Olen lukenut Agassin elämäkerran, sepä vasta on hieno kirja. En sano, että urheilukirja, koska kirjan näkökulma on suurempaa, kuten valistuneet tietävät. Olen sanonut naiselle, että jos hän lukee elämänsä ensimmäisen urheilukirjan, niin lukisi Agassin kirjan. Ollaan siis mitä suurimpien suositusten äärellä eikä kevytpuheisten pienseikkojen parissa.
Maradona. Meksikon kisat vuonna yhdeksäntoistakahdeksankymmentäkuusi olivat ensimmäiset kisat, jotka muistan katsoneeni. Äitini oli noihin aikoihin kankaanpainantakurssin käynyt ihminen ja näinpä hän teki minulle Buster-lehden kannesta otetun mallikuvan avulla t-paidan, jossa Dee Armando etenee. Tiedämmehän me; hartiat ylhäällä, välillä pieni maradonamainen hypähdysloikka sivummalle, toiselle... pallon ja miehen välillä on yhteys, tuo yhteys on kuin kahden ihmisen välinen rakkaussuhde, erottamaton - muut ovat muita, pelkkiä sivustaseuraajia, joiden kuuluu tulla puijatuksi. Heidät on kirjoitettu tarinaan kuin Juudas Iskariot Raamatussa osaansa: Ei Juudas sille mitään voinut, että hänen roolinsa oli se mikä se oli. Puijatut ovat kehys taiteelle, jota Juudas ja Maradona osaltaan loivat. Paita on edelleen tallessa äitini jossakin luona. Ehkä kaivelen sen jo huomenna esille ja asetan näkösälle!
Miesmurskausta en ole koskaan kokenut. Vastaisin muuten, mutta kun en ole. Tulkaa vaan batmanit, pallistit, viulustit, hunksit tai aarporaajat - en alemmaksi minua koe.