Peltonen on minunkin listallani, samoilla perusteilla kuin muillakin. Ollakseni originelli ikinuori, pistän saman kastiin vielä Juha Lindin.
<BR>
<BR>Oikeastaan halusin kuitenkin kommentoida tuota Sonjaa. Miten hauskaa, että osataan jo katsoa tehopisteidenkin taakse puhuttaessa puolustajiksi. Saanemme kiittää tästä Mertarantaa, joka jaksaa meuhkata Sonjan hasardeista.
<BR>
<BR>Tilanne, jolla Sonja sai Mertarannan vihat päälleen - ja samalla tapaus, joka omasta mielestäni on se kaikkein komein noista hasardeista - oli sellainen, jossa Suomi oli kolmannessa erässä tappiolla, eikä mitään saatu aikaan. Tai kukaan muu ei saanut mitään aikaan vaan peliä käytiin koko ajan Suomen päädyssä lukuunottamatta niitä kertoja kun Sonja lähetti jonkun matkalle tai kuskasi itse kiekon toiseen päähän. Kaksi ja puoli erää oli siis pelattu perusvarmaa peliä ja päähän oli tullut ja tulossa jatkossakin oikein komeasti. Maali pitäisi saada, mutta mitään ei vain tapahtunut lukuunottamatta Lumpeen kovalla riskillä luomia maalipaikkoja. Lopulta Lumme sitten antoi kiekon pois juuri ennen punaista ja läpiajon päätteeksi omissa kolisi. Ja Mertaranta manasi. Ja huomenna lehdet kirjoittivat. Ja Lumme keräsi kolme lammasta oltuaan Suomen paras pelaaja - ainoa, joka olisi voinut voittaa sinä iltana, jos vain joku niistä paikoista olisi lyöty maaliin saakka, ennen sitä kuuluisaa hasardia. Pakko oli kuitenkin yrittää siihen asti, että jommassa kummassa päässä soi.
<BR>
<BR>Kuka tietää mitä sillä iankaikkisella kliseellä vastuun kantamisesta ja ottamisesta tarkoitetaan? Lumme oli ainoa, joka sai mitään aikaan siinä pelissä ja Suomi hävisi siihen, että maaleja ei tullut - ei siihen yhteen Lumpeen mokaan. Pelin jälkeen Lumme oli kuitenkin sylkykuppina, ja sen jälkeen Mertaranta on aina muistuttanut pari-kolme kertaa pelissä, miten nimenomaan Lumpeen nousut aiheuttavat riskin omassa päässä ja miten hän on altis antamaan kiekon pois. Aivan kuin vähemmällä vastuun ottamisellakin muut eivät syyllistyisi samaan.
<BR>
<BR>Lummetta syytetään hasardipakiksi - ja sellainen hän onkin. Puolen tusinaa kiiltävää mokaa maajoukkueuran aikana on silti suhteellisen vähän - vaikka ne olisivat näyttäviäkin. Joukkueessa on hyvä - pakko oikeastaan - olla pelaajia, jotka pystyvät luomaan maalintekopaikkoja valmentajan käskystä tappioasemassa. Perusvarmalla pelaamisella voi siinä vaiheessa pyyhkiä vaikka takapuolensa.
<BR>
<BR>Kaiken lisäksi näitä hasardipakkeja tulee joukkueeseen kuitenkin - sillä erotuksella, että he eivät kykene käskemällä luomaan painetta hyökkäyspäähän ja hoitamaan alivoimalla irtokiekkoja toisaalle. Esimerkiksi Laukkasen hasardit, joita niitäkin on nähty ja nähdään koko ajan NHL:ssä? En edes aloita Timosesta. Molemmat näistä ovat kuitenkin ihmisten listoilla, vaikka ovat selkeästi yksipuolisempia pelaajia kuin Lumme, jolla on käyttöä kaikissa tilanteissa. Lumme on esimerkiksi ilmiömäinen irtokiekkojen kerääjä ja postiin laittaja. Kyky jolla ei kovin moni suomalainen pakki pääse kehumaan ja siksikin Lumpeelle on käyttöä.
<BR>
<BR>Sonja on hasardipakki - sitä ei käy kieltäminen - mutta mitä on yksi tai kaksi lahjamaalia turnauksessa? Voihan se sattua pahaankin aikaan, mutta se voi sattua jollekin muullekin. Paha aika tulee kuitenkin melko varmasti jossain vaiheessa eteen ilman hasardejakin ja silloin valkku tarvitsee pelaajia, jotka kykenevät luomaan maalipaikkoja ja jotka uskaltavat pelata. Silloin se veri punnitaan, kun katsotaan kuka alkaa roiskia ja kuka pystyy pelaamaan.
<BR>
<BR>Lumpeen morkkaaminen on helppoa. Jokainen näkee ne hasardit, mutta kun se ei ole aivan noin yksinkertaista.[addsig]