Koira – ihmisen paras ystävä

[jesse72]

Itselläni oli labbis noin viisi vuotta. Tuli monesti ihmeteltyä. kuinka hyvin koira ymmärtää puhetta.

Ulos= Hurjaa ja innokasta kieppumista, onneksi malttoi istua. että sai hihnan kiinni..

Irti= vaikka oli mikä makupala suussa, niin tiukasti sanottuna pudotti ruuan suusta. Ulkona toimii hyvin, sillä innokkaana äijänä suuhun tarttui milloin mitäkin. Ruokaan äijä ei koskenut ilman lupaa=ota. Joskus kävi niin, että mainostauolla tjsp antoi kyllä ruuan, muuta käsky unohtui..jossain vaiheessa ihmetteli kun koiraa ei näy. Löytyi tuijottamasta ruokaansa kauhea kuolavana valuen..

Pesulle= kurakeleillä kotiin saapuessa meni kiltisti kylppäriin odottamaan ja kiltisti antoi suihkutella ja kuivata itsensä

Istu, anna tassu, maahan menivät myös hyvin perille. Leikkiessä kierrä ja tanssi olivat kova sana. Tanssi oli pyörähtelyä takajaloilla. Hauska leikki oli makupalojen piilottaminen koiran odottaessa piilossa. Käsky etsi ja häntä kieppuen säntäili ympäri kämppää ruokaa etsimässä.

Tietysti opettaminen vaatii kärsivällisyyttä ja koiran palkitsemista sen toteuttaessa käskyn. Koiran kanssa saa ajan kulumaan ja iloisen veijarin touhottamista katsellessa tuli väkisinkin hyvälle tuulelle. Kynsisaksien näkeminen sai aikaan pakoreaktion, mutta antoi alun ryppyilyn jälkeen leikata kyntensä.

Todella älykkäitä otouksia ja helppoja seurakoiria labbikset ovat. Tietysti jokaisen koiran pystyy pilaamaan huonolla kasvatuksella ja hakkaamalla. Itse en koskaan pystyisi koiraa lyömään. Tiukat käskyt ja johdonmukaisuus toiminevat paljon paljon paremmin.

Meittin labbis taisi maksaa jotain 300-400€, mutta hintaa laski kauneusvirhe, äijällä oli valkoinen läikkä rinnassa..

Nyt koira asunut ex:n kanssa noin kuukauden Helsingissä ja monesti todella orpo olo. Kotiin tullessa ei ole iloista kieppuvaa otusta vastassa soittamassa hännällä rumpusooloa ja kyllähän tuosta otuksesta oli todella paljon seuraa.

Koiraa hankittaessa kannattaa todellakin huomoida kuinka paljon se sitoo. Lenkit on tehtävä satoi tai paistoi. Reissuja suunitelessa hoitaja oli löydettävä. Lääkärikulut, lääkkeet saattavat olla myös ikäviä yllätyksiä. Puhumattakaan pentuajan tuhoista ja sisäsiistiksi oppimisesta. Meillä äijä tuhosi yhden sängyn, lukuisia kenkiä ja kirjaston kirjoja tuli korvattua sadoilla euroilla..

 

[Deviln00b]

Meillä meni ensimmäisenä vuonna piskiin n. 2000 € (hankintahinta + muut kust.).

 

[Alamummo]

Alkupanostus koiraan on aika suuri, vaikka ei ostaisi edes mitään huippupentua. Kaikki tarvikkeet, rokotukset jne maksavat aika paljon. Kun ensimmäisestä vuodesta on selvinnyt asettuvat kulut aika samalle tasolle vuosiksi. Sitten lopussa taas, kun koirasta tulee vanha, eläinlääkärikulut nostavat kustannuksia. Itselläni on mennyt puolessa vuodessa kahden koiran eläinlääkärimaksuihin, lääkkeisiin ja toisen koiran tuhkaukseen noin yhteensä 1000 euroa. Olisi pitänyt lukea itsensä aikanaan eläinlääkäriksi, kuten lukiossa suunnittelin...

 

[iibor]

Ajattelin tänne laittaa kyseisen videon.

Oltiin tossa kavereiden kanssa mökillä, ja kaveri sai yhen särjen mato-ongella, joka sitten laitettiin hiekkalaatikon pressun päälle muodostuneeseen altaaseen.

No, meidän kääpiösnautserimme Ransu sitten huomasi tuon oudon, mutta ah niin herkullisen näköisen otuksen ja näin siinä sitten kävi. Turha tulla mulle vittuilemaan et mun koira ei osaa kalaa pyydystää.

http://www.youtube.com/watch?v=DdVJPa7blaM

 

[Deviln00b]

Ei muuta, kun seuraavaksi hankintalistalle akvaario...saa koiralle vähän virikkeitä sadepäiviksi

 

[Gagne]

Rhodesian koira

Mayramies jai kotosuomeen. Hyvissa kasissa se on, porukoiden maykyn kaverina. Vahan jai kaivelamaan kaun tein 11-vuotiaalle kaverille paskatempun lahtemalla maailmalle. Toisaalta herra kylla paasi toiselle reviirilleen. SMS on laulanut sen verran, etta mikali ikava ilmenee ei mitenkaan niin sitten koiralla on ikava. Syo ja komentaa kuulemma ihan samaan tahtiin mutsia kuin ennenkin.

Otsikon mukainen piski olisi mahdollista hankkia. Tai oikeastaan kaksi. 4 v. ja 1,5 v. Onkohan kenellakaan palstalaisella omakohtaista kokemusta rodusta? Siis elavan elaman kokemuksia? Lukea osaan itsekin.

 

[Mysteryman]

Meidän vanhempi jack russelimme meni eilen ihan totaalisen sekaisin, kun näki kummipoikani hyppivän trampoliinilla. Ulina, haukkuminen ja hyppiminen maassa oli niin säälittävää, ja huvittavaa, että ei muuta kuin koira trampoliinille ja sitten maassa alkoi sama show nuoremman russelimme toimesta, kun toinen pääsi ylös trampoliinille ja hän ei päässytkään.

Seuraavaksi trampoliinilla hyppikin 2 russelia, ylös alas vuoronperään. Ei siinä voinut kuin nauraa vedet silmissä, kun kaverukset pomputti toisiaan puolen metrin korkeuteen, joka on kuitenkin puolet enemmän kuin niiden oma korkeus.

Pitää vissiin ostaa trampoliinikin, koottava "uima-allas" niille tuli jo laitettua tänä kesänä. Piti vaan siirtää se aidan ulkopuolelle, kun vanhempi koira "muutti" altaaseen. Nyt se vahtii sitä sitten aidan vierestä.

Ja mitä tulee tuohon puhdasrotuisuus keskusteluun, niin ainoastaan rekisteröity koira voi olla puhdasrotuinen. Esim. russeli, jolla ei ole rekisteripapereita, ei voi olla virallisesti jack russellin terrieri, vaan se on monirotuinen esim. eläinlääkäriaseman papereissa. Se ei tietenkään vähennä kyseisen yksilön arvoa ihmisen parhaana ystävänä, muuten kuin hankintahinnassa.

Tämä hinnallinen ja eettinen epäkohta, jossa koiraa myydään rekisteröimättönä ja tietyn rotuisena, tulee esille lähinnä pentutehtailussa varsinkin suosituissa roduissa, räikeimmin ehkä juuri russeleissa. Rekisteröimätön russeli saattaa maksaa jopa 800 euroa, kun taas rekisterissä olevan saa yleisesti tuhannella eurolla.

Omat russelit on rekisterissä ja niistä on molemmista maksettu ns. 1000 euroa / kilo, pentu kun painaa sen kilon luovutusiässä. Mutta ovat olleet joka sentin arvoisia.

 

[Nurmijärven Peto]

Tänään nukkui pois perheemme 15v. tervunarttu. Koiran takaosa petti, eikä narttu pystynyt enää kävelemään. Kuulo ja näkö olivat myös heikentyneet.

 

[Alamummo]

Peto, otan osaa. Tosi surullinen juttu kaverin lähtö on aina, vaikka koira olisi vanha ja sairaskin.

Gagnelle rhodesiankoirasta:
Koulukaverini perheessä oli tuonrotuinen uroskoira, komea kuin mikä. Etäinen se oli, ei juurikaan ottanut kontaktia vieraisiin, mitä nyt kävi nuuhkaisemassa. Aika kovaluonteinen ja yhdenmiehen koira - ainakin tuo yksilö. Oli selkeästi perheen äidin koira ja totteli tätä parhaiten. Kyseinen uros oli erittäin hyvin koulutettu, mikä taitaa ollakin välttämättömyys näin isolle ja voimakkaalle rodulle. Ei siis mikään halinalle, mutta varmasti kelpo vahti jos sellaiseksi ajattelet.

 

[Gagne]

... Oli selkeästi perheen äidin koira ja totteli tätä parhaiten. Kyseinen uros oli erittäin hyvin koulutettu, mikä taitaa ollakin välttämättömyys näin isolle ja voimakkaalle rodulle. Ei siis mikään halinalle, mutta varmasti kelpo vahti jos sellaiseksi ajattelet.

Neidit ovat olleet nyt kaksi viikonloppua totuttautumassa uuteen reviiriin. Kyseessa on jenkkidiplomaattipariskunnan piskit. Joutuvat luopumaan niista miehen uuden asemapaikan vuoksi.

Hyvin ovat meilla parjanneet. Koska ovat aiti ja tytar, ei mitaan kahnauksia (paitsi tietysti leikkimielisia painikilpailuja) ole ollut. Vanhempi on aika arhakka muille koirille. Oikeastaan se ei sieda niita yhtaan. Nuorempi taas on melkoinen puupaa. Pentumaisuutta on viela paljon jaljella. Kaiken kaikkiaan ainakin nama rakastavat ihmisen lahella oloa, ja jalan paalla istuminen kuuluu repertuaariin. Samoin kuin sohvalle viereen pyrkiminen.

Vanhempi tottelee kuin ihmisen mieli. Nuorempi... Niin. Siina on vahan viela sarkaa edessa. Rotuhan on aika itsepainen, joten kokemukset mayrakoirista taitavat tulla tarpeen. Takalaiset koirat ovat aika pienia, ja paikalliset tuntuvat jopa vahan kavahtavan vahankaan isompia digeja. Joten vahtihommiin kelpaavat enemman kuin hyvin. Miten muuten on? Eikos naille vahan isommille roduille suositella ruoka-astian kohottamista lattiasta mahalaukun kiertymista estamaan? Vai puhunko taas mita sattuu?

 

[Alamummo]

Miten muuten on? Eikos naille vahan isommille roduille suositella ruoka-astian kohottamista lattiasta mahalaukun kiertymista estamaan? Vai puhunko taas mita sattuu?

Et puhu, vaikka yleensä asiasta puhutaan kun kyseessä ovat ns. jättiläisrodut, kuten irlanninsusikoira tai tanskandoggi.

Rhodesiankoirasta sen verran vielä, että koska rotu on aika alkukantainen, taitavat yksilöt kehittyä hitaasti täysikasvuisiksi. Voi olla, että teillä on jossain välissä edessä narttujen jäsentenväliset tyttären kasvettua "aikuiseksi". Tuosta alkukantaisuudesta johtuen niiltä puuttuu ylenpalttinen miellyttämisenhalu ja koulutus saattaa olla hidasta, mutta palkitsee vaivan. Tämä on kuitenkin omaa mutuani.

 

[Sides]

Miten muuten on? Eikos naille vahan isommille roduille suositella ruoka-astian kohottamista lattiasta mahalaukun kiertymista estamaan? Vai puhunko taas mita sattuu?

Etpä todellakaan puhu. Ja sen lisäksi, että teline estää em. vaivaa, se vähentää lattian pyyhkimistä huomattavasti ja lisäksi ison koiran on yksinkertaisesti vaan helpompi syödä. Kokeiles itte laittaa lautanen lattialle ja syödä seisaaltaan, näin mulle mun hurtan kennelin omistaja totesi...

 

[solamnic76]

En tiedä ovatko nuo meidän englanninbulldogit kuinka alkukantaisia, mutta miellyttämisenhaluisia nuo totta vieköön ovat. Nimittäin itsensä.

4v narttu vaan nukkuu, syö ja piereskelee. Paskalenkki kesälle ja englanninbulldogille tyypillinen max 100m. Välillä käy uimassa (rantaan 30m), uiminen on tälle rodulle tyypillistä "kävellään pohjassa, veden alla"

6kk narttu nukkuu myös, syö paljon ja piereskelee. Tämän lisäksi, lähinnä ikänsä takia leikkii, puree luuta ja hilluu ainakin 40min päivässä. Lisäksi suostuu lenkkeilemään melkein kilometrin (rauhallista tahtia). Yrittää myös uida, mutta valtavan raskas rintakehä tekee siitä pohjasukeltajan.

3kk Casanova, uros, keskittyy eniten syömiseen. Leikkii pieniä eriä nukkumisen ja syömisen välillä. Juoksee pihalla vapaana, pieni poikanen kun on.

------------

Olen oppinut rakastamaan englanninbulldogeja. Eukolla oli niitä kaksi, ja halusin uroksen taloon (siittämään näitä myöhemmin) ja maksoin puolet. Ihmeellisin asia näillä koirilla ilmenee talvella: otetaan vauhtia, heitetään selälleen ja liu'taan alamäkeä. Nämä koirat eivät sovi sitten urheilijaperheeseen. Mutta ne nukkuvat pää ylhäällä sohvalla ja katsovat papan seurassa telkkaria kun pappa juo kaljaa.

 

[Alamummo]

Voi että on ikävä omaa koiravaaria, joka on ollut muutaman päivän hyvässä hoidossa muuttoruljanssin takia. Sillä on ollut kivaa, pikkuranskattariakin on löytynyt tyttöystäviksi ja ukkelilla on tainnut nuoruus kuohahtaa rinnassa ja pää mennä vähän pyörälle. Mamma sen sijaan ikävöi, onneksi tuo tulee tänään takaisin. Saa nähdä, mitä tykkää uudesta kodistaan...

 

[jesse72]

Onko kellään kokemusta sellasesta koirasta ku beauceron? Tai toinen on hovawart? Tuleeko hyvin toimeen muiden koirien kanssa? Etsin itselleni koiraa ja haluaisin koiran, jonka aknssa voi harrastaa esim. suojelutoimintaa ja muuta vastaavaa. Hyviä rotuja otetaan vastaan, mutta haussa on ekaksi koiraksi hyvin sopiva isokokoinen uros

Labbis? Helppo esim perhekoiraksi ja oppivainen luonne, jonka kanssa saa kyllä aikaa kulumaan. Palveluskoirina käytetään paljon, joten harkintaan..

 

[Barnaby]

Labbis? Helppo esim perhekoiraksi ja oppivainen luonne, jonka kanssa saa kyllä aikaa kulumaan. Palveluskoirina käytetään paljon, joten harkintaan..

Jeps, Labbis voi olla parasta mitä luontoäiti tarjoaa lemmikiksi. Pentuikäinen labbis on jumalaisen hauska olento ja toisaalta hieman työläs, joten koiraa ja erityisesti labradoria ei pidä ottaa ennen vakaata sitoutumispäätöstä koiruuteen.

Meidän labbistyttömme 3,5v on edelleen tietyissä tilanteissa aivan yhtä villi kuin pentuna ja toisaalta sietää aivan kaiken millä vajaa kaksivuotias tyttömme häntä koettelee. Oikeastaan enemmän perheenjäsen kuin lemmikki ja päivä kun aika hänestä joskus jättää tulee olemaan todella synkkä.

 

[jesse72]

Niin mutta aiheuttaako ne tarvittaessa pelkoa. Meikäläisen luonteella koiran on osattava puolustaa tarpeen tullen eikä mennä häntä heilutellen vastaan. Ja kuolaako ne kuinka paljon? Tai aiheuta ongelmia pentuna?

Menevät häntä heiluen vastaan tarjoten palloa, että heitätkö? No, ei ole ollut kunnon paikka, mitä tekis jos vaara todella uhkaa.

Kuolaa valuu kun ruokaa on näkyvillä. Monesti piti sulkea äijä muualle syödessä. Erkkikään ei kestä sitä tuijotusta, kuolan valumista ja katsomista kun toinen nielee tahdissa kuonoaan lipoen.

Pentuna tekee tuhojaa (kuten muutkin). Meillä sängyn silppusi, kenkiä useita pareja. Oppimishaluinen koira, kerran silppusi muutaman jääkiekkokirjan ja emännän lakikirjoja (olivat vielä kirjaston)..Reilun vuoden jälkeen loppui lähes kokonaan, tosin jos kyniä/aurinkolaseja ym jäi näkyville pureskeli rikki.

Pentuna siis työläs, mutta todella uskollinen otus. Eron myötä muutti nyt stadiin, hyvin savolainen juntti on sinne sopeutunut ja kovasti on äijää koirapuistossa. Myös meillä äijä oli perheenjäsen, pidempään kotoa pois ollessa on aina hoitaja löydettävä ym. Sitoviahan ne ovat, mutta kyllähän niiden kanssa touhuaminen palkitsee kaiken vaivan.

 

[Knower]

Niin mutta aiheuttaako ne tarvittaessa pelkoa. Meikäläisen luonteella koiran on osattava puolustaa tarpeen tullen eikä mennä häntä heilutellen vastaan. Ja kuolaako ne kuinka paljon? Tai aiheuta ongelmia pentuna?

Kahden isokokoisen koiran omistajana voisin tähän sanoa, että kannattaisi varmaan pohtia oman koiranhankinnan motiiveja ennen kuin lähtee yhtään mitään hankkimaan. Jos tuo "aiheuttaa tarvittaessa pelkoa" on niitä tärkeimpiä motiiveja, sinulla saattaa olla edessäsi vaikeuksia. Ja että kuolaako se vai ei, lienee myös erittäin epäoleellista. Lähes kaikki koirat ovat pentuina enemmän tai vähemmän rasittavia (toki myös hauskoja) ja tuollaiset Howavartit tms. ovat vielä normaaliakin haastavampia. Johtajuus pitää olla äärimmäisen selkeää enkä kyllä suosittele ensimmäiseksi koiraksi tuollaista. Jos nimittäin koulutus ei oikein menekään ns. lapaan (ensimmäiset koirat tuppaavat aina olemaan vähän koekaniineja), niin koirasi voi todella aiheuttaa pelkoa ympäristössäsi.

Joku mainitsi labradorinnoutajan ja siinä voisi olla parempi ensimmäinen koira. On sen verran miellyttämisenhaluinen ja oppimiskykyinen, että kouluttaminen käy helpommin kuin tuollaisilla tiukemmilla palveluskoirilla. Ja kyllä se labbiskin, vaikka perusluonteeltaan hyvin ystävällinen yleensä onkin, isäntäänsä / emäntäänsä puolustaa jos siihen mennään.

Koiraa hankkiessa kannattaa miettiä sopiiko se tai se koira sinulle, mutta myös sovitko Sinä sille koiralle. Iso ja "pelottava" koira on osaamattomissa käsissä potentiaalinen ja ISO ongelma. Palveluskoirat yleensäkin vaativat sitten todella paljon tekemistä ja aivotyötä, jos haluaa säästyä omaisuusvahingoilta. Jos sinä et niille tekemistä keksi, ne keksivät kyllä varmasti itse.

 

[Tuamas]

Niin mutta aiheuttaako ne tarvittaessa pelkoa. Meikäläisen luonteella koiran on osattava puolustaa tarpeen tullen eikä mennä häntä heilutellen vastaan. Ja kuolaako ne kuinka paljon? Tai aiheuta ongelmia pentuna?

Itse suosittelisin sinulle pippurisuihketta tai sähkölamautinta koiran sijaan.

Nuo mainitsemasi motiivit eivät ole kovin terveitä, eivätkä varsinkaan tapauksessa jossa kyseessä olisi ensimmäinen koira.

 

[Stolk-2]

Itse suosittelisin sinulle pippurisuihketta tai sähkölamautinta koiran sijaan.

Nuo mainitsemasi motiivit eivät ole kovin terveitä, eivätkä varsinkaan tapauksessa jossa kyseessä olisi ensimmäinen koira.

Amen. Ensimmäinen koira + herättää pelkoa ja osattava puolustaa tarvittaessa ovat varma resepti turmioon. Näissä tapauksissa yleensä käy niin, että koira joudutaan lopettamaan melko nopeasti häiriökäyttäytymisen vuoksi. Oletko vartija tai poliiisi, kun haluat Ison Koiran Suojelukoulutukseen? Jos olet heikkoluonteinen pienikokoinen nainen, niin sinusta ei ole ison koiran omistajaksi. Ei millään pahalla, mutta koiran kouluttaminen vielä ison koiran kouluttaminen suojelukoiraksi ei onnistu 99% ensikertalaisten tapauksissa.

 

[pasil]

Jaa ei meillä labradorit ole pentuna mitään tuhonnut. Epäilen tosin syyksi sitä että niillä on ollut rodunomaista tekemistä lähes heti kun ne ovat taloon saapuneet.

 

[Knower]

Jaa ei meillä labradorit ole pentuna mitään tuhonnut. Epäilen tosin syyksi sitä että niillä on ollut rodunomaista tekemistä lähes heti kun ne ovat taloon saapuneet.

Juuri näin. Ei silloin mitään tarvitse tuhotakaan. Ainaa koiraa hankkiessa pitäisi pohtia mitä varten se ikään kuin on olemassa. Esim. labradori tykkää siitä, että se noutaa pienriistaa niin maalta kuin vedestäkin. Kyllä se ihan kotikoiranakin menee, mutta jotain vastaavia aktiviteetteja sille silloin pitäisi kehittää. Ne ovat älykkäitä koiria, jotka turhautuvat jos eivät saa tehdä mitään "omia" juttuja. Vinttikoirien pitää saada juosta vapaana, metsästyskoirien pitäisi saada olla mukana metsästämässä jne.

 

[Cassu]

Taisin muotoilla hieman väärin sanat. Olen nuori tyttö, joka asuu yksin ja koirasta pitää olla turva kun liikun ulkona. Se on yksi syistä miksi en kultastanouttajaa pienempää halua. Ja joku ihmetteli suojelutoimintaa. Sitten kun koiran pystyn hankkimaan, mulla toivottavasti on vartijan ammatttitutkinto tai ainakin opiskelut alkaneet.
Vanhemmillani on kolme koiraa joita olen kasvattanut ja hoitanut, joten täysin ensimmäisestä koirasta ei ole kyse. Nämä kolme koiraa vaan eivät ole koskaan tehneet pahojaan pentuina. Vanhinkin oli yksin, mutta ensimmäinennkään kirja ei edes hyllystä tippunu. Sähköjohdot oli täysin ehjät ja samoin kaikki huonekalut

 

[Alamummo]

Taisin muotoilla hieman väärin sanat. Olen nuori tyttö, joka asuu yksin ja koirasta pitää olla turva kun liikun ulkona. Se on yksi syistä miksi en kultastanouttajaa pienempää halua. Ja joku ihmetteli suojelutoimintaa. Sitten kun koiran pystyn hankkimaan, mulla toivottavasti on vartijan ammatttitutkinto tai ainakin opiskelut alkaneet.
Vanhemmillani on kolme koiraa joita olen kasvattanut ja hoitanut, joten täysin ensimmäisestä koirasta ei ole kyse. Nämä kolme koiraa vaan eivät ole koskaan tehneet pahojaan pentuina. Vanhinkin oli yksin, mutta ensimmäinennkään kirja ei edes hyllystä tippunu. Sähköjohdot oli täysin ehjät ja samoin kaikki huonekalut

Jos haluat näistä asioista tietoa, niin miksi et ota yhteyttä Suomen Kennelliittoon ja kyseisten rotujen rotujärjestöihin tai Suomen Palveluskoirajärjestöön. Viimeksimainitusta saa tietoa IPO:sta eli suojelukoirakoulutuksesta. Luulen, että sinulle kyllä riittäisi tottelevaisuuskoulutuksen saanut koirakin turvaksi ja kunnon tottelevaisuuskoulutuksen koira tarvitseekin ennen kuin voit aloittaa sen suojelukoirakoulutuksen. Jotenkin vähän töksähtää silmään tuo, että yksin liikkumisen turvaksi tarvitset ison suojelukoirakoulutetun koiran. Olin minäkin joskus nuori nainen ja asuin yksin ja haukkuva, hampaitaan väläyttelevä mäyräkoirakin riitti karkoittamaan ei-toivotut lähestyjät. Ehkä sinulla on siihen kunnon syy... Se, että olet hoitanut vanhempiesi koiria, jotka eivät ole tehneet pentuina pahaa on vähän eri juttu kuin että aloitat itse koiran kanssa, josta väärin koulutettuna voi tulla aikapommi. Yhden pennun kiltteyskään ei tarkoita sitä, että toinenkin on kiltti. Mieti siis homma huolella loppuun asti.

www.kennelliitto.fi
www.palveluskoiraliitto.fi
www.suomenhovawart.fi
www.suomenbeauceron.fi

 

[Stolk-2]

Taisin muotoilla hieman väärin sanat. Olen nuori tyttö, joka asuu yksin ja koirasta pitää olla turva kun liikun ulkona. Se on yksi syistä miksi en kultastanouttajaa pienempää halua. Ja joku ihmetteli suojelutoimintaa. Sitten kun koiran pystyn hankkimaan, mulla toivottavasti on vartijan ammatttitutkinto tai ainakin opiskelut alkaneet.
Vanhemmillani on kolme koiraa joita olen kasvattanut ja hoitanut, joten täysin ensimmäisestä koirasta ei ole kyse. Nämä kolme koiraa vaan eivät ole koskaan tehneet pahojaan pentuina. Vanhinkin oli yksin, mutta ensimmäinennkään kirja ei edes hyllystä tippunu. Sähköjohdot oli täysin ehjät ja samoin kaikki huonekalut

Ok. Pyydän anteeksi, että sanailin kovin käsin. Vedin vääriä johtopäätöksiä kirjoituksistasi. Koiraihmisenä vaan harmittaa kuulla niin monta kertaa niitä juttuja kuinka otetaan ensimmäiseksi koiraksi mahdollisimman iso koira ilman mitään kokemusta. Sitten koira tulee mahdottomaksi pitää kun sitä ei ole oikein koulutettu. Et ole ensikertalainen, koska sinulla on todellista kokemusta koirista. Tuleva koirasi on itseasiassa sinun neljäs koirasi, vaikka et omistanut noita kolmea edellistä koiraa.

Minä ehdottaisin suursnautseria. Kokoa riittää ja tarvittaessa luonnetta. Vaarilla oli suursnautseri, joten kokemusta löytyy kyseisestä rodusta. Löytyy myös kokemusta tavallista snautsereista.
http://www.kennelliitto.fi/NR/rdonlyres/684D6996-1FBD-40C7-BB47-42F6D4D24128/1064/suursnautseri.pdf
http://www.suursnautseri.fi/