Löytyykö kokkeja?

[TQoFE]

Kyse ei ole pelkästään valmistusmetodista. En epäile hetkeäkään, ettenkö osaisi. Mutta, ensin ne nilviäiset (ei ollut tässä yhteydessä haukkumasana) pitää hankkia tavalla tai toisella. Merenelävien ostaminen ei ole koskaan ollut ykkösharrastukseni, ts. voin vahingossa ostaa sian säkissä. Pitäisi siis oikeasti tietää, että saa kuranttia kamaa. Toiseksi, simpukat ovat minulle kuin ravut: voin syödä niitä kerran vuodessa, mutta en saa niistä erityisiä kiksejä. Siksi menen mieluummin valmiiseen pöytään tässä tapauksessa.

Minä olen eliminoinut tuon riskin tutustumalla pariin lähimmän K-Supermarketin lihatiskin työntekijään. Mikäli kumpikaan heistä ei ole vuorossa, valitsen jotain sellaista, mistä voin olla varma etten osta sikaa säkissä. Mutta ymmärrän syysi kyllä.

Ihan kokkaamisen ilon takia saattaisin hyvinkin valmistaa joskus sinisimpukoita.

Laitahan muuten myös tuoretta chiliä pieneksi hakattuna, se pääsi unohtumaan aiemmasta viestistä. Käy toki myös etanoille.

Edit. Mendieta, yritä löytää vielä kuoressaan olevia.

 

[cottonmouth]

1. myydäänkö Suomessa parempia etanoita kuin nuo purkkietanat, joista linkitin kuvan

Paremmuudesta en osaa sanoa, kun en noita purkkiversioita ole maistanut, mutta ainakin isommista marketeista pitäisi löytyä myös tällaisia kuorellisia tapauksia pakastealtaasta. Maultaan nuo ovat olleet "ihan ok", vaikka eivät tietenkään ravintolatasolle pääse.

Edit: Näyttivät olevan Kalatukku Arvo Kokkonen Oy:n Suomeen tuottamia ja Escal-merkkiä.

 

[Tpip]

Voi mielettömän hyvän näköistä! Mutta nuo vuokaleivät kiinnostaisi, jos voisi saada vaikka ohjetta :) Etenkin tuo "aurikokuivattuja kirsikkatomaatteja ja parmesania" -ohje olisi rautaa! Kuulostaa niin herkulliselta!

Kiits! Vaimolta ruinasin reseptin, hän kun nuo meillä aina leipoo. "Yllättäen" resepti on Glorian Ruoka&Viinistä bongattu ja hieman itse modifioitu.

4 kananmunaa
2 dl maustamatonta jugurttia
1 tl sokeria
1/2 tl suolaa
2 tl kuivattua basilikaa
3/4 tl rouhittua mustapippuria
4 1/2dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
100 g parmesanjuustoa
3/4 dl aurinkokuivattuja kirsikkatomaatteja (ainakin Pirkka parhaat -tuotemerkiltä löytyy)
1 rkl öljyä aurinkokuivatuista kirsikkatomaateista

Koristeluun esim. jotain siemeniä (unikko, seesam, pinja, kurpitsa).

Paistolämpö 180 astetta.

Vuoraa leipävuoka leivinpaperilla. Riko kananmunien rakenne kulhossa. Lisää jugurtti ja mausteet. Sekoita tasaiseksi. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää jauhoseos taikinaan. Raasta juusto. Sekoita juusto, tomaatit ja öljy taikinaan. Kaada taikina vuokaan ja tasoita pinta. Kaada pinnalle hieman öljyä ja ripottele siemenet koristeeksi. Paista leipää uunin keskitasossa n. 1h. Anna leivän jäähtyä ennen kumoamista vuoasta. Leipä on parhaimmillaan paistopäivänä hieman lämpimänä.

Tätähän voi muokkailla sitten täytteiden osalta miten haluaa, kunhan muistaa tuon öljyn lisätä vaikka oliiviöljypullosta, jos tomaatteja ei tule.

En tiedä, mutta sain Barcelonassa niin hyviä sinisimpukoita, etten ole missään maistanut. Ja olen sentään syönyt niitä Belgessä ja Perlassakin! Ehkä etanat ovat myös taitolaji. Kerran olen kokeillut niitäkin. En tosin kokannut kumpaakaan edellä mainittua. Jotkut ruuat ovat vain sellaisia, että katson parhaaksi jättää ne ammattikokkien riesaksi.

Suurin ero on tavaran tuoreudessa, kun merenelävät saadaan tyyliin pyydyksestä pataan, on makuelämys aivan toinen. Saman huomaa jo kotimaisessa kalassa, vrt. kassikasvatettu siika parin päivää pyydystämisestä -> samana aamuna verkoista nostettu luonnon siika kalahallista -> itse juuri koskesta nostettu siika. Jokaisella harppauksella kalan maku muuttuu jokusen asteen paremmaksi. Itse esim. sinisimpukat ovat äärimmäisen helppoja valmistaa, eikä siihen mitään ammattikokkia tarvitse.

Niin. Olen Leonin kanssa siinä mielessä samoilla linjoilla, että - kyllä - simpukat ja varmasti etanatkin maistuu paremmalle ravintolassa kuin kotona tehtynä. Se ei silti ollut kysymykseni, eikä tuo valmistusmetodikaan - se on hallussa myös (ehkä). Kysymys oli yksinkertaisesti: 1. myydäänkö Suomessa parempia etanoita kuin nuo purkkietanat, joista linkitin kuvan ja 2. jos ei niin saako noista jollain vippaskonstilla ei-niin-napakat?

Olen tästä aika lailla eriävää mieltä, johtuen juuri äskeisestä seikasta. Simpukat osaa lähes jokainen vähänkään ruoanlaittoa harrastanut kokata, enemmän kysymys on tavaran tuoreudesta. Pääsääntöisesti simpukat kannattaa ainakin näin rajaseudulla syödä torstaina tai perjantaina, kun uusi kama viikonloppuherkkuineen saapuu ruokakauppoihin. Silloinkin kannattaa pyytää pussi tarkastatettavaksi, koputella vähän kavereita, tsekata hajonneiden määrä. Rehti kalakauppias avaa ostopäätöksen jälkeen verkkopussin ja poistaa selkeästi huonot yksilöt ennen punnitusta. Tähän yleensä vaaditaan kuintekin kaunista pyyntöä.

1. Suomessa myydään parempia etanoita, pakasteena ja pienellä vaivalla taitaa (ainakin jossain vaiheessa) sai ihan elävääkin kamaa.

2. Veikkaisin napakkuuden johtuvan juurikin purkitetusta tuotteesta. Perusrafloissa käytetään pakasteversioita, fiinimmissä paikoissa tuoreita. Toki nilviäiset on helppo vetää yli, jolloin ne voivat olla melkoisen "purkkaa".

E: Vika lause meinas unohtua.

 

[Leon]

Suurin ero on tavaran tuoreudessa, kun merenelävät saadaan tyyliin pyydyksestä pataan, on makuelämys aivan toinen. Saman huomaa jo kotimaisessa kalassa, vrt. kassikasvatettu siika parin päivää pyydystämisestä -> samana aamuna verkoista nostettu luonnon siika kalahallista -> itse juuri koskesta nostettu siika. Jokaisella harppauksella kalan maku muuttuu jokusen asteen paremmaksi. Itse esim. sinisimpukat ovat äärimmäisen helppoja valmistaa, eikä siihen mitään ammattikokkia tarvitse.

Allekirjoitan kaiken. Juuri tuossa on se syy, miksi jätän merenelävien ostamisen paremmin asioista perillä olevien huoleksi. Kyllä minä ne sitten kokkaan, jos joku niitä taloon kantaa. En siis ole poikavuosien jälkeen kalastellut, eikä tule käytyä ruokaostoksilla Stockan herkkua erikoisemmissa paikoissa. Jos söisin kalaa vaikka kaksi kertaa viikossa (erinomainen idea sinänsä), niin opettelisin kyllä käymään hallissa tms. kalaostoksilla, äyriäisiä jne. unohtamatta. Mutta näillä mennään toistaiseksi.

Arvostan kyllä antiasi tähän ketjuun. Muita yhtään dissaamatta. Ehkä Jatkoajan paras ketju!

PS. Olen sen verran leuhka kokki, että kyllä minä keskiverto-kalaravintolan leipiintyneen kokin simpukat lupaan hakata parin kerran harjoittelun jälkeen. Tämä siis kommenttina tuohon, että ravintolassa saisi muka oletusarvoisesti parempaa kuin kotona.

 

[Tpip]

PS. Olen sen verran leuhka kokki, että kyllä minä keskiverto-kalaravintolan leipiintyneen kokin simpukat lupaan hakata parin kerran harjoittelun jälkeen. Tämä siis kommenttina tuohon, että ravintolassa saisi muka oletusarvoisesti parempaa kuin kotona.

Eipä tuo ole leuhkuutta, vaan aika kylmä fakta. Mitä pidemmälle stadista liikutaan, niin sitä huonommin saa laadukasta meren elävää saa. Ilmeisen hankalaa saada rafloihin tuoretta simpukkaa yms vähääkään kehäkolmosen ulkopuolelle. Tähän kun lisätään se, etteivät nuo ole olleet Suomessa mitenkään supersuosittua herkkua, niin harva viitsii sitten edes tarjota, vaan tyydytään pakasteisiin. Usein silti tulee otettua simpukat, jos uusi/tuntematon paikka sattuu niitä tarjoamaan (toki paikan atmösfääriä pitää hieman aistia ensin, missään perähikiän räkälässä en lähde tilaamaan). Aika usein joutuu myös pettymään, pahin taitaa olla erään vihreäkorttimafiaan kuuluvan raflan tarjoama vihersimpukka-annos, jossa maistui ikuisuuden pakastimessa seisominen. "Parasta" lautasella oli kuitenkin muutama rikkoutunut simpukankuori. Tuo yhdistettynä valjuun ja oikeasti pahaan makuun sai miettimään, kuinka kauan ennen simpukan elämää tuo kuori oli pasahtanut paskaksi.

Tästä ketjusta näköjään löytyy resepti ensimmäiseen sinisimpukkakokeiluuni.

Tuli kahlailtua omat viestit lävitse, katsastaen olenko tänne laittanut Carl Butlerin ohjeen sinisimpukat normandialaiseen tapaan. Imo paras tapa tarjoilla tämä herkku. Laitan sulkuihin omat lisäykset, jotta alkuperäisen reseptin voi tehdä myös ilman meikän tuunauksia.

Sinisimpukat normandialaiseen tapaan

4 hengelle
Valmistusaika 45min

40-50 sinisimpukkaa
1 sipuli (korvaa 2:lla pienellä salotilla)
(2 valkosipulin kynttä)
1 sellerinvarsi
1 nippu persiljaa (1½-2 suomalaista ruukkupersiljaa, ovat niin pieniä)
1½ tl timjamia (laitan yleensä tuoretta, jos sattuu vaan kotona olemaan, pelkät lehdet)
½ pulloa kuivaa valkoviiniä
3 dl kuohukermaa
suolaa ja pippuria
margariinia (voita tai oliiviöljyä)
pussi sahramia

1.
Raaputa simpukat puhtaiksi. Käytä veistä ja karheaa puhdistuslappua. Huuhdo simpukat kylmässä vedessä huolellisesti. Kuori ja silppua sipuli (+valkos.). Pilko selleri hyvin pieniksi paloiksi. Silppua persilja.

2.
Sulata isossa padassa kohtalaisella lämmöllä 1rkl margariinia. Kun se vaahtoaa, lisää sipulisilppu ja paista sitä muutama minuutti. Kuullota sipulia hetki, lisää valkosipuli ja sahrami. Jatka kuullottamista vielä hetki. Lisää sitten selleri ja puolet persijasta. Sekoita ja paista hetki.

3.
Lisää timjami, valkoviini, ½tl suolaa ja 1/4tl pippuria.

4.
Nosta lämpöä ja lisää simpukat. Peitä kannella. 7-8 minuutin kuluttua simpukat ovat avautuneet ja ovat siis kypsiä. (huom. aika riippuu tietysti simpukoiden koosta, pienemmät saattavat olla jo redi 5 minuutissa. Lisäksi jos käytössä ei ole laakeaa kattilaa tai paistokasaria, kannattaa simpukat pyöräyttää puolessa välissä varovasti ympäri, päällimmäiset alle, alimmaiset päälle.)

5.
Ota simpukat padasta ja nosta ne suureen kulhoon. Pidä se lämpimänä. Kaada liemi padasta kattilaan ja keitä kokoon, kunnes sitä on jäljellä puolet alkuperäisestä määrästä. (aika usein saatan keittää vielä enemmänkin kasaan, saa järisityttävän hyvän soosin)

6.
Kaada kerma kastikkeeseen ja keitä kovalla lämmöllä, kunnes kastike sakenee. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Kaada kastike simpukoille.

Tuo on siis meillä se eniten käytetty resepti ja on kyllä uponnut vieraille kuin vieraille. Pääasiallisesti tarjoillaan tuoreen patongin ja vihersalaatin kera. Maalaisranskalaiset tai pastakin menee hyvin. Ohjeesta puuttuu se mihin puolet persiljasta käytetään, mutta oletan että se tulee tarjoilun yhteydessä joko koristeeksi päälle tai ruokailijan itse annosteltavaksi.

 

[mendieta]

Olen tästä aika lailla eriävää mieltä, johtuen juuri äskeisestä seikasta.

1. Suomessa myydään parempia etanoita, pakasteena ja pienellä vaivalla taitaa (ainakin jossain vaiheessa) sai ihan elävääkin kamaa.

2. Veikkaisin napakkuuden johtuvan juurikin purkitetusta tuotteesta. Perusrafloissa käytetään pakasteversioita, fiinimmissä paikoissa tuoreita. Toki nilviäiset on helppo vetää yli, jolloin ne voivat olla melkoisen "purkkaa".

Joo kyllä mä ymmärrän tasan tarkkaan miksi sinisimpukat Le Havressa meren äärellä on eri kamaa kuin nyt vaikkapa Belgessä Helsingissä.

Etanoista sama aavistus eli, että eivät ole tuoreita. Cottonmouthin ehdotus ei vakuuta, mutta pitää testata. Eläviin en ole Suomessa törmännyt. Ehkä oon joskus vetänyt yli.

 

[ukkometso]

Etanoista sen verran, että Porvoossahan on se Timbaali -ravintola (Porvoon etanat), josta saa hyvän ruuan lisäksi myös purkkietanoita, ohjeita, välineitä jne. Muutaman kerran itsekin kokeilleena ihan ok. Myös kotona laitettuna.

 

[Yläpesä]

Eläviin en ole Suomessa törmännyt. Ehkä oon joskus vetänyt yli.

Ainakin täältä saa:

Lumian Ky

Ahvenanmaalla Kastelholman lähellä toimi ainakin joku vuosi sitten etanayritys. Tuskinpa nämä kovin kauas toimittavat tuotteitaan, kuitenkaan. Pitää mennä paikan päälle. Ihana Merja Tammi taisi koko bisneksen tuoda Suomeen joskus 90-luvulla, mutta huonosti siinäkin kävi (taloudellisesti).

 

[Tpip]

Vaimo kävi keräämässä kauden ekat kanttarellit, tänään siis keittoa tiedossa.

E: Tuli selailtua tuossa lopppu viikosta tullut uusi Glorian Ruoka&Viini, sen verran hyvänoloinen juustokohokasohje löytyi siitä, että Kanttarellit menevätkin niiden täytteeksi.

Tässä tuo lehdestä napsaistu resepti:

Täyte pohjalle:
3dl kuutioituja sieniä (kanttarelleja tai tatteja)
1rkl voita
1/4 tl suolaa
1/4 tl valko- tai mustapippuria myllystä
(1rkl hienonnettua tuoretta kirveliä)

Kohokastaikina:
50gr voita
4rkl vehnäjauhoja
2,5dl täysmaitoa
100g vuohenjuustoa (chevré Melusine)
4 huoneenlämpöistä keltuaista
6 huoneenlämpöistä valkuaista
2rkl vuokien voiteluun
3/4 dl pienirakeista juustoraastetta, myöskin vuokien voiteluun

Laita uuni lämpeämään 180 asteeseen. Paista kuutioidut sienet pannussa voissa kypsiksi. Mausta suolalla, pippurilla ja yrteillä. Voitele pikkuvuoat (vetoisuus n. 2½ - 3dl) huolellisesti voilla. Jauhota ne juustoraasteella. Lusikoi paistetut sienet vuokien pohjalle.

Sulata voi kattilassa. Varo ettei se ruskistu. Lisää jauhot ja jatka paistamista sekoitellen n. 1 minuutti. Lisää joukkoon maito ohuena nauhana kokoajan sekoittaen. Murustele juusto ja lisää se taikinaan. Vatkaa joukkoon keltuaiset yksi kerrallaan sekoittaen. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Kääntele seos varovasti muutamalla liikkeellä juustoseoksen joukkoon, jotta valkuaisvaahto ei lässähdä. Jaa taikina vuokiin. Jätä 1cm kupistä täyttämättä. Kypsennä uunin keskiosassa 18-20min. Älä avaa uunin luukkua kypsennyksen aikana.

Omat huomiot:

Taikinaa tulee "ihan vitisti". Ohjeessa puhutaan neljästä kappaleesta 2½-3dl vuoasta, eli vetoisuus 10-12dl. Meidän kohokasvuokien tilavuus (mittasin äsken, ähähä) on aika tasan 2dl. Täytimme 6 vuokaa ja silti taikinaa jäi melkein puolet ylitse.

Kaapissa sattui olemaan manchegota, joten en pelkän juuston takia jaksanut lähteä käymään kaupassa. Olisi pitänyt, sillä maku jäi hieman vaisuksi noin miedolla juustolla. Tuoretta kirveliä ei ollut, korvasimme pienellä määrällä rakuunaa ja timjamia, näilläkin yrteillä toimi.

Aika tasan 20min tuli pidettyä, perfektionisti olisi sanonut meidän yksilöitä inasen ylikypsiksi. Uunista on valo tällä hetkellä palanut, joten vähän menee tämmöiset arpapelillä. Olisi pitänyt kuitenkin tajuta, kun nuo meidän vuoat on hieman pienemmät. Seuraavalla kerralla sitten ~18min.

Kuva yhdestä. Hieman kerkesi laskemaan, kun kuvaaja sähläsi kameran kanssa. Kohokas ei odota.

Ei muuten tule aina tehtyä niin jämptisti safkaa. Esimerksi viime viikolla satuin olemaan muutaman päivän yksin himassa. Poikamieselämää fiilistelin mikrolämmitetyllä jauhelihalla ja lämpimällä Zero-colalla. Maistui vapaudelle.

 

[Tumpe]

Sinisimpukat ovat kyllä helppoa, suht edullista ja hyvää alkupalaa tehdä. Viime syksynä tein rapujuhliin kattilallisen, harmi kun Sellon KCM:n kalatiskillä oli vain todella vähän jäljellä simpukoita, niin per naama noita ei hirveästi ollut. Mutta hyviä tuli toki. Tuo kalatiski on muuten muistaakseni ulkoistettu omalle yrittäjälle ja se on todella monipuolinen ja kama tuoretta ja laadukasta. Suosittelen! Varmasti automarkettien valikoimasta sieltä parhaimmasta päästä ellei paras.

Vihersimpukoita on harvemmin tuoreena tiskissä, pakasteena löytyy. Onko niille mitään hyvää reseptiä? Yleensä mitä syönyt niin ovat enemmänkin öljyisessä kastikkeessa toisin kuin sinisimpkuta jotka yleensä ovat tuossa valkkari/voi-yhdistelmässä. Vihersimpukat pesee kyllä maussa ja tietty koossa sinisimpukat mennen tullen.

 

[Red Label]

Etanoista sama aavistus eli, että eivät ole tuoreita. Cottonmouthin ehdotus ei vakuuta, mutta pitää testata. Eläviin en ole Suomessa törmännyt. Ehkä oon joskus vetänyt yli.

Jos tarkoitit noita A. Kokkosen pakastettuja etanoita kotilossa, niin perkeleen hyviä ovat. Samaisia etanoita käytetään yhdessä Helsingin vanhimmassa ja perinteikkäimmässä kala- ja äyriäisravintolassa, toki lisäksi tulee aimo annos voita ja valkosipulia, mutta muuta ei vaadita. Todella maukkaita.

 

[mendieta]

Jos tarkoitit noita A. Kokkosen pakastettuja etanoita kotilossa, niin perkeleen hyviä ovat. Samaisia etanoita käytetään yhdessä Helsingin vanhimmassa ja perinteikkäimmässä kala- ja äyriäisravintolassa, toki lisäksi tulee aimo annos voita ja valkosipulia, mutta muuta ei vaadita. Todella maukkaita.

OK. Nää menee testiin sitten. Kiitos.

 

[Tpip]

Useamman vuoden tämä on kutkuttanut takaraivoa, mutta en ole saanut asiaa ajatuksen tasolta eteenpäin. Ennenkuin nyt. Ruokablogia pukkaa siis.

Idea oli alun perin 20eurolla ruoka&viini, mutta inflaatiokorotukset ja omat tottumukset vetivät rajan 30 euroon. Sillä pitäisi saada kulinarisesti kutkutteleva ateria viineineen aikaiseksi.

Blogin löytää täältä: http://kohtuudellakulinaristi.blogspot.fi/

Toivottavasti modet eivät koe tätä mainostamiseksi, mitään taloudellista hyötyä en tästä saa.

 

[Snakster]

Useamman vuoden tämä on kutkuttanut takaraivoa, mutta en ole saanut asiaa ajatuksen tasolta eteenpäin. Ennenkuin nyt. Ruokablogia pukkaa siis.

Idea oli alun perin 20eurolla ruoka&viini, mutta inflaatiokorotukset ja omat tottumukset vetivät rajan 30 euroon. Sillä pitäisi saada kulinarisesti kutkutteleva ateria viineineen aikaiseksi.

Blogin löytää täältä: http://kohtuudellakulinaristi.blogspot.fi/

Toivottavasti modet eivät koe tätä mainostamiseksi, mitään taloudellista hyötyä en tästä saa.

Erittäin hienoa toimintaa, ehdottomasti pistän tämän seurantaan. Ja saatanpa levittää sanomaa vähän muuallekin. Juuri tällaista meininkiä tarvitaan, jossa osoitetaan, että sen ei tarvitse olla mitään mystistä tai edes kallista toimiakseen.

 

[Alamummo]

Simpukoista sen verran että ruotsalaiset, jotka (kiitos länsirannikkonsa) osaavat kokata simpukoita ja äyriäisiä noudattavat muistisääntöä että simpukat eivät ole parhaimmillaan kuukausina, joiden nimessä (ruotsinkielisessä) ei ole r-kirjainta: Maj, Juni, Juli, August.

Ja Tpipille propsit blogista, bookmarkattu.

 

[fat of the land]

Useamman vuoden tämä on kutkuttanut takaraivoa, mutta en ole saanut asiaa ajatuksen tasolta eteenpäin. Ennenkuin nyt. Ruokablogia pukkaa siis.

Idea oli alun perin 20eurolla ruoka&viini, mutta inflaatiokorotukset ja omat tottumukset vetivät rajan 30 euroon. Sillä pitäisi saada kulinarisesti kutkutteleva ateria viineineen aikaiseksi.

Blogin löytää täältä: http://kohtuudellakulinaristi.blogspot.fi/

Toivottavasti modet eivät koe tätä mainostamiseksi, mitään taloudellista hyötyä en tästä saa.

Hyvä Blogi!

Asiallinen meninki, hyvä toisaan viestiä sitä, että ruoka, edes hyvä sellainen ei ole kallista. Jos siis tajuaa mitä tekee, harvemmat tajuaa, sinä tajuat, hyvä niin.

 

[Vanha Len]

Useamman vuoden tämä on kutkuttanut takaraivoa, mutta en ole saanut asiaa ajatuksen tasolta eteenpäin. Ennenkuin nyt. Ruokablogia pukkaa siis.

Todellakin aivan huikea blogi. Alussa vielä mutta silti. Ote on huumorilla höystetty ja kuvat ruokkivat silmää kohtuu hyvin. Helkkarin hyvä kokonaisuus. Meni meikäläisen kirjanmerkkeihin heittämällä...eikä siellä ole kuin kymmenisen kohdetta:)

 

[Tumpe]

Useamman vuoden tämä on kutkuttanut takaraivoa, mutta en ole saanut asiaa ajatuksen tasolta eteenpäin. Ennenkuin nyt. Ruokablogia pukkaa siis.

Aikamoinen haaste sisällyttää (hyvä) viini tuohon 30e budjettiin. Harmi kun esim. 0.5L pullovalikoima on todella köyhä, käytännössä olematon Alkossa. Siinä olisi mahdollisuus siirtää vähän budjettia viinistä ruokapuoleen. Hyvältä vaikuttaa kuitenkin blogi, propsit päärynän käytöstä!

 

[Tpip]

Kiitos jo tässä vaiheessa rohkaisevista kommenteista, eiköhän se tästä lähde sujumaan. Ensimmäinen ruokapäivitys oli hieman juosten kustu, kun bloggauksesta jäi puuttumaan omat fiilikset setin onnistumisesta, viinin sopivuudesta, ruoan maittavuudesta, mokista jne. Pienet selvennykset laitoinkin komenttina bloggauksen perään. Ensi kerralla sitten hieman vähemmän intoa pieni tatsi malttia ennen julkaisua.

Juuri tällaista meininkiä tarvitaan, jossa osoitetaan, että sen ei tarvitse olla mitään mystistä tai edes kallista toimiakseen.

Tämä on oikeastaan konkretisoitunut abaut viimeisen puolen vuoden ajalta. Aikaisemmin tuli suunniteltua viikon safkat ja kauppaostokset hyvinkin tarkkaan, kun ei ollut rahaa millä mällätä. Ihan maittavat sapuskat tuli silti tehtyä. Nyt elintaso on hieman noussut (vieläkin ollaan varmasti keskitulojen alapuolella, mutta esim. asumiskulut on melko pienet) ja siinä samalla kaupasta on tullut ostettua "mitä kaupassa sattuu mieli tekemään".

Viime aikoina on usein ollut lauantain kauppalasku helposti lähellä 150 euroa. Ja ostokset ovat sisältäneet lauantain illallisen ja sunnuntain aamiaisen. Kahdelle, ja tuosta puuttuu vielä Alkossa vierailu. Tähän ollaan nyt vaimon kanssa hieman herätty ja blogin tarkoitus on toimia virikkeenä omien ruoanlaittokulujen kohtuullistamiseen.

Todellakin aivan huikea blogi. Alussa vielä mutta silti. Ote on huumorilla höystetty ja kuvat ruokkivat silmää kohtuu hyvin. Helkkarin hyvä kokonaisuus. Meni meikäläisen kirjanmerkkeihin heittämällä...eikä siellä ole kuin kymmenisen kohdetta:)

Humoristista tajunnanvirtaa tullee olemaan jatkossakin, jotenkin helpoin tapa itselleni ilmaista itseni. Ei aina ehkä sitä selkokieltä, mutta toivottavasti aukenee. Reseptit koitan skarpata.

Aikamoinen haaste sisällyttää (hyvä) viini tuohon 30e budjettiin. Harmi kun esim. 0.5L pullovalikoima on todella köyhä, käytännössä olematon Alkossa. Siinä olisi mahdollisuus siirtää vähän budjettia viinistä ruokapuoleen. Hyvältä vaikuttaa kuitenkin blogi, propsit päärynän käytöstä!

Hyvän löytää kohtuu helposti, loistavat jäänevät uupumaan. Noita puolen litran pulloja itsekin kaipaan enemmän Alkon valikoimaan. Tuleepahan palattua enemmän tuonne vajaan kympin pulloihin, kyllä sieltäkin löytyy, varsinkin hinta-laatusuhteeltaan, oikein oivia viinejä. Sampanjat esimerkiksi tulevat luultavasti puuttumaan kokonaan blogista, pikkupullot kun taitavat mennä kuitenkin sinne 15 euron kantturoille.

 

[Gags]

Ensimmäinen ruokapäivitys oli hieman juosten kustu, kun bloggauksesta jäi puuttumaan omat fiilikset setin onnistumisesta, viinin sopivuudesta, ruoan maittavuudesta, mokista jne.

Turhat typot pois tekstistä vielä, niin tarjoaa vielä miellyttävämmän lukukokemuksen. Asiasisältöön ei moitteen sijaa.

 

[Leon]

Viime aikoina on usein ollut lauantain kauppalasku helposti lähellä 150 euroa. Ja ostokset ovat sisältäneet lauantain illallisen ja sunnuntain aamiaisen. Kahdelle, ja tuosta puuttuu vielä Alkossa vierailu. Tähän ollaan nyt vaimon kanssa hieman herätty ja blogin tarkoitus on toimia virikkeenä omien ruoanlaittokulujen kohtuullistamiseen.

Tuo on jo aika hurja luku. Kävin juuri kaupassa ja oikein säikähdin, kun loppulasku oli hiukan päälle 50 €. Melko tarkkaan puolet summasta meni kuhafileisiin ja kaljapatteriin (siivouspäivä, Leon tahtoo virvoketta aherruksen päätteeksi + hiukan illaksikin), loput lisukkeisiin ja aamiaistarvikkeisiin. Tuo on siis meidän kahden hengen taloudessa jo aika suuri kauppalasku, ellei ole vieraita tulossa. Ja meilläkin yleensä ostetaan tasan sitä, mitä tekee mieli. Huom! punaista lihaa ei kulu juurikaan. Sillä saisi helposti 20-30 € lisää viikonloppuna. Ymmärrän siis hyvin, että kohtuullistaminen on aiheellista tuollaisilla kauppalaskuilla.

Mitäkö meillä siis syödään tänä viikonloppuna?

- Kuhaa ja uusia pottuja, tsatsikilla ryyditettynä, salaattia
- Maalaissalaattia ravunpyrstöillä ja vuohenjuustolla (juusto oli jo ostettuna). Resepti löytyy tuoreesta Alkon Etiketti-lehdestä.

 

[Alamummo]

Kiitos jo tässä vaiheessa rohkaisevista kommenteista, eiköhän se tästä lähde sujumaan. Ensimmäinen ruokapäivitys oli hieman juosten kustu, kun bloggauksesta jäi puuttumaan omat fiilikset setin onnistumisesta, viinin sopivuudesta, ruoan maittavuudesta, mokista jne. Pienet selvennykset laitoinkin komenttina bloggauksen perään. Ensi kerralla sitten hieman vähemmän intoa pieni tatsi malttia ennen julkaisua.

Olen ääliöblondi enkä osaa kirjoittaa blogiin kommenttia, ehkä voin antaa sen tässä. Ihmettelen vähän, miksi et hakannut cevichen katkarapuja pieneksi, samoin mikset laittanut tomaattia pieneksi ja ottanut siemeniä pois?

 

[fat of the land]

Olen ääliöblondi enkä osaa kirjoittaa blogiin kommenttia, ehkä voin antaa sen tässä. Ihmettelen vähän, miksi et hakannut cevichen katkarapuja pieneksi, samoin mikset laittanut tomaattia pieneksi ja ottanut siemeniä pois?

Vähän nuoremmalla väellä on yhä hampaat tallella, ei tarvii vielä jauhaa kaikkea soseeksi...

 

[sampio]

Viime aikoina on usein ollut lauantain kauppalasku helposti lähellä 150 euroa. Ja ostokset ovat sisältäneet lauantain illallisen ja sunnuntain aamiaisen. Kahdelle, ja tuosta puuttuu vielä Alkossa vierailu. Tähän ollaan nyt vaimon kanssa hieman herätty ja blogin tarkoitus on toimia virikkeenä omien ruoanlaittokulujen kohtuullistamiseen.

Onhan tuossa ehkä ihan syytäkin kohtuullistaa, jos tulotaso ei mikään päätähuimaava ole, vaikka tiedän kyllä omasta kokemuksesta, että välillä ei malta olla ostamatta jotain fantsua ainesta, kun vastaan tulee. Ja laatu maksaa toki ruoassakin monesti. Tosin samalla moni aines on liki ilmaista, jos funtsitaan vaikkapa juuresosastoa.

Ehkä jotain perspektiiviä antaa se, että 150 euroa riittää meidän nelihenkiselle perheellemme helposti viikoksi, ja sillä syödään jo oikein hyvin ja monipuolisesti. Toki lähiruokaa se ei aina ole. Esim. eilen duunasin sitruunaista lohta, uusia perunoita ja voikastiketta. Salaatin kanssa rapian kympin setti, kun käytin voikastikkeeseen vanhan valkkarin jämät. Tuohon voisi vaihtaa itseongitut abboret tilalle ja laatu ei vaihtuisi mihinkään, mutta hinta tippuisi. Halvalla todellakin syö hyvin, jos vain osaa. Ja mehän osaamme, jumankauta.

Hauska idea tuo blogi. Pitänee seurailla, josko jotain mielenkiintoista sattuisi eteen.

 

[Kirjoittelija]

Ehkä jotain perspektiiviä antaa se, että 150 euroa riittää meidän nelihenkiselle perheellemme helposti viikoksi, ja sillä syödään jo oikein hyvin ja monipuolisesti.

Kuulostaa aika erikoiselta. Tai jos mies painaa 60 kiloa ja vaimo 40, tuon ehkä jotenkin ymmärtää. Mulla menee omiin ruokiin vähintään 450 euroa kuussa, enkä edes syö mitenkään erikoisen laadukasta ruokaa. Naudan paistijauhelihaa, lohi- ja kananfileesuikaleita, lihatiskin savulohta, raejuustoa, puoli kiloa salaattia päivässä jne. Internetistä ja urheilijakavereiltani kun olen oppinut, että viisi-kuusi kertaa päivässä pitää syödä, niin kyllä noihin jo rahaa uppoaa.