin jo noin 22:15 ja bändi soitti kaksi settiä, joiden välissä oli noin puolen tunnin "erätauko". Biisejä kuultiin kaikilta levyiltä, painottuen juhlan kunniaksi tietysti uran alkuaikaan. Lisäksi kuultiin pari cover -versiota sekä myöskin kaksi uutta, seuraavalle levylle tulevaa, kappaletta. Lavalla poikkesi myös vierailijoita: Mikko Von Hertzen (yhtyeen alkuperäinen rumpali ), Jonna Tervomaa (ei kohusta huolimatta käytä vieläkään rintsikoita) ja Knipi Egotrippi -yhtyeestä.

Saimme kuulla suurimman osa bändin hittiarsenaalista, kaiken kaikkiaan 28 biisiä. Biisilista oli seuraava:

I Love Trampoline
Picture Perfect Sky
Round
Accidental Coincidence
Zoo
Broken Record
Glass Boy
Love Disappear
Dream All Day
Bottle Up, Bye Bye
The Killer I
Over Now
Crashed
--erätauko--
Safe
Black Coffee
Once I Killed A Boy With A Girl
That One Touch
You're Left, I'm Right
Would You Die For Me
One Last Day
You Stole My Heart
Is It You?
I Don't Want To Live Forever
California
--encore--
Moovie
Playing With Dinosaur
Superb
A Good Year

Ja ilta oli täydellinen - niin esiintyjilläkin kuin yleisöllä oli mukavaa. Tämä ilta taas todisti sen että rockmusiikki on parhaimmillaan klubeissa eikä esim. stadioneilla.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös