Nimimerkki Kaukalon laidalla kuvaili ottelun hengen melko todenmukaisesti. TuTo tuhlasi maalipaikkoja ja LeKilläkin oli hetkensä. Ottelu ei maaleja lukuunottamatta pelillisiä hienouksia tarjonnut lukuunottamatta Jokilan pyörittämää ylivoimaa, joka oli varsin mahtavaa katseltavaa jopa ilman maaleja. Rankkarin viheltämisen syy jäi hieman epäselväksi vaikka hyvältä linjalta tilannetta seurasinkin. Olin näkevinäni kuitenkin selkeän maalintekoyrityksen, mutta joku varmaan pystyy tämän tilanteen kertaamaan, mikäli näki tai ymmärsi paremmin. Yleisesti tuomari Hakkarainen oli ihan hyvä, mutta mikäli kyseessä on se entinen pelimies-Hakkarainen, niin ihmettelen miten kaveri ei osaa sen vertaa peliä lukea, että oli ainakin kymmenen kertaa kiekon tiellä ottelun aikana.
LeKin via dolorosa oli sitä luokkaa, että siitä pitänee tehdä pieni analyysi tai ainakin avautuminen. Lähdetään liikkeelle TuTon ensimmäisten maalien kautta:
Kuten täällä jo kerrottiin, ensimmäinen maali tuli hieman varkain ja hyökkääjä pääsi luikahtamaan takaovesta aivan yksin maalille. Kiekonmenetys, yksi syöttö ja mustaa verkkoon ilman sen suurempaa häirintää. Alkutilanne jäi hieman epäselväksi, mutta pelin käännyttyä olisi voinut kuvitella jonkun varmistavan omaa päätä.
Toisessa maalissa LeKi-hyökkääjä Sandvikilla oli kiekko ensin hallussa ilman sen kummampaa häirintää. Sopivia vaihtoehtoja olisivat olleet seuraavat: 1. Kuljettaa kiekko oman maalin taakse kun kerran oltiin sopivassa liikkeessä sinne suuntaan. 2. Syöttää kiekko jollekin omalle pelaajalle (ääritapauksessa jopa puolustajalle) jolla olisi ollut naama hyökkäyssuuntaan. Tämä pelaaja olisi voinut kenties toimittaa kiekon seuraavalla syötöllä keskialueen puolella olevalle joukkuetoverille tai sitten kuljettaa kiekon sinne itse. 3. Purkaa kiekko takaisin keskialueelle, mikäli ensimmäiset vaihtoehdot eivät tuntuneet toteutettavilta. Sandvik päätyi kuitenkin sellaiseen ratkaisuun, että lapioi kiekon puolilla valoilla laidan kautta omalle siniselle, jossa vastustaja kiitti ja laittoi pelivälineen taas lähemmäs LeKin maalia. Eräänlaisen sössimisen jälkeen kiekko oli jälleen Sandvikin lavassa ja maagiseen siniviivaan oli enää muutama potku, niin kiekko vietiin lavasta ja laitettiin ylänurkkaan.
Kolmas maali oli tosiaan hieman huonon tuurin seurausta, mutta silti osaltaan samaa sössintäjatkumoa. Kenties aikalisän olisi voinut ottaa siinä toisen maalin jälkeen. Mikäli oman porukan tekemiseen ei olisi tullut muutosta, niin ainakin TuTon hyvä hetki olisi saatu katkaistua. Ollaan sitten herrojen esityksistä mitä mieltä tahansa, niin Leimun ja Suhosen poissaolo todellakin näkyi pelaamisen tasossa. Ylivoimassa ei ollut oikein järkeä, sillä ainokaisten viivapakkien poissaollessa kiekkoa pyrittiin pelaamaan koko ajan heitä paikanneiden pelaajien kautta. Kaikkein surullisinta oli viivamiesten toiminta. Vaarallisia tilanteita tuli enemmän omaan päähän. Kukaan pakeista ei ehkä Virkkiä lukuunottamatta pelannut sellaisella tasolla, jolla tässä sarjassa pitäisi ainakin neljän pakin toimia, mikäli halutaan pelata voitosta. Ilvonen tuntui touhuavan vähän omiaan, mutta oli kohtuullinen paikoitellen. Ilvosen tekemistä ei esimerkiksi ylivoimalla kuitenkaan auttanut hyökkääjien onnettomat syötöt ahtaaseen tilaan tai neliön keskellä normaaleissa ylivoimakuvioissa pelaavan apupelaajan tarjonnan puuttuminen.
HPK-ketju oli tässä viestiketjussa todetulla tavalla LeKin parasta antia. Maali oli varsin kaunis, vaikka tämä Dahlan sekoilu sitä edesauttoikin. Samaisesta kaverista tuli mieleen ottelun kulminaatiopiste: Toiseen erään tullut varsin aktiivinen LeKi painoi kiekkoa hyvin TuTon alueella. LeKi on tällä hetkellä täynnä taitavia pelaajia. Hieman ihmetyttää kuitenkin aivan perinteisen pelisilmän puute. Tyhmien kiekonmenetysten ja kurittoman pelaamisen ohella tapahtuu esimerkiksi sellaista, että kun ennen sitä Vuorisalon kuuluisaa rankkaria LeKi painoi parin minuutin jakson kiekkoa TuTon päässä ja pystyi siinä välissä vaihtamaan miehet, kun Dahla kumppaneineen nojaili suunnilleen oman maalin tolppiin hapenpuutteen kouristuksissaan, syntynyttä tilannetta ei hyödynnetty. TuTo onnistui vaihtamaan pari hyökkääjää (heitäkään ei olisi pystytty vaihtamaan, jos LeKi ei olisi hautonut kiekkoa keskialueella puolittaisen purkukiekon jälkeen), joten kentällä oli kolme todella väsynyttä turkulaista. LeKin pelaajat päättivät kuitenkin pelata hyökkäyspään tilanteen läheltä omaa siniviivaansa, jossa puolustivat nämä viimeksi kentälle tulleet vastustajat. Järkevästi pelaten kiekko olisi pidetty syvässä ja odotettu, että Dahla pyörtyy ja käyty laittamassa kavennusmaali ja tilanteeksi 2-3. Sen sijaan kiekonmenetyksen jälkimainingeissa Vuorisalo karkasi ja kohta oli taululla 1-4. Ihan oikeasti tuli mieleen pelinluku Jokipojat-pelin toisen erän lopusta.
Kolmas erä oli LeKin kavennusmaalia lukuunottamatta näennäisen tuntuista pelaamista. LeKin varsin suurella kohulla hankkimat pelurit eivät ole Sport-ottelua lukuunottamatta esittäneet oikein mitään. Niemi ei ole kiekon kanssa oikein samaan aikaan samassa paikassa. Pajula ei oikein ehdi tai jaksa tehdä niitä temppujaan, joita varten hänet ilmeisesti on hankittu. Koistinen on ties missä kun kaveria ei ole paljoa peleissä näkynyt. Sportia vastaan hän meni ihan kohtuullisesti kahden edellä mainitun pelaajan kanssa, mutta työnteko ei oikein kiinnostanut. LeKissä viime vuonna pelanneista Joki-Erkkilä pelaa viime vuotta suuremmassa roolissa ja paremmalla tasolla vaikka tänään ei kulkenutkaan. Kuusela tekee asiat tasaisesti, eikä hänestä varmaan tähän talveen enää odotettukaan mitään profiilihyökkääjää. Välimaa on vain varjo viime kaudesta, vaikka palkintoraadin sekoilu toikin tänään pronssisen mitalin. Puolustajat eivät viime vuonnakaan mitenkään häikäisseet, joten tänä talvena odotukset olivat aika maltilliset. Leimu ja Suhonen ovat mielestäni pelanneet viime vuoden tapaan pääpiirteissään. Kenties tulokkaat Savolainen ja Hartus ovat olleet suurimmissa vaikeuksissa. Toinen ei ehdi tilanteeseen ja toinen ei ehdi syöttää kiekkoa ennen kuin se jo viedään lavasta.
Joukkueena pitää todeta, että viisikkopeliä ei ole. Omassa päässä ei tiedetä pelataanko paikkaa vai miestä tai edellisten sekoitusta. Hyökkääjät luistelevat laiskasti tarjoamaan avauspaikkaa, ja puolustajat eivät saa lyhyttäkään syöttöä oman pelaajan lapaan. Koomista päivän pelissä oli se, että siellä taisi olla peräti hyökkääjänä normaalisti pelaava Nippala avaajan paikalla, kun kiekko ei muuten löytänyt tietään omien lapoihin. Jos peliin ei kuuluisi se, että vastustajakin hyökkää välillä, niin siinä olisi LeKille kohtuullinen pakki.
Tällaisia murheita täältä lauantai-illan tuopin ääreltä.....