Keskustelua kauhuelokuvista

[ozo]

Huh-huh... The Descent

Vaikka en kauhuelokuvista kauheesti pidä, tämä oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Yksin, yöllä, pimeässä huoneessa kun kattelee, niin.. huh-huh. Paras kauhuleffa mitä olen nähnyt aikoihin.

The Descent

http://www.nojesguiden.fi/fi/elokuvat/review.asp?rID=1693
http://www.imdb.com/title/tt0435625/

 

[tonderi]

Dawn of the dead:ista se uudempi versio oli oikeesti hyvä. Harvo tulee ajateltua elokuvaa vielä seuraavana päivänä oli se kuinka hyvä tahansa. Tota kyllä mietti. Jos on äänyt näkemättä nin ainakin minä suosittelen lämpimästi.

Ja toinen hyvä on cabin fever. Vaikka onki "teinikauhua" niin kaikesta huolimatta tykkäsin elokuvasta. Ainut asia mikä oikeastaan jää pahemmin häiritsemään on se poika joka huutaa pannukakkua. Se kohta ei oikein avautunut allekirjoittaneelle.

 

[Vintsukka]

Splatterit, teinikauhut ja muut mielipuoliset sarjamurhaajasekoilut eivät iske sitten yhtään. Parhaiksi kauhuleffoiksi nimeäisin Manaajan (siis ensimmäinen, jatko-osat ovat aika tuubaa), Hohdon ja Amenabarin The Othersin. Ring on säikyttelyjen saralta aika hyvä. Tietysti jos kauhuelokuvan määritelmää hiukan laajennetaan, loistavia elokuvia ovat mm. Sleepy Hollow, Exorcism of Emily Rose ja The Sixth Sense.

 

[FlaPa]

Nuo legendakauhuelokuvat ovat asia erikseen (hohto, manaaja, ym..) mutta jos sanoisin sellasen elokuvan mikä oli positiivinen yllätys kaikkien muiden uusien kauhuelokuvien keskellä niin se olisi SAW.. Mun mielestä ainaki tosi kekseliäs ja hyvä kauhuelokuva.. Kerranki jotain uutta!

 

[BitterX]

Kauhuleffat ovat minulle paria harvaa poikkeusta lukuunottamatta hyvaa tai huonoa komediaa, taikka sitten ihan pelkkaa kuraa vaan. Yksi, ja paras, poikkeus on scifikauhupatka Event Horizon - oikeasti pelottava. Erityisesti elokuvan loppu on savayttava. Tama kela kuuluu ainoana kauhuleffana minun top10-filmit listalle ja myoskin hyllysta loytyy. Aika harvoin uskallan katsoa.

Hyvaa komediaa ovat kaikki teinikauhuleffat: scream 1, 2 ja 3 seka tiedan mita teit viime kesana, tiedan yha mita teit viime kesana, tiedan viela huomennakin mita teit viime kesana, ensi kesana minua ei enaa kiinnosta tietaa mita teit viime kesana ynna muut.

Huonoa komediaa on esimerkiksi Manaaja.

Kaikki Stephen Kingin (yleensa hyvista) kirjoista tehdyt leffat kuuluvat puolestaan kura-kategoriaan: hohto, lemmi lemmi uinukkini, maissilapset ynna muut...

The Ring on pelottava, kun kerran kaikki niin sanoo. En ole uskaltanut katsoa - ainakaan viela.

 

[Paitselo]

Huonoa komediaa on esimerkiksi Manaaja.

Olisi ihan kiva kuulla perustelut tähän. Ettei vaan olisi kyseessä taas yksi sellainen tapaus, joka on nähnyt näitä Manaajan kakkos- tai kolmososia (Renny Harlinin surkeasta versiosta puhumattakaan) ja luullut jomman kumman olevan se ainoa oikea Manaaja. Noilla jatko-osillahan ei ole oikeastaan mitään tekemistä kauhun kanssa - jos verrataan siihen alkuperäiseen William Friedkinin ohjaamaan Manaajaan.

 

[#97]

Vaikka en kauhuelokuvista kauheesti pidä, tämä oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Yksin, yöllä, pimeässä huoneessa kun kattelee, niin.. huh-huh. Paras kauhuleffa mitä olen nähnyt aikoihin.

The Descent

http://www.nojesguiden.fi/fi/elokuvat/review.asp?rID=1693
http://www.imdb.com/title/tt0435625/

Samaa mieltä. Mainio kauhuelokuva pitkästä aikaa. Tuore ote ja loistava käsikirjoitus, joka ei ole niin yksinkertainen kuin aluksi tuntuisi.

 

[BitterX]

Olisi ihan kiva kuulla perustelut tähän. Ettei vaan olisi kyseessä taas yksi sellainen tapaus, joka on nähnyt näitä Manaajan kakkos- tai kolmososia (Renny Harlinin surkeasta versiosta puhumattakaan) ja luullut jomman kumman olevan se ainoa oikea Manaaja. Noilla jatko-osillahan ei ole oikeastaan mitään tekemistä kauhun kanssa - jos verrataan siihen alkuperäiseen William Friedkinin ohjaamaan Manaajaan.

Itseni mielesta olen nahnyt sen alkuperaisen. Jutut mita ko. elokuvassa tapahtuu, eivat vain iske minuun millaan tavalla - siis koko lajityyppi ei edusta minun leffamakuani. Luulen, etta on olemassa niitakin, jotka pitavat tata leffaa loistavana vain sen kulttistatuksen takia - ehka jopa joku tahan ketjuun kirjoittaneistakin. Enemmankin perusteluita olisi siis kiva kuulla, mika tasta elokuvasta - tai esim. elokuvasta Hohto tekee niin hyvan...

Hohdossa paaosassa on Jack Nicholson, joka tekeekin hyvan suorituksen, niinkuin mielestani aina. Hyvan tarinan saattaminen elokuvaksi vain ontuu mielestani pahemman kerran. Oma taiteenlajinsa on siirtaminen kirja valkokankaalle: siina kaytannollisesti katsoen epaonnistutaan jarjestaen (osittain tietenkin mielipidekysymys). Tarina tuppaa latistumaan.

 

[Sledge Hammer!]

Piina on minun mielestäni yksi parhaista minkä olen nähnyt

Sama, paitsi että en tiedä onko se varsinainen kauhuelokuva. Toinen mieleen tuleva on Ennustus. Paras kauhu tulee ihan jostain muusta kuin erikoistehosteista tämän ovat kaksi em. elokuvaa todistaneet.

 

[PtG]

Kyllähän Manaaja menee minun listallani ykköseksi.

Toinen legenda on pari viestiä aiemmin mainittu Nosferatu. Tämä vuoden 1922 elokuva toimii melko hyvin edelleen. Kovinkaan pelottava se ei ole enää, mutta Max Schreckin esittämä Nosferatu on hyytävä. Suurimmat miinukset Nosferatu saa yhden päähenkilön käsittämättömästä ylinäyttelystä. Mykkäelokuviin ylinäyttely kuuluu, mutta tämä on jo hieman liikaa.

Jos pystytte katsomaan mustavalkoista mykkäelokuvaa, niin käykää lataamassa Nosferatu täältä. Elokuvan tekijänoikeudet ovat jo rauenneet, joten se on vapaasti ladattavissa.

 

[JWill]

Ja toinen hyvä on cabin fever. Vaikka onki "teinikauhua" niin kaikesta huolimatta tykkäsin elokuvasta. Ainut asia mikä oikeastaan jää pahemmin häiritsemään on se poika joka huutaa pannukakkua. Se kohta ei oikein avautunut allekirjoittaneelle.

Cabin Fever?! :D Tästä sen näkee miten ihmiset voi nähdä leffat aivan eri tavalla. Ite nauroin koko elokuvan läpi, vaikka aluksi suhtauduin leffaan "vakavasti". Niin epälooginen ja kieli poskessa vedetty, että tuskin tekijät itsekään vakavasti mitään kauhua tekivät. Taas sama tarina itelle oli Saw:n kanssa. Olin ihan täpinöissäni leffan jälkeen ja kun keskustelin leffasta tutun pariskunnan kanssa, niin he sanoivat lähteneensä kesken leffan pois teatterista, kun eivät pystyneet pidättämään nauruaan. Saw kakkosta odottelen. Koneella toki olisi, mutta leffateatteriin se on pakko mennä kattoon. Jigsaw omistelee... Toki kauhuäijien ykkönen on MICHAEL MYERS! Siitä ei pääse mihinkään. Uskomattoman hieno hahmo.

 

[Moderaattorit]

Jaoimme ketjun vanhasta jotta tässä voitaisiin keskustella kauhuelokuvista. Ei listata elokuvia, vaan keskustellaan, muuten ketju päätyy kierrätyskeskukseen.

Aina yhteistyöhaluiset

Moderaattorit

 

[Leon]

Yksi, ja paras, poikkeus on scifikauhupatka Event Horizon - oikeasti pelottava. Erityisesti elokuvan loppu on savayttava. Tama kela kuuluu ainoana kauhuleffana minun top10-filmit listalle ja myoskin hyllysta loytyy. Aika harvoin uskallan katsoa.

Kappas, ollaan melkein samiksia. En kuulu mihinkään kauhun suurkuluttajiin, mutta samanlaisia fiiliksiä tämä minussakin herättää. Paitsi että ei se minulla pääse millekään top-listalle muuta kuin kammottavuudessa. Todella ahdistava tunnelma tuota katsoessa kyllä tulee. Pitääkin katsoa uudelleen. Huomenna päivällä.

 

[Vteich]

Kauhuleffoja on monesti vähän vaikeaa arvostella. On toisaalta niitä leffoja, jotka ovat saaneet pelon tunteita aikaan, joten niitä on kai pidettävä onnistuneina ja hyvinä kauhuleffoina. Tähän kategoriaan omalta osaltani ovat menneet uudemmista leffoista ainakin Blair Witch Project, joka ensimmäisellä katselukerralla onnistui pelottamaan ja säväyttämään keskellä yötä katsottuna, mutta uusintakierroksella jaksoi lähinnä naurattaa, sekä ainakin jossain määrin myös The Ringin ja Kaunan jenkkiversiot. Kauhuleffathan ovat parhaita nimenomaan pimeässä huoneessa, yksin ja yöaikaan, samoin kuin kauhukirjallisuus. Päiväsaikaan tai seurassa katsottuna on vaikea saada mitään säväreitä jostain yliluonnollisista hömpistä tai "riks-raks" -ääniin perustuvasta pelottelusta.

Tähän toiseen kategoriaan, eli omasta mielestäni laadukkaisiin leffoihin, jotka edustavat kauhugenreä, mutta eivät onnistuneet kyllä yhtään pelottamaan, menee ainakin Hohto ilmanmuuta. Jossain määrin myös Manaaja, vaikkei toisaalta mitään erikoista legendaarisen soundtrackin lisäksi sisälläkään. Hohto, vaikkei siis pelottamaan onnistu tippaakaan (leffana ainakaan), sisältää kuitenkin niin loistavan roolisuorituksen Nicholsonilta, ettei parempaa hullunroolia ole valkokankailla nähty. Jo pelkästään tämän vuoksi leffa on statuksensa ansainnut. Myös Kubrickin ohjaus tekee leffasta keskivertokauhua paremman.




Huom! Spoilerivaroitus leffasta Event Horizon.

Kappas, ollaan melkein samiksia. En kuulu mihinkään kauhun suurkuluttajiin, mutta samanlaisia fiiliksiä tämä minussakin herättää. Paitsi että ei se minulla pääse millekään top-listalle muuta kuin kammottavuudessa. Todella ahdistava tunnelma tuota katsoessa kyllä tulee. Pitääkin katsoa uudelleen. Huomenna päivällä.

Mjaa, omasta mielestäni tuossa leffassa ei ole mitään muuta hyvää kuin nätti ulkokuori ja muistaakseni soundtrack. Voi luoja mikä antikliimaksi oli se kohtaus, jossa porukalle paljastui ettei jostain älyttömästä syystä latinaksi mutistu "hätäkutsu" ollutkaan "Save us!" vaan "Save yourselves!". Voiko paljoa kornimpaa ja ennalta-arvattavampaa juonta olla?

 

[Borgie]

Itseni mielesta olen nahnyt sen alkuperaisen. Jutut mita ko. elokuvassa tapahtuu, eivat vain iske minuun millaan tavalla - siis koko lajityyppi ei edusta minun leffamakuani. Luulen, etta on olemassa niitakin, jotka pitavat tata leffaa loistavana vain sen kulttistatuksen takia - ehka jopa joku tahan ketjuun kirjoittaneistakin. Enemmankin perusteluita olisi siis kiva kuulla, mika tasta elokuvasta - tai esim. elokuvasta Hohto tekee niin hyvan...

Niin, manaajastahan yllä siis puhuttiin. Omia perusteluja leffan hyytävälle kauhulle ovat seuraavat: katsoin leffan noin 12 vuotiaana kaverin luona, asuimme molemmat maalaiskunnassa, ja kaveri vielä n. 2,5 km päässä kotoani kirjaimellisesti metsän keskellä (2 km matkasta on pimeää, yksinäistä metsätietä). Tuohon aikaan pohdin myös suhdettani uskontoon ja jumalaan aikalailla, ja koska elokuva käsittelee juuri uskonnollista aihetta, antoi se erityisen säväyksen. Enivei, voinen kertoa, että en ole varmaan ikinä polkenut pyörällä niin lujaa, kuin silloin pimeässä keskellä metsää katsottuani tuon pätkän. Yöunet menivät myös pidemmäksi aikaa. Kolahti siis todellakin kauhuna. En ole katsonut jälkeenpäin uudelleen, joten vaikeaa arvioida miten toimisi nyt?

Event Horizon oli myös minun mielestäni hyvä, ja scifi kauhun ystäville suosittelenkin etsimään käsiinne 1990 luvun taitteessa tehdyn The Dark Side of The Moon (aka Parasite) pläjäyksen. Näin pitää menetellä myös itse, junnuna katsoin useampaan otteeseen, ja aina meni yö unet. Tiedä sitten onko ajan hammas purrut lujasti, pitänee etsiä tuo jostain ja ottaa selvää.

 

[Kraztog]

Kauhu elokuvia tulee katsottua,varsinkin splätterit ovat hyviä.
Kuulun niihin joihin manaaja ei iske,syytä en osaa sanoa.Omia suosikkejani ovat dog soldier,joka on loistava ihmissusi elokuva ja ihmissudet kiehtoneet aina.Dagon elokuva iskee vain jos on lukenut lovecraftin kirjoja ja ymmärtää maailmaa,tähän väliin voisi mainostaa Lovecraftin kirjoja,parasta kauhu kirjallisuutta mitä ikinä tehty,ja tuskin tullaan tekemään.
Yksi huomion arvoinen on The Thing elokuva,vaikka scifin puolelle vähän mennään.
Jeepers creepers ykkös osa oli myös yllättävän hyvä,kakkos osa oli sitten surkea tekele.

 

[vision]

Itse pidän tälläisistä säikyttely-pätkistä joissa pelataan paljolti äänillä ja äkkinäisillä liikkeillä. Kaksi elokuvaa on jäänyt mieleeni :

Salaisuus pinnan alla

Elokuva mitä vihasti ja rakasti samaan aikaan. Säikkyi niin perkeleesti mutta silti oli pakko katsoa loppuun asti. Harrison Ford aviomiehenä ja Michelle Pfeiffer aina niin hurmaavana vaimona.

Darkness

Lainaus Nordisk Filmin sivuilta :

Amerikkalainen perhe muuttaa Espanjaan ja asettuu asumaan suureen vanhaan taloon. Pian perheen lapset aistivat ettei talossa ole kaikki aivan kohdallaan. Mutta kukaan ei tunnu tietävän juuri mitään paikan menneisyydestä. Huhu kertoo että yli 40 vuotta sitten jotain kamalaa tapahtui talon tummissa huoneissa ja kuusi lasta löydettiin kuolleena – seitsemäs pääsi ilmeisesti pakoon. Nyt tuntuu kuin pimeys, joka vaanii nurkissa olisi odottanut voivansa saattaa tehtävän päätökseen. Kun valot sammuvat perheen isän käytös muuttuu omituiseksi ja pikkuinen Paul löydetään hakattuna ja mykkänä pelosta. Teini-ikäinen Regina yrittää vakuuttaa äidilleen, että heidän on lähdettävä talosta ennen kuin koko perhe joutuu kammottavan pahuuden uhreiksi.

Typo.

 

[pernaveikko]

Saw on aivan huikea. Käsikirjoitus on yksinkertaisesti nerokas. Saw 2 on nyt myös kasattu jostain vanhasta julkaisemattomasta leffasta. Käsikirjoitusta tuunattiin sen verran, että se natsaa.

Ostin tekeleen warekaupasta, mutta en ole sitä vielä katsonut. Mielenkiinnolla odotan.

 

[lintu]

Kauhuelokuvat ovat loistavia. Halloweenit ovat aivan oma taiteenlajinsa ja Micheal Myersille ja kaikille kahdeksalle osalle on tullut naurettua varmaan tuhat kertaa. Okei, kaksi viimeistä oli jo oikeeta paskaa, mutta ne kuusi ensimmäistä aivan loistavia kulttielokuvia.

Saw oli erittäin hyvä elokuva. Leffasta tuli mieleen Se7en joka myös on ilmiömäinen. Hohto on myös loistava elokuva, erittäin psykologinen ja päällekäyvä. Manaaja on hyvä joo, mutta ei se iske samalla lailla kuin silloin junnuna, silloin se oli ihan saatanan pelottava.

 

[Vteich]

Dagon elokuva iskee vain jos on lukenut lovecraftin kirjoja ja ymmärtää maailmaa,tähän väliin voisi mainostaa Lovecraftin kirjoja,parasta kauhu kirjallisuutta mitä ikinä tehty,ja tuskin tullaan tekemään.

Jep, Lovecraft tosiaan on ihan loistava ja on ainoaa kauhukirjallisuutta, joka oikeasti onnistuu pelottamaan helvetin hyvin. Mutta noista filmatisoinneista en ole kyllä kauheasti hyvää kuullut, Dagonia varsinkin haukuttu. Re-Animatoria tosin on kehuttu ihan kelvolliseksi. Tosin mielestäni Dagon on novellinakin Lovecraftin huonoimpia tekeleitä ja Re-Animator taas parhaimpia. On jo pidempään ollut tarkoituksena vuokrata Re-Animator jostain, vaan eipä ole missään näkynyt ikinä.

 

[Taito-Ojanen]

Jep, Lovecraft tosiaan on ihan loistava ja on ainoaa kauhukirjallisuutta, joka oikeasti onnistuu pelottamaan helvetin hyvin. Mutta noista filmatisoinneista en ole kyllä kauheasti hyvää kuullut, Dagonia varsinkin haukuttu. Re-Animatoria tosin on kehuttu ihan kelvolliseksi. Tosin mielestäni Dagon on novellinakin Lovecraftin huonoimpia tekeleitä ja Re-Animator taas parhaimpia. On jo pidempään ollut tarkoituksena vuokrata Re-Animator jostain, vaan eipä ole missään näkynyt ikinä.

Re-animator on varsin loistava kauhupläjäys, mutta ei sitä kyllä Lovecraftin hengessä ole tehty. Dagon on itseasiassa mielestäni enemmän Lovecraftin lapsi elokuvana, mutta kun molemmissa on sekä seksiä että väkivaltaa, jo siinä mennään metsään. Lovecraftin kirjojen kauhu perustuu vahvasti tuntemattoman, luonnottoman ja käsittämättömän pelkoon, sillä niissä ei veri roisku tai tissit vilahtele. Siksi kirjojen tunnelma onkin ainutlaatuinen. Niin, ja elokuvana Dagon on kuitenkin selkeästi Re-animatoria heikompi.

Lovecraft-henkisistä kauhupätkistä kiinnoistuneille suosittelen John Carpenterin In the Mouth of Madnessiä. Sen sijaan Necronomicon-nimellä kulkevaa pätkää kannattaa varoa kuin ruttoa.

 

[Mielikuvitushahmo]

Mikäs se elokuvateattereissa esitettävä elokuva on, mikä on perustuvinaan tositapahtumiin, se jossa se tyttö on paholaisen riivaama?

Meikäläiseen Manaaja teki vaikutuksen, katsomisen jälkeen taisin hetken olla oikeasti vainoharhainen, tosin olin jonkunverran nuorempi nähdessäni sen ensimmästä kertaa. Manaajan jatko-osat olivat kyllä surkeita tekeleitä, Harlinin tuotosta en ole edes nähnyt.

 

[BitterX]

Niin, manaajastahan yllä siis puhuttiin. Omia perusteluja leffan hyytävälle kauhulle ovat seuraavat: katsoin leffan noin 12 vuotiaana kaverin luona, asuimme molemmat maalaiskunnassa, ja kaveri vielä n. 2,5 km päässä kotoani kirjaimellisesti metsän keskellä (2 km matkasta on pimeää, yksinäistä metsätietä). Tuohon aikaan pohdin myös suhdettani uskontoon ja jumalaan aikalailla, ja koska elokuva käsittelee juuri uskonnollista aihetta, antoi se erityisen säväyksen.

Juuri siksi nama elokuvat taitavat olla kiellettyja alle tietyn ikaisilta. Suhtautuminen kauhuleffoihin saattaa olla paljonkin erilainen kuin vanhemmalla ialla. Kauhuleffoihin pitaa ilmeisesti asennoitua tietylla tavalla, etta ne toimisivat - muuten niista tulee komedioita. Itse olen huono suhtautumaan niihin, mutta jotkut leffat toki toimivat.

Voi luoja mikä antikliimaksi oli se kohtaus, jossa porukalle paljastui ettei jostain älyttömästä syystä latinaksi mutistu "hätäkutsu" ollutkaan "Save us!" vaan "Save yourselves!".

Liberate me - eiku liberate tuteme. Joo, tassa on hyva esimerkki leffasta "Event Horizon", miksi asennoituminen on tarkea kauhuleffoja katsoessa. Itse kiinnitin asiaan huomiota vasta jalkeenpain ja kornihan se kohtaus tosiaan on. Tammoisia epaloogisuuksia ovat kauhuleffat taynnansa ja se tekee niista helposti hupileffoja, jos asennoituminen ei ole kohdallaan (niinkuin itsella usein).

 

[Cannibal]

Mikäs se elokuvateattereissa esitettävä elokuva on, mikä on perustuvinaan tositapahtumiin, se jossa se tyttö on paholaisen riivaama?

Kyseessä on "Exorcism of Emily Rose" eli Emily Rosen riivaaja. Kävin katsomassa leffan ennakkonäytöksessä tennarissa, ja täytyy sanoa, että kyllä oli mielestäni erittäin onnistunut pläjäys. Kyllä se pelotti. Hyvin tehty leffa. Mielestäni parempi, kuin alkuperäinen Manaaja, vaikka se onkin legenda. Hyvin raamatullinen, joka myös on positiivinen asia, sillä se tuo ainakin omaan katsomiseen lisää mielenkiintoa. Näin jopa tietyllä tavalla tuohon leffaan liittyvän painajaisen tässä yksi yö, mikä on erittäin harvinaista. Yleensä kauhuleffat eivät jää sillä lailla päähän. Heräsin sinä yönä siihen painajaiseen klo. 3.30. Jos olisin herännyt puoli tuntia aiemmin, olisin takuulla oikeasti alkanut pelätä...leffan nähneet tietävät miksi.

Suosittelen.

 

[Paitselo]

Manaajasta kun on puhe, niin täytyypä huomauttaa että olen sitä sukupolvea joka 1970-luvulla näki tuon leffan ekan kerran ENSI-ILTANÄYTÄNNÖSSÄ Kluuvikadulla (Stadissa) Maxim Ykkösessä (oli muuten silloin ihan ihka uusi teatteri).
Kyllä raina teki silloin kovan vaikutuksen. Asiaan vaikutti myös sellainen outo ilmiö, että Maximin ulkopuolella parveili pilvin pimein eri uskonlahkojen edustajia jotka yrittivät estää ihmisten pääsyn teatteriin sisälle. Homma meni oikein käsirysyksi ja poliisiakin tarvittiin paikalle rauhoittamaan tilannetta. Minulle jäi taskuuni erään "hihhulin" ojentama mainoslehtinen (se on minulla edelleenkin tänäkin päivänä leffajulistekokoelmani helmenä) ja siinä lehtisessä kerrottaan "palavin sanoin" paholaisen keinoista kietoa ihmispolo pauloihinsa - tämä elokuva The Exorcist oli sitten yksi näistä perkeleen keinoista.

Sitten sen varsinaisen näytännön aikana muutama katsoja (naispuolisia) lähti itkien pois salista ja joku pois lähtenyt jopa oksensi Maximin uudelle kokolattiamatolle.
Minä päätin urheasti nauttia elokuvaelämyksestä loppuun asti. Olin siihen ikään mennessä nähnyt paljon pahempaakin, kuten lätkämaajoukkueen tumpeloinnit MM-kisoissa Itä-Saksaa ja Puolaa vastaan ja myös katsellut oksentamatta Leonid Brezhnevin turpeata naamaa Punaisen Torin vappupaaraatien tv-lähetyksissä.

Kyllähän tämä The Exorcist oli melkoinen tapaus silloin ilmestyessään teattereihin. 70-luvulla elokuvayleisö ei ollut vielä turtunut ylenmääräiseen raakuuteen, niinkuin nykään on hyvin pitkälti jo päässyt käymään. En kyllä ollut uskoa silmiäni kun sitten valkokankaalla Linda Blairin näyttelemä Regan-niminen teinitytteli runkkaa jalkoväliään kirkkaassa valaistuksessa teräksisellä krusifiksilla niin että veri lentää - ja pakottaa sitten paikalle paniikissa rientäneen äitinsä nuolemaan veristä tavaraansa. Ei ehkä ihan jokapäiväistä kamaa nykyleffoissakaan.

Tämän Regan-tyttösen äitiä näyttellyt Ellen Burstyn oli muuten Oscar-ehdokkaana roolistaan, mutta ei 70-luvulla ollut tapana jaella Oscareita kauhufilmien näyttelijöille. Burstyn kuitenkin teki Manaajassa yhden elämänsä parhaista rooleista ja sehän nimenomaan teki tuosta elokuvasta niin karmean painostavan kokemuksen.

edit: eipä hassumpi roolisuoritus ollut myöskään ruotsalaisen Max von Sydowin rooli varsinaisena manaajapappina. von Sydow oli leffan valmistuessa vasta 49-vuotias, mutta taidokkaasti mies oli vanhennettu 70-vuotiaaksi veteraaniksi.