Koira – ihmisen paras ystävä

[Knower]

Yhdyn voimallisesti penoon ja Nickelbackiin. Koiranvihaajat ovat yksi huvittava ihmisryhmä, mutta joka tapauksessa olemassa. Näille keijoille tuo lisäammuksia ne itsekkäät koiranomistajat, jotka katsovat kykenevänsä pitämään oman koiransa niin hyvin hanskassa, että voivat pitää murreaan vapaana kaupunkialueella. Se vaan yksinkertaisesti on niin, että koirat pidetään kaupunkialueella kiinni.

Jos vapaana haluaa koiraansa pitää, sitten mennään koira-aitaukseen tai johonkin syvälle metsään. Ei ole niin vaikeaa.

 

[Nickelback]

Jos vapaana haluaa koiraansa pitää, sitten mennään koira-aitaukseen tai johonkin syvälle metsään. Ei ole niin vaikeaa.

Näin meillä. Porukoilla on piha aidattu, niin että Perhonen pääsee siellä juoksemaan ja sitten mökillä, mikä on todella skutsissa.

Koiranvihaajat ei hirveästi tarvii sytykkeitä kilahtaakseen ja toi vapaana juokseva koira on mitä parhain sytyke.

 

[Cemetery Gates]

Jos vapaana haluaa koiraansa pitää, sitten mennään koira-aitaukseen tai johonkin syvälle metsään. Ei ole niin vaikeaa.

Näinhän se on. Asiaan liittyen on mainittava eräs huvittava/hirvittävä tapaus vuosien takaa, kun silloinen naiseni tepasteli yleisesti käytössä olevaa polkua, joka halkoi pientä metsäkaistaletta. Polkua käyttivät useat pikkulapset ja muutenkin trafiikkia usein riitti. Eräänä arki-iltana exäni kulki polulla, kun huomasi jonkin matkan päässä suuren koiran (en muista rotua), joka kulki vapaana ja tuli kohti rauhallisin askelin. Exäni jähmettyi paikoilleen, sattuipa olemaan vielä suht arka vieraiden (ja isojen) koirien suhteen. Koiran ulkoiluttaja näkyi myös jonkin matkan päässä, eläkeikää lähentelevä naisihminen. Pian selvisi koiran nimikin, kun emäntä huuteli hennolla äänellä "Sohvi, älä tee pahaa!".

Kaikeksi onneksi Sohvi totteli...

 

[sampio]

Koiranvihaajat ei hirveästi tarvii sytykkeitä kilahtaakseen ja toi vapaana juokseva koira on mitä parhain sytyke.

Eikä tarvitse olla mikään koiranvihaaja syttyäkseen tuosta. Kyllä mua hiukan häiritsisi tilanne, jossa koira riekkuisi lapsieni lähistöllä vapaana, vaikka omistaja kuinka huutelisi kauempaa, ettei se tee pahaa.

 

[tant gredulin]

Kysyin sitten että "Eiks remmin pitäis olla koirassa kiinni, eikä sun kädessä?". Kommetti oli vaan että "ei meidän koira tee pahaa kellekkään". Silloin annoin täyslaidallisen : "Vittu, ensinnäkin se riittää että toi hyppää meidän koiran päälle, niin toinen on entinen. Toiseks, sinäkö muka tiedät mitä sen koiran päässä liikkuu? Ne on eläimiä, ei ihmisiä." Koira-asiantuntija lähti vaan menee vihaisesti ja mutisi jotain omiaan, koira kytkettynä. Huoh...

Jos toinen on kytketty ja toinen ei... Koirahan ei ole kuvaamassasi kohtaamisessa 'tasa-arvoisessa' tilanteessa toiseen koiraan, joka voi jo sinänsä aiheuttaa kähinän. Tasa-arvoisessa tilanteessa terveille koirille tulee oma nokkimisjärjestys päälle, eli pieni tai nuori koira väistää suurempaa tai vanhempaa. Jos vastaan tulee vapaana oleva koira, on kohtuullista pyytää isäntää/emäntää ottamaan koira haltuun, ts. määräämään se istumaan tai makaamaan siksi aikaa kun ohitus on tehty, ja pitää oma koira hallussa joko remmillä (eikä päästää nuuskimaan vapaata koiraa) tai käskyllä ohittaa.
Vai olenko mä ihan idealisti :)?

 

[cottonmouth]

Kyllä tuo meidän lyhytkarvainen collie narttu (ei kuvassa) kulkee kuitenkin mahdollsimman paljon vapaana. Varsinkin nyt näillä lähialueen pelloilla joissa näkyvyys on joka suuntaan se >500 metriä. Lyhyemmän näkyvyyden poluilla ollaan luonnollisesti hihnassa. Koskaan ei olla tässä noin vuoden kestäneen yhteiselon aikana ongelmiin törmätty ja kyllähän nuo mahdolliset ongelmat aikalailla kaikki omistajista tuntuvat lähtevän.

Lähinnä näin koulutuksellisesta näkökulmasta ärsyttää suunnattomasti ihmiset, jotka esim. tunkevat välttämättä tapaamaan hihnassa. Tähän mennessä ollaan vältytty kaikilta konflikteilta, kun ei olla alettu tapailemaan hihnassa noita satunnaisia vastaantulijoita, vaan mielummin sitten molemmat koirat vapaina aukealle. Koira ei kuitenkaan läheskään aina "osaa puhua koiraa", jos on kiinni hihnassa ja omistajat hääräävät siinä vieressä.

Kaikenkaikkiaan olen aikalailla sitä mieltä, että 95% käytösongelmista lähtee hihnan toisesta päästä.

 

[narri]

Onliner-pelotteenkin uhallakin vastaan: on.

Mun koira nukkuu / torkkuu varmasti 90 prosenttia ajasta kun ollaan himassa. Aktiviteettejä löytyy kotootakin, mut ei ne aina kiinnosta. Sen ajan kun ei nuku se häärää aktivointipalloilla tai jäystää luuta. Ulkona koira on hyvin aktiivinen ja herran mielipuuhaa on tavaroiden hakeminen.

 

[pjotrborodin]

Täällä on ollu vähän samanlaista avautumista, tosin eri syystä. On nimittäin tosi mukavaa kun nämä "koira-asiantuntijat" pitää koiraa vapaana aamulenkeillä. Pari kertaa käynyt läheltä piti tilannetta.

Tätä oon miettinyt, että juuri pieniä koiria ulkoilutetaan aina kytkettynä, kun taas isompia koiria näkee jonkin verran vapaana juoksentelevan omistaja-reppanan laahustaessa kaukana jäljessä.

Tälläiseen kun törmää, niin toivoisi omistavansa tietyn laitteen, jolla voisi ilmaista nopeasti ja äänekkäästi(?) mielipiteensä ko. asiasta sen kummempia ihmettelemättä. Sen verran se ärsyttää.

 

[Soolo]

Tätä oon miettinyt, että juuri pieniä koiria ulkoilutetaan aina kytkettynä, kun taas isompia koiria näkee jonkin verran vapaana juoksentelevan omistaja-reppanan laahustaessa kaukana jäljessä.

Näin on. Itsellänikin on pieni terrieri, joita on pakko pitää hihnassa lenkeillä, muutoinhan ne tilaisuuden tullen häipyy kuin pieru saharaan. Ja sellainen pieni pelko on perseessä, missä nämä vapaana kirmaavat isommat koirat erehtyvät pitämään näitä pienempiään leluina ja näin sattuessa se on nopeasti game over.

Olisiko mitään ehdotuksia hyviin one-linereihin, millä voisi peloitella näitä vapaana kirmaavien isojen koirien omistajia, joita vastaan tulee, että loppuu se perseily hyvän sään aikana.

 

[Leon]

Olisiko mitään ehdotuksia hyviin one-linereihin, millä voisi peloitella näitä vapaana kirmaavien isojen koirien omistajia, joita vastaan tulee, että loppuu se perseily hyvän sään aikana.

Oikea suora.

 

[PePo_17]

Tätä oon miettinyt, että juuri pieniä koiria ulkoilutetaan aina kytkettynä, kun taas isompia koiria näkee jonkin verran vapaana juoksentelevan omistaja-reppanan laahustaessa kaukana jäljessä.

Täälläpä asia on juuri päinvastoin. Pienet koirat juoksevat vapaana ja useimmiten isot kytkettynä. Olen näitä pienempiä, ilmeisesti jonkinlaisia terriereitä, joutunut hätistelemään kauemmas kun ovat pihasta tai omistajan otteesta syöksyneet sutena meidän murren kimppuun.

Harmillista siksi, että meidän koiramme on vielä nuori ja toivoisin, että saisi positiivisia kokemuksia muista lajitovereista. Eipä tuo ole ollut juuri moksiskaan näistä kahakoista, mutta vaikka meidän koirakin on kompakti (17 kg, 50 cm), niin jos oikein hermostuu, voi olla lamppuharjalle kyyti kylmää.

 

[ELÄKELÄINEN]

Mun koira nukkuu / torkkuu varmasti 90 prosenttia ajasta kun ollaan himassa. Aktiviteettejä löytyy kotootakin, mut ei ne aina kiinnosta. Sen ajan kun ei nuku se häärää aktivointipalloilla tai jäystää luuta. Ulkona koira on hyvin aktiivinen ja herran mielipuuhaa on tavaroiden hakeminen.

Ovatko tosiaan kaikki koirat tämmöisiä ? Omassa lapsuudessani meillä oli borderterrrieri ja se oli muistaakseni aika ärhäkkä koko ajan ja joka paikassa.
Muistona on vielä jäydettyjä vinyylilevykoteloita.

Käppänä tuntuisi olevan meille aika sopiva koira näin kuukauden kokemuksella.
Mikähän muu voisi olla vastaava? Pitäisi olla aika vietitön laiskanpulskea pikkukoira. Liikuntatarve semmoínen, että menisi tarvittaessa yht. tunnin ulkoilulla päivässä. Yksin ei saisi turhautua. Aika usein keritään tietysti enemmänkin aktivoimaan, mutta viikolla on usein tiukkaa. Talossa ja pihassa kyllä tilaa riittää pikukoiran tarpeisiin ja meillä on aika kiva olla.

Ranskanbulldoggi ?Apinapinseri? tai peräti Staffi?
Kova on kuume, kun vaimokin alkaa heltyä. Prosessihan päätöksestä siihen, että pentu on kotona on erittäin pitkä, joten kohta on rohjetttava ryhtymistä taas ehdottamaan. Viimeksi ei vielä onnistunut.

 

[JustinCase]

Mun koira nukkuu / torkkuu varmasti 90 prosenttia ajasta kun ollaan himassa. Aktiviteettejä löytyy kotootakin, mut ei ne aina kiinnosta. Sen ajan kun ei nuku se häärää aktivointipalloilla tai jäystää luuta. Ulkona koira on hyvin aktiivinen ja herran mielipuuhaa on tavaroiden hakeminen.

Aika samaa meininkiä meillä. Kaksi labradoria löytyy lattialta/sohvalta makaamasta. Jonkin verran innostuvat varsinkin lenkkien jälkeen "tappelemaan" keskenään, mutta nopeasti tuo laantuu.

Lenkkeily onkin sitten täyttä menoa. Ja kun molemmilla tuota elopainoa on yli 30kg, niin saa joskus olla varuillaan, ettei olla talvella itse naamallaan. Varsinkin toisten koirien näkeminen saa nuoremmalla (vajaa vuosi) "vintin pimenemään." Koulutus tältä osin vielä vähän vaiheessa...

 

[Alamummo]

Käppänä tuntuisi olevan meille aika sopiva koira näin kuukauden kokemuksella. Mikähän muu voisi olla vastaava? Pitäisi olla aika vietitön laiskanpulskea pikkukoira. Liikuntatarve semmoínen, että menisi tarvittaessa yht. tunnin ulkoilulla päivässä. Yksin ei saisi turhautua. Aika usein keritään tietysti enemmänkin aktivoimaan, mutta viikolla on usein tiukkaa. Talossa ja pihassa kyllä tilaa riittää pikukoiran tarpeisiin ja meillä on aika kiva olla.

Ranskanbulldoggi ?Apinapinseri? tai peräti Staffi?
Kova on kuume, kun vaimokin alkaa heltyä. Prosessihan päätöksestä siihen, että pentu on kotona on erittäin pitkä, joten kohta on rohjetttava ryhtymistä taas ehdottamaan. Viimeksi ei vielä onnistunut.

Koirakirja käteen ja selaamaan. Myös visiitti koiranäyttelyyn voi antaa ahaa-elämyksen. Muistutan vielä, että pentuna koirat eivät ole laiskanpulskeita vaan ehtivät terävien pikku hampaittensa kanssa joka paikkaan. Myös siisteyskasvatus vie aikansa.

 

[ELÄKELÄINEN]

Koirakirja käteen ja selaamaan. Myös visiitti koiranäyttelyyn voi antaa ahaa-elämyksen. Muistutan vielä, että pentuna koirat eivät ole laiskanpulskeita vaan ehtivät terävien pikku hampaittensa kanssa joka paikkaan. Myös siisteyskasvatus vie aikansa.

Kaksi koirakirjaa ostettuna ja jo puhkiluettu. Lisäksi käytiin Myyrmäen lemmikkimessuilla, Kaapelin pentunäyttelyssä ja Messukeskuksen isossa(kaikki vaimolta salaa). Kaikissa jututin omistajia ja kasvattajia sekä heidän koiriaan.

Itse ottaisin staffin, mutta olemus on aika hurja verrattuna kokemaani varauksettoman päällekäyvään ystävällisyyteen.

Ranskis lienisi paras. Tai Bostoni.

Kunhan virtuaalitukea hain kovassa kuumeessa. Jospa joku olisi varmistanut omia ajatuksiani, jotka nyt paljastin. Aika paljon olen siis oikeasti pohjatyötä tehnyt ja aikanaan kahden koiran elinkaaren nähnyt omassa huoneessani.

Mutta on tämä käppänä laiska. Kuorsaa hetkessä saunassakin.

 

[Alamummo]

Kivoja koiria kaikki. Ainakin ranskikset ja bostonit ovat kovia kuorsaamaan.

 

[Assa Ulter]

Näin on. Itsellänikin on pieni terrieri, joita on pakko pitää hihnassa lenkeillä, muutoinhan ne tilaisuuden tullen häipyy kuin pieru saharaan. Ja sellainen pieni pelko on perseessä, missä nämä vapaana kirmaavat isommat koirat erehtyvät pitämään näitä pienempiään leluina ja näin sattuessa se on nopeasti game over.

Olisiko mitään ehdotuksia hyviin one-linereihin, millä voisi peloitella näitä vapaana kirmaavien isojen koirien omistajia, joita vastaan tulee, että loppuu se perseily hyvän sään aikana.

Tämä on erittäin hyvä kysymys, koska monet kysyvät mitä tehdä vapaana oleville koirille. Eihän se koiran vika ole, jos se on vapaana, vaan vammaisen omistajan. En viitsi edes kirjoittaa, mitä noille idiooteille omistajille pitäisi tehdä.

Omaa koiraani, pientä terrieriä, puri mielenvikainen sekaroituinen, jossa iso osa schäferiä. Oli aika lähellä se game over, onneksi koira selvisi. Mutta kun kohdalle sopivasti sattuu, niin kyllä omistaja tietää omistavansa sekarotuisen schäferin.

 

[Cassu]

On se harmi kun isoista koirista on niin monilla täälläkin huonoja kokemuksia. Minullahan kotoa löytyy juuri tuollainen iso peto. Ja kyllä minä sitä vapaana pidän metsässä tai pellolla missä ei muita liiku. Ei tulisi itselleni mieleenkään missään vaiheessa koiran koosta riippumatta pitää sitä vapaana kävelyteillä, varsinkin autojen lähettyvillä. Johan se kerran kun auton alle hyppää niin toiste ei tarvitse ulos mennä. Ja koirat käyttäytyvät täysin erilailla hihnassa. Siksi en omani anna leikkiä hihnassa koskaan. Pentunakin ne kerrat oli hyvin hyvin vähissä. Pyydän anteeksi kaikkien isojen koirien omistajien puolesta, toivottavasti ette pidä meitä kaikkia huonoina omistajina. Ja kun omalle kohdalle on osunut vapaana oleva koira, on siinä vaiheessa helvetti noussut. Kyllä on omistaja iästä riippumatta saanut kuulla kunniansa. Ihan jopa lapset.

 

[sampio]

Tätä ketjua on toisinaan ihan mukava lueskella, vaikka en ole koiraa hommaamassakaan. Mutta noin niin kuin sivistyksen kannalta. Ihmetyttää silti, että salliiko koiran kouluttaminen sen, ettei alkeellisimpiakaan käytöstapoja tarvitse enää huomioida? Jos omalla murrella on homma hanskassa ja se paskantaa käskystä, niin muita koiranomistajia saa kohdella kuinka vain, niinkö? Ymmärrän kyllä kuvaamanne potentiaaliset vaaratilanteet ja onhan se nyt muutenkin ihan jees, että koira on hallinnassa, mutta kai asiansa voi esittää muutenkin kuin "päästämällä helvetin irti vaikka lapsille" tai "antaa sopivan kommentin sekarotuisen sakun omistajalle".

 

[Legioonalainen]

Nyt on sellainen tilanne, että mitä suurimmalla todennäköisyydellä perheeseeni liittyy dalmatiankoira huhtikuussa. Pentue on syntynyt, alustavia kyselyitä on suoritettu, ja paikan päälle katsomaan pääsee parin viikon kuluttua. Muutamat koirakirjat on tullut kaluttua läpi (Tuire Kaimion pennun kasvatus, Erkki Pulliaisen Koiran käyttäytyminen, parit koiraensyklopediat, Patricia McConnellin Hihnan Toisessa Päässä).

Kipinä syttyi joskus viime syksynä, kun hoidin kaverin koiraa viikonlopun yli. Sen jälkeen onkin tullut aktiivisesti touhuiltua kyseisen koiran kanssa - ulkoilutettu, leikattu kynsiä, paijattu, leikitty, koulutettu jne... :)

Vielä pitää käytännön asioita miettiä, kuten sähköjohtojen suojaaminen (kiertää melko hyvin piilossa sängyn ja työpöydän takana, mutta semmoinen pikku mönkijä ehtii helposti joka paikkaan, enkä todellakaan aio ottaa sitä riskiä, että pureskelisi johtoja) ja kirjahyllyn alimman tason tavaroiden suojaaminen (joko tyhjentää, tai sitten hankkii jostain semmoisen liukusysteemin siihen eteen - saako niitä edes erillisinä?).

Lisäksi pitää hieman tunteja ruveta tekemään sisään töissä jotta voi sitten "isyyslomaa" pitää pennun saapuessa :) Kumman paljon sitä vielä tälläkin iällä voi innostua!

 

[Cassu]

Hyvä Sampio. Siinä tilanteessa jos vastaani tulee koira irti tai sellaisen ihmisen kanssa jolla se ei edes hihnassa pysy minkäänlaisessa hallinnassa minusta ei tarvitse kohteliaasti asiasta huomauttaa. Oma koirani on uros ja sen hallitsemisessa on täysi työ. Tilannetta ei millään lailla helpota sen koiran käytös. Jos oma koirani käyttäytyisi samallla lailla niin sitten olet oikeassa, asiasta pitää huomauttaa nätisti. Mutta kun omani eteen teen töitä ja vahdin sitä tarkasti, niin silloin sanon suoraan. Jos joskus tulevaisuudessa mahdollisen oman koiran kanssa kohtaat näitä tilanteita tiedät silloin mistä me puhumme.

 

[Germanicus]

Minä menin muutama päivä sitten Akun (ranskis) kanssa koiratarhaan. Kyselin sieltä portilta yhdeltä koiran omistajalta, että uskaltaako tulla, koska siellä oli suunnilleen puolet isompi koiruus sisällä. Hän sanoi, että kiltti on, joten menimme sisään. Siitähän se hauskuus sitten alkoi. Molemmat uroksia ja tämä isompi alkoi tosissaan alistamaan ja rähjäämään Akulle. Perkele, meikä veti Akun valjaista minuun kiinni, olin siinä kyykyssä ja kehollani suojasin koiraani. Tämä toinen pässi yritti siinä samalla käydä Akuun kiinni. Pari kertaa huusin sille omistajalle, että nyt toi hurtta kiinni tai minä perkele lataan sitä turpaan. Omistaja perkele seisoi siinä kuin lumiukko, kunnes vihdoin havahtui horroksestaan. Vittu, minä olin täysin valmis lataamaan sitä koiraa päin näköä, kaksi kertaa sen kädellä tönin pois ja mikäli olisi näykännyt niin helvetti olisi päässyt irti.

Tuossa on yksi esimerkki koiratarhassa käynnistä, ikinä ei voi täysin luottaa omistajan sanaan koiran käytöksestä. Vituttaa vaan tuollainen perkeleen koomailu siinä tilanteessa, omistaja oli saman ikäinen ukko kuin minäkin ja hän sen kuin zoomailee maailman menoa siinä sivussa. Oma koirani ei ole koskaan noissa tarhoissa rähissyt ja voi olla että muita koiria välillä arsyttää tämän pikkumiehen rajaton itsevarmuus. Tästä lähin en käy kuin pikkukoirien tarhoissa, niin on ehkä parasta, sillä eihän tuota tarvitse kuin kerran purra ja se on varmasti menoa sitten.

 

[AnaMasa]

Minä ulkoilutan pientä koiraa ja isojen koirien kohtaaminen on ollut lähiaikoina usein mielessä, koska tällä kylällä noita riittää. Harvemmin niitä kävelyllä näkee, mutta pihoilla sitäkin enemmän.

Yhdessä pihassa on kolme saksanpaimenkoiraa. Siitä kun kävelee ohi, niin tulevat kaikki murisemaan aitaa vasten siten, että aita on niiden "kainaloissa", eli todella matala. Kerran koirien muristessa joku akka avasi ikkunan ja huusi koirille "noh..noh..mitä siellä nyt on". Totesin sille, että eikö ole pikkuisen matala aita ja akka siihen, että "ne on niin vanhoja ja kankeita, etteivät tuosta mihinkään pääse". Just joo. Yhdellä toisellakin pihalla on yksi samalla tavalla matalaa aitaa vasten muriseva sakemanni.

Eräässä pihassa on juoksunaruun kytkettynä hevosen kokoinen vissiin joku hirvikoira. Se on ihan hiljaa, mutta kun näkee mun pikkukoiran, niin yrittää tempoa itseään irti. Ottaa paljon vauhtia ja pysähtyy ilmaan heilahtaen narun varaan. Juoksunarussahan on ainakin neljä kiinnityskohtaa, jotka voi pettää, eli sitä ajatellessa pukkaa vähän jännittämään ja varsinkin tuo koiran täydellinen hiljaisuus kylmää jostain syystä.

Sitten on pari koiraa, joita ulkoiluttavat liian pienet lapset. Toinen on nuori rotikka, jota olen nähnyt kahden, ehkä 8-10 vuotiaan pojan kanssa ja toinen joku sekarotuinen sakemannin näköinen, joka vetää ehkä 12 vuotiasta tyttöä perässään. Tytöllä on täysi työ pitää koiraa kiinni. Varsinkin nyt talvella on ihan tavallista, että tyttö joutuu kaatamaan itsensä hankeen pitääkseen koiraa paikallaan kun kohdataan.

Lisäksi on muutama lievempi tapaus ja onneksi myös paljon ihan ok koiria.

Mitään ei ole sattunut, mutta kyllä sitä on vakavasti miettinyt, että pitäisikö ennen ensimmäistä kertaa varustautua jotenkin. Jotenkin tuntuu vaan niin vastenmieliseltä tallustella joku teräase tai vasara taskussa. Todennäköisesti en varustaudu mitenkään, mutta jos semmoinen ensimmäinen kerta tulee kohdalle, että joudun kohtaamaan pihasta karanneen ison koiran ja siitä jotenkin selviän, niin jatkossa varustaudun aika varmasti.

 

[sampio]

Hyvä Sampio. Siinä tilanteessa jos vastaani tulee koira irti tai sellaisen ihmisen kanssa jolla se ei edes hihnassa pysy minkäänlaisessa hallinnassa minusta ei tarvitse kohteliaasti asiasta huomauttaa. Oma koirani on uros ja sen hallitsemisessa on täysi työ. Tilannetta ei millään lailla helpota sen koiran käytös. Jos oma koirani käyttäytyisi samallla lailla niin sitten olet oikeassa, asiasta pitää huomauttaa nätisti. Mutta kun omani eteen teen töitä ja vahdin sitä tarkasti, niin silloin sanon suoraan. Jos joskus tulevaisuudessa mahdollisen oman koiran kanssa kohtaat näitä tilanteita tiedät silloin mistä me puhumme.

Ymmärrän, että esim. tuollaisessa Germanicuksen tilanteessa ei välttämättä riitä, jos kainosti huhuilee, että voisitteko ystävällisesti rajoittaa koiranne sangen aggressiivista käytöstä koiraani kohtaan. Käsitin kuitenkin, että joillakin on tapana rähistä jo pelkän potentiaalisen tilanteen johdosta, mikä ei ole millään tavalla fiksua. Jos ulkoiluttaja on 10 v. Noora, ei hänellä välttämättä ole haisua mahdollisista vaaroista, vaan vastuu on myös vanhemmilla. Kyllä asiallinenkin ilmaisu voi olla vakava. Aikuinen ei samalla tavalla ole vastuusta vapaa, mutta ainakin omalla kohdallani tiukka mutta asiallinen puhuttelu saa jotain aikaankin, räyhääminen lähinnä sitä, että teen asiasta tahallani vielä entistäkin vaikeamman.

 

[Alamummo]

Minä en myöskään ymmärrä joidenkin koiraihmisten rähinää ja raivoamista muille. Asiat menevät yleensä paremmin perille kun sanoo asiallisesti. Saa olla tiukkakin, mutta turhan mesoamisen voisi jättää pois. Yleensäkin aggressiivinen käytös ja raivoaminen missä tilanteessa tahansa on asiatonta ja vastenmielistä ja tämä koskee kaikkia ihmisiä.

Koiratarhoissa etiketti on sellainen, että jokainen menee omalla vastuullaan, mutta muille vihamielinen koira pitäisi kyllä viedä pois. Ja ennen kaikkea omistajan pitäisi olla itse valppaana koiransa tekemisistä. Olemme joskus käyneet vinttikoiramme kanssa Hakunilassa, jossa on hyvät aitaukset ja isojen joukossa on usein pieniäkin (ranskiksiakin on nähty). Kaikki juoksevat sulassa sovussa, mutta kuitenkin en pidä meidän huimavauhtista vinttikoiraamme syyllisenä, jos joku pieni tirri jää vauhdissa alle. Joillain vinttareilla on laumassa juostessa sellainen ominaisuus, että ne kuumenevat juostessa ja nyppivät, "härkkivät" muita koiria. Tämä ehkäistään juoksukopalla. Juoksukopan käyttö voisi olla hyvä monelle muullekin koirayksilölle.