Olipahan ottelu. LeKi perseili avauserän huolella ja jostain syystä oman maalinedustan puolustaminen tuntui likimain mahdottomalta. SaPKo pääsi todella vapaasti maalipaikoille ja jotenkin koko paketti tuntui pelaavan laiskanlaisesti.
Toisesta erästä homma alkoi kääntymään raiteilleen ja LeKi pelasi liki normaalitasollaan, sama pätee kolmanteen erään. Äärimmäisen tärkeä voitto, ja mikä hienointa: voittoputki on nyt viiden ottelun mittainen. "Mattilat" oli jälleen erinomainen, mutta onnistumiset jakaantuivat muutoin suhteellisen tasan. Tuo kakkonen oli kuitenkin selkeästi tasaisin läpi ottelun.
SaPKon pelistä sen on kommentoitava sen verran, että joukkue oli täysin eri näköinen, kuin se joka otti 9-2 kupoliin. Silvennoinen-Machulda tuntui toimivan kohtuullisesti, mutta eniten silmään pisti nelosketjussa viilettänyt häkkipää Ville Tenovaara. Tämä nimi kannattaa laittaa muistiin, sillä sen verran vakuuttavasti junnu pörräsi saamallaan peliajalla.
Summa summarum: LeKin parasta antia oli saadut kolme sarjapistettä. Muutoin peli ei noussut klassikoiden joukkoon. Toki lisäplussa Niko Snellmannin kolmannen erän lopun kaikkien taklausten äidille.