Kannattaa ottaa huomioon että vaikka MCU:n elokuvissa käytetään samoja otsikoita kuin Marvelin sarjiksissa, niin juonellisesti niillä ei oikeastaan ole mitään suurempaa tekemistä keskenään. No, Civil Wareissa Kapteeni Amerikka ja Iron Man taistelevat keskenään, mutta luonnollisesti MCU:n versio on melkoinen pannukakku jos sitä lähtee vertaamaan sarjakuvaversioon, ja Age Of Ultronissa ei sitten ollutkaan mitään yhteistä sarjisvastineensa kanssa.
Hyvä vain,että elokuva ei seurannut sarjakuvatarinaa, koska sarjakuvana Civil War oli tympeä, huonosti kokonaisuuden kannalta mietitty ja hahmojen perusluonteita vääristävä tekele, joka ajoi sarjakuvauniversumin surkeasti käsikirjoitettuun umpikujaan, josta sitten selvittiin sillä helpoimmalla ja lukijaa eniten aliarvioivalla tavalla eli joko kumoamalla tapahtumat tai joidenkin hahmojen kohdalla (Hämis) reboottaamalla koko hahmo.
Jep, Hämis paljasti identiteettinsä, mutta sittemmin kaikki koko universumissa unohtivat asian, koska vanhana vekkulina Hämis teki sopimuksen itse saatanan eli Mefiston kanssa ja Tohtori Outo nakkasi kaupan päälle deus ex machina -loitsun, jota ei oltu ennen käytetty vastaavissa tilanteissa eikä sitä koskaan käytetä jatkossakaan. Kapu kuoli, mutta ei kuollutkaan, ja palautettiin henkiin, no harm done.
Reed Richards osoittautui sisimmässään totalitaarisen valtiokoneiston kannattajaksi joka horisi Hämikselle, että esim. McCarthyn häikäilemättömät vainot olivat ihan ok ja jees, samoin kuin mikä tahansa valtioterrori jos asiasta vain on säädetty laki, mutta äkkiäkös Reedin muuttuminen Tohtori Outolemmeksi nollattiin jollain perhelomalla ja avioliittokin toimii taas. Tony Stark perusti oman Guantanamon ja osoittautui täydeksi mulkuksi, joka oli vastuussa monien vanhojen toveriensa vangitsemista täysin laittomin keinoin, mutta kättä päälle vain ex-kuolleen Kapun kanssa ja Kostajat kokoon. Ja se sankarien rekisteröintilakikin kaikkosi häiritsemästä sarjakuvauniversumia heti kun normaali status quo haluttiin taas päälle.
Koko Civil War -sarjakuvasta tuli mieleen lähinnä vanhan Dallas-televisiosarjan, jossa Bobby kuoli ja oli kuolleena kokonaisen kauden, kunnes sitten paljastui, että koko kausi olikin ollut toisen henkilöhahmon unta ja Bobby astui suihkunraikkaana taas kuviin.
Sarjakuviahan nämä vain ovat, eivätkä mitään realismin kukkasia, mutta paskasti käsikirjoitettu ja väkinäisiä "suuria sensaatioita" sisältävä paketti on sisältä paskaa vaikka kuvitus olisi kuinka suklaista. Valtaosa nykypäivän crossover-tarinoista on laadultaan kehnoja ja niitä tehdään jonkinlaisena itseisarvona ilman mitään kummempaa tarinallista perustetta tai vaikutusta mihinkään. Kunhan vain täytyy joka vuosi saada se pakollinen iso mättö jokaiseen firman lehteen levitettynä.
Pisteet siis MCU-sisällissodalle 6-0 sarjakuvatekeleeseen verrattuna. Pysyttely pienimuotoisemmassa ja henkilökohtaisemmassa ristiriidassa toimi paljon paremmin, ja hahmojen motiivit pysyivät uskollisina hahmojen persoonille ja kehitykselle ilman mitään ylilyöntejä kuten keskitysleirejä toisessa ulottuvuudessa tai turhia "no nyt se kuoli näyttävästi, mutta palaa kumminkin kohta eloon"-melodraamoja (johon Batman vs. Superman sortui).