Kausi on taputtelua vaille valmis. Vasemmallekirjoittaneelle on tulossa joko 3. tai 4. sija. Pronssia tulee tai sitten ei, mutta kausi vedetään pakettiin nyt.
HC Hilmanuutti:
Henrik Zetterberg - Evgeni Malkin - Martin St. Louis
Chris Kunitz - David Legwand - Justin Williams
Marcus Foligno - Saku Koivu - Kyle Okposo
Steve Sullivan - Chris Kelly - Jordin Tootoo
Brandon Prust - Andrew Cogliano - Brian Gionta
Dan Boyle - Kevin Bieksa
Matt Carle - Ryan Whitney
Nicklas Grossmann - Jared Cowen
Jaroslav Halak
Roberto Luongo
Kokonaisuutena jäi kyllä aika epävarma olo joukkueesta, lähinnä tuon veskarikaksikon takia. No, näillä mennään ja kattellaan, mihin se ei riitä.
Joukkueen runko veskareita lukuunottamatta pysyi kasassa ihan viimeisille viikoille asti, jolloin loukkaantumissuma ja healthy scratch -osaston paisuminen pakottivat hakemaan apuja FA-pelaajista. Hyvinhän tuo jengi veti, joten treidirintamalla ei tarvinnut riehua hullun lailla. Kauden ainoa kauppa toteutettiin Varkauden Tiikereiden kanssa ja siinä HC Hilmanuutti sai Kari Lehtosen (treidin jälkeen 19 peliä, joissa 7 voittoa ja 1 nollapeli) ja Matt Readin (19 4+7=11) ja menetti Roberto Luongon (7 peliä, 3 voittoa) ja Martin St. Louisin (21 9+13=22). Sanoisin, että aika tasan meni tuo treidi ja itse olin siihen erittäin tyytyväinen, koska Lehtonen pelasi niin paljon ja vieläpä kohtalaisen hyvin. Nivunenhan se Karilta paukahti treidin jälkeen, mutta se oli tiedossa ja huilia ei tullut kuin muutama peli.
Ja sitten pelaaja-analyysin pariin. Kommentoin tässä pelaajia, jotka ovat olleet joukkueessani ja vaikuttaneet johonkin jotenkin.
Henrik Zetterberg: Yksi joukkueen kulmakivistä. 45 peliä ja 45 pistettä. Lisäksi aloitusvoittoja kaksoisstatuksella, paljon YV-pisteitä ja laukauksia. Yahoo-rank 11.
Evgeni Malkin: Rikkonainen kausi. 30 pelissä 30 pistettä on ihan jees, mutta toivotunlainen fantasy stud mies ei tällä kaudella ollut.
Martin St. Louis: 26 7+29=36. Varausvuoro 79. Kiva.
Chris Kunitz: Huikea kausi. Tahti "hiukan" hiljeni Crosbyn loukkaannuttua, mutta 22 maalia ja 50 pistettä 47 pelissä on 7. kierroksen varaukselta jäätävä saldo. Yahoo-rankingin 3.
David Legwand: Puoli pistettä per peli ja suht mukavasti aloitusvoittoja. Eli suurin piirtein se mitä mieheltä odotettiin.
Justin Williams: Aloitti kauden vaisusti, mutta on parantanut. 31 pistettä 47 pelissä = peruskausi Williamsilta.
Marcus Foligno: Mies, jonka piti olla salainen aseeni, fantasy stud, joka tekee vähän kaikkea. Lieväksi pettymykseksi kääntyi, mutta 5+13=18, 41 jäähyminuuttia ja 108 taklausta jne. on tyydyttävä suoritus 14. kierroksen varaukselta.
Saku Koivu: Varasin miehen 18. kierroksella lähinnä siksi, että sentteriosastoni kaipasi täydennystä ja Koivu tuntui silloin parhaalta vaihtoehdolta ottamaan tasaisesti aloituksia ja tekemään satunnaisesti pisteitä. Ihan kivastihan se sitten meni.
Kyle Okposo: Alkukaudesta iso pettymys ja loppukaudesta yksi joukkueen tasaisimmista ja monipuolisimmista suorittajista. Kaksijakoinen kausi, joka päätyi lukemiin 48 4+20=24. Pisteiden (ja varsinkin maalien) valossa pettymys, mutta kaikki kategoriat huomioonottaen ok.
Steve Sullivan: Hutidraftaus, jota en raaskinut pudottaa missään vaiheessa, kun epärealistisesti odottelin jotain joskus tapahtuvan.
Chris Kelly: Vietti joukkueessani alkukauden, mutta poistui, koska ei täyttänyt odotuksia, jotka eivät olleet korkealla.
Jordin Tootoo: Toivoin miehen ottavan pelaavan roolin, taklaavan paljon, tappelevan ja tekevän mukavasti pisteitä hyvien ketjukavereiden rinnalla. Jäi kuitenkin jämäminuuteille eikä saanut tarpeeksi aikaan, joten poishan tuo potkaistiin.
Brandon Prust: Loukkaantuminen tuli sotkemaan hyvää kautta. Paljon jäähyjä ja taklauksia, joiden lisäksi mukavasti numeroita muihinkin sarakkeisiin.
Andrew Cogliano: Mies oli niin kovassa kunnossa ennen kauden alkua, että pakko oli draftata loppukierroksilla. Aika pian tuli kuitenkin laitettua mies kiertoon, koska ei ottanut aloituksia ja oli joukkueessani nimenomaan sentterinä.
Brian Gionta: Odotetunlaiset, ellei paremmat tehot. Hyvä varaus 16. kierroksella.
Tyler Johnson: Nostettiin joukkueeseen Lecavalierin loukkaannuttua. Aluksi oli todella tehokas (7 3+3=6), mutta lopulta hiipui pahasti.
Eric Cole: Tässä tavoiteltiin haukea, mutta saatiin 200-grammainen särki. Loppukauden hakuja. Pisteitä ei juuri tullut, mutta taklauksia ja laukauksia sen verran, että mies pysyi rosterissa kauden loppuun.
Mats Zuccarello: Loppukauden löytöjä. Ei ehkä ihan toivotunlaiset tehot, mutta positiivinen tapaus kuitenkin.
Dan Boyle: 20 pistettä on pakille jees, mutta Boylelta odotin enemmän. Pettymys.
Kevin Bieksa: Loukkaantuminen sotki monipuolisen pakin pelaamista. Pettymys.
Matt Carle: 21 pistettä on ihan mukava saldo Carlelta. Muissakin kategorioissa merkintöjä tuli ihan kivasti. Joten ok kausi.
Ryan Whitney: Ongelmatapaus. Ei aina mahtunut Edmontonin pelaavaan kokoonpanoon. Pelatessaan välillä mainio, toisinaan yössä. Pettymys.
Nicklas Grossmann: Puolustuksen äijä sai aivotärähdyksen hieman kauden puolivälin jälkeen. Ennen tuota hoiteli lähes yksinään blokit ja taklasi paljon. Sai epävarman puolustukseni näyttämään hyvältä.
Alexei Emelin: Vietti alkukauden joukkueessani. Taklasi kaikkea, mikä liikkuu ja on paikallaan, mutta ei tuonut oikeastaan mitään muihin kategorioihin, joten ovi kävi.
Tyson Barrie: Hyvä nosto. Sai paljon yv-aikaa. Joukkueessani 10 pelissä 1+4=5. Lähti joukkueestani farmikomennuksen myötä.
Kevin Klein: Loppukauden nostoja. Oli joukkueessa lyhyen ajan, mutta rooli puolivälierässä oli merkittävä.
Jaroslav Halak: Ensin oli epävarma, sitten loukkaantui. Huono draftaus.
Roberto Luongo: Välillä pelasi hyvin, välillä todella huonosti, suurimman osan kaudesta ei pelannut ollenkaan. Riskidraftaus, jonka high reward jäi saamatta. Vancouver ei treidannut Luongoa, mutta minä treidasin.
Kari Lehtonen: Treidillä joukkueeseen saapunut Gary Leightonen oli mies paikallaan. Hyvät statsit keskinkertaisessa joukkueessa.
Richard Bachman: Paikkasi Lehtosta erinomaisesti.
Jhonas Enroth: Yksi peli joukkueessani. Vei HC Hilmanuutin välieriin.
Runkosarja sujui joukkueeltani mukavasti ja sijoitus oli lopulta kolmas. Otteluohjelma oli vissiin aika kova: Kohtasin mm. molemmat finaalijoukkueet ja yhteensä 5/7 muista playoffeihin yltäneistä tiimeistä. Runkosarjan sijoille 16.-20. päätyneitä joukkueita vastaan en pelannut.
Ja sitten jatkopelit. Runkosarjan loppusijoitukset menivät lyhyellä kaudella senttipeliksi. Päädyin runkosarjan kolmanneksi tasapisteissä neljänneksi jääneen Varkauden Tiikereiden kanssa. Ja vastaanhan tuli liiankin hyvin tuntemani Lords of the Rink. Molemmilla oli hyvä runkosarjan loppu takana ja suunnitelmissa pitkä playoff-juoksu, joten eiköhän sitä jouduta vastakkain. Viikko alkoi LotR-merkkisenä ja jatkui samoissa merkeissä aina sunnuntaihin asti oman joukkueeni taapertaessa pahasti. Räikein merkki joukkueeni alisuorittamisesta nähtiin lauantain miltei täydellä kierroksella joukkueeni lyödessä taululle 0+0=0. Tällä viikolla merkittävään rooliin nousivat pelaajavaihdot. Viikonloppuun tultaessa minulla oli yksi vaihto käyttämättä ja Lordit olivat vaihtonsa käyttäneet. Lauantaina harkitsin Jhonas Enrothin nostamista, mutta päädyin jättämään vaihdon sunnuntaille. No, Enroth pelasi nollapelin ja miehen nostamalla olisin noussut tappelemaan voitosta. Sunnuntaina sitten masensi urakalla ja etsin jo mahdollisimman hassunnimistä pelaajaa, johon käyttäisin viimeisen vaihtoni. Päätin olla pelleilemättä ja unohtaa koko fantasyhockeyn. Illalla vanhasta tottumuksesta kävin katsomassa aloittavat veskarit ja Buffalo ei ollut vielä ilmoittanut aloittajaa, joten päätin nostaa Enrothin, vaikka Buffalon kakkosveskarin pelaaminen molemmissa b2b-peleissä olisi järjenvastaista ellei jopa mahdotonta. No, Enroth pelasi ja voitti hyvillä statseilla. Lisäksi Legwand ja Foligno ottivat poikkeuksellisen paljon aloitusvoittoja, Zetterberg teki voittomaalin ja Klein blokkasi 5 laukausta. Siitähän se keikahti 4-12 tappiolukemat 8-6 voitoksi. Erot kategorioissa ISH listailikin jo tuolla aikaisemmin.
Välierässä vastaan luistelikin sitten huippukuntoinen Mirasanen Karitsat, jota vastaan tarvittaisiin huippusuoritus jokaiselta ukolta. Tilanne näytti todella pahalta, koska Malkin oli loukkaantuneena sivussa DTD-statuksella. No, pahemmaksi meni Prustin, Kleinin ja Bieksan ollessa sivussa loukkaantuneina ja Whitneyn ja Sullivanin healthy scratchien ansiosta. Turpiin tuli lopulta 11-4 ja sellaisella erolla, että Malkinin, Prustin, Kleinin, Bieksan, Whitneyn ja Sullivanin pelatessa jokaisen pelinsä, tuskin olisin siltikään kamppaillut voitosta.
Joten pronssipeliin vei tie. Vastassa on runkosarjan ykkönen, Tarzanin Pojat. Kokoonpanoa on rukattu rajusti, jotta saataisiin pelaavia pelaajia kehiin. FA-pelaajia vilisevä joukkueeni onkin ottamassa nekkuun ihan tyylikkäästi, vaikka suhteellisen hyvin onkin pystytty mukana rimpuilemaan. Asiaan palataan, kun aihetta lisäkommentointiin ilmenee.