Olipa mahtava matsi! Yksi kauden parhaista, ellei paras. Tämä siis tietysti noin tunnelman ja voitonjälkeisen fiiliksen puolesta, peliesityksenä ei ensimmäistä erää ja viimeistä kymppiä lukuunottamatta mikään huikea.
Ekaa erää tosiaan vietiin aivan miten tahdottiin, mutta ne maalit ovat Ilvekselle niin pirun vaikeita tehdä. Nimenomaan tälläisissä tilanteissa, kun pitäisi selvästi heikompaa vastustelijaa vastaan naulata se arkku kiinni heti alkuunsa. Kuinka monta kertaa ollaan tällä kaudella otettu murskavoitto? Perkele jätkät, aina pistätte jännittämään. Niin, kuitenkin, Markohan sieltä sitten sen yhden rykäisi yläpeltiin komeasti. Paikkoja oli hirveästi, pelkästään Anttilan olisi pitänyt tehdä hattutemppu edes kelvollisella viimeistelyllä.
Toinen erä ei ollut hyvää. Tukion lörpöllä päästiin kahden maalin johtoon, mutta sitten tuli perinteinen koomahetki, ja peli olikin 2-2. Leinosella on ihan vitun liian iso taipumus samaan, mikä Tuukalla oli varsinkin ensimmäisellä kaudellaan, eli huippusuorituksen jälkeen seuraava heitto maalia kohti uppoaa. On kostautunut aika monta kertaa tällä kaudella. Toisessa maalissa Bishai sitten hukkasi miehensä, ja komea veto upposi maaliin. Saattoi muuttaa suuntaakin pakin mailasta. Erän lopussa Anttilan upean yksilösuorituksen päätteeksi Kantee pääsi lakaisemaan tyhjiin.
Kolmas erä alkoi kivasti, kun oliko Kevin vai kuka, täräytti lötän Sailion polkkareihin ja mies tasoitti läpiajostaan hienosti. Sama mies vei hetiperään Kerhon ylivoimalla johtoonkin, kun Ilvestä ei paljon puolustaminen kiinnostanut. Tässä vaiheessa vitutus oli kaikinpuolin ankara. Niin taisi olla myös meidän jätkillä, sillä seuraavaksi päästeltiin vähän höyryjä. Torkki oli käynyt koko matsin aika kuumana, ja pisti sitten Anderssonia päihin lopulta. Tuomarit yllättäen välissä, joten kunnon matsia ei päästy näkemään.
Tämän jälkeen joku surkea mitättömyys, Olli Korkeavuori (onko joku joskus kuullut tosta?), tuuppasi väärää miestä, ja siitähän hermostui niin Järvinen kuin yleisökin. Hauskinta oli kyllä yleisön reagointi, tämä bisneskansakin joka ei persettään penkistä kohota kuin korkeintaan viime hetken maaleista, ponkaisi ylös nyrkkejään heristäen. Turrelle iso tassu täältä, ainoa oikea ratkaisu teilata tuollainen reppana heti alkuunsa. Jäähythän menivät aivan poskelleen, Korkeavuorelle oli pakko antaa joku väkivaltaisuuskakkonen ettei yleisö olisi vallan raivostunut. Tuosta taklauksestahan ei kumpikaan tuomareista kättään nostanut.
Ilmeisesti tästä tapauksesta saatiin sitten se lopullinen tappajanvaisto otteisiin, ja viimeinen kymppi oli melkoista myllytystä. Lehtivuori ampui tolppaan, Anttila ampui metristä päätyverkkoon, Bishai ampui tolppaan, Tukion lämäri ohitti Chiodon mutta kilpistyi pakin luistimiin maaliviivalla...Lopulta Tutkan lämäri sitten löysi tiensä verkkoon, ja aijai sitä vapautunutta tuuletusta! Tässä vaiheessa heräsi pieni pelko että jätkät innostuvat liikaa, ja Kerho pääsee iskemään. Mutta ei toki, Männikkö kiepautti hieman tuurillakin voittomaaliin varsin ihanaan paikkaan. Taistelija Järvisen ratkaisu pappojen syötöistä kruunasi upean illan.
Tunnelma oli Helmis-incidentistä loppuun aivan mahtava! Kiitos kaikille paikallaolleille. Harmi että tällä kaudella on enää yksi lauantai-peli jäljellä runkosarjassa. Muutenkin kotona on aika kiva olla, kahdeksan voittoa putkeen, ja se alkaa kiistatta näkymään yleisömäärissä ja tunnelmassa. Hienoa, pirun hienoa!
Nielikäinen oli aika sympaattinen. Tuli vähän mieleen lapsuuden pihapeleistä yhden kaverin paljon meitä pienempi pikkuveli. Helvetin huono se oli, mutta niin kovasti yritti olla mukana ettei sitä kehdannut poiskaan jättää.
Kiitos joka jätkälle, selkäranka ei katkennut missään vaiheessa. Hyvä Ilves!