Nöyrä kiitos joukkueelle suuresta sydämestä ja sisukkuudesta. Periksi ei annettu missään vaiheessa eikä kenenkään tarvitse hävetä 7. pelin niukkaa tappiota.
Jo syksyn vaikeimpina hetkinä uskoin, että tällä joukkueella on tarina. Sitä en tietenkään tiennyt, että se on näinkin hieno, mutta jotenkin tosta jengistä paistoi läpi sitoutuminen ja halu kasvaa ja kehittyä. Henkisesti vaikean viime kauden jälkeen joukkueessa jatkaneet pelaajat osoittivat kauden aikana moneen kertaan, että ovat tosissaan ja laittoivat itsensä hienosti likoon huolimatta tuloksesta. Enempää ei voi vaatia ja otan kiitollisena vastaan kaikki ne ikimuistoiset hetket, joita tälle kaudelle siunaantui. Jokainen pelaaja voi ylpeänä katsoa itseään peilistä kilpipaita päällään, sillä he olivat seuralogon arvoisia. Yhdessä voitetaan ja yhdessä hävitään. Parannettavaakin jäi, mutta sen aika on myöhemmin.
Yksi peli on vielä jäljellä ja sen jälkeen ansaitulle lomalle. Tänä vuonna se on totisesti ansaittu, mielellään pronssit kauloissa.