Jaa, kokemuksia ja näkemyksiä. Itselleni oli selvää jo hyvin nuorena, mitä haluan työkseni tehdä. 7. Luokalla jo tiesin, että kokkaus on miun intohimo. Tuolloin jo tein kotona ruoat perheelle. Toki realismihan löi kasvoille jo aikaisessa vaiheessa, että työ onkin pirun hektistä, huonosti palkattua sekä se, että kun muut juhlii, niin itse olet töissä. Ainakin carte paikoissa.
Sitäkään ei kokkaus ohjelmissa näytetä toki kuinka paljon työ sisältää tiskaamista, rätinheiluttamista yms. Siivoamista.
Esimies hommissa on myös perseestä mielestäni kaiken maailman katteiden ja tehojen jatkuva kyttäys ylempiarvoisten toimesta. Toki tiedän miksi sitä tehdään. Ketjufirmoissa, joissa olen ollut, myös kaikenlainen exeleiden täyttö tökkii itselläni. Miellän kuitenkin itseni enemmän duunariksi, kuin koneen näpyttelijäksi.
Kiireessä keittiössä on tullut kyllä nähtyä kaikenlaista. Riitely tarjoilijoiden kanssa on jo melko tavallista. Parhaita ovat kuitenkin ne tilanteet, jolloin tavarat alkavat lentelemään ärräpäiden sijaan. Monenmoista lentävää objektia on tullut nähtyä, ja joskus ollut joihinkin itsekin syyllinen. Kaikkein mieleen painuvin on kuitenkin tilanne, kun työkaveri heitti paistinpannun seinään, ja kaakelit osumakohdasta menivät rikki.
Miulla oli vuoropäällikkönä yli kolme vuotta italialainen kaveri, jolla oli melkoinen temperamentti, ja tosi lyhyt sytytyslanka. Avokeittiössä oli välillä asiakkaille viihdettä tarjolla. Vieläkin naurattaa, mitä tavaraa, tämä kyseinen herra oli tilaillut miun lomien aikana. Esimerkkinä olkoot, kun piti tilata kanttarellejä jannu oli tilannut niitä sienen muotoisia vaahtokarkkeja...