Monet paikalliset haluavat puhua Mikkelistä edelleen jalkapallokaupunkina, eikä se täysin tuulesta temmattu väite todellakaan ole. Suomalaistenkin keskuudessa edelleen aika hyvin tunnettu MP (1929) pelasi kuitenkin pääsarjassa peräti 25 kautta. Samoin Mikkelin Pallo-Kissat (1946), nykyisin Mikkelin Kissat, oli pääsarjassa kymmenen vuotta.
Kahden suuren takaa löytyy vielä Savilahden Urheilijat (1946), joka on keikkunut kakkos- ja kolmosdivaritasolla koko historiansa.
1990- luvulla jossain vaiheessa MP putosi pääsarjasta, eikä sen jälkeen ole sinne enää päässyt. Nykyisin MP pelaa kakkosta, mutta kovasti siellä on nyt pyrkyä ykkösen suuntaan. Mikkeliläiset ovat siis kasvaneet 1950-luvun puolivälistä vahvasti jalkapalloon ja kasvattaneet lapsensa sen mukaisesti.
90-luvun lopulta Jukurit on kuitenkin alkanut horjuttamaan Mikkelissä valtaa pitävää lajia, nousten nyt jo loisteliaan Mestishistoriansa kautta kaupungin selväksi ykköslajiksi.. ainakin mitä tuloksiin tulee. Soppaan kun laitetaan jääpallon Suomen mestari toissakaudelta, Mikkelin Kampparit, niin siinähän sitä on keitosta kerrakseen. Oma käsitys asioista on, että juuri Kamppareiden taholta on aikamoisia antipatioita Jukureiden suuntaan.
Miten sitä sanottiinkaan.. millainen johtaja, sellainen joukkio.
Urheilukaupunkihan tämä on epäilemättä, vaan mistä löytyisi ihminen joka kykenisi potentiaalin kokoamaan Jukureiden taakse, ja käymään ne muutamat keskustelut jotka mielestäni ylemmissä kabineteissa on lajien välillä käymättä.
Asenteet muuttuvat tietenkin kovan työnkin kautta ennen pitkää. Itse en ole koskaan välittänyt Juhani Tammismaisista mesojista joille tarkoitus pyhittää keinot, mutta tietynlaista intohimoa ja esiintuloa kaipaisin paikallisilta massimiehiltä ja Jukurivaikuttajilta enemmän.
Kyllä tässä nytkin roikutaan koko ajan liigaveneen perätuhdossa kiinni ja kaikki on mahdollista. Mutta joukkueen pitäisi myös osaltaan alkaa pikkuhiljaa näyttämään sitä liekkiä, miksi meidän liigaunelmaan kannattaa uskoa.