LB Code and the Story of O

[HardCore Hooligan]

Oletteko kokeneet tänään muodonmuutoksia vai pitäytyneet hahmossanne, käsikirjoituksessa sekä roolissa?

Kartoitteko kammottavuuksia ja pyritte kosketuksiin Lähtö-Minänne kanssa, perustitteko kaiken lähtövalmiuteen?

Tuulettelitteko, himolla sekä aivan hulluna ja metsästitteko tulemisen kokemuksia?


Olitte Spitsin campilla, heititte itseänne likoon ja selvisitte ensimmäisestä leikkurista, syksy 1995.

Painoitte kaupungin syntiseen yöhön, kippasitte ja heräsitte kaksi vuotta myöhemmin autiosta tehdashallista, teiltä oli juuri leikkattu sormet.

Kyllä, se oli hyvä camp ja me mietimme koko tuon ajan, missä esiinnytte ja koska tivoli saapuu maisemiin.

 

[HardCore Hooligan]

Ensin leijatimme leijaa ja sitten soitimme viulua kauppakeskuksessa, näkymätöntä ja gorillapuvussa.

Ne penäsivät motiivejamme, HCH:n hengentuotoksia ja me lähdemme, te tulette.


Aivan hullua ja ratkeilee riemusta, siivoilimme vähän nurkkia ja sitten kamppailimme.

Kupoli huuruiseksi ja istahdimme baaritiskille, nostimme esiin LB sekä Domin lähdön.

Sieltä pöydän alta se kömpi ja oli mennyt huolella tunteisiin, se viuhtoi sekä vauhkosi.

Veteli koko baaria palasiksi ja emme arvanneet sen olevan läsnä, tuo kohtaaminen pistää sen liekkeihin.

Olihan se ärsyttävä kääpiö, nakkaamme myös muutaman tuolin ja olemme hengessä mukana, se tiltti pitää ottaa henkilökohtaisesti.


Olion olemus, lähtökäsitys ja elämme hyvästellen, ruusut nuokkuvat ja koko maailma on painanut päänsä.

Tutkimme ansarijauhiaisen sielunelämää ja kyllästyessämme röhkimme, joku röhkii takaisin ja täällä on kaksi sikaa, valoja yössä.

 

[HardCore Hooligan]

Erikoisosaamisalue ja mieltymykset, viheltelemme ja teemme kaiken tanssiaskelin.

Pääsemme kosketuksiin, kanssa hahmojen nerokkuuden ja osaamme tarinan ulkoa, vivahteineen.

Lasketteko lampaita ja ovatko ne jo verissään, susien raatelemia?

Kasvot, ne ilmestyvät ja nimet ponnahtelevat, sitten hytkyy sekä velloo.

Elättekö tuntemuksille ja mikä on askelten rytmi, tuhisten ja puhisten.

Huhuu, onko ketään kotona ja huuhtouduimme juuri mukana, asumme likakaivossa.

Sitten tuijotus, pöllönä ja miettii, miettii syvään ja kauas.

Pistämme suun kiinni, korkin auki ja pyrimme ykseyteen, repaleiseen identiteettiin.

Hahmottelemme maailmakuvan haluamaksemme ja pelkistämme äärimmilleen, olemme yksi tikuista askissa...raapaiskaa.

Ricky sekä Dumonski, me väijyimme ja bongasimme ne kerran punaviivalla, venyttelivät kasvotuksten.

Molemmilla tyylikäästi takaraivolla ja maalasimme sen mieleemme, teoksen abstrahoivan.

Hahmot liikkuvat ja otetaan hörppyä penkin edessä, vain punaviiva jakaa ja sen pyhyyttä kunnioitetaan.

Ne ovat peilikuvia, hihat kainaloissa ja heitämme kiven, pinta särkyy ja luomme teoksen abstraktin.

Pörrätä epäolennaisuuksissa, vain kammottavuuden kasvot läsnä sekä hyytävä kylmyys, yksioikoista keskikaistaa.

Oletteko kokeneet loistokkuutta ja loisteliaisuuden merkkinä, kylvimme tänään salaattisikuria.

Se vaatii vaiheita, rönsyilyä ja pimennettynä valkoiseksi, lennokasta ja laskeudummekohan vielä jaloilleen?

Tili tyhjänä, holvi täynnä ja mikä sen kauniimpaa, hahmot valitsemassa toisiaan, toisiaan muistuttaen.

Ylireagoimme, oli vain pakko kaataa koko helvetin jääkaappi ja uhkua sekä puhkua, mehukeittoa ja kelmua.

Odotuksiin nähden, pistäkää porkkana nenään ja olemme aivan pihalla, hahmojen kummitellessa.

 

[HardCore Hooligan]

Meitä inhotti sekä yökötti, syvästi ja liikaa visiirejä, ei helli tai innosta.

Vajotaan lähtökuvitelmiin, ratsastetaan aallonharjalla ja mitä tuumaatte siitä?

Olkaa rauhassa, tuntemuksienne parissa ja aistikaa, lähtörikkautta.

Puistoja sekä huvimajoja, ne kätkevät salaisuuksia ja ilmentävät rikoksia, tyynesti.

Nostalgiaa suoraan suoneen ja villejä syöksyjä, huimia pudotuksia ja räjähtelevät tajunnat.

Hetkiä, löytöretkiä ja 1985-86 O, Royals vastaan Bulls ja klassinen bench clearing brawl.

Royalsin Bill Bennett antaa keihäänsä laulaa, liekit syttävät ja tapahtumat virtaavat.

Bryan Marchment sekä Bennett ottavat yhteen bokseissa, Marchment puskee päällään ja penkit tyhjenevät.

Bullsin Charlie Moore sekä Craig Duncanson vetävät kiimoissaan toe-to-toe ja Royalsin Rob Ray tuhoaa Daran Moxamin, se pieksee ja raiskaa.

Moxamilla on verinaamari ja me hurraamme, on roiskahtanut ja naamiaisten teemana on splatter.

Kiehtoo sekä viettelee, otokset silkkaa timanttia ja Moxam, aina nuijittuna ja verta luovuttamassa.

Arvostamme korkealle ja tämä ei ollut mitään verrattuna LaForgen antamiin kyyteihin, se oli julmaa ja murhaa.

Bullsin Todd Hawkins ja näimmekö oikein, heitettiinkö näyttämöllä syksyisku liukumalla ja parhautta, silkkaa parhautta.

Puhaltakaa torveen, aiomme elää todeksi, pomppia sekä sinkoilla, kielot kukkivat kohta.

 

[HardCore Hooligan]

Tuoksut, ne tavoittavat meidät ja olemme tuntemuksien äärellä, aistimme räjähdysherkkyyttä.

Käytävällä, meidän pulpetti on aina käytävällä ja täynnä kuivuneita biittipalleroita, tanssii kohtalokkaasti ja lähtee tullakseen.

 

[HardCore Hooligan]

Taipumukset, tuntemukset ja toteamme ne, puhkamme kyyneliin ja suruliputamme.

Bulls katoaa kartalta ja kaikki ne bench clearing brawlit, rikkaudet ja olo tyhjä.

Hamilton palaa ja me levitämme kätemme, kuutelemme pauhua sekä jytinää.

Se on 80-luvun kuminaa ja Steelhawks sekä Laforge, lähtee sähäkästi ja pää keikkuu rytmikkäästi.

Ehkä vähän lorahtaa ja olkoon se kunnianosoitus, rähinämomentin puhkeamiselle ja kaikelle sille kuolalle.

Ne tulevat, sielun ytimessä kaahataan ja sydän sinkoilee, päättömänä ja kukkuloilla.

Myös Whalers muuttaa ja uusi osoite Flint, onkohan vaunut jo katsottu ja kokkausvälineistö hankittu?

Siinäkin tuoksuu, oireilu ja se on jotain muuta, omanlaistaan...räkää ja kaljaa.

 

[HardCore Hooligan]

Kuvaelma syksyyn, joku vaappuu teräskaupungissa halliin ja sisällä velloo, mieli halajaa kehäkaaosta.

Sydämessä halu, palava halu ja nähdä taas penkkien tyhjenevät ja sitten kasvoille iskee raikkaus.

Hyi saatana!

Kammottavuuden kasvot ja hysteeriset itkut, niillä on visiirit leuassa ja hihat alhaalla.

Niin nöyrän ja harmaan oloisina, mutta onhan tähän tarjolla näkökulmia ja seikkaillaan niiden varassa.

Mitä, O on laajentunut yli rajan ja Flint vetää Hamiltonissa, jätkillä naamat kraatereilla ja joukkuueen bussi parkissa, jokaisella truck stopilla.

Tämähän tuoksuu ihan kulttuurilta ja aistimme tuntemuksiamme, hyräilyttää ja avartuu.

 

[HardCore Hooligan]

Kolkko, hyvin kolkko ja kylmää, hyytävän kylmää.

Vetoamme tuntemuksiin ja matkaamme, me kiidämme ja olemme HCH, lähtöhistorian lehtori.

Ne toivat tapahtumaan eläimen ja mikä hype, se varasti huomion ja paistatteli valokeiloissa.

Toporowski ja otettuna yli 50 lähtöä sesonkiin Dubissa, operoi voittamattomana ja kaikki tämä loisti otsikoissa.

Nyt joku euroon kallellaan oleva hyypiö ja meitä puistattaa, se ei ole enää sirkusta tai tunnelma intohimoisen sotaisa.

Memorial Cup 1991 ja ponnahditteko pystyyn, osoititte innostusta ja teitte kuperkeikkoja?

Ei oltu kuultukaan myrkystä, raikkaudeksi kutsutusta ja Chiefs toi paikalle turnauksen ykköspuheenaiheen, luvassa kiimaista sessiota.

Sähinää, säpinää sekä sähköä, otollista hetkeä ja taikuutta.

Ilotulitettiinhan siellä ja näyttämölle loihdittiin värikästä lähtöorgiaa, koko tapahtuma tuuletti riehaasti ja öykkäröi hulluna.

Joskus uhraamme sille vuorokausia ja meidän versiossamme, Poler sekä Topper olisivat kohdanneet Memorial Cupissa ja ajatus, se kiehtoo mitä suuresti.

Istumme nurkassa, olemme näkymätön ja mies silpoo naisen silmää partaveitsellä, asetelma vaihtuu ja Poler sekä Topper keskiympyrässä, Andalusialainen koira.

 

[HardCore Hooligan]

Ajatelkaa, ajosta saa kakkua ja olisitteko uskonut?


Mielenliikkeet, välähdykset ja haluaisitteko jakaa tuntemuksenne?

Nipistämme itseämme, olemme tänään olemassa ja kiitos elämyslahjoista.

LB vastaan Sanipass, tulee moukkua ja Graham sekaantuu, ui sisään.

Härdelliä ja kasan alla LB, se ryömii sieltä kuin katuojasta ja on yhtä hymyä.

Koko matkan boksiin, yhtä hymyä ja se oli kukkuloilla, meilläkin on hyvä mieli.

Voisi jopa kuvitella, että se nautti touhusta ja puhuisi vuosia myöhemminkin auliisti lähdöistä, lähtemisistään.

Kertoisi avoimesti dokaamisesta, tabuista, pulvereista sekä vammoista ja tipauttaisi kiekkotarinoita, strippareista sekä pornotähtösistä.


Nyökyttelemme ja joku soutulee järvellä, polttelee piippua ja ilmaisee itseään krokotiilipuvussa, annamme sille peukkua.

 

[HardCore Hooligan]

Annamme itsemme ilmi, olemme taipuvainen lähtöfanatismiin ja harjoitamme sitä säännöllisesti.

Rituaalimenoja, tuntemuksien maassa ja kaipaus on ikiaikainen, huokaus syvä.

Lohduttomuuden valtaamat alat, imuruopaamme ja lieju lilluu, se hohkaa raikkautta.

Hallusinoimme, humallumme lähtöpölystä ja sokaistumme nostalgian kirkkaudesta, nakatkaa HCH rovion hehkuun.



Ottersin kassasta näkyy pohja ja kauden päätyttyä, kamat lyödään kasaan ja organisaatio pistetään tien päälle.

On huhuja, Brantfordista Bellevilleen ja äärilaidalla elää toive, toive hiljainen ja hauras.

T-Bay ja nykii, nykii aivan vimmatusti ja koko kaupunki rakentunut lähtijöistä, tulijoista.

"Vampiro" Hodgkinson pudottaa avauskiekon, pieksee kaikki ja Misfits soi, maalasimme siitä mieleemme taulun.

 

[HardCore Hooligan]

Lähtemisen merkit, tulemisen jäljet ja lepää sijoillaan, sädekehä yllä.

Tuntemuksien vallassa, mielipuolisesti ja suu vaahdossa, hulluus pinnassa.

Yllä salamoi, alla värisee ja rinnassa hyrrää, mahassa velloo.

Nurkissa kummittelee ja haamuista muodostuu tarinoita, O finaalisarja 1989 ja taianomaiset hetket, pulppuava ydin.

Laforge koutsaa kasvoillaan, nimellään sekä maineellaan, Petesin maalivahti Todd Bojcun kohteena ja tavoitteena pää kainaloon.

Tulllaan raivolla, tullaan vauhdilla ja saalistetaan käskystä, keskeisinä Dave Carrie ja Paul Wolanski ja mennään vaikka hautaan.

Ottelevan väliinputoajat, ei kovat, sekopäät tai johtotähdet, vaan harmaat ja unohdetut.

Ei Vial, May tai Laus, ei edes Berlet tai VanderSloot, liian arvokkaita kakulle ja elintärkeitä näin uhrattavaksi.

Halveksimme keskikaistaa, mutta sykimme tälle ja vähän vatvomme, se ärsyttävä kääpiö olisi pitänyt poistaa... Petesin kasi ja kynsimme jo silloin ruutua.

 

[HardCore Hooligan]

Carrie otti 20 iltaa ja nostalgiassa se oli iso kakku, teko vakuuttava ja varmasti hyytävä.

Nyt se on vesitetty ja arvokkuus puuttuu, elementit viety pois ja nyanssit eivät kiehdo.

Innostumista ja oivaltamista, meillä sataa sisään ja jo vuosia sitten oli pakko tehdä reikä kattoon.

Fight Tape-torni ja povistumme sen eteen, rituaalinomaisesti ja hakeudumme kosketuksiin kanssa tuntemusten.

Teemat palaavat, ne kiertävät kehään ja lumoavat, mikään ei katoa ja kaikki puhkeaa aikanaan kukkaan.

Portit ja taikasanat, ehkä se oli tuo mahtipontinen ja Shiner ilmestyy meille, hahmotamme sen läsnäolevaksi.

Moderni aikavyöhyke ja ilmaisun monisävyisyys, kysymyksen asettelut ja kaira olennaisuuksiin.

Niin loistokas, loistokkaan värikylläinen ja tarttui iltoihin, teki sen tyylikkään viihdepitoisesti.

Oli vain pakko mopata, mopata sivuun ja tulkitsimme sen äärilaidalla jo silloin lopullisen ratkaisun valmisteluksi, oksennus hysterinen ja nyt hallien katoista tihkuu ripulipaskaa niskaan.

 

[HardCore Hooligan]

Kohokohtia sekä pysähdyksiä, sitten joutoaikaa ja harmautta, harmaata joutoaikaa.

Nyt vain ahdistus, ahdistavaa joutoaikaa ja illat täytetty sillä, ei vello, syki tai kuki.

Ei herätyskelloja, vain uinumista ja aikanaan se oli itsestäänselvyys, 0.03 rakoon ja bileet pystyyn.

Syöksy lähtöputkeen ja Ph.D, lähtijät kerrottiin kopissa ja yleensä May avasi, NF Thunder.

Se otti 54 taistelua runkosarjaan ja kukaan ei voinut pahoin, antanut ylen tai reagoinut hysteerisesti.

Ehkä Branch itki siivouskomerossa, moppia halaten ja May otti parikymmentä noista suoraan ensimmäisestä pudotuksesta.

Taikasauva heilahti ja maailma kaartui hymyyn, silmissä säkenoi ja sormenpäissä poltteli lupaus seikkailusta.

Sitten ilmestyi leimasin, staged ja seinäruusut rohkaistuvat, oltiinkin sen naapurin puolella ja huolissaan yöunista.

 

[HardCore Hooligan]

Katselemme keinumista, se keinuu ja keinuu, silmä lepää ja mieli rauhoituu.

Sisällä hyrrää ja rakensimme niemen kärkeen majakan, juoksemme rappuset ja siellä ylhäällä, omistamme koko maailman.

Tyyni, sitten värisee ja elää, majakassa on salahuoneita ja yhdessä pyörii May vastaan Ricciardi.

Pyörii ikuisesti ja katkeamatta, eeppinen lähtömatka ja teoksen sisältö huokuu rikkautta.

Olemme nähneet ihmisten astuvan tuohon huoneeseen, kukaan ei ole poistunut ja avasimme kerran oven, huone oli tyhjä.

Vain May vastaan Ricciardi iski tajuntaan, villi iskujuhla ja likoon heittämisen merkkipaalu, suljimme oven.

Majakassa on myös kummitushuone, siellä on karuselli ja rekvisiittana hirviöitä sekä mörköjä.

Karusellin lähtiessä pyörimään, alkaa intohimoinen ulvonta ja hahmot ilmestyvät läpi betonin, ravistelevat karusellia ja ulvovat, ulvovat koko sydämellään.

Laskimme yhteen ja ääni johdatti meidät läheiseen metsään, syvälle siimekseen ja siellä on vanha pontikankeittäjien lestivarasto.

Nakkelimme turpeet syrjään, nostimme kannen ja pudottauduimme aukosta sisään, hyllyt olivat ehjät ja nurkassa istui jättikokoinen myyrä, päässään sotilaskypärä.

 

[HardCore Hooligan]

Majakan kellarissa on vankityrmä, olemme teljenneet itsemme sinne ja piilottelemme avainta.

Kuulustelemme itseämme, tivaamme ja vaadimme vastauksia, vähän mukiloimme ja murjomme.

Osoitamme mieltä ja heitämme ulostesangon sisällön vartijamme päälle, iskemme päätä seinään ja annamme kaiken purkautua ulos.

Roiskahtaa, kangas värjäytyy ja niputamme ruusuja, tulee kimppuja.

Spitsin Mike Polano ajaa, kolaa vauhdilla ja kädet ylhäällä, hakee oikeaoppista yliajoa raiteilla.

Ray Edwards ottaa kolhua ja tämä epeli oli poikkeuksellisen häiriintynyt sekä sekava gladiaattori, höyryävä sirkuspelle.

Se kasaa itsensä, lähtee jahtaamaan ja iskee Polano keihäällään, kunnon kirvesisku takaapäin ja meillä vavahteli koko keho.

Polano menee kyykkyyn, pitelee päätään ja liukuu muna-asennossa, 1990-91 O ja maailma, vatkaa vaahtoa.

Tuomari nostaa kätensä, antaa kakkosen huitomisesta ja tämä tieto oli kuulustelun kohteena, se paljastaa sekä valaisee kaiken.

Ei riitä, ei jää tähän ja Edwards levittelee käsiään, Polano hyökii raivolla niskaan ja siellä ne sähisevät jäässä.

Kynsivät sekä raapivat ja ukkelit heittävät itseään likoon, se on teatteria ja tälläiset näytelmät ovat nykyään pannassa.

Lopulta Edwards huitoo Polanoa hartiasuojillaan ja me irvistämme, eteen lyötiin kuva ja se oli jofa visiirillä...vaikka kerroimme kaiken.

 

[HardCore Hooligan]

Lähteä
olla
ja tulla.

 

[HardCore Hooligan]

Kyllä, pidämme sitä elintärkeänä.

Nostamme maljoja, nyljemme vähän ja vuolemme imupintoja, toimimme notkahtamista sekä nuokkumista vastaan.

Tutkimme katalogia, hyrräsi kevyesti ja sitten kavahdimme, Darryl Williams ja vedimme armottomat raivarit.

Puski ihottumaa ja tämä törppö, se meni aikanaan huolella tunteisiin ja alan asiantuntijat, tietävät kyllä miksi.

Pyyhitään, pyyhitään se pois ja puhdistaudutaan, musta silmäkulma ja tuhinaa tuhinan perään.

Korkeimmalle vuorelle, pilvien reunoille ja siirrytään kohti nykyaikaa , 1997-98 O ja Rangers vastaan Wolves.

Villit iltamat, kaaottinen tunnelma ja kupli sekä poreili, nyanssit vyöryivät ja hahmot sinkoilivat.

Ensimmäinen brawl ja Rangersin Darcy Harris antaa iskua penkille, Wolvesin Kip Brennan hyökii niskaan ja se on menoa, yhtä sessiota.

Kaikki osallistuvat ja Rangersin Mark McMahon ottaa kyydit, se piestään ja Colin Scotland antaa palaa jäältä, Kyle Dafoe lähettää moukkua penkiltä.

Toinen brawl, illan päätteeksi ja on edelleen pyykkiä pestevänä, Harris sekä Brennan taas pääosissa ja tulkinta on taianomaista.

Näyttämöllä heittäydytään ja Mike Gorman heittää rähinäheijarin, iskee pyörähtelevää Brennania laatallaan suoraan naamariin ja hetki on täynnä loistokkuutta.

Dafoe häiriköi sekä öykkäroi, se edelleen kattauksessa ja suihkuja ei napsittu helpolla, ei halvalla.

Jäällä on koutsit sekä huoltajat, kylvimme sekasorrossa ja tulvi hulluuden puuskaa, eläimellisyys valtasi alaan ja olimme yhtä kananlihaa.

Oli kultaista, kuin nostalgiassa ja ei olisi uskonut, että raikkaus, kauhistelu sekä visiirinpalvonta odottavat kulman takana

 

[HardCore Hooligan]

Otetaan läsnäoloa, tuodaan pöytään yhteenkuuluvuutta ja kaivetaan jotain jaettua, 1995-96 O ja Poler nuijii Houndsin Kevin Murnaghanin.

Brutaali, verinen tiltti ja Poler murjoi hulluna, tavoilleen uskollisena ja Murnaghanin nenä meni murusiksi.

Se jätti jäähän verivanan ja Poler tuuletteli, killui plekseillä taustalla ja tämä hetki elettiin toteen Londonissa.

Murnaghan, hyvä jätkä ja timanttinen heittäytyjä, nerokas ulkoasu ja tyhjyyttään ammottava rivi ylhäällä.

Hetki tuosta ja Wolvesin sekä Houndsin matsissa kuplii, ollaan pohjoisessa ja hyytää sekä puree.

Wolvesin Rob Butler äijäillyt ja lähettänyt pommia, yli rajan leijjaillut muukalainen tämä ukkeli ja tyylikäs ilmestys, hihat sekä kypärät.

Murnaghan operoi puhelinkopissa ja Polerin jäljet naamarissa, se kyselee lähtöhalukkuutta aloituksesta ja Butler on all Go!

Lähtee matkaan ja meillä sykkii, vavahtelee sekä tempoo ja me läähätämme ja huohotamme.

Aivan höyryissä, huuruisaan viuhtomista ja rumpua, tulta sekä säkkiä.

Square off keskiympyrään ja kuten totesimme, trailer park oli tyylikäs ilmestys ja kulttuuri hallussa, kerrassaan nerokas.

Avataan pellit ja viuh, iskua satelee ja hahmot takovat, ne naulaavat ja pamputtavat toisiaan.

Lähtö kääntyy helmeksi ja otamme sen vastaan polvillamme, teoksen suuruutta kunnioittaen ja hetkestä antaumuksella nauttien, tulvikoon yli.

Lopulta, meistä jää jäljelle vain kuolaa ja Murnaghan on veristä mössöä, nyt tulee iso läikkä ja taisteilijasta tulee taiteilija, se on puhunut.

Päivä tuosta ja sillä oli molemmat silmät muurautuneina umpeen, se herätti ansaittua ihastusta ja oli ideaa, banaania sekä pähkinöitä.

On kallellaan ja meitä häikii, Dudintsevin ”Ei ainoastaan leivästä” ja kurkistaa raosta, vastaanotamme käsittelyn.

 

[HardCore Hooligan]

Raaputamme pintaa ja kysymme, olitteko siinä hetkessä tuntemuksien vallassa?

Nostamme pään tyynyltä ja syljeskelemme roskikseen, näkisittepä sänkymme ja koko maailma suistuisi radaltaan järkytyksestä.

Päällä on kampanja, me lanseeraamme ja liputamme, olemme enemmän kuin olemassa ja veripusseja puristellen.

Asennetta ja me puremme, kiitos ja hyvästi.

Greg Bailey ja se on rähinälegenda, meille se avautuu arvoituksena ja nimeen kätkeytyy lähtemisen mystiikkaa.

Jr.Wings ja se lähtölistan iso körmy, valju kuin euro ja se oli Bailey, äärilaidalla muistetaan.

Se ponnisti Ontariosta, eli kehässä ilman varteenotettavaa tarinaa tai hahmoa, sitten räjäytti pankin varjoissa ja kukkoili mörkönä viemäreissä.

Seikkaili itsestään kultin ja rähisi sekä riehui huolella, veti paskaksi ja palasiksi, pisti palamaan.

Tuotannon luonne, se on villi ja kantaa säröä sekä kätkee ulottuvuuksia, tulvii nyansseja ja saa intohimoisen tulemaan.

Koko uransa koditon ja katoamassa kamoineen auringonlaskuun, tarinoiden mukaan kostea, värikäs sekä sopeutumaton.

Tunnusmerkkien nojalla kuulostaa kuninkaalta ja HCH:n kiteytyneeltä ajatusmaailmalta, täydellinen kehäfriikki ja olisimme halunneet rakastua sinuun jo O.ssa.

300 tauluun ja olisimme antaumuksellisesti runoilleet sinusta romantisoiden jo monesti, tykkääme hahmoista nuorena ja kategorioissa, Baileyn urapolku Animalin heiniä.

 

[HardCore Hooligan]

Hahmot piilossa, lähdöt kätkössä ja hohkaa kylmää harmautta, on yksinäistä.

Kartalla, maisemassa ja näyttämöillä vain harmaan sävyjä, se ei temmo ja mikään ei nyi.

Impulssit, intohimot ja intuitiot, aistien varassa ja tuntemuksien nojalla.

Villisti, yhtä huutoa ja suoraa kurkkua, mieli halajaa, sydän hamuaa ja eittämättä elämyksellistä

Jo tuoksuu, toinen kehrää ja toinen hyrrää, hallusinoiden ja sykkivässä sekamelskassa hapuillen.

Tuhisee viriilisti, murahtelee aggressiivisesti ja seilaa itsekokemuksen huuruisilla taipaleilla, on silmuja juurakossa ja hyödämme kukkaan.

Meillä on vain yksi kysymys teille, Gens sekä 67's vetävät sarjan viidettä jakoa keväällä 1988 ja missä olette?

HCH, huoneessamme T-Bay´ssa ja aivan täpinöissä, pelkkää kuolaa ja yhtä kananlihaa

Säteilimme ja Gens johtaan sarjaa 3-1, 67's vie sitten seitsemännessä ja viidenteen sisältää mystiikkaa.

67's tullut kääntmää, ei poskea vaan sarjaa ja tämä ilmeikkyys oli poikkeuksellista, O:n eurohenkisin ryhmä sitten ajanlaskun alun ja monesti yökötti.

Gensin Mahoney sekä Rick Lessard lähtevät suoraan ensimmäisestä pudotuksesta ja tulkinnassa on kiukkua sekä vihaa, kiihkeää tangoa sekä iskevää rumbaa.

Hihkumme, hurraamme ja hypimmime sängyllä, ilta heittää kuitenkin lisää ja piiskaa kunnolla.

Seuraava aloitus Gensin Joseph sekä Matt Smyth lähtevät ja ollaan putkessa, hullaannutaan putkessa ja tullaan putkessa.

Joseph naulaa sen oikeallaan ja lyhty napsahtaa sammuksiin, kehässä lojuu raato ja kalman haju puskee läpi ruudun.

Smyth päätti keväänsä tuohon ja nielaisi ison pommin, siirtyi vihannesosastolle ja jengi otti nousun, jälkeen Smythin heittäytymisen ja eeppisen jääkuoleman.

 

[HardCore Hooligan]

Nähdä tämän tylsän autiomaan taakse, onko siellä keitaita ja kukkiiko lähtörikkaus?

Kestämmekö sinne ja kammottavuuden kasvot piinaavat meitä yhä pahemmin, ahdistus raastaa syvältä.

Vajoamme ja sitten valonpilkahdus, onko kakku tilattu ja koska se nostetaan pöytään?

Mikä on juhlan aihe, teurastettiinko joku keihäällä vai nähtiinkö rinki hulluuden, herähtäähän tässä jo vesi kielelle.

Bileet pystyyn ja pelkkää lähtöä, sinkoilua ja tulemista, aina aamunkoittoon.

HCH raottaa arkkua ja kuunnellaan Schubertin tuotantoa...Ei, GHB:n Sick Boy ja tunnelma kattoon.

Sitten tarinaan ja Spitsin Lain Schubert, yksi ilta 1991-92 ja yksi lähtö, vastassa Rangersin Chris Kraemer.

Tulinen toe-to-toe tikkaus ja pikainen sessio vailla koristelua, Schunert tienaa verinaamarin ja värjää jäätä roiskimalla.

Pollock, kyllä siellä selässä lukee Schubert ja vuotaa näyttämöllä huolella ja tekee ainutlaatuista lähtötaidetta, yhden illan läsnäololla.

 

[HardCore Hooligan]

Olemme heikoimmillammekin parhaimmillamme ja 1991-92 O, sukelletaan pää edellä ja nautitaan jokaisesta omenasta, puraisten.

Ylväimmät helmet, puhutelevimmat teokset ja oletteko nähneet Eric Stampin tuon kauden keräilykortin, se on ylintä timanttia.

Sillä on pahat mielessä, sillä pullukalla on pahat mielessa ja sen rikokset, kuvittelemme niitä lievästi kiihottuen.

Aivan hulluna kiihottuen ja pullukalla mullet, me tuulettelemme ja hiihtelemme, ma saatana hiihdämme.

Kintaiden pudotessa, se oli seppä ja kattilan kiehahtaessa iltojen kuningas, tuli pensseliä sekä maisemaa.

Uppoatteko joskus siihen, maisemaan?

HCH, mielikuvitusmaailmassa suurimman osan ja ainoa todellisuus on säkki, tuhisten ja puhisten.

7.11.1991 ja huikeat lähtöpitoisuudet ja suoraan klassikoiden hyllyyn, Spits vastaan Royals.

Ne lähdöt, parit ja kaikki kultaa, historiaan taottuja sekä klassikoiden hyllyyn päätyneitä.

Yksi illan puheenvuoroista, merkittävimpiä koskaan ja Stamp, merkittävässä roolissa ja loi nyrkeillään kulttuuria.

Kaksi kiinnitystä, tuossa tarunhohtoisessa illassa ja se myllersi, muokkasi sekä muovasi.

Symbolisia eläinhahmoja,ulottuvuuksia ja haarautuu, kukkiakseen pitää olla tylppäpäinen ja kaikki lähtee juurakoista, silmujen tuntemuksesta.

Sketch OHL #195, sillä pullukalla on pahat mielessä ja mullet, piikkailee jonkin leikkipuiston pusikossa...haluaisimme nimmarin siihen.

 

[HardCore Hooligan]

Tuntemuksien ytimessä oleminen, se on myös löytämistä ja löytöretkeilyä, aarteiden etsintää.

Vyöryy ja jytisee, visiirit on pyyhitty pois ja jos joku lankeaa, sille nauretaan ja sitä pilkataan.

HCH vuolee lastuja, uuden ajan airut ja haikara tööttöö kumeasti, intensiivisesti suoraan aloituksesta.

Mää, kohtasimme tänään lampaan laitumella ja nimittelimme sitä euroksi, se juoksi pikkukaritsoineen rantaan ja me kiipesimme puuhun ulvomaan.

Pyöräyttelimme biitin huuleen ja luimme Canadan Sanomia, kääntelimme näkymättömiä lehtiä ja orava nakkasi meitä kävyllä, se poltteli jotain lasipiipusta.

 

[HardCore Hooligan]

Otteleminen, elämä ja ihmeet, Cocteaun valkoinen kirja ja itsetutkiskelua syvällä luolassa.

Hämyisää, taiteellista ja olemme lähteneet, koko elämämme bongailleet ja se on ikuista metsästystä.

Ajatus rönsyilee, sydän poukkoilee ja olimme maalissa jo 90-luvun lopulla, aina bileissä ja syvällä luolissa.

Sen jälkeen tupsahdellut vain vieraita lajeja, tylsiä muuttolintuja sekä raikasta hattaraa, me haluamme kummitusjunaan ja vapisemaan vavisuttamisesta.

Nostalgia, kukinnot sekä rikkaus, mytologia sekä mytiikka, olemmeko sittenkin koe-eläin ja nämä ovat lopunajan laboratorioita.

Muovia, hyökkäämme ja jotain ravistelevaa ja keskikaistaan nojaava maailmankuva, haistakaa vittu!.

Ilotulitus, värit piirtyvät ja on ulottuvuuksia, voimme hengittää ja voimme kokea olemassaolomme olevan tarkoituksellista.

Syvällä luolissa, hallitsemme teokset sekä hahmojen läsnäolon, olemme kuin riivattu ja vapauttakaa ne häkeistään, rohkaiskaa ulos komeroistaan.

Paukuttaa, paukuttaa niita kansia ja avaisee avointa tunnekarttaa, vapinaa, kananlihaa sekä kuolaa.

Tuleminen, tuntemukset ja näyttämöillä elää vitsi, siinä ei ole ihmistä tai eläintä.

Suotorppa ränsistyy hiljaisuudessa ja kalarannan savupirtistä jäljellä vain kiviset perusteet, yhtä kaikki ja keskikaista sekä raikkus samaa pumpulia, äärilaidalla menneisyys.

 

[HardCore Hooligan]

Oleminen tuntemuksien ytimessä ja ne lähtevät, nuo hahmot myyttiset ja kasvusto on puhdas, ei rikkaruohoja.

Nostalgia purkautuu yllemme kuin penkit ja keihäistä kunniakkaat saalistajien kakut, muodokakkaan viettelevä mallinukke ikkunassa ja pukisitteko sen ylle kaulasuojan tai visiirin?