Ei nämä joukkueet toisiaan vieraissa voita. KooKoo-Lukko 3-2.
Oli siinä varmasti KooKoon hyvyyttäkin mukana, hemmetin kovaa ja ylhäältä tulivat päälle, mutta en tiedä kun jotenkin tuntui siltä että Lukolla painoi vielä eilinen jaloissa. Ensimmäinen erä varsinkin oli oikein takkuista Lukkoa, kummallisia harhasyöttöjä tuli omalla puolustusalueella jatkuvasti. Huolimattomuutta, sanon minä tai sitten KooKoo pakotti tuohon.
Toisessa erässä tehtiin pari kummallista maalia kun ensin Janne Niskala lahjoitti KooKoolle tasoituksen ja sitten puolestaan KooKoon pakki potkaisi kiekon omaan maaliin. Toiselle tauolle lähdettiin numeroista 3-2 kun KooKoon Leivo pääsi paraatipaikalta niittaamaan yläkulmaan Lukon pakkien katsellessa vieressä.
Kolmas erä oli parasta Lukkoa mutta eipä siinäkään tuota lopun mylläkkää lukuunottamatta kunnon tekopaikkoja ollut. Mutta eipä tullut niitä kiekonmenetyksiäkään omassa päässä, muutama hyvä taklaus sen sijaan nähtiin puolin ja toisin.
Oli muuten veemäisen näköinen tilanne se KooKoon Savilahden loukkaantuminen toisessa erässä. Pahan näköisesti jalka vääntyi Janne Keräsen taklauksen jälkeen. Pahaa pelkään, mutta toivon tietysti että Savilahti olisi pian mukana taas peleissä.
Eipä siinä mittään. Lukko hävisi toisen kerran tällä kaudella mutta kyllä tässä hyvääkin oli. Alivoimapeli toimii edelleen sadan prosentin teholla, Kaapo Kähkönen maalilla on erinomaisen hyvä ja Lukon alkukauden positiivisin yllättäjä Heikki Liedes jatkaa hyviä pelejään.
Huonoa taas oli nuo mainitut harhasyötöt omassa päässä, yleinen huolimattomuus pitkin kaukaloa, ylivoiman tehottomuus sekä tietysti Joakim Hilldingin ja Damien (meinasin kirjoittaa Theo) Fleuryn tehottomuus. Mutta kun kausi on alkanut melko hyvin niin kyllä mä olen vieläkin valmis antamaan aikaa molemmille ennen kuin miehiä pistetään kiertoon.
Ensi viikolla on kolme kovaa koitosta eli keskiviikkona Tappara Tampereella nääs, torstaina Pelicans Äijänsuolla ja lauantaina TPS Turussa. Kolme pistettä näistä kolmesta pelistä, en minä muuta vaadi.