Joulukinkku ja sen valmistus on suomalaiselle miehelle lähes hengelliseksi puhdistautumiseksi verrattava tapahtuma. Jos vuoden aikana tämä persvako paljaana pitkissä kalsareissa sohvalla makoileva miehen kutale ei juuri keittiön suuntaan vilkaisekaan, niin paria viikkoa ennen aattoa kaikki muuttuu.
Selkä suoristuu, katse terävöityy ja kaikki aistit valpastuvat äärimmilleen - kinkkujen vertailu ja varsinkin hintojen tarkkailu alkaa! Siinä ovat lähikauppojen kauppiaat ihmeissään, kun karvallakkipäiset isännät parveilevat keskittyneen näköisinä kylmäaltainen ympärillä, poskipäät hiukan nykien innostuksesta. Kinkkuja käännellään, taputellaan, mittaillaan, tutkaillaan ja saattaapa joku yksilö tehdä merkintöjä ruutuvihkoonkin.
Tätä vertailuaikaa kestää aina sinne joulukuun puolenvälin paremmalle puolelle, jolloin sitten tarkka päätös tehdään. Vaimot ovat yleensä niitä shoppailijoita, mutta tässä kohtaa asetelma on aivan päälaellaan. Ei riitä tunti eikä kaksi per reissu, kun suomalainen mies perehtyy asiaansa huolella.
Töissä kahvitaukojen puheena on se, mikä on kinkkupoliittinen tilanne valtakunnassa. Uhkaavatko tanskalaiset väärennökset aitoja suomalaisia rotukinkkuja? Tällaista naapurimaista tulevaa uhkaa on ollut havaittavissa viimevuosina. Onko tällainen törkeä hyökkäys odotettavissa tälläkertaa Veli-Venäläisen suunnalta? Ei olisi ensimmäinen kerta ja vaikka aidon metsäsuomalaisen isännän muisti on valikoiva, niin tiettyjä asioita ei unohdeta ikinä. Prkl.
No, siinä vaiheessa kun tämä yöunetkin joiltakin vievä ratkaisu sitten tehdään, alkavat välineistön valmistelut. Siinä sitä kaivetaan kaikki erilaiset puukot, leikkurit, sinapin levittimet sun muut vermeet esille ja kaikki käydään läpi mitä tarkimmalla silmällä. Olisi peräti katastrofaalista, mikäli kinkun paisto menisi mönkään välineistön takia!
Viikkoa ennen aloitetaan kinkun sulatus jääkaapissa ja tilannetarkistus tehdään vähintäin puolen tunnin välein. Seurantaa sulamisasteesta, kinkun ominaisrakenteen yleismuutoksesta, ulkonäöstä sekä painosta kirjataan jälleen ruutuvihkoon. Näin varmistetaan tarkat analyysit seuraavia vuosia varten. Tässä vaiheessa perheen muiden jäsenien on turha puuttua asioiden kulkuun tai ylipäätänsä yhtään mihinkään, mikä koskettaa tätä perheen hermokeskusta.
No, sitten päästään siihen varsinaiseen kliimaksiin, eli kinkun paistamiseen. Tulenjohto on raskaan aseistuksen kyseessä aina kriittinen osa varsinaista toimintaa. Koordinaatit pitää tulla varmasti ja millin tarkasti. Eli välineistön tulee olla huippuiskussa ja käden on oltava vakaa ja tämä osa on valmisteltu viimeisen päälle hartaudella. Mutta tulenjohtokaan ei hyödytä ketään, ellei se pysty tarjoamaan tulijoukkueelle ehdottoman luotettavaa, valmisteltua ja huolellista tietoa. Tässä tapauksessa tulijoukkue on uuni. Kytkimet ja ritilät, vastukset ja pellit on oltava huippuiskussa - sekin on varmistettu moneen kertaan.
Jos tuossa sulatusvaiheessa perisuomalainen isäntä ei ole kovinkaan vastaanottavainen juuri millekkään häiritsevälle tekijälle (eli vaimon tai lapsien erinäisille kommenteille, pyynnöille, käskyille tms.) niin paistovaihe on vielä jotain muuta. Kaikki viestiyhteydet ympäristöön katkaistaan välittömästi siinä vaiheessa, kun paistomittari napsahtaa silavan kyljestä läpi suoraan kinkun ytimeen. Mies kuin mies keskittää katseensa uuniin ja kelloon. Päivystysvuoroja ei jaeta, ne hoidetaan itse. Aistit ovat kuin äärimmilleen viritetyt ansalangat, jotka räjähtävät täyteen toimintaansa vähäisimmästäkin kosketuksesta, ilmanpaineen muutoksesta tai liikkeestä.
Kun varsinainen paistovaihe eli tuli ja liike on suoritettu loppuun ja lopullinen päätös kinkun kypsyydestä on tehty, joulupöytä on valmisteltu ja kaikki häiritsevä hässäköinti on ohitse, suoritetaan se lopullinen toimenpide - ensimmäisen siivun leikkaus. Suomalaisen miehen sielu, sydän ja viimeinenkin solu herkistyy tässä vaiheessa niin äärimmilleen, että jopa kyynel saattaa vierähtää ahavoituneen poskipään pintaan. Siinä mitataan lopullisesti kaikki tähän sijoitettu aika, vaiva ja antaumus. Eikä siinä yleensä erehdytä, vaan lopputulos on viimeisen päälle täydellinen. Terävän viilto synnyttää jämäkän, mutta tarkan viipaleen. Tuoksu on täyteläinen ja maku on täyteläinen, murea ja kypsä.
Kyseessä on osoitus siitä, mitä suomalainen mies saa aikaan täydellisellä antaumuksellaan ja ammattitaidollaan. Siitä ei laatu parane!
Eli kinkku.