Jyväskylässä reagoitiin asioihin ja ihan oikein niin. Otteluita on vielä reilusti yli puolet jäljellä runkosarjassa Ässilläkin ja kauden ei yksinkertaisesti nyt vaan saa antaa mennä käsistä pois. Viime lauantain HPK- ottelu oli nykyvalmennukselle vielä se ohut oljenkorsi, jolla hommaa olisi voinut kääntää, mutta kun ei niin ei. Vaikka tappio oli niukka, niin HPK voitti pelin ihan ansaitusti – siitä kertoo jo pelin maaliodottamalukukin – Ässät 1,9 ja HPK 3,3
Pelistä toiseen toistuu sama kaava, että kun meidän puolustaja on kiekon kanssa oman maalin takana tai sivustalla, niin vaikka ei olisi kova kiirekään eikä vastustajan karvaustakaan vielä lähellä, niin kiekko saadaan hukattua tavalla tai toisella yleensä pois omasta hallinnasta. Aika usein siis oma orastava hyökkäykseen lähtö kääntyykin vastustajan pyöritykseen omalla alueella. Mistä tämä sitten johtuu – siihen ei oma pelinymmärrys riitä. Se lienee kuitenkin fakta, että paremmin valmennetulle, kurinalaisemmalle ja edes jotain pelitapaa noudattavalle joukkueelle näitä tilanteita harvemmin sattuu.
Toinen asia mikä on pistänyt silmään, niin Ässät todella harvoin pääsee vaihtamaan viisikkoa toiseen kiekon kanssa. Vaikka kiekko olisi kuinka selvästi omalla joukkueella niin silti lyödään se vastustajan päätyyn ja taas uusi viisikko joutuu kuluttamaan energiaa taistellessaan sitä itselleen takaisin.
Tässä on mielestäni kaksi ongelmaa pelissä, jolle valmennus ei ole saanut mitään tehtyä. Peliä paremmin ymmärtävät kertokoon, miksi näin tapahtuu ja korostanko minä nyt vain ongelmia, jotka ei oikeasti olekaan pelissä niin suuria
Lauantain ties kuinka monennen pettymyksen jälkeen jotain ”uutista” johonkin päin todella kaivattaisiin. Kausi on yksinkertaisesti liian nuori vedettäväksi täysin vessasta alas. Varsinkin kun näitä vessasta alas jo varhaisessa vaiheessa vedettyjä kausia on tässä viime vuosina ollut ihan tarpeeksi. Nykyvalmennukselle on jo maksettu osa tämän kauden palkasta ja mahdolliselle uudelle tai uusille valmentajille ei tarvitse enää koko vuoden liksaa maksaa. Raha ei voi olla este ratkaisujen tekemiselle. Kerttulan peräänkuuluttama pitkäjänteisyys ja ”kehitetään osaamista mieluummin kuin erotetaan” ovat tärkeitä arvoja seurajohtamisessa. Sitä en kiistä. Se ei kuitenkaan ole mitään pitkäjänteisyyden hylkäämistä jos erotetaan toista kautta peräjälkeen epäonnistuva valmennus. Pitkäjänteisyyden hylkäämistä on se että kausi toisensa jälkeen valuu käsistä pois jo ennen joulupukin tuloa.
Vaikka taloustilanne olisi mikä tahansa niin kalliiksi tulee pelata myös jäljellä olevat kotiottelut 1000 katsojalle ilman panosta. Tuskin siitä moni yhteistyökumppanikaan hyvällä katselee.
Vähintä mitä tässä kai voi toivoa on, että noille nuorille annetaan lauantain tapaan niin paljon peliaikaa kuin mahdollista – ihan ylivoimasta alkaen. Viitala-Myllymaa-Niemi kolmikko näytti, että homma toimii kyllä, kun pojat saavat pelata keskenään luisteluvoimaista peliä. Jonkun Appelgrenin rinnalla on esimerkiksi Niemen kaltaisen nuoren pelaajan aika vaikea pelata vahvuuksillaan