Kausi paketissa

[Nännimäinen]

Vaikka vasta muutama tunti kauden päättymisestä on kulunut, voisi tässä kai pikku hiljaa alkaa vetämään jonkinmoista yhteenvetoa. Täydentäkää ja inttäkää vastaan. Aina parempi, jos suollatte enemmän kuin yhden rivin.

Maalivahdit

Lehto oli erinomainen playoffseissa, mutta keskinkertainen runkosarjassa. Tiukkujen paikkojen mies, joka kaipaisi ensi kaudeksi rinnalleen kunnollisen haastajan pitämään otteita vireinä puuduttavassa runkosarjassa.

Ameriikan apu Raycroft oli ainakin minulle suurehko pettymys ja muutenkin vähän omituinen hankinta. Hyökkäys ja puolustus olisivat kaivanneet vahvistusta huomattavasti kipeämmin kuin veskariosasto. Raycroft ei ehtinyt ajaa itseään sisälle eurooppalaiseen pelityyliin, vaikka toki muutamia väläyksiäkin nähtiin. Olisi vaatinut eteensä tiukemman puolustuksen, joka hoitelee irtokiekot pois.

Hovi antoi ilmeisesti viimeiset näyttönsä ja jatkanee uraansa Mestiksessä. Ei oikein koskaan onnistunut, vaikka näyttöpaikkoja vuosien varrella oli. Pieni kokoko esteenä?

Tuokkolaa en tositoimissa nähnyt. Odotellaan.

Puolustajat

Isoin pettymys oli Mikko Myllykoski. Odotin mieheltä todella paljon, mutta aika valju maku suuhun jäi. Ei aina kyennyt täyttämään edes peruspakin roolia.

Kantor vastasi omia odotuksia. Kova kuti, joka yleensä menee noin 4 metriä maalin ohi. Hyvien hetkien vastapainoksi painajaismaisia hasardeja. Yllättäen kuitenkin tehotilastossa plussan puolella. Positiiviselle saldolle jäi myös Pukan Mikko, mitä voidaan pitää vielä suurempana yllärinä. Mutta tilastothan eivät tunnetusti valehtele.

Puolustajien ykkönen oli Puistola, joka tavoistaan poiketen innostui jopa runkosarjan matseissa. Ehkä kuitenkin se ihan viimeinen silaus jäi puuttumaan. Nimi jatkosoppariin vaan, ellei kunnon paikkaajaa ole näköpiirissä. Saravon Pekalta mukiinmenevä peruskausi.

Gusse oli liksaansa nähden heikko, kun taas nuoret miehet Salmela ja Mäntymaa kutakuinkin täyttivät ruutunsa. Toivottavasti kehitys jatkuu oikean suuntaisena ja peliaikaa heruu ensi kaudeksi kovenevassa (?) pakistossa.

Hyökkääjät

Todellisia onnistujia oli oikeastaan kolme: Öhman ja Nieminen sekä Kontiola. Villen loukkaantuminen loisteliaan alun jälkeen veti koko joukkueen syvään suohon. Erinomaista tsemppausta, hillitöntä taistelua ja jokunen hölmö ylilyönti - tyypillistä Niemistä. Pisteitäkin tuli yllättävän paljon. Liigan parhaita NHL-apuja ehdottomasti.

Öhman oli Tapparan ykkössentteri ja jaksoi tehdä hommia illasta toiseen. Ehkä hieman hiipui kauden loppua kohden? Luistelee kauniisti ja osaa pitää sekä jakaa kiekkoa. Kuitenkin jotenkin väritön. Olisi oikeammassa roolissa kakkosen keskellä.

Kontiola jatkoi kehittymistään ja oli kokonaisuutena Jannea parempi - yksi maamme lupaavimmista nuorista keskushyökkääjistä. Ojasta alkaa jo ikä painamaan ja liikkuminen oli valitettavan kulmikkaan oloista. Mielenkiintoista nähdä, tekeekö Legenda vielä yhden tulemisen Rautakorven valmennuksessa.

Uusista naamoista Viinanen ja Vertala olivat selkeitä vahvistuksia, joista tulee ensi kaudellakin olemaan iloa. Laine oli syksyllä hyvä, mutta istui loppukaudesta aika paljon viltissä. Vauhtia ja yritystä nähtiin, kuten odottaa saattoi. Lievähkö pettymys ehkä kuitenkin - lopullinen läpimurto odottaa yhä.

Venäläinen vaipui varjojen maille hienon edelliskauden jälkeen. Myöskään perusduunarit Mäkinen ja Alanen eivät yltäneet lähellekään parastaan. Luonnollisesti myös Koskenkorva unohti maalin tekemisen jalon taidon heti harkkamatsien päätyttyä. Kossun rooli tosin kasvoi Matalamäen aktiivisemman karvauspelin myötä. Pyymäki piristyi loppua kohden ja teki sen, mitä nuorelta mieheltä voidaan vaatia.

Tsekeistä ei tarvinne sanoa mitään?

Valmennus ja johto

Saarinen ei saanut systeemejään menemään perille, vaikka aikaa oli varmasti riittävästi. Siksi potkut olivat oikea ratkaisu. Matalamäki sai joukkueen niin hyvään kuosiin, kuin mikä inhimillisesti katsoen oli mahdollista. Ammattimies, mikä ammattimies.

Leinosta voidaan syyttää liiasta varovaisuudesta pelaajavahvistusten hankinnassa, mutta olisivatko kaksi kallista ulkomaanapua vieneet meitä yhtään pidemmälle? Tuskinpa. Omien tietolähteideni mukaan jatkopesti ei ole ollenkaan varma juttu. Itse olen kyllä pitänyt Leinosen pihiä linjaa aivan oikeana.

 

[Skeletor]

Tämän kauden jälkeen onnistujia ei montaa ole.

Onnistujat:

Ville Nieminen
Alkukaudesta huikea, loukkaantuminen söi tehoa ja paras Ville jäi keväällä näkemättä. Mitä kaudesta olisi jäänyt käteen ilman Niemistä?

Petri Kontiola
Tulevaisuuden huippusentteri, jo tällä kaudella useasti Öhmanin jäljessä Tapparan kakkonen. Yhden miehen kuljetusliike ei kuitenkaan aina toiminut, joten kehitettävää pelissä on.

Stefan Öhman
Tapparan paras pistemies. Jos Tapparasta olisi löytynyt huippulaituri, olisivat tilastolukemat vieläkin parempia.

Pasi Puistola
Epävarman puolustuksen paras. Pelasi uran parhaan runkosarjan, kiekollisena hyvä. Ottajia kauden jälkeen varmasti riittää.

Omalla tasollaan:

Mika Viinanen
Sentterinä ja laiturina vaihtelevasti pelanneella Viinasella riitti yritystä ja taklausintoa. En odottanut ennen kauden alkua enempää, ensi kausi uran kannalta tärkeä. Odotettavissa lisää tehoja.

Timo Vertala
Kesken kauden tullut Vertsi täytti paikkansa. Turha kuumeneminen haittana joukkueelle, toisaalta maaleja syntyi mukavasti Tapparan paidassa. Ensi kaudella suuremmat odotukset.

Teemu Nurmi
Täytti paikkansa kun sai peliaikaa. Loppukaudesta hyvällä tasolla.

Jarkko Pyymäki
En odottanut ennen kauden alkua mitään. Yritystä riittää, mutta ehkä kuitenkin liian kevyt liigatasolle? Mahtaakohan kelvata Rautakorven Tapparaan?

Mikko Pukka
Pukka oli lopulta omalla tasollaan. Ilman loppukauden tasonnousua olisi voinut luokitella pettymykseksi. Virhealtis pakki, katsojien todellinen sylkykuppi, vaikka loppukaudesta Tappara ei todellakaan Pukkaan kaatunut.

Anssi Salmela ja Ville Mäntymaa
Junnujen ajo liigarinkiin etenee. Eivät pettäneet, mutta parempiin esityksiin on kapasiteettia ainakin Salmelalla.

Timo Hutko
Moniko tiesi miehestä ennen kauden alkua? Tuskin pettymys kenellekään.

Hieman alle odotusten:

Janne Ojanen
Kapteeni syttyi pudotuspeleissä, mutta muuten jalka ei liiku entiseen tahtiin. Kuitenkin joukkueen toiseksi paras pistemies sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä.

Teemu Laine
Loppukauden pikkupoikamainen kiukuttelu ja sen mukana tullut peliajan vähyys laskivat saldon negatiiviseksi. Saadaanko tästä miehestä koskaan pistemiestä ja joukkuepelaajaa?

Pekka Saravo
Melkoinen rutiinikausi. Enemmän olisi voinut odottaa. Kuitenkin hataran puolustuksen parhaimmistoa.

Johannes Alanen
Kun ei paljoa odota, ei paljoa voi pettyä. Uran kannalta maisemanvaihto tekisi hyvää. Tapparan paidassa ykkös- ja kakkosketjuissa näyttöpaikkoja on tarjottu jo riittävästi.

Mika Lehto
Runkosarjassa ailahteli joukkueen mukana, mutta hyvät pudotuspelit antavat taas uskoa tulevaisuuteen.

Sasu Hovi
Ei pärjää liigassa. Pari vuotta sitten olisi olettanut jotain muuta.

Pettymykset:

Mikko Myllykoski
2003 finaalisarjassa mies pelasi Kärppien paidassa suurimpia minuutteja ja Kärppien kausilla muutenkin teholukemat hyvällä tasolla. Tapparassa täysin kierrettävissä oleva seiväs, jonka tehot olemattomat. Tarvitsee ilmeisesti pärjätäkseen todellisen huippujoukkueen ympärille.

Robert Kantor
Kun lama oli suurin, Kantor oli eniten pihalle. Lämäri on kova, kunhan osuisi maalia kohden. Tehotilastolukemat hämäävän hyvät. Ulkomaalaisvahvistukselta pitää odottaa enemmän.

Marko Ojanen
Miinustilaston voittaja. Jotain puuttui, mitä oli edelliskausilla tottunut näkemään. Joko tuttu tahti taas ensi kaudella?

Marko Mäkinen
Kaukana parhaastaan. Alkaako ikä painaa? Positiivisena puolena muutama onnistunut rankkari, muuten ensi kaudella oltava eri tasolla.

Sami Venäläinen
Edelliskauden onnistumiset loivat ehkä liikaa paineita tälle kaudelle. Otteet todella väkinäisiä. Nelosketjun ei pidä olla Samin paikka tulevaisuudessa. Ensi kausi näyttää suuntaa.

Kimmo Koskenkorva
Tehot jäivät harjoituspeleihin. Vauhtia on, kiekko unohtuu useimmiten. Laskevat tehot huolestuttavat. Polkee paikallaan, tuskin enää nähdään Tapparassa.

Juha Gustafsson
Parhaiten mieleen jäivät muutama avopaikka maalinedessä: tuloksena tolppalaukaus, vaikka pääsi kuinka läheltä yrittämään. Aivan turha mies.

Andrew Raycroft
Meriitteihinsä nähden pettymys. Yhteistyö pakiston kanssa ei toiminut. Keskenkuntoinen mies olisi kannattanut hankkia pakistoon tai hyökkäykseen, jossa virheet eivät olisi näkyneet yhtä räikeästi. Positiivisena puolena se, että pysyi kauden loppuun asti joukkueessa, toisin kuin eräät toiset NHL-flopit.

Mika Saarinen
Petteri Sihvosen mukaan tulevaisuuden huippuvalmentaja. Varmasti Petteriä parempi, mutta 1,5 vuotta ilman selvää pelityyliä jätti Saarisesta surkean kuvan. Miehen ympäriltä aisti negatiivisuuden, joten Nega-Mika lempinimi ei yhtään väärä.

Chlubna kaikkien arvostelujen alle....

 

[TBK]

Mikä onnistui ja mikä meni pieleen?

Moni tapparalainen lähti tähän kauteen suurin odotuksin. Joukkue oli ennen sarjan alku erittäin mielenkiintoinen. Joukkueeseen hankittiin suuren määrän potentiaalia omaava Teemu Laine, hyökkäykseen todellisen haalarimiehen Mika Viinasen, puolustukseen luultiin tulleen uusi ykköspari Kantor-Myllykoski, Ville Nieminen lupasi pelata ensimmäisenä suomalaisena NHL-pelaajana kasvattajaseurassaan ja tähän päälle vielä se kauan odotettu sniperi ja armoton maalintekijä Chlubna. Vielä kun edellisen kauden jäljiltä joukkueessa oli erittäin taitava Öhman, läpimurtonsa tenhyt Venäläinen, maajoukkue puolustajat Saravo ja Puistola, loistavan loppukauden ja harjoituspelit pelannut Kimmo Koskenkorva, niin minä ainakin odotin kaudelta todella paljon.

Alkukausi kulki alun vaikeuksien jälkeen paremmin kuin hyvin. Lokakuu oli parasta aikaa koko Tapparan kaudessa. Joukkue liikkui ja taisteli hienosti ja sitä mukaan voittoja tuli. Taistelun ruumiillistuma oli Ville Nieminen, joka ylitti uutiskynnyksen jokaisella paikkakunnalla. Tämä liigan värikkäin pelaaja sai monen pelaajan syttymään taisteluun ja oli selvästi huomattavissa kuka on joukkueen kantava voima. Tämä samainen taistelu ei kuitankaan herättänyt Chlubnaa, Venäläistä tai Koskenkorvaa. Joukkue voitti pelejä hurlumhei-kiekolla, eikä siinä suuri yleisö huomannut muutamaa epäonnistujaa. Näytti siltä, että Saarinen olisi onnistunut sittenkin pelityylissään.

Kun sitten tuli päivä 24.10.2004, pelattiin mtv3 hockey night-peli Hämeenlinassa, jossa Hpk:n vieraaksi saapui Tappara. Kun toisessa erässä Tapparan ylivoimalla Ville Nieminen kirmasi kiekon perään, takalasi Eskelinen Niemistä selästä, jolloin Nemo rojahti päin laitaa. Ville nousi ja lähti luistelemaan kohti pelaaja-aitiota katsellen kättään. Nieminen nosti katseen kohti joukkuetovereita ja huulilta pystyi jokainen lukemaan sanat "se on poikki". Käsi murtui ja tuo samainen murtuma taittoi koko Tapparan parhaimman ajanjakson kaudella 04-05. Tappara ehti hätyytellä jo kärkikolmikkoa, mutta loukkaantumisen myötä joukkue tippui 90-luvulta tutulle paikalle liigan alempaan keskikastiin.

Liekö alkukauden loistava rynnistys Tapparan hyvyyttä vai muiden huonoutta, sitä on vaikea sanoa, mutta yleensä alkukaudesta loistaneet joukkueet eivät keväällä juhli. Vai mitä Ässät? Tämän sai kokea myös Tappara. Niemisen loukkaantumisen jälkeen ei joukkueesta löytynyt johtajuutta. Chlubna ei saanut oikeasti maalitiliään koskaan auki, Venäläinen ja Koskenkorva olivat aivan yössä, samoin Myllykosi, Alanen ja M.Ojanen. Kantorin alkukauden kieputtelut ja räiskymiset olivat vain varjo enstisestä, samoin Laineen otteet eivät olleet sitä mitä alkuun oli totuttu näkemään. Laine oli yksi Saarisen auktoriteetin puutteen ruumillistuma. Kun pelit kulki huonosti, sitä enemmän Laine kiukutteli ja sooloilli, pelitapaa (jo sellainen oli) ei mies pystynyt noudattamaan. Fanit ja joukkue odotti johdon toimia, kaikki odottivat Niemiselle korvaajaa. Sitä ei koskaan saatu.

Marraskuun tappioputki sai johdon kuitenkin vakuuttuneeksi siitä, että jotain piti tehdä. Ensimmäinen lähtijä oli Chlubna, jonka onnistuminen on suoraan verannollinen maalien määrään. Niitä tuli 1 ja senkin teki oikeasti Nieminen. Joukkueeseen hankittiin korvaavaksi pelaajaksi Robert Tomik, jonka tilastot olivat kieltämättä hyvät. Tomik oli kuitenkin loppujen lopuksi melko näkymätön ja kaikkien hämmästykseksi Leinonen teki miehen kanssa loppukauden kestävän sopimuksen, mutta Leinonen käytti kuitenkin sen verran oveluutta, että sopimuksessa oli pykälä, minkä mukaan Tapparalla on oikeus purkaa sopimus. Tomikin kanssa joukkueeseen koeajalle tuli Mestiksestä Jarno Niinimäki, jonka taistelu ja yritys oli varsin tervetullut lisä Tapparan synkkään aikaan. Niinimäen taidot eivät kuitenkaan riittäneet liigaan, joten mies sai muutaman jatketun koeajan jälkeen lähteä. Saarinen yrittää sekoitella kenttiä ja jakaa vastuuta, mikään ei toimi, ei edes Niemisen tuleminen penkin taakse herättämään joukkuetta.

Tammikuussa harmaa Tappara saa hetkessä annoksen väriä päällensä. Ensin joukkue löytää kadulta yksin hoipertelevan Vertalan, jonka Jokerit ovat hyljänneet. Tämän jälkeen Ville Nieminen antaa iltapäivälehdelle haastattelun, missä mies värikkäällä tyylillä kertoo tosiasioita Tapparan sen hetken tilasta. Tämä on Leinoselle liikaa ja mies antaa joukkueen kirkkaimmalle tähdelle potkut. Onneksi Tapparan hallituksen pj Miesmäki ehtii pelastaa tilanteen ottamalla Nieminen takaisin joukkueeseen. Kun tämä episodi on saatu käsiteltyä, antaa Tappara lisää aihetta lehdistölle. Saarinen saa potkut ja samalla kopista lähtee Tomik ja Niinimäki. Alkuun joukkuetta luotsaa Mikko Saarinen, mutta jo muutaman pelin jälkeen ruotuun astuu vanha tuttu Kaj Matalamäki yhdessä Pekka Marjamäen kanssa. Tämä ei riittänyt vaan hetki ennen siirtoikkunan sulkeutumista Tappara tekee todellisen yllätyshankinnan, kun joukkue tiedottaa hankkineen riveihinsä Andrew Raycroftin.

Razor pelaa hyvin ailahtelevasti. Välillä mies torjuu joukkueelle nollapelejä ja voittoja, mutta välillä lipsahtaa helppo veto selän taakse. Alkukangertelun jälkeen saa Matalamäki joukkueen palaamaan ja loppukaudesta joukkue esittää jo hyviä otteita, saavuttaen helmikuun lopussa viiden ottelun voittoputken. Tappara päätyy lopulta sijalle 9 ja aloittaa sääli-playoffit kovakuntoista Jypiä vastaan. Kauden viimeinen ilonaihe koetaan kun Tappara onnistuu ehkä hieman yllätäen tiputtamaan Jypin, kiitos loistavasti pelanneen Lehdon. Varsinaisissa playoffeissa ei kuitenkaan jakoja ollut, kun vastaan asettui runkosarjan voittaja Kärpät. Tappara pystyi punnertamaan yhden voiton, mutta rutinoitunut Kärpät meni vakuuttavasti jatkoon. Tappara pystyi hetkittäin haastamaan oululaiset pelillisesti, mutta jo viikkoja kestänyt taistelu palyoff-paikasta ja kolmeen peliin venynyt sarja Jypiä vastaan oli verottanut joukkueen voimia, eikä se pystynyt vastaamaan pohjoisen puhurille.

Miksi sitten näin kävi? Miksi suurten odotusten kohteena ollut joukkue floppasi? Suurin yksittäinen tekijä taitaa löytyä penkin takaa. Mika Saarinen ei ehkä sittenkään ole mies jonka auktoriteetti riittää ohjaamaan joukkuetta. Mies osaa analysoida ja lukea peliä, mutta sen siirtäminen käytäntöön ei vielä onnistu. Saarisen joukkuetta verrattaessa Rautakorven vastaavaan, oli suuri ero myös kunnossa. Tapparan pelaajien kunto ei yksinkertaisesti riitänyt enään loppukaudesta. Syksystä joukkueen luistin liikkui varsin mallikkaasti, mutta pitemmälle mentäessä ei vauhti enään riittänyt. Saarisen Tappara oli syksyn joukkue, jolla menestystä ei voida hakea. Kuntopiikki pitäisi ajoittaa kevääseen. Puheet Tapparan löysistä kesätreeneistä ei sittenkään ollut vain Ilves-leirin kateellista panettelua. Joukkueen pelityyli vaati paljon jalkoja, mutta pelityyliä varten tehty pohjatyö ei ollut riittävä. Toinen suuri tekijä on joukkueen tähtien alisuoritus. Chlubna ei ollut lähelläkään vaadittua, Myllykoski oli joukkueen huoimpia puolustajia, Venäläinen ei suostunut pukemaan haalareita kuin hetkittäin, pelasiko Alanen ollenkaan? Lista on lähes loputon. Sen ymmärtää, jos joukkueesta floppaa muutama pelaaja, mutta sitä ei jos niitä on yli kymmenen. Onko syy silloin pelaajissa vai valmennuksessa? Myös Leinosen ja kumppaneiden reagointi joukkueen suoritukseen oli liian hidasta. Valmentajan vaihto tuli oikeastaan viimeisellä hetkellä ja se paljon odotettu Niemisen ja Chlubnan stuntti jäi saapumatta. Myös Niemisen potkut olivat Leinoselta anteeksi antamaton teko, kun miettii mitä Nieminen on Tapparan hyväksi tehnyt. Leinonen olisi voinut selvitä tästä kaudesta paremmin.

Mikä sitten onnistui? No on sanomattakin selvää, että Niemisen aikainen hankinta oli todella nappiin mennyt suoritus. Myös Kontiola ja Öhman pääsevät puhtain paperein. Vaikka Razor ei ollut aivan sitä mitä odotettiin, niin hänen tulonsa myötä kilpailun maalivahtiosastola lisääntyi, minkä seurauksena Lehto paransi otteitataan ja oli loppukaudesta maaginen. Puistola pelasi hyvän kauden ja oli joukkueen aatelia. Vertalan lähtökohdat huomioden mies pelasi todella hyvin ja uskon hänestä olevan apua vielä pitkäksi aikaa. Junioreista esiin marssi Teemu Nurmi, eikä Salmelakaan ihan huonosti pelannut, tosin syksyllä on edessä näilläkin herroilla kova työ, jos meinaavat peliaikaa saada.

Tapparan kausi oli sitten siinä. Paremminkin se olisi voinut mennä, mutta nyt kävi näin. Ei voi kun seurata playoffit loppuun ja odottaa MM-kisoja. Eikä siheen Tampere-Cuppiin ole enää pitkää aikaa...

 

[Sean #19]

Tossa edellä on suurinpiirtein kaikki jo kirjoitettu. Muutama seikka nyt kuitenkin. Joukkueen latautuminen ja ilme: Rautakorven aikana tultiin kovaa alusta loppuun ja luotiin painetta. Jos saatiin parin maalin johto niin jäädytettiin peli onnistuneesti. Myös Jukan aikana oli havaittavissa että jokainen SM-liiga joukkue vihas pelata Tapparaa vastaan joukkueen ollessa aggressivinen, taitava ja kurinalainen. Kaikkea sitä mitä tällä kaudella ei nähty.
Puhumattakaan pelaajien kehityksestä. No, ens kaudella paluu vanhaan.

 

[Eeyore]

Re: Mikä onnistui ja mikä meni pieleen?

Viestin lähetti TBK
Razor pelaa hyvin ailahtelevasti. Välillä mies torjuu joukkueelle nollapelejä ja voittoja, mutta välillä lipsahtaa helppo veto selän taakse.

Raycroftin saldo:

Tappara-Jyp 4-6 (1 tm, ei ainakaan vakuuttanut)
Pelicans-Tappara 4-2
Tappara-HPK 4-0 (HPK oli aivan unessa)
Ilves-Tappara 5-3
TPS-Tappara 4-3
Tappara-HPK 3-2 (HPK:n 0-2 av maali oli aika paha imaisu)
SaiPa-Tappara 2-5
Tappara-Jokerit 4-1 (päästetty oli pienoinen lipsahdus)
Hinki-Tappara 6-0 (vaihdettiin kun imi 3/5 vetoa)
Tappara-Ilves 3-2 rl (oli todella vakuuttava rankkareissa)
Jyp-Tappara 2-3 ja

Jyp-Tappara 6-4 (vaihdettiin kun 4/11 vetoa oli huuveroitu sisään)

Tappara-Kärpät 1-5 (vaihdettiin maaliin 1-4 tilanteessa ja pelasi OK pelin, vaikka Tapparan puolustus löysäili)
Kärpät-Tappara 6-2 (joukkue oli luovuttanut jo ennen peliä, vaikea arvioida)


Rausku oli melko turha hankinta, mutta onneksi todella halpa sellainen. Uskomatonta miten nuori ja sydämellään mukana ollut huippulupaus pystyi floppaamaan noin täydellisesti. Ainoastaan tuo 3-2 rl voitto Ilveksestä oli vakuuttava esitys mieheltä. Lopuissa peleissä Rausku tiputteli kiekkoja kovalla prosentilla eteensä ja/tai räpelsi yhden helpon verkon perukoille. Toivottavasti umpi surkea reissu pohjolan perukoille ei pilannut miehen itseluottamusta ja ammattilaisuraa.

Viestin lähetti TBK
Suurin yksittäinen tekijä taitaa löytyä penkin takaa. Mika Saarinen ei ehkä sittenkään ole mies jonka auktoriteetti riittää ohjaamaan joukkuetta. Mies osaa analysoida ja lukea peliä, mutta sen siirtäminen käytäntöön ei vielä onnistu.

Tuosta ei ole epäilystäkään. Saarinen onnistui pilaamaan Tapparan pelin totaalisesti päämäärättömillä ideoillaan, jotka eivät missään vaiheessa selvinneet pelaajille, katsojille tai edes Saariselle itselleen. Joukkueesta kantautui jo edelliskaudella soraääniä Saarista vastaan, jolla ei tuntunut olevan mitään annettavaa joukkueelle. Haastatteluissa sama päämäärätön linja jatkui miehen höpistessä tektiikoista kysyttäessä aina jostain suuremmasta pelifilosofiasta. Edelliseen kun vielä lisätään ilmeisen heikko kuntoharjoittelu ja negatiivinen tapa antaa palautetta, niin mitä muuta pystyi odottamaan? Itse en ainakaan odottanut koko kaudelta mitään, vaikka ihan kelpo nimet papereihin oli raapustettu.

Matalamäen tulo joukkueeseen onneksi pelasti loppukauden. Pelaajillakin tuntui olevan heti selvää mitä tehdään (karvausta kahdella pelaajalla ja parhaimpana esimerkkinä 3. puolivälieräpeli oulussa). Muutenkin Matalamäki-Marjamäki duo onnistui saamaan innostuksen ja tekemisen meiningin takaisin Tapparaan. Harmi vaan, että surkea kuntopohja ei antanut realistista mahdollisuutta taistella neljän kentän Kärppiä vastaan.