Todella kaunis
Tämä Zen Cafen biisi kuvaa täydellisesti ikiomaa tekelettä. Jo pöntölle mennessä oli hyvä fiilis, vaikka peräsuolessa tuntui painetta, se ei ollut mitenkään ikävää vaan olo oli jotenkin kevyt ja irtonainen. Tiedättekö, joskus vaan tulee sellainen olo, että tänään minä kykenen mihin vaan.
Vaikka olo ja ennusmerkit olivat lupaavat, en ikipäivänä olisi uskonut miten täydellinen kakastani tulisi. Luulen, että pystyn nyt samaistumaan siihen lottovoittajan tunteeseen kun ne seitsemän napsuu yksitellen oikein. Samanlainen epäuskoinen ilo ja kihelmöivä riemu minutkin valtasi kun sain muutamalla kevyellä työnnöllä likistettyä, tämä on paljon sanottu, mutta uskallan väittää täydellisen kakan. Heti laskemisvaiheen jälkeen tiesin, että nyt onnistui. Nousin puoliseisonta-asentoon ja tein kevyen vartalonkierron, jotta sain näköyhteyden kakkaan. Ja siinä se oli.
Koostumus oli täydellinen, kakka ei ollut liian löysä, muttei mikä korppukaan. Koko oli reilu muttei mikään mutantti. Tuoksu ei ollut voimakas, vaan vienon kaunis. Monet kuvaavat sitä hajuksi, mutta minulle (ja Matikaiselle) se on tuoksu. Jos lottovoiton lisäksi johonkin muuhun tätä upeaa tunnetta voi verrata niin ehkä jopa juuri synnyttäneeseen, tuoreeseen äitiin. Silmäkulma kosteana ihmettelin miten jotain noin kaunista ja ihanaa voi syntyä minusta. Ja vielä vähän aikaa sitten se oli osa minua! Kakka asui minussa aamusta lähtien, siitä lähtien kun söin aamupalan kaurahiutaleineen, jauhelihakastikkeen päivälliseksi, myös hedelmiä ja vihanneksia.
Vessan vetäminen oli yksi vaikeimmista asioista mitä olen elämäni aikana kohdannut, mutta niin vain oli aika antaa kakan mennä. Vaikka jääkiekkopiireissä kakan syömistäkin suositaan, itse en sitä harrasta. Ja tuleehan aina niitä uusia kakkoja. Tuskin tosin noin kauniita.