Finleyn taklauksesta on ollut mielenkiintoinen keskustelu viime aikoina. Itse pidin tilannetta kiekottoman estämisenä, koska Miklik ei missään vaiheessa koskettanut kiekkoon, mitä sääntökirja edellyttää. Käyn tällä hetkellä erotuomarin peruskurssia omaksi huvikseni ja kysyin kerhokouluttajalta mielipidettä ja hän oli samaa mieltä. Aikomus pelata kiekkoa ei riitä, koska aikomuskin voi olla tulkinnanvarainen. Monella pelaajalla on tapana päästää syöttö läpi ja se ei ole tuomarin päätettävissä, että millä tyylillä sen siitä päästää. Esimerkiksi NHL:ssä sarjan oma sääntökirja edellyttää kosketusta ja samaten lukuisat esimerkit sarjan puolelta. Esimerkiksi viime kauden Stadium Series-matsissa Roszival sai estämisrangaistuksen taklattuaan Zuckeria, koska tämä riplaili kiekon kanssa ilmassa.
Koska kyseessä oli selkeä ristiriita tulkinnan ja sääntökirjan välillä, päätin kysäistä asiaa Rönniltä itseltään sähköpostitse. Vastaus on siis tässä:
"Ammattikiekossa tuo eilinen tilanne luokitellaan kiekolliseksi, koska taklaus on ajoitettu oletetun syötön haltuunoton kanssa hyvin samanaikaiseksi. Jos taklauksen ja mahdollisen kiekon haltuunoton välillä olisi enemmän aikaa (taklaus joko paljon aikaisemmin tai myöhemmin) tai kiekko menisi selvästi ohi vastaanottavan pelaajan syöttölinjasta, taklaus olisi ollut estäminen. Jos pelkkä kiekkoon koskeminen olisi kriteeri, hyökkääjät jättäisivät pelaamatta kiekon ja tuomarin pitäisi aina viheltää estäminen. Ammattikiekon lainalaisuuksiin kuuluu kiekollisen vastuu tulevasta taklauksesta, eikä sitä voi välttää sillä, että jättää kiekon pelaamatta juuri ennen taklausta/jos kiekko pomppaa lavan yli juuri ennen taklausta/kiekkoa ei saa huolimattomuuttaan haltuunsa.
Terveisin, Jyri Rönn"
Asia on mulle ok, jos asia on pelaajille selvä ja niin edespäin, mutta linjaus on vaarallinen, koska aina kun kiekko menee lavan yli, niin pelaaja on ajettavissa. Kyllä taklaajalla pitää sen verran vastuuta tilanteessa olla, että hän katsoo onko kaverilla kiekko vai ei. Jos Niklas Kronwall ehtii, niin pitäisi Joe Finleynkin ehtiä.
Kerhokoulutuksessa korostettiin kuitenkin, että ilman eri ilmoitusta Finleyn tilanne olisi estäminen. Liigassa mennään eri säännöillä.
Tuo Rönnin vastaushan on lähes täysin sama kuin mitä itse toin alun perin esille. Eli Miklik olisi ollut linjauksen mukaisesti kiekoton, jos Finley olisi suorittanut taklauksen selvästi aiemmin tai myöhemmin tai jos syöttö olisi mennyt selvästi ohitse.
Ja tämähän on peräti aivan loogista.
Sen sijaan tuo viestisi loppuosa saikin jo yhden palstaveljen kysymään pientä tarkennusta ja se herätti itsessänikin mielenkiintoa. Eli jos kiekko meneekin lavan yli syöttöä vastaanotettaessa, niin tilanteesa muodostuu vaarallinen. Kosketus tai hipaisu kiekkoon ei minun mielestäni saa muuttaa sitä faktaa, että pelaaja on joka tapauksessa pelaamassa sitä kiekkoa. Tässä tapauksessa Miklik yrittää saada kiekon haltuun, mutta syystä x tai y kiekko pomppaa lavan yli; hän ei siis tietoisesti jätä syöttöä vastaanottamatta eikä syöttö mene ohi vastaanottajasta. Hän siis selvästi yrittää osallistua peliin ja ottaa kiekko haltuun. Linjauksen mukaan hän on tässä vaiheessa luokiteltavissa kiekolliseksi jo sillä hetkellä, kun kiekko olisi lavassa. Se että kiekko pomppaa lavan yli juuri sopivalla hetkellä ei tee tilanteesta sen vaarallisempaa kuin haltuunoton onnistuminen; pelaaja ei ehdi reagoida kiekon pomppaamiseen millään tavalla tuossa ajassa ja näin ollen se ei vaikuta taklauksen lopputulokseen.
Miten näitä asioita sitten voitaisiin muuttaa pelaajille turvallisempaan suuntaan?
Yksi vaihtoehto voisi olla ottaa tuo NHL-mallin sääntö myös käytäntöön eli pelaajan on de facto kosketettava kiekkoa, jotta häntä voidaan pitää kiekollisena. Tämä aiheuttaisi sen, että taklaajan on ajoitettava avojään taklaus hieman eri tavalla. Silti tämä mahdollistaisi sen, että kun taklattava huomaa taklauksen tulevan, hän ei pelaakaan kiekkoa (vaikka se olisi ollut oletettavin skenaario) vaan kalastaa mieluummin vastustajalle jäähyn. Taklaushan olisi osunut joka tapauksessa, joten miksi ei sitten hankkisi jäähyä? Ei mielestäni kovin positiivinen suuntaus.
Toinen vaihtoehto puolestaan olisi se, että pelaajille iskostettaisiin jo melko varhaisessa vaiheessa, että myös keskialueella saa taklata. Toki sen kaikki tietävät, mutta koska tämä on Suomessa kuitenkin melko harvinaista ja vaatii taklaajalta pelinlukutaitoa ihan eri tavalla kuin laidan läheisyydessä taklaaminen, niin sitä "uhkaa" ei oteta kovin vakavasti. Käytännössä tuo tarkoittaisi sitä, että peliä avaava puolustaja tai sentteri katsoisivat hieman tarkemmin, minkälaisen syötön ja mihin on antamassa. Syötön vastaanottaja on kuitenkin se haavoittuvaisimmassa tilassa oleva pelaaja sillä hetkellä, joten mitään käsikranaattisyöttöjä ei pitäisi ikinä antaa. Jos syöttötilaa ei ole, niin nostaa joko itse jalalla tai tiputtaa alemmas ja ottaa uuden vauhdin. Hyökkäykseen lähtö hidastuu, mutta se ei ole mikään maailmanloppu.
Todennäköisesti totuus on jossain näiden välillä. Mun mielestäni jääkiekossa kaikki ei saa olla alisteista taklaamiselle ja toisinaan on oikeasti myös niitä tilanteita, joissa ei pidä taklata. Finley-Miklik -tilanne ei kuitenkaan ole sellainen, vaan kuten eräs palstaveljistä asian ilmaisi, niin tuossa ei ole mitään "kevennettyä" vaihtoehtoa olemassa: joko haet sen kontaktin vastustajaan tai pelaat seiftiä. Vauhdin pudottaminen tuosta liu'usta vielä vähäisemmäksi vain siksi, että vastustajalla on niin kova vauhti olisi ollut ehkä suurin virhe, jonka puolustaja voi tuossa kohtaa tehdä. Finley olisi ajanut tilanteessa joko täysin tai osittain ohi; ensimmäinen olisi käynnistänyt ylivoimahyökkäyksen (olettaen, että Miklik olisi saanut syötön kiinni) ja jälkimmäisessä olisivat kolisseet herrat yhteen holtittomasti.
Edelleen koko tilanne on mun mielestäni lähinnä onnettomien sattumien summa, johon on turha yrittää etsiä yksittäistä syyllistä. Toisinaan oikeasti vain tapahtuu asioita, joihin yksi ihminen ei ole enempää syyllinen kuin toinen. Finley olisi voinut pelata seiftiä, jolloin taklausta ei olisi tapahtunut. Miklik olisi voinut pitää rintamasuunnan eteenpäin, jolloin katse olisi voinut havaita tulevan taklauksen. Kanninen olisi voinut miettiä vielä toisenkin kerran, mihin syöttää ja millä tavalla, koska tuollainen murhasyöttö on oikeasti aika junioritason virhe. Yksikään ei kuitenkaan toiminut sääntöjen ja niiden tulkinnan puitteissa väärin, joten kukaan ei ole asiaan enemmän syypää kuin joku muu. Jääkiekossa saa taklata ja joskus niissä puhtaissakin käy huonosti. Siksi onkin erinomaisen tärkeää, että kurinpito osaa linjata tällaisen taklauksen puhtaaksi eikä kuse housuihinsa Almamedian paineen alla, koska kun katselee näitä F. Riskan ja Pitkäsen perseilyitä, niin juuri niissä se vastustajan kunnioitus ja järjen käyttö loistavat poissaolollaan. Juuri niistä teoista pitäisi jakaa todella isoja penalteja, koska niissä ei edes yritetty taklata puhtaasti vaan täysin edesvastuuttomasti suoraan kyynärpää kohotettuna päähän.