Tapparan ketjussa aloiteltiin vähän keskustelua faniudesta. Laajentaisin sitä vähän.
Joukkueet ovat erilaisia ja niin myös niiden fanit. Tapparalaisessa faniudessa korostuu aivan erilaisia piirteitä kuin vaikkapa HPK:n fanittamisessa. On kuitenkin mielestäni löydettävissä tiettyjä yhteneväisyyksiä suomalaisessa kiekkofanituksessa. Onkin nyt aika tyypitellä fanin perustyyppejä. Tässä alkajaisiksi viisi.
Jokainen tuntee ainakin anti-fanin. Henkilö (mies tai nainen) joka kyllä kannattaa joukkuetta, muttei koskaan käy peleissä. Hänellä ei ole fanitarraa autossa tai oman joukkueen kauluspaitaa. Hän ei tunne juurikaan joukkueen pelaajia eikä ole tietoinen joukkueen tarkasta sijoituksesta. Kun joukkue voittaa (sikäli kun hän sen tietää) hän kertoo mielellään kuinka voitimme ja kun joukkue häviää on se heidän häviönsä. Kiekosta hänen kanssaan ei kannata keskustella, koska hän ei itseasiassa tiedä koko pelistä mitään.
Pappa-fani on ikääntynyt harmaapäinen mieshenkilö, joka on käynyt peleissä puoli vuosisataa. Hän on saattanut myös pelata itse. Peleissä käyminen on hänelle tärkeä tapa ja ottelun seuraamisen lisäksi ilta on hänelle tuttujen tapaamista. Pelissä hän ei juuri huuda tai riehu, vaan osoittaa hillitysti kannustuksensa.
Bisnes-fani on yrityksen työntekijä tai omistaja joka käy peleissä firman kausikortilla. Hän ei roiku rahvaan seurassa kaljajonossa vaan syö nakkeja ja perunasalaattia vipissä. Hänellekin otteluilta on kohtaamispaikka, jossa saatetaan myös tehdä liiketoiminnallisia avauksia. Bisnes-fani tuntee todennäköisesti joukkueen johtoa ja pelaajia. Hän ei myös epäröi jakaa omia asiantuntevia neuvoja jopa valmennusjohdolle. Tässä on tosin se ristiriita, että bisnes-fani ei varsinaisesti tunne kovin hyvin peliä ja näinollen hänen kommenttinsa ovat lähinnä huvittavia. Bisnes-faneja on luonnollisesti sekä naisia että miehiä.
Perus-fani on aikuistunut mies, joka seuraa aktiivisesti jääkiekkoa. Hänellä ei välttämättä ole kausikorttia mutta hän käy peleissä aina kun vain perheeltään tms. pääsee. Hän käy peleissä muutaman kaverinsa kanssa joten hänenkin otteluillassaan on paljon sosiaalisia piirteitä. Perusfani ei käytä fanipaitoja, mutta hänellä voi hyvinkin olla joukkueen logolla varustettu kaulaliina tai takki. Perus-fani osallistuu joukkueen kannustamiseen vähän humalatilastaankin riippuen. Varsinkin epäreilut tuomiot saattavat saada hänet puuttumaan ottelun kulkuun verbaalisesti. Perus-fani todennäköisesti myös kirjoittelee Jatkoaikaan ja hänen Audissaan on joukkueen tarra.
Tosi-fani on henkilö, jolla joidenkin piirien mukaan on vain ja ainoastaan oikeus käyttää fani-nimitystä. Hänellä on alennuskausikortti ja hänet löytää varmasti joka kotipelistä omasta katsomo-osiosta. Hän tuntee hyvin tarkkaan joukkueen fanitusrituaalit, laulut, huudot jne. Tosi-fani pyrkii myös käymään mahdollisimman monessa vieraspelissä ja fanitus viekin usein paljon hänen vapaa-ajastaan. Tosi-fani elää tunteella joukkueen voitot ja tappiot. Mestaruus saa tosifanin sekoamaan ja uimaan suihkulähteessä.
Joukkueet ovat erilaisia ja niin myös niiden fanit. Tapparalaisessa faniudessa korostuu aivan erilaisia piirteitä kuin vaikkapa HPK:n fanittamisessa. On kuitenkin mielestäni löydettävissä tiettyjä yhteneväisyyksiä suomalaisessa kiekkofanituksessa. Onkin nyt aika tyypitellä fanin perustyyppejä. Tässä alkajaisiksi viisi.
Jokainen tuntee ainakin anti-fanin. Henkilö (mies tai nainen) joka kyllä kannattaa joukkuetta, muttei koskaan käy peleissä. Hänellä ei ole fanitarraa autossa tai oman joukkueen kauluspaitaa. Hän ei tunne juurikaan joukkueen pelaajia eikä ole tietoinen joukkueen tarkasta sijoituksesta. Kun joukkue voittaa (sikäli kun hän sen tietää) hän kertoo mielellään kuinka voitimme ja kun joukkue häviää on se heidän häviönsä. Kiekosta hänen kanssaan ei kannata keskustella, koska hän ei itseasiassa tiedä koko pelistä mitään.
Pappa-fani on ikääntynyt harmaapäinen mieshenkilö, joka on käynyt peleissä puoli vuosisataa. Hän on saattanut myös pelata itse. Peleissä käyminen on hänelle tärkeä tapa ja ottelun seuraamisen lisäksi ilta on hänelle tuttujen tapaamista. Pelissä hän ei juuri huuda tai riehu, vaan osoittaa hillitysti kannustuksensa.
Bisnes-fani on yrityksen työntekijä tai omistaja joka käy peleissä firman kausikortilla. Hän ei roiku rahvaan seurassa kaljajonossa vaan syö nakkeja ja perunasalaattia vipissä. Hänellekin otteluilta on kohtaamispaikka, jossa saatetaan myös tehdä liiketoiminnallisia avauksia. Bisnes-fani tuntee todennäköisesti joukkueen johtoa ja pelaajia. Hän ei myös epäröi jakaa omia asiantuntevia neuvoja jopa valmennusjohdolle. Tässä on tosin se ristiriita, että bisnes-fani ei varsinaisesti tunne kovin hyvin peliä ja näinollen hänen kommenttinsa ovat lähinnä huvittavia. Bisnes-faneja on luonnollisesti sekä naisia että miehiä.
Perus-fani on aikuistunut mies, joka seuraa aktiivisesti jääkiekkoa. Hänellä ei välttämättä ole kausikorttia mutta hän käy peleissä aina kun vain perheeltään tms. pääsee. Hän käy peleissä muutaman kaverinsa kanssa joten hänenkin otteluillassaan on paljon sosiaalisia piirteitä. Perusfani ei käytä fanipaitoja, mutta hänellä voi hyvinkin olla joukkueen logolla varustettu kaulaliina tai takki. Perus-fani osallistuu joukkueen kannustamiseen vähän humalatilastaankin riippuen. Varsinkin epäreilut tuomiot saattavat saada hänet puuttumaan ottelun kulkuun verbaalisesti. Perus-fani todennäköisesti myös kirjoittelee Jatkoaikaan ja hänen Audissaan on joukkueen tarra.
Tosi-fani on henkilö, jolla joidenkin piirien mukaan on vain ja ainoastaan oikeus käyttää fani-nimitystä. Hänellä on alennuskausikortti ja hänet löytää varmasti joka kotipelistä omasta katsomo-osiosta. Hän tuntee hyvin tarkkaan joukkueen fanitusrituaalit, laulut, huudot jne. Tosi-fani pyrkii myös käymään mahdollisimman monessa vieraspelissä ja fanitus viekin usein paljon hänen vapaa-ajastaan. Tosi-fani elää tunteella joukkueen voitot ja tappiot. Mestaruus saa tosifanin sekoamaan ja uimaan suihkulähteessä.