Sama ollut itsellä mielessä tässä valtaisassa muussikeskustelussa. Kiinteä peruna, vesi ja sähkövatkain= seos, jolla pysyy tapetit seinällä, mutta ei sillä treffikumppanin pöksyt kastu.
Muusin haluttu rakenne ja maku vaihtelee itsellä pitkästi sen mukaan mitkä fiilikset ja sen minkä kanssa tarjotaan. Esim poron käristykselle tai karjalanpaistille, joissa lientä, teen varsin jämäkän ja harvemmin vatkaan. Kokolihan ja paksumman kastikkeen kanssa menee löysempi ja silempi. Ohennukseen käytän aina maitoa, vedet valutetaan tarkasti viemäriin. Sekaan fiilisten mukaan parsakaalia, sipulia joko jo keitinveteen tai lopussa pieneksi hakattuna raakana.
Kalalle ei tule tehtyä muussia oikeastaan ollenkaan. Useimmiten tulee tehtyä Pekkalan Jannen ja Nykyrin Timon lanseeraamat Liminkalaiset puistopotut. Perunat keitetään kypsiksi ja vedet valutetaan ja annetaan loputkin haihtua kansi auki. Kansi päälle ja puistellaan, eli rasvistellaan kunnolla niin, että perunat rikkoontuvat. Perään kunnolla voita, sipulinvarsia, loraus sitruunaa ja ripaus suolaa. Toimii enemmän kuin hyvin savustetun ja paistetun kalan kanssa.