Sori Oiva, meni illan puolelle tämä vastaus. Nälän aiheuttamat pakkoliikkeet (eli työ) häiritsi taas.
Mutta. Jos todella näet asian niin, että turkistarhaajat aiheuttavat jotenkin tavallista enemmän tuskaa kasvattamilleen tuotantoeläimille, niin mitäpä minä siihen sanomaan. Vai onko nyt kyseessä se, että koko touhun tuottama hyödyke on turha? Jos näin, niin siinä olemme tavallaan samaa mieltä. Minä vain en jotenkin osaa syyllistää niitä, jotka harjoittavat vuosisatoja harjoitettua laillista ammattia, usein vielä suvun aikojen kuluessa hoitamalla ja kehittämällä tarhalla.
Se, että ymmärtääkseni melko lyhyen aikaa on ollut tarjolla kilpailukykyinen, synteettinen tuote, ei mielestäni sekään riitä turkistuottajia kovin rankasti syyllistämään. Miten helppoa luulet olevan tuosta vaan lopettaa koko touhu, kenties ainoa elannon tuova työ? Varsinkin, kun tuotteelle edelleen on kysyntää? Minä uskoisin, ettei se ihan tuosta vaan onnistu.
Kysyisin myös, miten tuon eläimille tuotetun kärsimyksen oikein mittaat? Minä kun en tarhalla käydessäni huomannut eläinten olevan mitenkään erityisen stressaantuneita. Ja huomautan, että kyseinen tarha oli ainakin tuolloin erittäin hyvin hoidettu. Voi toki olla, että jotkut tarhat pitävät eläimiä hyvinkin huonoissa olosuhteissa. Outoa tämä kuitenkin olisi, sillä turkiseläintenkin hyvinvointi näkyy suoraan lopputuotteen laadussa. Huonosti voivan eläimen turkki ei ole arvokas.
Tuota salamurhaajavertausta muuten käytin kertaalleen itsekin kiusatessani erästä tuttavaani tästä samasta asiasta. Pohjalaisten huudattaminen kun on niin kivaa, vaikka sitten joutuisikin käyttämään kestämättömiä argumentteja. Ei tietenkään se, että jokin asia on nyt laillista, estä sen laittomaksi tekemistä. Totta kai näin voidaan tehdä. Perustelujen kuitenkin pitäisi olla erittäin vakuuttavat.
Ja otan vapauden heittää vastaavan veitikkamaisen koukun: jos kerran omista eettisistä näkökohdista toimiminen "oikeuttaa" turkistarhaiskut, eikös silloin sataananpalvojien rituaalimurhatkin ole kovinkin oikeita tekoja, noin moraalin kannalta? Tässä kun on vielä yhteisenä tekijänä se, että sekä turkisiskut että rituaalimurhan kohteeksi joutuminen tuottavat vahinkoa toiselle ihmiselle. Sen sijaan turkistarhaajan aiheuttama vahinko (jos sitä edes lopulta juurikaan on) kohdistuu eläimiin. Ja minä olen sen verran konservatiivinen kuitenkin, että eläimen tappaminen on minun mielestäni pienempi paha kuin ihmisen tappaminen, tai hänen laillisen elinkeinonsa erittäin törkeä haittaaminen.
Lopuksi: en minäkään turkistarhauksen perään jäisi itkemään, jos se päätetäisiin kieltää. Sen sijaan olen kyllä samaa mieltä muistaakseni tässäkin ketjussa esitetyn näkemyksen kanssa: tällaisessa tilanteessa tarhaajille tulee korvata elinkeinon kieltämisestä aiheutuvat kustannukset. Eli tarhat pitää ostaa käypään hintaan.