Koira – ihmisen paras ystävä

[cottonmouth]

Kyllä saavat koirat ihmisen tekemään ihmeellisiä valintoja. Tavattiin tuossa läheisessä koirapuistossa maltalainen pitbull-tyyppinen koira, jonka rodulle ei kuulemma ollut suomennosta ja en enää muista mitä omistaja rodun nimeksi tarjosi. Sellainen toistaiseksi aika matala ja 25 kiloinen, mutta kuulemma ottaa vielä toisen 25 kiloa painoa päälle kasvaessaan. No kuitenkin, omistaja, noin 25-vuotias tyttö, alkoi siinä avautumaan oikein kunnolla koirastaan ja tilanteestaan sen kanssa.

Oli kuulemma haaveillut ko. rodun hankkimisesta useamman vuoden ja sitten lopulta saanut säästettyä lähihoitajan palkastaan 4000 euron (!) hinnan ja maksanut vielä 1000 euroa pennun lentorahdista Suomeen. Aluksi oli kuulemma mennyt ihan ok, mutta koiralla oli paljastunut niin suuri eroahdistus, että se oli huutanut ja tuhonnut asunnossa aina, kun omistaja oli poissa. Tässä vaiheessa oltiin sitten otettu yhteyttä muihin ko. rodun omistajiin Suomessa, joita ei kuulemma paljon ollut. Tällöin selvisi, että monet olivat joutuneet antamaan koiran juuri mainitusta syystä pois ja muutama oli muuttanut "maalle", jossa koira ei häirinnyt naapureita. Lisäksi ko. rodun urokset tulevat kuulemma täysikasvuisina monet niin agressiivisiksi muita koiria kohtaan, että kohta loppuisivat myös koirapuistovierailut.

Tyttö kertoili, että ratkaisuna hän oli joutunut lopettamaan työt ja oli nyt kotona koiran kanssa, koska sitä ei kuulemma voinut jättää itsekseen. Vuokran jälkeen jäi tuista 500 euroa kuussa ja suuri osa siitä meni kasvavan uroskoiran merkkiruokiin ja itse syötiin nuudeleita. Omistaja vaikuttikin siltä, että aikaa oli vietetty neljän seinän sisällä, sen verran taisi olla tarvetta edes jonkinlaiseen ihmiskontaktiin puheripulista päätellen.

Aina en vaan ihan ymmärrä.

 

[Parker27]

No niin. En alkanut koko ketjua lukemaan niin tätä on saatettua kysyä aikaisemminkin.

Mutta mutta nyt aika vasta tuli valituskirje naapureilta (asun kerrostalossa) että koirani haukkuu paljon aamuisin. Eli yleensä haukunta alkaa kun lähden aamulla töihin jne. Ja vielä kun teen vuorotyötä on tässä pieni ongelma. Kyseessä on mäyräkoira noin 2v. Tottakai nyt haluan opettaa koirani olemaan haukkumatta kun lähden mutta tähän tarvitsisin teidän palstatovereiden apua. Mikä auttaa ja mitä kannattaisi tehdä? Kai tuo kertoo siitä että koira ahdistuu kun se jää yksin? Yleensä työpäiväni ovat 12h joten aika paljon koira joutuu olemaan yksin. Pitkät päivät ovat myös etu koska olen vapaalla "normaali-ihmisiä" enemmän eli tämä koiran yksin jättäminen päiväksi ei ole ihan päivittäinen asia. Mutta mikä avuksi. Haluisin säilyttää naapurisovun mutta myös pitää koirani. Nyt on kovasti uhkailtu isännöitsijällä jne.

EDIT: Vielä lisäystä että koira ei hauku koskaan muulloin oikeastaan yhtään. Kun ollaan kotona niin hyvin hiljaista laatua on :-) Äänet kerrostalon käytävältä saattavat jotain murinaa aiheuttaa mutta haukkumisesta se on kaukana. Eli tämä haukkuminen tapahtuu aina silloin kun koiran jättää yksin kotiin.

 

[Knower]

Mutta mutta nyt aika vasta tuli valituskirje naapureilta (asun kerrostalossa) että koirani haukkuu paljon aamuisin.

Lähdetään siitä, että 12 tuntia putkeen yksin on kyllä tosi pitkä aika koiralle. Ihan fyysisestikin. Siinä ajassa ehtii muodostua jo esim. melkoiset tarpeidentekotarpeet. Puhumattakaan sitten siitä, että energiaa olisi mutta ei mitään mihin sen purkaa. No, jos tilanne on tämä, ei sille mitään voi. Hyvä ettei jokainen päivä ole samanlainen.

Periaatteessa ensimmäinen asia, joskaan ei varsinainen ratkaisu, on että kun sinulla on pitkä työpäivä edessä, koiran energiaa pitäisi purkaa niin perhanasti ennen kuin lähdet töihin. Pitkä lenkki on tietenkin a ja o, mutta lisäksi olisi hyvä laittaa koira myös ajattelemaan. Mäyräkoirakin on metsästyskoira ja näin muodoin fiksu kaveri + tietenkin energinen. Pelkkä remmilenkki ei tuppaa riittämään. Esim. koiralle voi piilottaa nakinpaloja ympäri taloa ja antaa sen sitten etsiä niitä - erittäin mielekästä koiralle ja tulee käytettyä aivoja. Lisäksi makupaloja voi piilottaa vanhoihin maitotölkkeihin ja muihin pahvikoteloihin.

Usein vinkkejä siitä, mitä koira haluaisi tehdä (vaikkei ehkä vielä itse sitä tiedäkään) saa kun lukee ihan rotumääritelmän.

Mäyräkoiran rotumääritelmä

Mäyräkoiran käyttötarkoitus on "maan päällä ja alla työskentelevä metsästyskoira". Käyttäytymisestä ja luonteesta sanotaan, että "Ystävällinen ja tasapainoinen, ei arka eikä aggressiivinen. Intohimoinen, kestävä ja ketterä metsästyskoira, jolla on hyvä hajuaisti".

Voisi näin ollen kuvitella, että tuollaiset etsimisleikit ja -aktiviteetit olisivat koirallesi hyvin mieleisiä ja se saisi purettua niihin energiaansa.

------

Koiran yksinoloa voi (ja pitää) harjoitella. Usein ihmiset tekevät sen virheen, että tekevät omista lähtemisistään tai saapumisistaan liian suuren numeron. Koiran maailmassa se ymmärtää, että aha, nyt on jotain merkittävää tapahtumassa ja tilanne päällä. Yksinolo on siis jotain, mistä on syytä tehdä numero. Tämä ei ole toivottu tilanne. Koiranomistajan tulee olla pomo ja sinun teidän "laumassanne" johtaja. Johtaja tulee ja menee miten tykkää ja jos se päättää lähteä töihin, se lähtee töihin. Ja kun se tulee töistä, se tulee töistä. On esimerkiksi inhimillistä, että ihminen vastaa koiran iloiseen tervehdykseen töistä kotiin tullessaan, mutta tämä on omiaan lisäämään ahdistusta yksin jäädessä. Koiraa ei pitäisi huomioida lähtiessä eikä tullessa. Kun kotiin tullessasi koira on rauhoittunut (siihen voi mennä esim. 20min), voit kutsua sen luoksesi ja tervehtiä sitä.

Yksinolemisen harjoittelu ei ole ihan yhden päivän juttu ja vaatii vähän viitseliäisyyttä. Vinkkejä ja ohjeita on netti pullollaan, esim. tässä linkissä. löytyy käytännön juttuja. Samaan aikaan pitää muistaa, että vaikka itseä väsyttää 12 tunnin duunipäivän jälkeen, koira on maannut koko päivän ja on energiaa täynnä. Silloin pitää vaan raahautua ulos ja aktivoida koiraa.

Koiran omistaminen on erittäin mukavaa, mutta vaatii kyllä omaakin aktiivisuutta mikäli haluaa että hurtta on onnellinen. Ihmisen pitää pyrkiä laskeutumaan sinne koiran tasolle ja nähdä asiat sen näkökulmasta. Liian usein koiria inhimillistetään ja luullaan niiden ajattelevan asioita samalla tavalla kuin ihmiset. Ei mene niin, niillä on sellaiseen hommaan liian pienet aivot.

Tsemppiä ja voimia. Harjoitukset käyntiin, pahoittelut naapureille ja ilmoitat että olet ryhtynyt koirasi kanssa treenaamaan yksinolemista. Ja että sen oppiminen ei tapahdu ihan yhdessä yössä. Pyydä vaikka raporttia, että miten päivät ovat sujuneet, näkevät naapuritkin sitten että otat heidän palautteen tosissaan.

p.s. annan itsekin välitöntä palautetta naapureille, mikäli heidän koiransa metelöivät yksinollessaan vaikka koiraihminen olenkin. Ei sitä vaan jaksa tietyn pisteen jälkeen.

 

[Vesuri]

Tyttö kertoili, että ratkaisuna hän oli joutunut lopettamaan työt ja oli nyt kotona koiran kanssa, koska sitä ei kuulemma voinut jättää itsekseen. Vuokran jälkeen jäi tuista 500 euroa kuussa ja suuri osa siitä meni kasvavan uroskoiran merkkiruokiin ja itse syötiin nuudeleita. Omistaja vaikuttikin siltä, että aikaa oli vietetty neljän seinän sisällä, sen verran taisi olla tarvetta edes jonkinlaiseen ihmiskontaktiin puheripulista päätellen.

Aina en vaan ihan ymmärrä.

Ei kuulosta kovin hyvältä. Koiran takia on mennyt jo duunit ja talous, menossa on vielä kontaktit ihmisiinkin. Jotenkin tuntuu, ettei hommassa ole ollut järki mukana missään vaiheessa. Rotuun pitäisi tutustua jo ennen kuin koiraa hankkii ja tiedostaa rodun ongelmat. Tuollakin rodulla niitä tuntuu riittävän.

Lähdetään siitä, että 12 tuntia putkeen yksin on kyllä tosi pitkä aika koiralle. Ihan fyysisestikin. Siinä ajassa ehtii muodostua jo esim. melkoiset tarpeidentekotarpeet. Puhumattakaan sitten siitä, että energiaa olisi mutta ei mitään mihin sen purkaa. No, jos tilanne on tämä, ei sille mitään voi. Hyvä ettei jokainen päivä ole samanlainen.

12 tuntia on ehdottomasti pitkä aika ja mäyris tarvitsee jotain tekemistä noin pitkälle ajalle. Kongi on kaikessa yksinkertaisuudessaan pelastanut monen koiran päivän.

Tsemppiä ja voimia. Harjoitukset käyntiin, pahoittelut naapureille ja ilmoitat että olet ryhtynyt koirasi kanssa treenaamaan yksinolemista. Ja että sen oppiminen ei tapahdu ihan yhdessä yössä. Pyydä vaikka raporttia, että miten päivät ovat sujuneet, näkevät naapuritkin sitten että otat heidän palautteen tosissaan.

Boldattu kohta allekirjoittaneen. Knower on asian ytimessä. Yhteistyö ja vuorovaikutus naapureiden kanssa on ehdottoman tärkeää, jos haluaa onnistua. Naapureiden sietokykyä lisää huomattavasti se, että tietävät koiran omistajan ottavan ongelman tosissaan. Lisäksi palaute on huomattavasti mieluisampaa saada suoraan naapureilta kuin isänöitsijältä.

Itse laitoin aikoinaan koiran hankkiessani rappukäytävän ilmoitustaululle koiran nimissä kuvallisen esittäytymisen, jossa kerrottiin pikaisesta pyrkimyksestä sopeutua kerrostaloelämään ja suoraa palautetta, jos sopeutumisessa on naapureiden kannalta ongelmia.

p.s. annan itsekin välitöntä palautetta naapureille, mikäli heidän koiransa metelöivät yksinollessaan vaikka koiraihminen olenkin. Ei sitä vaan jaksa tietyn pisteen jälkeen.

Itsellä on myös tullut palautetta annettua, suoraan koiran omistajalle itselleen. Valveutunut koiran omistaja on tyytyväinen saadessaan asiallista palaututetta ja tiedon ongelmasta. Useinhan omistaja ei edes tiedä koiransa metelöivän. On tullut toki vittuiluakin, kun koiran omistaja ei ole ottanut ongelmaa kuuleviin korviin ja käskenyt pitämään huolta omista asioista. Tällaiset tyypit eivät koiraa tarvitse, jolloin siirrytään siihen kaikkien kannalta ikävämpän vaihtoehtoon, eli ilmoitukseen isännöitsijälle.

 

[cottonmouth]

Rotuun pitäisi tutustua jo ennen kuin koiraa hankkii ja tiedostaa rodun ongelmat.

Tämä on niin totta kuin olla vaan voi ja silti tätä näkökantaa laiminlyödään ihan käsittämättömästi. Hyvä esimerkki on paremman puoliskon täti, joka sai päähänsä, että lancashiren heeler on vaan saatava. Onhan tuo ihan sympaattinen koira ulkoisesti, mutta rotuna niin sairas, että paljon ollut juttua koko jalostuksen lopettamisesta. Esimerkiksi suuri osa on vähintään linssiluksaatio-geenin kantajia eli silmän linssin ripustimet rappeutuvat 2-3-vuotiaiana ja koira joudutaan sokeutumisen takia lopettamaan.

Ko. täti haki ensin koiraa Suomesta, mutta koska jonot olivat kolmen vuoden luokkaa, niin koira haettiin sitten maatilalta Englannista. Perus ulkokoira, joka oli elämänsä kaksi ensimmäistä vuotta elänyt tallissa muiden eläinten kanssa. Siitä sitten muutto Helsingin keskustakaksioon ja >10h päivässä itsekseen, niin ongelmat olivat ilmeisiä. Lisäksi kasvattaja kusetti tehdystä DNA-testistä tuon silmäsairauden osalta eli lisähuolta aiheutui tästäkin, vaikka itse teetetty testi selvitti, että on ainoastaan kantaja. Nykyisin noilla kahdella näyttää ihan hyvältä, mutta kun avaudutaan "halusin-vain-koiran"-tyyliin, niin välillä tekee mieli kysyä, että miksi sitten lähdit tuolle tielle ilman mitään käsitystä muusta kuin rodun ulkonäöstä..

 

[Nickelback]

Usein ihmiset tekevät sen virheen, että tekevät omista lähtemisistään tai saapumisistaan liian suuren numeron. Koiran maailmassa se ymmärtää, että aha, nyt on jotain merkittävää tapahtumassa ja tilanne päällä. Yksinolo on siis jotain, mistä on syytä tehdä numero. Tämä ei ole toivottu tilanne. Koiranomistajan tulee olla pomo ja sinun teidän "laumassanne" johtaja. Johtaja tulee ja menee miten tykkää ja jos se päättää lähteä töihin, se lähtee töihin.

No tähän täytyy kyllä sanoa poikkeava sana. Ihan noin ei voi yleistää, koska me nimenomaan meidän Perhosen takia tehdään tuo sinun mainitsema "virhe" joka kerta kun lähdemme kotoa. Ikää kaverilla on 1,5 vuotta. Eli esim. kun emäntä lähtee himasta, niin se heittää että "Heippa, mamma lähtee nyt töihin", lähtee siis aina töihin oli syy mikä tahansa, jolloin toinen tajuaa tilanteen menemälle kulman taakse kurkkimaan ja siitä painelee hiljalleen kuljetusboksiinsa (jossa nukkuu päivät). Mut jos otat tuosta noin ja lähdet viemään vaikka roskia, etkä sano mitään, niin johan tulee pientä piippausta ja jonkinlaista hätääntymistä. Kyllä koira aistii (ainakin meillä) että olet lähdössä töihin. Näin ollen en usko että tuo eroahdistus johtuu niinkään eleistä miten tuut ja meet, vaan nimenomaan rodun ominaisuuksien ja/tai koiran luonteesta johtuvista jutuista. Tuo tuhoamisvimma on monasti nimenomaan tylsyyttä johon auttaa nuo aktivointileikit yms.

 

[Knower]

Kyllä koira aistii (ainakin meillä) että olet lähdössä töihin. Näin ollen en usko että tuo eroahdistus johtuu niinkään eleistä miten tuut ja meet, vaan nimenomaan rodun ominaisuuksien ja/tai koiran luonteesta johtuvista jutuista. Tuo tuhoamisvimma on monasti nimenomaan tylsyyttä johon auttaa nuo aktivointileikit yms.

Koira tosiaan tietää milloin ihminen on johonkin lähdössä, siksi siitä ei kannata sen suurempaa numeroa tehdäkään. Ei tuollainen pieni "hei hei" -heitto varmaan yleensä mitään haittaa, enemmänkin jos koiralle ryhdytään selittelemään, että "Isi tulee ihan pian, odota hetki, ei kauaa mene, ole kiltisti" ja sitä rataa. Se on numero ja koiralle tulee fiilis, että nyt ilmeisesti on jokin hämminki menossa.

Nuo saapumiset ja lähtemiset sujuvat joidenkin koirien kanssa hyvin vaikka kuinka vetäisi ne vihkoon, luonteissa on tosiaan eroja. Eroahdistukseen on monia syitä, mutta niistä syistä tuo ylenmääräinen huomioinen tullessa tai mennessä tai muuten vaan arjessa (esim. liiallisuuksiin menevä silittely ja pitely varsinkin jos aloite / pyyntö tulee koiralta) on yksi suurimmista ellei suurin. Trust me, nämä hommat mä osaan;)

Mutta, oikeassa olet että mikäli aktivointia ei harrasta ja jos koira ei pääse purkamaan energiaansa, siinä ei auta huolelliset lähtemiset ja tulemiset. Koira, hieman toki koosta riippuen, vaatii minimissään pari tuntia lenkkeilyä päivässä. Ja tällöinkin mielellään niin, että joskus sitä pääsisi myös vapaana juoksemaan.

 

[Nickelback]

Nuo saapumiset ja lähtemiset sujuvat joidenkin koirien kanssa hyvin vaikka kuinka vetäisi ne vihkoon, luonteissa on tosiaan eroja. Eroahdistukseen on monia syitä, mutta niistä syistä tuo ylenmääräinen huomioinen tullessa tai mennessä tai muuten vaan arjessa (esim. liiallisuuksiin menevä silittely ja pitely varsinkin jos aloite / pyyntö tulee koiralta) on yksi suurimmista ellei suurin. Trust me, nämä hommat mä osaan;)
.

Heh, niin mäkin. :) Välillä on vaan pakko sanoa itselle, että "prrkele, lopeta nyt se silittely". Osaa tuo meillä onneks ihan itsekseenkin touhuta, eli ei oo liian riippuvainen meistä. Tällä mun toiminnalla kun voisi olla sekin vaikutus että kerjää koko ajan huomiota.

Tuon vapaana juoksemisen tarpeen huomaa hyvin siinä, että meillä vedetään miltei kerran päivässä ilohepulit ja juostaan kämppää ympäri ihan täysiä se 2min. Sitten kun käydään vanhemmilla, jossa saa juosta pihalla vapaana, niin sielläkin samaa hepulia. :) Kesällä on sitten rauhallisempaa, kun mökillä toista voi pitää täysin vapaana. Toki paskomiset on pakko tehdä lenkin kautta remmissä, koska ei muuten tee pihalle (omaa reviiriä) ja tekee tarpeensa sitten sisälle kun ei ole enää muita mahdollisuuksia... :)

 

[Jykke1978]

Gongi on loistavaa ajanvietettä koiralla yksinollessa ja aktivointi lelut ovat kanssa hyviä. Tiedän myös ihmisiä jotka aamulla töihin lähtiessään antavat koiralle ruuan niin koiralla on muuta tekemistä kuin miettä, että omistaja nyt lähti.

Tota pois kotoa lähtöä kannattaa treenata koiran kanssa jotta se helpottuisi ja koirakaan ei tuntisi sitä kamalaksi asiaksi.

 

[ELÄKELÄINEN]

Käppänä lähtee huomenna 3 kk hoidon jälkeen. Oltaisiin se saatu omaksi, mutta ei vaimo heltynyt. Hyvin on kotiutunut Reviiriä vahditaan sisällä kyttäyspaikoista ja ulkona tontin rajoilta uhoamalla. Minkä lepäämiseltä jaksaa.

On koira kyllä laiska. Miten jaksaa nukkua noin paljon? Lenkin jälkeen oikein juoksee sohvalle nukkumaan. Näillä loska/sadekeleleillä vetää ulkona heti jarrut päälle-takaisin kotiin ja äkkiä. Ynnä muuta.

Ilmoitan illalla, että kadonnut on, ei kannata tulla hakemaan.
Murjotusta olen myös suunnitelut ja jalan polkemista sekä ajoittaista suoraa huutoa .

On se ihmeellistä ollut , kun duunista tullessa joku on joka päivä onnesta sekaisin vastassa. Ja punkee syliin koko ajan.

 

[grace]

On se ihmeellistä ollut , kun duunista tullessa joku on joka päivä onnesta sekaisin vastassa. Ja punkee syliin koko ajan.

Tällaiset pienet asiat tekevät ihmeitä työpäivän jälkeen. Työasiat kaikkoavat mielestä, ainakin meikäläisellä, lähes heti kun saa mennä ulos räntä- tai vesisateeseen lenkille. Ei paljon haittaa, kun tietää että saa tehdä jotain merkityksellistä vaihteeksi.

 

[Nickelback]

On koira kyllä laiska. Miten jaksaa nukkua noin paljon? Lenkin jälkeen oikein juoksee sohvalle nukkumaan. Näillä loska/sadekeleleillä vetää ulkona heti jarrut päälle-takaisin kotiin ja äkkiä. Ynnä muuta.

No meillä nukkuu ihan jo siksi että on Perhoskoira ja pieneen kroppaan riittää energiaa tolkuttomasti, mutta se vaatii myös lepoa. Eli kyllä meilläkin nukutaan melko paljon, paitsi mökillä jossa se on laitettava yksin mökkiin nukkumaan, koska muuten ei nuuhkimisiltaan malta mennä lepää.

On se ihmeellistä ollut , kun duunista tullessa joku on joka päivä onnesta sekaisin vastassa. Ja punkee syliin koko ajan.

Niinpä, kuten grace tuossa yllä aika hyvin kiteytti, niin ne on niitä pieniä juttuja minkä takia koiran hankintaa ei enää sen sitten tarvii perustella. Ja muutenkin hauskaa että aina vaan sanotaan, tai ainakin ne sanoo jolla ei oo koiraa että "se vaatii sitten lenkkiä" jne. Harvemmin kukaan tuo esille sitä mitä se myös tuo kotiin. Iloa, energiaa ja seuraa. Vaikka on kuinka paska päivä töissä niin ei sille ilolle voi kun heltyä, kun kotiin tulee ja toinen on ihan pähkinöinä.

Siinä mielessä pakko nostaa hattua, että teitte fiksusti kun otitte edes kokeeksi koiran. Näkeepähän sitten tykkääkö touhusta, mutta ihan koko totuutta se ei kuitenkaan kerro. Oli meilläkin "kokeilussa" koira ja sen perusteella en osanu vielä sanoa että haluanko koiraa... Se oli iso Labbis ja en ole kuitenkaan koskaan halunu isoa koiraa, niin siksi se jäi vähän epämääräiseksi se fiilis. Sitten kun tää perhonen tuli pentuna meille ja sille sai opettaa omat jutut, niin en vaihtais päivääkään siitä että tuli meille. Eli kannatti pitää kiinni siitä oman rodun hankinnasta. Toki seulottiin niitä rotuja useita ennenkuin tähän päädyttiin. Toi IS:n hauvakone oli aika hyvä apu. Siitä sai vinkit rotuihin ja sitten katsomaan niitä keskusteluja kyseisestä rodusta.

 

[Rööri]

On esimerkiksi inhimillistä, että ihminen vastaa koiran iloiseen tervehdykseen töistä kotiin tullessaan, mutta tämä on omiaan lisäämään ahdistusta yksin jäädessä. Koiraa ei pitäisi huomioida lähtiessä eikä tullessa. Kun kotiin tullessasi koira on rauhoittunut (siihen voi mennä esim. 20min), voit kutsua sen luoksesi ja tervehtiä sitä.

No ei kai nyt sentään? Kyllä minä ainakin otan koiran kanssa riemupainit aina himaan tullessani. En tiedä kumpi siitä loppujen lopuksi on enemmän mehuissaan, koira vai minä, mutta molemmille tulee hyvä mieli ja eikö se nyt kuitenkin ole pääasia? Koirana kehoittaisin pitämään tunkkis, jos vasta puolen tunnin jälkeen huomioit hauvasi.

Usein tulee teidän koira-ihmisten ja laumanjohtajien kanssa sellainen fiilis, että onko teille tärkeämpää tuo pomona päsmeeraaminen kuin hulvaton ilon pito lemmikkienne kanssa. Miksi niitä kavereita pitää kohdella kuin maan matosia? Sanotte, että koira viihtyy alistettuna luimiskona, mutta onko kukaan niiltä koirilta asiaa koskaan kysynyt? Rajat tietenkin pitää löytyä, ja perusasiat opettaa, kuten kakaroidenkin kanssa, mutta kyllä niillä pitää myös olla muutakin lystiä kuin palvoa pomoansa.

Oli mulla teille "Tietäjille" kysymyskin. Olen nyt sattuneesta syystä ollut meidän (muijan) kahdeksan kuukautisen bernin kanssa viikon mökillä ja tuo epeli vetää pihalla/lenkeillä ollessaan kaikki sattumat napaansa mitä edestään löytää. Suu käy tauoitta. Kaikki kelpaa kuusen kävyistä työrukkasiin - paitsi eukon varaamat nappulat ruokakupista. Natskuja on kahta laatua, mutta kummatkaan ei kelpaa. Litra päivässä pitäisi kuulemma mennä mutta desikin tekee tiukkaa, kun maaru on pullollaan luonnon antimia, joita se sitten yöt oksentaa. Eikö eläimen pitäisi luonnostaan tietää mikä kelpaa syötäväksi ja mikä ei, vai olenko kenties sekoittanut sen vaistot liialla huomiolla? Pelottaa, että sen perse menee tukoon jostain kävystä tai katajan oksista ja saa vielä jonkun suolikuolion. Siinä sitä sitten onkin selittämistä vaimolle - saadaan kyllä kahdestaan varmaan joku ryhmäalennus sen kanssa lopetuspiikille, jos niin käy.

Mikä eteen mattopyykkikelejä odotellessa?

 

[Knower]

Usein tulee teidän koira-ihmisten ja laumanjohtajien kanssa sellainen fiilis, että onko teille tärkeämpää tuo pomona päsmeeraaminen kuin hulvaton ilon pito lemmikkienne kanssa. Miksi niitä kavereita pitää kohdella kuin maan matosia? Sanotte, että koira viihtyy alistettuna luimiskona, mutta onko kukaan niiltä koirilta asiaa koskaan kysynyt? Rajat tietenkin pitää löytyä, ja perusasiat opettaa, kuten kakaroidenkin kanssa, mutta kyllä niillä pitää myös olla muutakin lystiä kuin palvoa pomoansa.

Näissä on se hankala juttu, että koira ei ajattele samalla tavalla kuin ihminen. Ihmisenä voit ajatella, että voisin pitää tunkkini, mutta koira kun ei ajattele näin. Se miten sinä ajattelet - että tuo on iloinen minun kotiinsaapumisestani ja tässä nyt tervehditään - ei ole se miten koira ajattelee. Tämän takia juuri kirjoitinkin, että on inhimillistä toimia näin. Riippuen koiran perusluonteesta, voi olla että mitään ongelmia ei tule vaikka toimisi aina päin helvettiä. Meikäläisen koira sen sijaan on perusluonteeltaan dominoiva ja temperamenttinen ja jos se pääsisi päsmäröimään näissä tilanteissa, meillä olisi pian kotona säkäkorkeudeltaan 77cm kokoinen ongelma.

Koira on eläin - ei ihmislapsi - ja sen perhe on sen laumaa. Lauman johtaja huomioi laumassa alempana olevia jäseniään silloin kun häntä huvittaa, ei silloin kun toinen lauman jäsen sitä vaatii tai haluaa (esim. kun tulet kotiin ja koira hyppää syliisi = se vaatii huomiota). Jos koiraa huomioi tällöin, annat sille ristiriitaisen signaalin - jos siis toisella hetkellä haluat olla pomo.

Tällä ei ole sitten kerta kaikkiaan mitään tekemistä alistamisen tai jonkin pätemisen tarpeen kanssa. Ei johtajansa tietävä koira ole alistunut, päinvastoin. Se voi toimia hyvällä itseluottamuksella ja rentoutuneesti kun sen ei tarvitse stressata johtajuusasioista. Esimerkiksi lenkillä sen ei tarvitse räyhätä toisille koirille kun sillä on hihnan päässä johtaja hoitamassa ne tilanteet. Jos johtajuus on epäselvä, koiran päässä syntyy ajatus, että sen tulee ottaa ohjat käsiinsä. Tästä seuraa sitten koirasta riippuen erilaisia reaktioita, aggressiivisuus toisia koiria kohtaan nyt on aika yleinen.

Minulla ja koirallani on hyvin hauskaa yhdessä. Se saa tehdä rotunsa mukaisia asioita, se saa kyllä oman ison osansa halauksista (silloin kun johtajille sopii) ja ruuan pöytään. Eikä sen tarvitse stressata johtajuusasioita. Tuollaisen temperamenttisen ja dominoivan koiran kanssa tässä asiassa saa olla koko ajan varpaillaan ja pienikin lipeäminen näkyy huonompana käytöksenä, siksi näistä on täytynyt ottaa aikaisempaakin enemmän selvää.

Tuohon syömisongelmaan, tuokin voi olla johtajuusongelmasta johtuvaa (yleisesti syömisongelmat siis). Itsellä ei ole tuollaista varsinaisesti tullut vastaan. Toki pennut tai tuollaiset nuoret koirat saattavat napata suuhunsa kaikenlaista, mutta tietenkin jos se tuollaiseksi ylenmääräiseksi menee, voi olla ongelma. Tällainen nopea ajatus tuohon voisi olla,

a) Säännölliset ruoka-ajat - ruoka naaman eteen aamulla klo x ja iltapäivällä / illalla klo x ja jos ei kelpaa, kuppi pois. Seuraava mahdollisuus syömiseen seuraavan "ruokaikkunan" aikaan. Siperia yleensä opettaa tässä.

b) Vahtii vähän tiukemmin sitten vielä, ettei laita suuhunsa mitä sattuu. Jos koira on ottamassa suuhunsa jotain sopimatonta, tiukka EI pitäisi tulla vähän ennen kun se epämääräinen esine / käsine tms. on suussa. Ja kyllä mä itse olen ihan vetänyt epämääräistä kamaa koiran suusta ulos, vaikka siinä saattaa joskus kerjätä verta nenästään.

Vaikka noilla alkuun.

 

[Rööri]

Elekieltä...

Näissä on se hankala juttu, että koira ei ajattele samalla tavalla kuin ihminen. Ihmisenä voit ajatella, että voisin pitää tunkkini, mutta koira kun ei ajattele näin. Se miten sinä ajattelet - että tuo on iloinen minun kotiinsaapumisestani ja tässä nyt tervehditään - ei ole se miten koira ajattelee.

Tuohon syömisongelmaan...
a) Säännölliset ruoka-ajat - ruoka naaman eteen aamulla klo x ja iltapäivällä / illalla klo x ja jos ei kelpaa, kuppi pois. Seuraava mahdollisuus syömiseen seuraavan "ruokaikkunan" aikaan. Siperia yleensä opettaa tässä.

b) Vahtii vähän tiukemmin sitten vielä, ettei laita suuhunsa mitä sattuu. Jos koira on ottamassa suuhunsa jotain sopimatonta, tiukka EI pitäisi tulla vähän ennen kun se epämääräinen esine / käsine tms. on suussa. Ja kyllä mä itse olen ihan vetänyt epämääräistä kamaa koiran suusta ulos, vaikka siinä saattaa joskus kerjätä verta nenästään.

Vaikka noilla alkuun.

Joop, ymmärrän kyllä tavallaan pointtisi, mutta siltikin väitän, että se koira on tosiaankin aidosti iloinen kotiin paluustani, eikä mittaile siinä tilanteessa johtajuutta eikä hierarkiaa "laumassaan". Koirien ajatuksia en osaa lukea yhtä hyvin kuin ihmisten, enkä sitäkään pysty arvioimaan kuinka haitallisia seurannaisvaikutuksia riemupainilla saattaa sen psyykkelle olla, mutta elekieli kertoo kummankin viihtyvän siinä hetkessä. Ehkä se sitten syö minut kiitokseksi jonakin päivänä kun ei ne natskutkaan oikein maita - bon apetit.

a) Natskukipon olen täyttänyt aamuisin 6-7 välillä. Kuppia en ole ottanut pois, koska tuo on kuullemma alipainoinen muutenkin.

b) Se jättää tiukkaan sävyyn kieltäessä sattuman ottamatta, mutta kun se höntsää lähes koko päivän ulkona vapaana, niin enhän mä kerkeä/viitsi olla kokoajan olla Jortikkana perseen takana pomottamassa.

Kiitoksia vastauksesta.

 

[Knower]

Joop, ymmärrän kyllä tavallaan pointtisi, mutta siltikin väitän, että se koira on tosiaankin aidosti iloinen kotiin paluustani, eikä mittaile siinä tilanteessa johtajuutta eikä hierarkiaa "laumassaan".

--clip--

a) Natskukipon olen täyttänyt aamuisin 6-7 välillä. Kuppia en ole ottanut pois, koska tuo on kuullemma alipainoinen muutenkin.

b) Se jättää tiukkaan sävyyn kieltäessä sattuman ottamatta, mutta kun se höntsää lähes koko päivän ulkona vapaana, niin enhän mä kerkeä/viitsi olla kokoajan olla Jortikkana perseen takana pomottamassa.

Koirien johtajuusasioista on olemassa eri koulukuntia ja hommat riippuvat toki myös roduista ja yksilöistä. Kuten kirjoitin, voi olla että teillä ei tule mitään ongelmia, mutta toisaalta koiranne on vasta 8kk vanha ja kun sitä ikää tulee, ristiriitaiset signaalit (joskus saa huomioita sitä vaatimalla, joskus ei jne.) sekoittavat sitä ja ennen pitkää koira saattaa hankaloittaa teidän perheen elämää. Tai sitten ei, riippuu yksilöstäkin. Koirien ajatusmaailma on joka tapauksessa lähempänä sutta kuin ihmistä, se on hyvä muistaa.

a) Tuo kuppi kannattaa ottaa pois välillä jos koira nirsoilee. "Luonnossa" tuota ruokaa on tarjolla silloin kun sitä on ja jos sitä ei tuolloin syö, jää ilman. Tämä malli puree koiriin, sillä se on koirien "kieltä". Jos sitä on tarjolla koko ajan, sen merkitys saattaa vähentyä.

b) Juu, ymmärrän, tämä tietenkin hankalaa. Lääke tuntuu kuitenkin olevan tuo vahtiminen ja kieltäminen kun sitä kerran tottelee. Vaivaa siitä toki on.

 

[Uleåborgir]

Koira on alkanut osoittaa oma-aloitteisuutta. Vappuna katosivat munkit koiran kitaan, viime viikolla grillikyljet, eilen suolakeksit. Ja kun koiraa ojentaa, päästää se epäkoiramaisia ääniä: siilimäistä sihinää ja tuhinaa. Eilen satuin havaitsemaan syrjästä, kun koira söi suolakeksejä. Olin silloin tupakoimassa parvekkeella. En keskeyttänyt koiran touhua, koska se oli mielestäni perin hupaisaa. Ehkä joku toinen koira olisi vetänyt tassullaan keksipaketin lattialle ja ahminut sitten keksit suuhunsa. Mutta Musti (nimi muutettu) onki kielellään keksin per keksi ja homma oli sinänsä äänetöntä. Rouskutus toki paljasti eläimen tekemän vilungin.

Voi meidän Mustia. Pitäisikö oma-aloitteisuuteen puuttua? Nimim. Epätietoinen.

 

[Jykke1978]

Voi meidän Mustia. Pitäisikö oma-aloitteisuuteen puuttua? Nimim. Epätietoinen.

Ehkä kannattais ennen kuin menee kaikki muukin ruoka "parempiin suihin". :D

 

[TQoFE]

Koira on alkanut osoittaa oma-aloitteisuutta. Vappuna katosivat munkit koiran kitaan, viime viikolla grillikyljet, eilen suolakeksit. Ja kun koiraa ojentaa, päästää se epäkoiramaisia ääniä: siilimäistä sihinää ja tuhinaa. Eilen satuin havaitsemaan syrjästä, kun koira söi suolakeksejä. Olin silloin tupakoimassa parvekkeella. En keskeyttänyt koiran touhua, koska se oli mielestäni perin hupaisaa. Ehkä joku toinen koira olisi vetänyt tassullaan keksipaketin lattialle ja ahminut sitten keksit suuhunsa. Mutta Musti (nimi muutettu) onki kielellään keksin per keksi ja homma oli sinänsä äänetöntä. Rouskutus toki paljasti eläimen tekemän vilungin.

Voi meidän Mustia. Pitäisikö oma-aloitteisuuteen puuttua? Nimim. Epätietoinen.

Kannattaa, jos haluat jatkossa syödä itse muutakin kuin koirannappuloita =)

Pari kikkaa tulee heti mieleen:

1) Kun annat koiralle ruokaa sen omaan kuppiin, vaadit odottamaan. Jatkat harjoitusta, kunnes voit mennä toiseen huoneeseen vaikka kuinka pitkäksi aikaa, eikä koira koske ruokaan ilman erikseen annettavaa lupaa, esim. "ole hyvä". Älä käytä sanoja vaatiessasi odottamaan, sillä silloin koira alkaa ajatella, että odottaminen on pakollista vain jos sitä erikseen jollain käskyllä vaaditaan, ja tulos omien ruokiesi kannalta on plusmiinusnolla. Blokkaa kropalla tai karjaise tai vaikka heitä sukkamytyllä heti jos koira harkitseekaan kupille menemistä.

2) Jos yllätät koiran pahanteosta, tee heti selväksi, että sinä olet pomo ja pomon ruokaan ei muuten kosketa. "Etkä per-KE-LE!" on kohtuullisen tehokas karjaisu, jota voit tehostaa iskemällä sormenpäillä kaulalle, jolloin koiran näkökulmasta pomo vittuuntui ruokien syömisestä niin, että puri. Koiran maailmassa täysin loogista ja oikein.

3) Vahvista johtajuutta jatkuvasti. Sinä kuljet ensin ovista, koira väistää sinua, sinä määräät lenkeillä tahdin ja suunnan ja milloin saa haistella mitään, sinä käsket koiran luoksesi jos haluat rapsutella ym. Kaikki koiran ehdotukset (voiksä rapsuttaa, voidaanko mennä tonne, lähdetäänkö pihalle, leikitäänkö...) sinä torppaat heti alkuunsa ja ärähdät koiran tiehensä. Sitten vasta tehdään, kun koira ei pyydä ja sinulle sattuu sopimaan. Silloinkaan et itse mene koiran luokse, vaan käsket koiran luoksesi.

Jos koira ei ole erityisen kova luonteeltaan, voit ihan hyvin hieman löysätä kohdassa kolme sitten kun kuri, järjestys ja herran nuhde on taas palautettu taloon =)

 

[Alamummo]

Koiran ollessa jotain muuta kuin erityisen kovaluonteinen en lähtisi karjumaan. Huutaminen koulutuskeinona on yliarvostettu juttu. Tiukka "ei" riittää myös. Samoin ruumiillinen kuritus läpsimällä on minusta turhaa. Tosin koiran voi työntää pois "ei":n säestyksellä. Muutenkin koiran odotuttaminen kohtuuttoman kauan kupin ääressä on silkkaa kiusaamista, riittää kun koira oppii odottamaan nätisti kuppiaan ja pääsee sille luvan saatuaan.

Meillä on kotona yksi ahmatti (pian kaksi) ja korjaamme yksinkertaisesti ruoat pois kiusaamasta koiraa. Helppoa kuin heinänteko eivätkä houkutukset ole aiheuttamassa kiusaa kestonälkäiselle.

Johtajuuden vahvistaminen on hyvä asia, mutta ei koiraa tarvitse ärähtää tiehensä, riittää kun ei noteeraa. Normaali seurakoira ei mitään natsimeininkiä kaipaa. Vaikka koiralle joskus antaisi periksikin esim. sen tullessa pyytämään rapsuja ei se tarkoita sitä, että koira oitis osaisi ottaa ohjat käsiinsä.

Nämä n. 35 vuoden koirakokemuksella.

 

[TQoFE]

Koiran ollessa jotain muuta kuin erityisen kovaluonteinen en lähtisi karjumaan. Huutaminen koulutuskeinona on yliarvostettu juttu. Tiukka "ei" riittää myös. Samoin ruumiillinen kuritus läpsimällä on minusta turhaa. Tosin koiran voi työntää pois "ei":n säestyksellä. Muutenkin koiran odotuttaminen kohtuuttoman kauan kupin ääressä on silkkaa kiusaamista, riittää kun koira oppii odottamaan nätisti kuppiaan ja pääsee sille luvan saatuaan.

Pointtina tuossa on harjoitella, että ruokaan ei kosketa, jos siihen ei ole annettu lupaa - riippumatta siitä, onko joku vieressä vahtaamassa eli ei.

Mielestäni en myöskään missään kohdassa kannustanut läpsimään koiraa, saati kehottanut kouluttamaan huutamalla. Jos koira sikailee röyhkeästi, karjaisu voi tehdä ihan hyvää. Kuten mahdollisesti olet huomannut, koiralaumassakin käytetään satunnaista "karjumista" ojennuskeinona, jos arvoasteikossa alempi käy röyhkeäksi.

Koira - vaikka kuinka fiksu olisikin - ei kuitenkaan ole ihminen eikä ymmärrä puhetta samalla tapaa kuin ihmiset. Sanoja voi toki oppia ymmärtämään, mutta helpompaahan se on kaikille, että ihminen opettelee puhumaan koiraa kuin että koira yrittää opetella puhumaan ihmistä.

Meillä on kotona yksi ahmatti (pian kaksi) ja korjaamme yksinkertaisesti ruoat pois kiusaamasta koiraa. Helppoa kuin heinänteko eivätkä houkutukset ole aiheuttamassa kiusaa kestonälkäiselle.

Periaatteessa kyllä, mutta entäs jos Oulun vahvistuksemme tupakkimiehenä haluaa vaikka röökille kesken ruoanlaiton? Kaikki kamat taas piiloon, ja uudestaan röökin jälkeen esille?

Johtajuuden vahvistaminen on hyvä asia, mutta ei koiraa tarvitse ärähtää tiehensä, riittää kun ei noteeraa. Normaali seurakoira ei mitään natsimeininkiä kaipaa.

Riippuu koirasta; pehmeämmällekään pieni ärähdys ei kuitenkaan ole ylimitoitettua, sillä - edelleen - se on koiralaumassa normaali tapa kommunikoida. Natsimeiningiksi en menisi haukkumaan tapaa, jolla mm. koiralaumassa ylempiarvoinen komentaa alempaa.

Ihan vastaavaa menetelmää muuten käytän myös muihin eläimiin, ts. eläimelle eläimen kieltä. Jostain kumman syystä tulen hyvin juttuun kaikkien tapaamieni koirien kanssa (ml. ne, jotka yleensä eivät ihmisistä välitä ja muuten hankalat), oma edesmennyt koira käyttäytyi moitteettomasti, nykyiseen kissaan (eläinsuojeluyhdistyksen työntekijöiden mukaan aggressiivinen ja epäsosiaalinen) on 100 % luottosuhde, olen uudelleenkouluttanut pari ongelmahevosta ym. Kai se sitten on niin koulutettavasta kuin kouluttajastakin kiinni, mikä metodi sopii...

Vaikka koiralle joskus antaisi periksikin esim. sen tullessa pyytämään rapsuja ei se tarkoita sitä, että koira oitis osaisi ottaa ohjat käsiinsä.

Luithan kirjoitukseni viimeisen lauseen? Jostain kumman systä tulee ihan sellainen fiilis, että tahallasi ymmärrät väärin mun kirjoitukset, kerta toisensa jälkeen.

 

[Alamummo]

Azul, olin eri mieltä kanssasi, kai se on sallittua. Mulla on sen verran kokemusta koirista ja "koiranpuhumisesta", että mielestäni ohjeesi vaan ovat kovanpuoleisia ja suosin itse pehmeämpää linjaa. Ei minulle tarvitse tulla opettamaan, että koira ei ole ihminen tai millainen on koiralauman dynamiikka.

2) Jos yllätät koiran pahanteosta, tee heti selväksi, että sinä olet pomo ja pomon ruokaan ei muuten kosketa. "Etkä per-KE-LE!" on kohtuullisen tehokas karjaisu, jota voit tehostaa iskemällä sormenpäillä kaulalle, jolloin koiran näkökulmasta pomo vittuuntui ruokien syömisestä niin, että puri. Koiran maailmassa täysin loogista ja oikein.

Etkö tuossa ohjeista lyömään? Vai miten tuo pitäisi tulkita? En ole koskaan nähnyt ketään napauttelemassa koiraansa kaulalle. Oletko kokeillut tätä käytännössä ja toimiko se?

Pointtina tuossa on harjoitella, että ruokaan ei kosketa, jos siihen ei ole annettu lupaa - riippumatta siitä, onko joku vieressä vahtaamassa eli ei.

Ymmärsin kyllä pointin. Minun pointtini taas on se, että riittää kun koira oppii sen, että se saa ruokansa kun esim. istuu odottamaan nätisti ja menee kupilleen saatuaan luvan. Ei siihen tarvita mitään korostettuja yksinjättämisiä. Turhaa kiusaamista minun mielestäni.

Koiralle voi opettaa pienellä vaivalla ja kärsivällisyydellä muutaman avainsanan kuten "ei" ja "pois". Silloin riittää tiukka komento eikä tarvita muuta osoittamaan laumanjohtajuutta. Tepsii kovempaankin koiraan ja aikuinen koirakin oppii.

Mutta kukin kasvattaa koiransa tyylillään. Sinulla taitaakin olla kissoja.

 

[Leon]

Periaatteessa kyllä, mutta entäs jos Oulun vahvistuksemme tupakkimiehenä haluaa vaikka röökille kesken ruoanlaiton? Kaikki kamat taas piiloon, ja uudestaan röökin jälkeen esille?

Koirista en tiedä paljon, mutta röökille lähtö kesken ruuanlaiton niin, että jättää kamat levälleen! Huh-huh. Sehän olisi ääliömäisempää kuin röökille lähtö kesken aktin. En edes pysty kuvittelemaan tilannetta, missä kaikki jätetään levälleen kesken kokkaamisen.

 

[TQoFE]

Azul, olin eri mieltä kanssasi, kai se on sallittua.

Totta kai. Jäi vain sellainen fiilis, että vääristelit sanomisiani ja / tai tahallasi ymmärsit pointit väärin, että yhtäkkiä olinkin natsi, joka hakkaa koiria ja huutaa niille.

Etkö tuossa ohjeista lyömään? Vai miten tuo pitäisi tulkita? En ole koskaan nähnyt ketään napauttelemassa koiraansa kaulalle. Oletko kokeillut tätä käytännössä ja toimiko se?

Napauttaminen on ihan eri juttu kuin lyöminen, ensimmäisessä ei satuteta, jälkimmäisessä satutetaan ja käyttäydytään koiran mielestä epäloogisesti. Olen kokeillut käytännössä useammallekin, ja kyllä toimii. Kenellekään ei ole jäänyt traumoja, pelkoa eikä pahaa mieltä, itseasiassa jatkossa on riittänyt pieni murahdus tai sormien napsautus lopettamaan lahkeessa roikkumisen, päälle hyppimisen ja muun pelleilyn, jos käytöstavat ovat meinanneet unohtua. Hyviä kavereita ollaan, koirat hakevat kontaktia ja esim. väistävät kyllä, mutta eivät väistele. Kyse siis nuorista, uhmaikäisistä koirista, joiden kanssa nyt viime aikoina on tullut oltua. Kyllä, on ollut omistajan lupa - tai oikeastaan jopa pyyntö - kurinpitoon, ettei homma lähde täysin ellunkanailuksi.

Tietenkin esimerkiksi traumatisoituneeseen ongelmakoiraan pätevät vähän eri säännöt, ts. en menisi naputtelemaan pelkäävää koiraa jne, välttäisin muutenkin fyysistä kontaktia, jos se ei lähde koirasta itsestään. Mutta ongelmakoiristahan ei nyt puhuttukaan.

Ymmärsin kyllä pointin. Minun pointtini taas on se, että riittää kun koira oppii sen, että se saa ruokansa kun esim. istuu odottamaan nätisti ja menee kupilleen saatuaan luvan. Ei siihen tarvita mitään korostettuja yksinjättämisiä. Turhaa kiusaamista minun mielestäni.

Turhaa kiusaamista opettaa, että ruokaan (ml. ihmisten ruoka) ei kosketa luvatta? No joo, kuten sanoit, kukin kasvattaa koiransa tyylillään...

Mutta kukin kasvattaa koiransa tyylillään. Sinulla taitaakin olla kissoja.

Yksi kissa tällä hetkellä. Koira - joka siis ei olisi ensimmäinen - tulee heti kun aikataulut ovat sellaiset, että voin taata sille riittävästi aikaa.

Koska aiheesta on aiemminkin kanssasi väännetty kun olet tulkinnut sanomisiani ihan persiilleen, täytynee sanoa jo valmiiksi, että kyllä juu, kissa tarvitsee seuraa ihan yhtä lailla kuin koirakin enkä pidä kissaani pitkiä aikoja yksin paitsi pakon edessä. Muutamaan kertaan kuussa lähden aamulla klo 07 ja palaan illalla klo 21. Kissa pärjää 14 tuntia yksin, mutta koiralle päiväsaikaan 14 tuntia pääsemättä tarpeilleen on jo turhan kauan. Puhumattakaan etenkin työkoiran tarpeesta aktivoinnille.

 

[Alamummo]

Turhaa kiusaamista opettaa, että ruokaan (ml. ihmisten ruoka) ei kosketa luvatta? No joo, kuten sanoit, kukin kasvattaa koiransa tyylillään...

Kerro, mitä lisäarvoa mielestäsi kouluttamiseen tuo se, että voi jättää koiran yksin kuppinsa kanssa kuolaamaan versus se, että ruokaa odottaessaan koira istuu ja syö saatuaan luvan? Vertaat tässä koulutuksessa ihmisten safkoja, jotka ovat koiralle aina kiellettyjä juttuja ja sen omaa ruokakuppia, johon sillä on täysi oikeus. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että asiaan on reagoitava koiran jäädessä rysän päältä kiinni, mutta linjani on vaan vähän pehmeämpi. Ja korjaan sapuskat kaappeihin, niin ei tule edes kiusausta.

En kyllä asiaan kaivannut selvitystä, mutta kiva kuulla kissallasi olevan hyvä koti.