Kuuntelussa juuri nyt

[ufon_kaakao]

Ruotsalainen uudehko retrorock-bändi Graveyard.

Kumma kun en ole aiemmin näihin törmännyt, kun musiikki on juuri sellaista joka uppoaa minuun. Nämä soittelevat tyylillä, jossa kohtaavat esimerkiksi Led Zeppelin, varhainen Pentagram, Lynyrd Skynyrd, Free, Grand Funk Railroad... Vähän samaa tyyliä vetää nykyisin Australian Wolfmother, mutta Graveyard ei ole niin hevi.

Pari näytettä:
Uncomfortably Numb
The Siren

Toi on kova, ei ole liikaa samantyylisiä bändejä nykyään. Hisingen Blues.

 

[Mack]

Harhailin YouTubessa ja päädyin kuuntelemaan David Bowien vanhan klassikon Let's Dance. Päädyin vertailemaan paria eri live-versiota ja ero oli melkoinen. Silloin, kun biisi oli vastajulkaistu ja käynnissä oli Serious Moonlight-kiertue, niin live oli todella aggressiivinen, energinen ja bändin saundi oli hieno. Lisäksi Bowie lauloi yllättävän rajulla äänellä. Nyt kun tsekkasi näitä 2000-luvun uneliaita ja eri sovitusten hyssyttelyjä samasta biisistä niin ei voi kuin pudistella päätään.

Yleisestikin olen sitä mieltä, että biisien parhaat live-versiot ovat nimenomaan tehty silloin kun biisi on ollut muutenkin uusi ja tuore.

 

[turo-urpo]

Ruotsalainen uudehko retrorock-bändi Graveyard.

Hyvältä kuulostaa ja pitää tähänkin jossain vaiheessa tarkemmin tutustua. Hieno homma, että jatkoajassa on paljon hyvän musiikin ystäviä niin itsekkin löytää sellasia bändejä, joita ei muuten välttämättä löytäis.

Muutaman biisin kun kuunteli ensimmäiseltä levyltä niin tuli vähän mieleen niin ikään ruotsalainen The Quill. Laulajan äänessä on jotain samaa ja joissain biiseissäkin on samanlainen meininki. En oo kauheesti Quillia kuunnellu, mutta joskus muutaman biisin youtubesta kuuntelin kun (nykyään jo entinen, muttei sentään edesmennyt) laulaja vakuutti Ayreonin The Human Equation-levyllä. Mukavan kuulonen bändi tämäkin.

The Quill -Yeah (youtube)

 

[-OO-]

Onpas kyllä perkeleen hyvä bändi tuo Graveyard, ainakin noiden parin biisinäytteen perusteella. Pitää laittaa heti isommin kuunteluun.

 

[Ted Raikas]

Pain of Salvation - Linoleum

Huikaiseva biisi!

Tänään sitten taas pitkästä aikaa Pain of Salvationia kuuntelemaan Nosturiin. Odotan loistavaa keikkaa, kun viimeisimpiä settilistoja katsellessa on näyttänyt lähes täydelliseltä. Itselleni kun nämä uusimmat levyt kolahtaa vieläpä hyvin, niin en valita. Osan varmaan karkoittanut poiskin ja mitenkään erityisen hyvin ei nuo keikat ole myyneet (eilen oli Tampereella).

Eiköhän siis potki, vaikka hiukan kipeänä tässä ollaankin. Pitää ottaa hiukan konjakkia ja muutama olut pohjalle, niin eiköhän se sujune.

 

[-FNM-]

The Clash - London Calling.

Lienee yksi parhaista levyistä joka on koskaan tehty. No, Yön kokoelma(t) pääsee aika lähelle.

 

[Rattlehead]

Tänään sitten taas pitkästä aikaa Pain of Salvationia kuuntelemaan Nosturiin.

No mitä helvettiä? Miksi kukaan ei kertonut minulle mitään? Ehkä tästä pitänee syyttää vain itseään, kun sitä luulee olevansa niin hyvin kartalla keikkahommista... No, vitutusta laskee se, että olen jo kertaalleen Pain of Salvationin nähnyt livenä joskus viitisen vuotta sitten. Tiistain Laibachia ja pääsiäislauantain Agallochia(!!!) ei parane missata.

Sen kunniaksi kuuntelussa nyt Agallochin A Desolation Song.

 

[Ted Raikas]

No mitä helvettiä? Miksi kukaan ei kertonut minulle mitään? Ehkä tästä pitänee syyttää vain itseään, kun sitä luulee olevansa niin hyvin kartalla keikkahommista...

Täytyy kyllä todeta, että noita Pain of Salvationin keikkoja promottiin todella onnettomasti. Et ole suinkaan ainoa jolle tuli yllätyksenä tuo asia. Nosturi ei ollut kyllä lähellekään täysi eilen, mikä tietysti oli sillä tapaa mukavaa, että tilaa tosiaan oli liikkua.

Itse setti oli aivan huikaiseva, oikeastaan mitään heikkoja lenkkejä ei biisivalinnoissa ollut. Luonnollisestikin Road Salt Two oli edustettuna runsaasti, mutta mikäs siinä kun ne biisit on mahtavia. Healing Now mandoliineilla säestettynä oli jotain aivan uskomatonta. Sitten sellaiset vanhat klassikot kuin Chain Sling ja Iter Impius nostivat ihokarvat pystyyn. Encoren päätöksenä ollut Sisters oli myös todella tunnepitoinen esitys. On se Gildenlöw vaan velho mieheksi. Esitteli myös keikalla rumpalintaitojaan ja näemmä pysyy kapulatkin käsissä loistavasti.

Pain of Salvationin miehityshän on muuttunut radikaalisti ja nuo uudet soittajat, etenkin se kitaristi oli aivan loistavia. Stemmat irtosi upeasti.

Muttajoo, Agallochia odotetaan täälläkin, se lieneekin sitten seuraava keikka jolle olen menossa.

 

[turo-urpo]

Nyt tais löytyä taas vaihteeksi sellanen bändi, joka uppoo meikäläiseen. Sattumalta osu eteen brittibändi The Pineapple Thief ja nyt oon kuunnellu ensimmäisen levyn läpi. Laulaja kuulostaa vähän Smashing Pumpkinsin Billy Corganilta ja ajottain tulee Porcupine Tree mieleen muutenkin kuin bändin nimiä vertailemalla. Täytyy kuunnella mitä uudemmat albumit pitää sisältää. Odotukset on korkealla debyyttilevyn perusteella.

Tässä pari maistiaista. Varsinkin tuo alempi on melkonen pläjäys, jos 18 minuuttia jaksaa yhden biisin parissa viettää

Punish Yourself
Parted Forever


Edit. Nyt kun oon illan ratoksi kuunnellu muutaman levyllisen lisää niin alan olla jo vakuuttunut, että huikea bändi on kyseessä. Ei sinällään mitään uutta ja ihmeellistä, mutta kun on miellytävän kuuloinen laulaja ja hyviä biisejä, niin ei siinä paljon muuta tarvita. Voisin melkein väittää, että Porcupine Treen ystäville tämäkin iskee, vaikkei ihan täysin samanlaisista bändeistä olekkaan kyse.

 

[sonnychiba]

Whitesnake - Greatest hits

Yksi ensimmäisiä levyjä, joita ikinä olen ostanut. Toimii edelleen.

 

[heavy]

Primal Rock Rebellion

Kuluneen kuukauden eniten kuuntelemani metallilevy on Primal Rock Rebellionin Awoken Broken. Tämä Adrian Smithin projekti ei missään nimessä yritä keksiä pyörää uudelleen, taikka tuoda uutta genreen, mutta erinomaista heavyä kaiken kaikkiaan.

 

[alwahla]

Röyksopp - What else is there?

Tästä biisistä sai alkunsa Röyksopp-innostukseni. Surullinen, mutta silti niin pirun upea kappale, johon Karin Dreijer sopii täydellisesti.

 

[Rinksu]

Puolan vastinetta Toolille ja Porcupine Treelle, eli Riversidea ja Rapid Eye Movement olisi levy.

Cybernetic Pillow
Kaunista melankoliaa.

 

[mice]

Onhan se vaikeaa, kun kaksi kovinta omaa suosikkia julkaisee uuden albuminsa tismalleen samana päivänä. Viikate pyörähtänyt pari kertaa soittimessa ja nyt Axel Rudi Pell ensimmäistä kertaa.

 

[Dale Cooper]

Tomas Ledin - Sommaren är kort (linkki vie ko. ralliin)

Jotenkin aina näin maaliskuussa sitä tuntuu palaavan tämän saman kappaleen äärelle. Viime vuonna jostain syystä ei. Merkillistä.

 

[-OO-]

Zero Nine - Bangin on drums

 

[-FNM-]

Dead Kennedys - Fresh Fruit For Rotting Vegetables -levy soi korvissani.

 

[Kyynhakkeli]

Mekong Delta - Kill the Enemy ja Without Honor
Ristus notta on kovaa kamaa ja tulee nuoruusvuodet mieleen, tosin enhän mä mikään vanaha oo viäläkään. Tietämättömille yksi linkki
http://www.youtube.com/watch?v=Oj6BvMkjNrM&feature=relmfu

Edit ja lisätääs, tunnelmasta toiseen; Angel - Tower
http://www.youtube.com/watch?v=1ptvZ2WM9OU
Iesuksen kovaa settiä tämäkin... Y&T:tä tuli myös kuunneltua ja katseltua.

 

[alwahla]

The Cranberries - When you're gone

Itunesin sekoitustoiminta laittoi tämän biisin soimaan, joten kuuntelen sitä tällä hetkellä.

 

[Pavlikovsky]

John Lee Hookeria, Mountainia, B.B Kingiä, Ten Years After jne....bluesista on Pavlikovskyn ehtoo tehty. Blues on siitä mukava musiikkityyli, että kappaleiden samankaltaisuudesta huolimatta sitä voi tehdä niin monella eri tavalla kuin kukin artisti pystyy ja jokaisesta bluespierusta löytyy jotain mielenkiintoisia yksityiskohtia musiikillisesti. Soittamisen taito, karisma sekä luovuus yhdistyvät jokaisessa nimessä ja biisejä ainakin vanhemmilla bluesparruilla tuntuu riittävän mistä kuunnella!

Seuraavaksi vähän uutta Leslie Westiä sekä Hendrixin tuotantoa tulille.

 

[haunted shores]

Lauantaista Helsingin keikkaa odotellessa Agalloch - The Mantle

Lämppärinäkin taisi olla Ghost Brigade. Which was nice.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Hehe, Tenkasen Arskaan on aika ajoin mukava palata. Morsian Joka Sormelle on tietynlainen klassikko. Soi noin 16 vuotta sitten ahkerasti radiossa.

 

[oiler99]

Tänään on soinut Whitesnaken Come An' Get It. Kyllähän tämä Don't Break My Heart Again on aivan perkeleen kova biisi

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ja Kari Peitsamon värikkäistä vaiheista löytyy helmiä. 90-luvun alussa Nokian mies tempaisi pihalle levyllisen Wigwam-biisejä, mikä oli näin jälkikäteen arvioiden melkoinen kulttuuripläjäys. Eipä olisi kantti kestänyt monella, mutta Karin tulkinnassa onkin omaa näkemystä. Levyn julkaisun jälkeen Kari Peitsamo ja Jim Pembroke tekivät yhteisesiintymisen Helsingin Adlonissa, jota myös sivuunkirjoittanut oli todistamassa.

Kari Peitsamon Skootteri Plays Wigwam: Luulosairas

 

[M10]

Kari Peitsamon Skootteri Plays Wigwam: Luulosairas

Toi on kyllä hyvä.

**

Täällä tehokuuntelussa The Mars Voltan uusin Noctourniquet. Loistava levy ensimmäisten 15 kuuntelukerran perusteella. Vähän samanlainen levy mitä oli edellinen Octahedron, paitsi että tällä uudella TMV palaa vanhaan äkkiväärään kakofoniaan unohtamatta kauniita ja paikoin hyvin yksinkertaisia melodioita. TMV:n tavaramerkkihän tuo. Hemmetin hyvä levy tämä uusi siis - menee jopa bändin TOP3:een heittämällä.

Maistiainen

Vähän harmittaa, että heräsin tuohon Agallochin keikkaan niin myöhässä ja missaan sen.