Rupesin miettimään sen kaltaista tärkeää asiaa kuin media ja mihin suuntaan kallellaan. Ja mitä se kertoo ajastamme, tai kulloisestakin ajasta. Joku voi nähdä että valtamedia seisoo rahan ja vallan takana siniverisenä, toisen mielestä pinnan alla kytee vihervasemmistolainen hehku. Nykyaikana käsitteet vasemmisto-oikeisto, liberaali-konservatiivi jne. ovat toki sekoittuneet kaikiksi sateenkaaren väreiksi, eikä selkeitä rajoja voi vetää, järjenkäyttö on sallittu mikä on hyvä asia.
Se että muutos, edistyksellisyys ja liberaalius alkaa, ja keskittyy, suurempiin taajamiin, ei liene kovin epätavanomaista maailman mittakaavassa. Mitä isompi kylä sen enemmän tilaa monimuotoisuudelle ja erilaisuudelle. Helsingin Sanomien näkemys ja kannanotot saattavat olla erilaisia, joskus aikaansa edellä, verrattuna vaikkapa Ilkkaan tai Savon Sanomiin. Ja sehän meitä maakuntien miehiä hämmästyttää, kummastuttaa.
Medialukutaito, tuo sanahirviö. Ajankohtaisina aiheina mietin Meillä on unelma -kampanjaa ja keskustelua ydinvoimasta. Puhutaanko asioista asioina, ollaanko hallitus-oppositio -linjalla, jossa puolueet omivat ideologioita? Vai onko puolueissa kuitenkin enenevissä määrin eroavaisuuksia? Kuinka media näitä käsittelee? Kohteleeko isommat mediat päätöksiä ja poliitikkoja erilailla sen mukaan, mistä päin puoluekarttaa tulevat? Joitain kohtaan joko talolla tai sen toimittajalla on paheks ja närks, ja toisaalta toisia kohtaan irtoaa ymmärrystä ja sympatiaa.
Eli ei muuta kuin foliohattua päähän. Se tässä vituttaa että asioiden polarisoituessa fiksuiltakin poliitikoilta on vaikea odottaa kokonaisvaltaista näkemyksellisyyttä. Pitää puhua hallituksen tai opposition suulla, puhua puolueen väreissä ja puolueen kannattajille. Mutta sitä kai se politiikka sitten on.