Aijai, tekee pahaa tunnustaa tämä, mutta voisin osittain allekirjoittaa. Se puuttuva ykkössentteri, pelin johtaja, kummittelee vieläkin poissa olollaan. Ja erityisesti meidän nuoret puolustajat ovat paineen alla köykäistä tavaraa.
Koko kauden murheita tuottanut ylivoima nousee jälleen esiin. Enää ei voi olla harjoittelusta, tai sen puutteesta, kiinni etteikö saada sitä kiekkoa toimitettua maalille. Kylmä fakta taitaa vain olla, että tämän hetken kokoonpanosta ei löydy sopivia kemioita, jotka löytäisivät yhteisen sävelen ylivoimasta (vrt. viime kaudella Suhonen-Loppi yläkolmio-pelaaminen). Samoin Santavuori-Koivunen-Saarinen ei ole kunnolla jauhanut ylivoimaa yhdessä, joten siinä suttaantuu toinen yhdistelmä.
Mutta, ei auta itku markkinoilla, tähän on keksittävä lääkkeitä. Ehkä voitaisiin kokeilla ylivoima koostumuksia S-K-S, A-junnu painottoisesti Sopanen, Pöyhönen, Komarov, Kousa ja Suhonen, sekä se "ykkösnyrkki" Jantunen, Sindel, Kauppila, Latvala, Forsstöm. Tai sitten ollaan liian pitkällä kaudessa ja kokoonpanoja ei kannata käydä sorkkimaan. Fakta kuitenki on, että vetoja tarvitaan ylivoimilla. Hyvällä joukkueella pitää lähtökohta olla, että 5vs3 ylivoimalla vastujan verkko pöllyää joka ikinen kerta.
Ja sitten hermokontrollista. Jo on kumma, että ei tässä vaiheessa kautta osata pitää päätä kylmänä (Sihvonen). Ensi peliin ämpärillinen jäitä, joita voidaan kaadella äijien niskoihin, kun tunteet alkavat roihuamaan. Araa mukaillen, pelissä pitää olla tunteella mukana, mutta se tunne pitää pystyä kontrolloimaan.
Viime vuosien Kärpät on tästä hyvä esimerkki. Se kellisti viime vuonna finaaleissa "Sinisen armeijan" rauhallisella pelaamisella. Ei provosoitumisia, ei kostoretkiä, eikä päättömiä sekoiluja. Bluesin vahvuuksia on ehdottomasti kovaa pelaaminen ja he varmasti nauttivat, kun saadaan kunnon nahinoita päälle. Tässä kohtaa Pelicansin pitää olla viisas: kun siniset tulevat hieromaan hanskaa nenään ja kuittailevat mutsin sukista, pitää pystyä kääntymään tilanteesta pois ja jättää Bluesin mussuttajat yksin vaahtoamaan. Olen varma, että tällöin etu kääntyy sille rauhallisemmalle osapuolelle, kuuma-kallen polttaessa päreensä, kun ei saakkaan leikkikaveria. Väitän, että maali tulostaululla ja siihen päälle pieni silmän isku sille kaverille, joka tuli hakemaan painiin, toimii huomattavasti pahempana iskuna kuin yksikään lyönti ikinä.
Erityisesti Kari Sihvoselle, otetaan ne mustelmat, pelataan kovaa, mutta pelataan joukkueelle. Meillä on niin kapea materiaali verrattuna Bluesiin, että yhtään tasoitusta hölmöilyillä ei saa antaa. Kari on hyvänä päivänä loistava pelaaja: hyvä luistelu, maaleja syntyy, taklauksia ja kovaa pelaamista. Eilen taisi olla sitten se huono päivä. Ensi peliin voitaisiin jopa harkita Sihvosen jättämistä kotiin ja Karo Koivusen mukaan ottamista. Karosta ei 5-5 pelissä juuri apua ole, mutta ylivoimaan saattaa tuoda sen pienen lisämausteen.
Taistelu jatkuu tiistaina. Ja vaikka tästä sarjasta ei mentäisikään jatkoon, niin pistetään nyt perkele se Blues niin ahtaalle, että ei tarvitse parin vuoden päästä Westendin poikien miettiä voitettiinko Saipa vai Ässät sinä vuonna, kun ensimmäiset rintakarvat puskivat esiin.