Kuka oli ensimmäinen suomalainen NHL-pelaaja?

[OJ]

Oli Kuka? Ja milloin?

 

[reme]

Hagman

Sanoisin että Matti Hagman vuonna 1976 ja Boston Bruins !
50-luvulla tosin pelasi joku Pentti Lund joka oli Suomen kansalainen mutta hän lienee asustellut jo ulkomailla NHL:ään siirtyessään. Yleisesti Hakkia pidetään ekana!

 

[varjo]

Tässähän on siis tietynlainen ikuisuuskysymys koska NHL:ssä on pelannut useitakin suomalaisperäisiä pelaajia jo ihan alkuaikoina.
Kuitenkin jos lasketaan mukaan ehdottomasti vain Suomen kansalaiset ja Suomessa uransa aloittaneet niin silloin Hagman saattaa olla oikea vastaus.

 

[vilpertti]

Toinen oikea vastaus lienee Albert Pudas, se ihan ensimmänen.

 

[McBean]

Pudas ja Lund

Suomessa syntyneistä todellakin ensimmäinen Albert Pudas, joka pelasi neljä ottelua Torontossa kaudella '26-27 ilman tilastomerkintöjä. Sama mies valmensi Kanadan olympiahopealle vuoden '36-kisoissa.
Ensimmäisen maalin teki Pentti Lund, joka pelasi NHL:ssä vuosina '46-53 259 peliä (44+55=99).
Mikäli muistan oikein niin Lund kävi pudottamassa aloituskiekon muutama vuosi sitten IFK:n EHL-matsissa.

Pari linkkiä Lundiin liittyen:

http://www.bruins-legends.com/L/lund.htm

http://www.offsides.net/kkl/penttilund.php

 

[Dingman]

Jep! Pentti Lundin kuva

http://www.beehivehockey.com/photo_penttilund2n.htm

 

[Corkscrew]

Pudas ja Lund olivat ensimmäiset.

Ensimmäiset suomalaissyntyiset NHL-kiekkoilijat ovat mielestäni jääneet säälittävän vähälle huomiolle kotimaisessa mediassa. Eikö näitä todellisia pioneereja ja uranuurtajia arvosteta, vai ovatko suomalaiset toimittajat niin tietämättömiä etteivät edes osaa ajatella jääkiekon historian ulottuvan pidemmälle kuin 70-luvulle? Enpä tiedä.

Pari vuotta sitten löysin eräiltä p-amerikkalaisilta(?) nettisivuilta kaksi alla olevaa tekstiä NHL:n ensimmäisistä suomalaisista. Sivuilla oli paljon hyviä juttuja monista legendaarisista pelimiehistä, mutta jossain vaiheessa ne lakkasivat toimimasta enkä ole niiden mahdollista uutta paikkaa onnistunut löytämään.

Tässä kuitenkin tekstit Albert Pudaksesta ja Pentti Lundista;


---

Al (Albert) Pudas
Born: February 17, 1899 in Siikajoki, Finland
Died: October 28, 1976 in Thunder Bay, Ontario
Height: 5'10
Weight: 160 Ibs
Shoots: R
Position: LW / RW
Number: 14
Nickname:
GP: 4 (-)
G: 0 (-)
A: 0 (-)
Pts: 0 (-)
Pim: 0 (-)
Cups: -

Did you know that: Al scored 39 points (23+16) in 27 minor league career playoff games.

Al was born in Siikajoki Finland, but moved to Ontario with his parents as a little kid. He learned to play hockey on small ponds and became a pretty good player as a youngster. He played around the Ontario area for years until he got the chance to play a bit more competitive hockey for the Port Arthur Ports in 1922-23.

He did very well there, scoring more than a goal per game (17 in 16 games). He then continued to play for Port Arthur until 1926 (they were named the Bearcats later on). In the 1924-25 playoffs Al exploded for 21 points (11+10) in only 10 games, and the following playoffs in 1925-26 he led all playoff scorers with 13 points (7+6) in 9 games.

His fine performance during the playoffs eventuallly gave him a shot in the NHL. The Toronto St. Pats signed Al as a free agent on November 10, 1926. He started out by playing for the Windsor Hornets in the Canadian Professional Hockey League. Al played so well there that the St.Pats called him up on December 28, 1926.

Two nights later, on December 30, Al made his NHL debut as a left wing against Boston, making him the first Finnish and Scandinavian born player to skate in the NHL. Boston's legendary coach and GM Art Ross protested Toronto's use of Al, believing that he was ineligible to play. The "Pudas" controversy was quickly settled and Al was cleared to play the game. Toronto won the game 4-1 and Al got to play the next three games for the St.Pats. A 0-3 loss to the Montreal Maroons on January 1,1927, a 2-1 win against the Detroit Cougars on January 4 and a 3-1 win against the NY Americans on January 8. Al was held pointless in all four games.

Al was sent back to Windsor on January 10 and never made it back to the NHL Instead he bounced between Hamilton, Stratford, London and Detroit in the Can-Pro league for the next 1½ seasons. Al eventually retired in the late 1920's and went on to be a successful coach. Al coached the Port Arthur Bearcats where he once had played. The Bearcats lost the 1935 Allan Cup finals to the Halifax Wolves. This meant that Halixax were designated as the 1936 Olympic colour-bearers, but before the 35-36 season began, several members from the Halifax team had jumped to other teams. So the CAHA (Canadian Amateur Hockey Association) decided to send the Port Arthur Bearcats to the Olympics instead.

Al made another historic first, as he became the only European born coach for a Canadian national team. His Bearcats were strenghtened by five good Montreal players and one from Port Colborne,Ontario. Unfortunately for Al and Canada, Great Britain managed to win the Olympic gold and left Canada with a Silver medal.

The controversial British team had a team full of native Canadians. Five players were originally from Ontario and another three players were from Winnipeg, including the sensational goalie Jimmy Foster who at that time was heralded by many as being the best goalie to come out of Winnipeg behind only Charlie Gardiner.

Canada who lost to Great Britain in the preliminary round fully expected to get a crack at the GB squad in the four-team final round as teams always had in the past. But the general secretary of the British Ice Hockey Federation and the future IIHF (International Ice Hockey Federation) president John Francis "Bunny" Ahearne, who was a known Canadian hater for many years insisted that a return match in the final round wasn't necessary. The uproar was so furious that Paul Loicq of Belgium, the president of the IIHF at that time, was obliged to call an emergency meeting to deal with Canada's protests. Ahearne managed to outmanoeuvre the Canadians and Al Pudas. When the vote came,five countries, including the USA, sided with Ahearne. Canada's only supporter was Germany.

Ahearne appeared to take particular delight in upsetting the Canadians and usually he was successful, like in 1936. When he was voted to the HHOF (Hockey Hall of Fame) in 1977 it came as a great surprise to many people, considering his "anti Canadian" history. So Al and Canada were deprived of the right to play against Great Britain in the final round.

The Silver medal was a great disappointment for both Al and Canada. But Al will go down to the history books as the first Finn and Scandinavian in the NHL as well as the first and only European born person to coach a North American national team


Pentti Lund

Pentti was only the second Finnish born player in the NHL ever (after Al Pudas). He was also the second European born player ever to win the Calder Trophy as the Rookie of the year in 1949 (after Dave "Sweeney" Schriner).

Pentti was born in Karijoki, Finland 1925 and came to Thunder Bay in Canada as a six-year old. He got all his hockey training over in North America. Before he came to the NHL he played for the Port Arthur West-Enders / Navy in the Thunder Bay junior hockey league where he led the league in scoring two seasons in a row. He also spend three years in the Canadian navy during WW II. Pentti continued with his success in the EHL where he played for the Boston Olympics. He led all playoff scorers in the 1946 playoffs with 13 goals. The next season (1946-47) he dominated the EHL and scored a league high 49 goals and 92 pts in 56 games for the Olympics. He was also the leading scorer in the playoffs with 8 assists and 15 pts. His impressive season even gave him the opportunity to make his NHL debut with the Boston Bruins in the 1947 playoffs (one game).

He played in two more playoff games the next season before Boston shipped him to the NY Rangers to complete an earlier transaction involving Grant Warwick on February 6,1948. As a rookie for the NY Rangers, Pentti was an instant hit,scoring 30 pts (14+16) in 59 games. Although his numbers aren't impressive by today standards it was enough to earn him the Calder Trophy.

The next season (1949-50) Pentti scored 18 goals,but he was more noted for his heroics in the playoffs. He not only led all playoff scorers with 11 pts (6+5) in 12 games but also managed to shut down Montreal's super star Maurice "Rocket " Richard. Richard only managed to score in one of the five games thanks to Pentti's relentless checking of him
.
Pentti himself managed to score a hat trick in a 4-1 win in game 3. After the series he was dubbed "Lucky Lund" by the Montreal media. He then continued with his fine play in the finals where the Rangers eventually lost in 7 games to Detroit.

His playoff heroics proved to be his last big moment in the NHL. He slumped to just four goals and 20 pts in 1950-51. He was dealt back to Boston with Gus Kyle for Paul Ronty on September 20,1951. Pentti suffered a serious eye injury during the 1951-52 season that almost ended his career. He rebounded back from the injury and played the entire season in Boston where he scored 17 pts (8+9). Pentti finished his career with the Soo Greyhounds of the NOHA. (North Ontario Hockey Association). where he played until 1955.

Pentti's brother Joe also played professionally for a long time although he did not quite make it to the NHL. After Pentti's career was over he became a longtime sports editor of the Thunder Bay Times-News. Today he splits his time between Thunder Bay and Florida.

 

[vilpertti]

Hienot tekstit, tänks!

 

[BigRedBob]

Eiköhän ensimmäinen suomalainen NHL-pelaaja tarkoita nimenomaan suomen kansalaista, joten vastaus kuulunee Hakki Hagman.

 

[Jouni]

Tarkennetaan vähän..

En halua halkoa hiuksia, mutta mitä jos sovitaan silleen, että Matti Hagman oli ensimmäinen Suomessa kiekko-oppinsa saanut NHL-pelaaja - nimenomaan tässä muodossa - Pentti Lund matkusteli 40-luvun NHL:ssä vielä Suomen kansalaisena, Suomen passin kanssa, kunnes luopui siitä jossain vaiheessa tehdäkseen Yhdysvaltojen rajan ylityksen helpommaksi.

Niin Al Pudasta, Penttiä kuin Hakkiakin voimme silti kaikkia kutsua suomalaisiksi, sillä sitä he kaikki ovat/olivat - Pudas kuoli 1976.

 

[Rooster]

Eiköhän ensimmäinen suomalainen NHL-pelaaja tarkoita nimenomaan suomen kansalaista, joten vastaus kuulunee Hakki Hagman.

Pentti Lund oli Suomen kansalainen aloittaessaan NHL-uransa. Näin kävi ilmi tuosta yhden linkin takana olleesta tektistä. Uransa aikana Lund vaihtoi käytännön syistä kansallisuutensa kanadalaiseksi. Tuosta Pudaksesta en sitten tiedä...

Edit: Jouni oli vähän nopeampi.

 

[hannes_ko]

Perjantaina tapahtui sellainen kunnia, että sain tavata Pentti Lundin Seinäjoella. Tuloksena syntynyt juttu on luettavissa tämän päivän Ilkka-lehdestä.

Varoitusaikaa legendan tapaamiselle oli ruhtinaalliset puoli tuntia ja etukäteen oli luvattu aikaa tunti haastattelulle. Puolitoista tuntia siinä sitten kului seinäjokelaishotellin brunssilla. Mukana menossa minä, Pentti Lund ja Lundin vierailua emännöivä pikkuserkkunsa.

Pentti Lund on hyväkuntoinen 82-vuotias pohjalaismies. Hän puhuu erittäin hyvää suomea pohjalaisittain murtaen ja oli hauskaa seuraa.

Ja kerrataan nyt vielä niille, joille asia ei ole selvä. Lund on NHL-vuoden tulokas 1948-49 ja pudotuspelien pistepörssin voittaja 1950. Kun Lund voitti tuon pistepörssin, hänen joukkueensa New York Rangers pelasi seitsämänteen peliin venyneen finaalisarjan Detroitia vastaan.

Lund aloitti NHL-uransa suoraan pudotuspeleistä keväällä 1948, kun eräs Bostonin vakiomiehistä matkusti hautajaisiin. Bruins oli huomannut 17-vuotiaan Lundin jo sota-aikana, vaikka tuolloin ei ollut kulunut montakaan vuotta siitä, kun Pentti Lund oli oppinut luistelemaan. Sota-aikana ja Suomen kansalaisena ammattilaisuran aloittaminen Yhdysvalloissa ei tullut kuuloonkaan. Lund liittyi Kanadan laivastoon sodan ajaksi.

Kevään 1948 jälkeen Boston myi scouttauksensa Rangersiin, jossa Lund pelasi parhaat vuotensa. Kolmen Rangers-kauden jälkeen hän siirtyi jälleen Bostoniin. Siellä Lund sai mailan silmäänsä. Lund yritti sinnikkäästi jäälle yksisilmäisenä ja pelasikin vielä NHL:ää jonkun aikaa. "En ottanut tohtorin neuvoa jättää urheilu. GM katsoi kun palasin jäälle, että eihän se kovin pahasti sattunut. Mutta yksisilmäisenä pelaaminen ei ole nautinnollista", Lund sanoo.

Boston huomasi, ettei Lund ollut entisellään ja niinpä hänet siirrettiin Brittiläisen Kolumbian liigaan. Lund veti johtopäätöksensä ja lopetti ammattilaisuransa. Veri tosin veti jäälle, ja Lund pelasi myöhemmin puolitoista kautta puoliammattilaisena Sault Ste. Marie Greyhoundsissa.

Pelaajauran jälkeen Lund teki toisen huiman uran kirjoittamalla Kiekkolehteen NHL-raportteja. Siitä suurin osa suomalaisista kiekkopiireistä hänet varmaankin parhaiten muistaa.

Pentin edesmennyt veli Veikko "Joe" Lund oli aikoinaan kova puolustaja, joka nykyajan mittapuulla oli selvästi NHL-tasoa. Hänen aikanaan NHL-joukkueita oli kuitenkin kuusi ja kilpailu armotonta.

Pentti Lund nostaa Calder Trophyn uransa parhaaksi saavutukseksi. Palkinto jaettiin tulokaskautta seuranneena syksynä. NHL:n presidentti tuli New Yorkiin ja ojensi tuhannen dollarin sekin. Iso sekki, sillä Lund tienasi parhaalla NHL-kaudellaan 9 000 dollaria. Se oli ihan hyvin, sillä rautateillä olisi tienannut 3500 vuodessa. Kuitenkin Lund muiden NHL-tähtien tavoin teki kesätöitä. " Se oli NHL-pelaajille vain hyväksi."

Kuusivuotiaana Karijoelta Kanadaan vanhempiensa perään lähtenyt Pentti Lund kasvoi mieheksi Port Arthurissa, joka oli Kanadan tärkein suomalaisalue. Nykyisin Port Arthur on osa Thunder Bayta. Lundin mukaan Port Arthurissa oli hyvä kasvaa kiekkoilijaksi, sillä alueen joukkueet olivat maan parhaita. Scoutteja vilisi peleissä.Sen seurauksena joka kesä Port Arthuriin tuli kesätöihin 5-6 NHL-pelaajaa, "kaikki olimme suuria tähtiä."

Jotain Port Arthurista ja suomalaisuudesta kertoo sekin, että tulokaskaudellaan Lund sai seuraa Rangersiin vanhasta kaverista. Dick Kotanen pelasi Rangersissa yhden NHL-pelin. Lundin mukaan Kotanen asuu nykyisin Vancouverissa.

Kotasen lisäksi Lund pelasi muun muasa seuraavien pelaajien kanssa: Buddy O'Connor, Alex Kaleta (jota Lund sanoi värikkäimmäksi joukkuetoverikseen), Edgar Laprade, Fred Shero ("kaikkein paras valmentaja"), Emile Francis, Chuck Rayner, Woody Dumart, Milt Schmidt, Frank Brimsek, Red Sullivan, Bobby Bauer...

Lund kertoi pitävänsä edelleen yhteyttä Rangers-aikaisiin pelaajiin. Hän tiesi kertoa, että myös Bostonin alumni tapaa toisiaan, mutta ei ole itse käynyt niissä tilaisuuksissa.

Lund kehui Gary Bettmania erinomaiseksi presidentiksi NHL:lle. Sanoi tarkalleen, "kirjoittajien mielestä pitäisi olla parempi, mutta hän on erinomainen." Hän ei haikaillut yhtään vanhojen aikojen perään vaan piti bisnestä hyvänä asiana. "Jääkiekkoakin tarvitaan, että bisnes pyörii."

Lund kertoi hauskan jutun, kuinka 50-luvulla häntä tartuttiin olkapäästä kiinni New Yorkissa, että alas poika kirjoittaa Helsingin Sanomiin juttuja. Rahat talletettiin pankkiin, kun niitä ei ulkomaille voinut lähettää. 1974 Lund tuli Helsinkiin ja meni Sanomien konttoriin hakemaan rahoja, mutta niitä ei löytynyt. Yhteysmies oli nyt iso pomo aikaukaslehtibisneksessä, ja hänen kanssaan sitten sovittiin, että Lund kirjoittaa lehteen artikkelin ja siitä maksetaan sitten vähän runsaammin. Lund luuli silloin, että Nyrkkiposti-lehti oli joku nyrkkeilylehti.

Hän sanoi viime aikoina olleensa mukana puuhaamassa Joe Wirkkusta alueelliseen Hall of Fameen. Lund kertoi seuraavansa NHL:ää lähinnä Floridasta käsin. Kun kerroin olevani Leafs-fani (epäammattimaista! mutta pakollista!), niin Lund naurahti, että "teitä on Kanadassa monta."

Kysymyksiä olisi piisannut monen päivän jutusteluun. Jos Lund kävelee vastaan, niin nykäiskää hihasta. Hän kertoi aikovansa Rovaniemelle, joten silmät auki nyt pohjoisessa.

 

[vilpertti]

Lund muiden NHL-tähtien tavoin teki kesätöitä. "Se oli NHL-pelaajille vain hyväksi."

Eipä tähän ole juuri enää lisättävää!

Mahtavaa tekstiä, hannes!

 

[hannes_ko]

Sinne meni Pentti.

Nostetaan nyt tämäkin ketju ylös, jos vaikka joku nuorempi henkilö ei ole Lundista kuullut. Nyt olisi korkea aika tutustua tähän melko isoon tähteen ja mukavaan mieheen.

 

[Johannes]

1980-luvun alkupuolella, kun Kurri & co löi läpi Oilersissa, niin Pentti Lund kirjoitti pieniä otteluraportteja edellisen yön peleistä Iltalehteen. Muistan hyvin, että jutut olivat lämminhenkisiä ja asiantuntevia.
RIP Pentti Lund.

 

[lunde]

Vaikka Suomessa onkin herätty tallentamaan ja arvostamaan kiekkohistoriaa monin tavoin, Lundin poistuminen on surullinen uutinen. Vaikka en häntä tuntenutkaan, käsitykseni mukaan hän vei mukanaan melkoisen määrän tarinoita ja tietoa jääkiekosta.

Kuusivuotiaana Karijoelta Kanadaan vanhempiensa perään lähtenyt Pentti Lund kasvoi mieheksi Port Arthurissa, joka oli Kanadan tärkein suomalaisalue. Nykyisin Port Arthur on osa Thunder Bayta.

Aarne Honkavaaran elämäkerrassa (Dynamo – Rakkaudesta jääkiekkoon, 2001, s. 301) kerrotaan tuosta Pentin ja Veikon matkasta aika värikkäästi. Poikien vanhemmat olivat menneet jo edeltä Kanadaan valmistelemaan perheen elämää valtameren toisella puolella. Pojat jäivät isovanhempien luokse odottamaan. Vanhemmat saivat asiat kuntoon ja lähettivät laivaliput Suomeen. Poikien isoisä lähti saattamaan matkalaisia Karijoelta Turkuun, josta pojat matkustivat laivalla Tukholmaan. 6- ja 4-vuotiaat pojat matkustivat kahdestaan Tukholmaan ja etsivät siellä junan Göteborgiin, josta matka jatkui laivalla Atlantin yli. Pohjois-Amerikassa pojat matkustivat vielä vuorokauden verran junalla. Suurimman osan matkasta kielitaidottomat pojat matkustivat siis ilman saattajaa. Poikien kaulaan oli laitettu narulla lappu, jossa luki:"Olemme matkalla Port Arthuriin Kanadaan. Kanssamatkustajia pyydetään auttamaan, että pääsemme perille." Varsinkin nykyajan lastensuojelun näkökulmasta tuo vaikuttaa käsittämättömältä, mutta tuolloin 1930-luvulla tuo lienee ollut tavallisempaa.

Nyt Pentti saa pelata taivaallisessa kaukalossa, jossa uran päättäneestä silmävammasta ei ole enää haittaa.

 

[puuha-pete]

Voidaanko Pentti Lundista puhua ensimmäisenä suomalaisena Calder Trophy voittajana? Miten virallisiin tilastoihin on merkitty?

Mielenkiintoisia tekstejä tuossa olikin herrasta.

 

[lunde]

Pentti Lundista ja muista siirtolaiskiekkoilijoista kertova Lauri Järvisen kustantama Atlantin takana (kirjan kuvaus erään nettikaupan sivustolla) on ilmestynyt vajaa kuukausi sitten. Ilmeisesti alkuperäisen suunnitelman mukaan Lundin piti osallistua kirjan julkistamistilaisuuteen, mutta hänen kuntonsa ei sallinut matkustamista ja Lund ehtikin poistua keskuudestamme noin viikko ennen kirjan julkistamista. Lumouduin silmäilemään kirjaa viikonloppuna jääkiekkomuseossa ja opus vaikutti mahtavalta teokselta kertomiensa aikakausien valokuvien ja lehtileikkeiden koristamana. En pystynyt vielä sijoittamaan kirjan hankkimiseen, mutta tuo tilanne korjaantunee pikimmiten. Suosittelen tutustumaan, jos kirja tulee vastaan kaupassa tai kirjastossa.

 

[lunde]

Aamulehden sivuilta löytyy mainio juttu Pentti Lundista. Ei juuri uutta tietoa tämän ketjun lukeneille, mutta hienoa kuitenkin, että hänen tarinansa synnyttää vielä lehtijuttuja.

Suomessa syntynyt Pentti Lund on ensimmäinen NHL-tähti - Aamulehti