Hahmot ilotulittavat ja me hyräilemme, Na Na Hey Hey Goodbye.
Ne täyttävät näyttämön, ottavat tilan ja kukaan ei hosu, viisi tyylikästä paria.
Suoraan aloituksesta ja me haluamme kylpeä siinä hetkessä, puhallella vaahtoa.
Syvää heittäytymistä, vajoamista sisimpään ja kurkistamme luukusta, irvistäen.
Otamme mieleen kuvan, jofa visiirillä ja hirnumme sille.
Porsastelemme tänään, sikailemme hulluna ja meillä on yksi kysymys teille.
Kumpi oli ennen, tuleminen vai lähteminen?
Avarretaan sitä kuvaa, laajennetaan tajuntaa ja kaikki lukot ovat vääriin.
Kurkistamme alle harson, ne ovat jo piikillä ja tätä on luominen, siementen pitää itää.
Kylvimme maastoon, nousimme rinteen huipulle ja katosimme ikuisiksi ajoiksi.
Puu kantaa kuitenkin hedelmään ja pinnalla kerros vaseliinia, voitte hieroa sitä silmäkulmiin.
Kun vipattaa sekä hyrrää, puskee rähinää ja naapurihaudassa on bileet.
Lähtökarnevaalit ja hetki viettelee, se hivelee silmään ja muualla tauonnut, Dennis Purdie sekä Andy Bezeau vetävät edelleen.
Knights vastaan NF Thunder ja teos on ruhtinaallinen, yksi pari oli Debrusk vastaan Laus ja herahtiko kielelle?
Vedättekö rinkiä, pingotteko aivan vimmatusti ja Bezeau puskee höyryä, se pyrkii Knightsin boksiin ja painii linjurin kanssa.
Ne hullut, kantoivat sitä ottelevassa ja mielipuolisen sairas yksilö, Ph.D.
Oireili kuin siihen olisi johdettu sähköä ja tulkitsi yli, tyylikkäästi yli.
Käsittämättömiin sfääreihin ja me valamme tinaa, tulee vain sotilaita ja ne marssivat ulos ovesta.
Pahastutteko, jos pökräilemme vähän ja antaudumme lähtöviettien valtaan?
Kiipeilyteline sekä puruleluja, kiitos ja taltta, vasara sekä rotko, johon syöksyä.
Nousee taivaanrantaan ja mollottaa siellä, kauniina kuin veistos ja muistuttaa hymyllään, sielujen puutarhoista.
Nupulla ja puhkeaa kukkaan, koko halli laulaa kuorossa...Na Na Hey Hey Goodbye.
Londonissa ja muistatteko sen Bananaraman videon, nekkailivat siinä leikkisästi ja meidän moodi oli pelkkää purkautumista, Siobhan Faheyn kulmauksessa.