Aikamoinen ja tapahtumarikas oli viime viikko IFKn kohdalla. Tiistain jälkeen tilanne näytti enemmän kuin toivottomalta. Loppuviikon riskejä sisältänyt myllerrys tuotti enemmän kuin helpotuksen tunteen yhden sun toisen IFK-fanin mieleen. Minun mieltäni kuitenkin lämmitti koko viikon ajan erään pelaajan edesottamukset kentällä.
Kimmo Kuhta on pelaaja, jota arvostan erityisesti loppuun saakka tinkimättömästä asenteesta taistella. Tiistaisessa nöyryytysmatsissa hän oli ainoa IFKn pelaaja, jolla riitti taistelutahtoa, vaikka peli oli jo menetetty ja periaatteessa millään ei ollut enää siinä vaiheessa väliä. Hän ei luovuttanut ja monia kertoja sain todistaa hänen onnistumisiaan kiekon käsittelyssä. Jopa vieressä istunut narrifanikin antoi täyden tunnustuksen miehen peräänantamattomalle taistelutahdolle. Pari maaliakin olisi saattanut onnistua häneltä, mutta niissä tilanteissa vaan ei ollut mitään apuja muista joukkueen pelaajista. Ja yksin ei kaikkea pysty tekemään. Joka tapauksessa, Kiben pelaaminen auttoi minua jaksamaan katsoa peli loppuun asti.
Loppuviikon matsit olivatkin sitten tuloksellisesti parempia, sekä joukkueen että myös Kiben kannalta. Löytyi oikeat miehet ketjuun ja homma alkoi sujumaan paremmin kuin hyvin. Lauantainen TPS-matsi olikin sitten juhlaa. Hattutemppu liigan kärkijoukkuetta vastaan on sellainen saavutus, että siitä on syytä olla ylpeä pidempäänkin. Valitettavasti en vain päässyt paikan päälle todistamaan sitä, mutta kun seurasin teksti-tv:stä tilanteiden kehittymistä, niin voitte uskoa, että tuuletukseni oli sekä näkyvä että kuuluva hänen kolmannen maalin synnyttyä. Oi sitä euforiaa. Sunnuntaisen Blues-matsin päätösmaali kruunasi hänen erinomaisen viikkonsa.
Kimmo Kuhta on sellainen pelaaja, jota IFK tarvitsee vastaisuudessakin. Hänen asenteensa ja pelitaitonsa ovat sellaista luokkaa, että mielestäni hänellä olisi erittäinkin hyvät ominaisuudet olla joukkueen kapteenina. Olen tästä aiemminkin täällä maininnut ja olen edelleenkin sitä mieltä, että se olisi paras tunnustus hänelle tehdystä työstä. Jos/kun Soossi ilmeisestikin on poistumassa jonnekin muualle, niin hänen korvaajakseen olisi hyvä saada mies joka osaa ja pystyy tsemppaamaan. Ja Kibe on sellainen.
Toivon todellakin, että Matikainen&Co ottavat huomioon miehen meriitit (mm. hän teki toiseksi eniten maaleja IFKn pelaajista; kuinka paljon olisikaan tehnyt ellei olisi sairastunut loppusyksystä) jatkosopimusta neuvotellessaan, eivätkä sorru Muuperimaiseen tinkimiskisaan. Jos Kibe menetetään muualle sen takia, että hänelle ei haluta antaa arvoistansa sopimusta, niin sitten olen hyvin vihainen ja pettynyt. Uskon kuitenkin, että päättävät tahot tajuavat, mikä on joukkueelle parhaaksi (ja näin ollen myös Kimmo Kuhdalle).
Minun täytynee lunastaa muuan lupaukseni, jonka tein jokunen aika sitten täällä. Lupasin, että heti kun Kibe saa tehtyä ensimmäisen hattutemppunsa, niin menen pyytämään nimmarin pelipaitaani. Kunhan vain saisi jostain tilaisuuden siihen. Ehkäpä faniristeilyn aikana se saattaa onnistuakin.
Kimmo Kuhta on pelaaja, jota arvostan erityisesti loppuun saakka tinkimättömästä asenteesta taistella. Tiistaisessa nöyryytysmatsissa hän oli ainoa IFKn pelaaja, jolla riitti taistelutahtoa, vaikka peli oli jo menetetty ja periaatteessa millään ei ollut enää siinä vaiheessa väliä. Hän ei luovuttanut ja monia kertoja sain todistaa hänen onnistumisiaan kiekon käsittelyssä. Jopa vieressä istunut narrifanikin antoi täyden tunnustuksen miehen peräänantamattomalle taistelutahdolle. Pari maaliakin olisi saattanut onnistua häneltä, mutta niissä tilanteissa vaan ei ollut mitään apuja muista joukkueen pelaajista. Ja yksin ei kaikkea pysty tekemään. Joka tapauksessa, Kiben pelaaminen auttoi minua jaksamaan katsoa peli loppuun asti.
Loppuviikon matsit olivatkin sitten tuloksellisesti parempia, sekä joukkueen että myös Kiben kannalta. Löytyi oikeat miehet ketjuun ja homma alkoi sujumaan paremmin kuin hyvin. Lauantainen TPS-matsi olikin sitten juhlaa. Hattutemppu liigan kärkijoukkuetta vastaan on sellainen saavutus, että siitä on syytä olla ylpeä pidempäänkin. Valitettavasti en vain päässyt paikan päälle todistamaan sitä, mutta kun seurasin teksti-tv:stä tilanteiden kehittymistä, niin voitte uskoa, että tuuletukseni oli sekä näkyvä että kuuluva hänen kolmannen maalin synnyttyä. Oi sitä euforiaa. Sunnuntaisen Blues-matsin päätösmaali kruunasi hänen erinomaisen viikkonsa.
Kimmo Kuhta on sellainen pelaaja, jota IFK tarvitsee vastaisuudessakin. Hänen asenteensa ja pelitaitonsa ovat sellaista luokkaa, että mielestäni hänellä olisi erittäinkin hyvät ominaisuudet olla joukkueen kapteenina. Olen tästä aiemminkin täällä maininnut ja olen edelleenkin sitä mieltä, että se olisi paras tunnustus hänelle tehdystä työstä. Jos/kun Soossi ilmeisestikin on poistumassa jonnekin muualle, niin hänen korvaajakseen olisi hyvä saada mies joka osaa ja pystyy tsemppaamaan. Ja Kibe on sellainen.
Toivon todellakin, että Matikainen&Co ottavat huomioon miehen meriitit (mm. hän teki toiseksi eniten maaleja IFKn pelaajista; kuinka paljon olisikaan tehnyt ellei olisi sairastunut loppusyksystä) jatkosopimusta neuvotellessaan, eivätkä sorru Muuperimaiseen tinkimiskisaan. Jos Kibe menetetään muualle sen takia, että hänelle ei haluta antaa arvoistansa sopimusta, niin sitten olen hyvin vihainen ja pettynyt. Uskon kuitenkin, että päättävät tahot tajuavat, mikä on joukkueelle parhaaksi (ja näin ollen myös Kimmo Kuhdalle).
Minun täytynee lunastaa muuan lupaukseni, jonka tein jokunen aika sitten täällä. Lupasin, että heti kun Kibe saa tehtyä ensimmäisen hattutemppunsa, niin menen pyytämään nimmarin pelipaitaani. Kunhan vain saisi jostain tilaisuuden siihen. Ehkäpä faniristeilyn aikana se saattaa onnistuakin.