Spartakin tshekkivalmentajan Milos Rihan taktiikka ja maalivahti Dmitrij Kotshnevin loistopeli päihittivät tämän ”melkein Venäjän maajoukkueen” ZSKA:n, jossa molemmat pääkäskyttäjät Bykov ja Zaharkin ovat vastuussa myös maajoukkueen valmentamisesta.
Ensimmäistä kertaa tällä kaudella jo metrolta hallille tultaessa kyseltiin ylimääräisiä lippuja ja OMONin raskaat kuorma-autot ja aseistetut miliisit ympäröivät hallia joka suunnalta. Hyvä jos viimeiset ehtivät edes toiseen erään sisälle halliin, kun lipunrepijä, vanha pappa, myy repimisen ohella ohjelmalehtisiä toisesta kainalostaan ja kädet varattuina tuskailee vaihtorahojen luovuttamisen kanssa. Toinen yllätys oli se, että hallin ainoan päätykatsomon toinen puoli oli kokonaan suljettu yleisöltä, jotta fanikatsomot eivät pääsisi kosketuksiin toistensa kanssa.
Tällaista raivoisaa huutomyrskyä ja kannustuslaulukilpailua en koskaan ole Moskovassa kokenut. Molemmat kulmakatsomot olivat tupaten täynnä Spartakin ja ZSKA:n sanoisinko futisfaneja, koska aina kun jalkapallokausi on tauolla, kerääntyvät aggressiivisimmat fanit futiksen korvikkeeksi kannustamaan lätkäjaostojensa pelejä. Eikä heitä itse peli kaukalossa erityisemmin kiinnosta, vaan miten saisi huutamalla voitettua vastapuolen fanien mylvinnän. Hyvä näinkin, parempihan se on kuin halli puoliksi tyhjillään hiljaisia analyytikkoja.
Itse pelistä todettava, että Spartak valitsi ainoan oikean taktiikan eli avoimiin hyökkäyksiin ei edes pyritty, vaan tiivistettiin takalinjat ja toivottiin hyvää maalivahtipeliä, ja tässähän onnistuttiin täysin. Kovan ZSKA:n painostuksen jälkeen 1. erässä vasta ajassa 15.31 Spartak sai ylivoimalla ensimmäisen kunnon hyökkäyksen, josta tietysti tehtiin maali. 2. erässä ja muutenkin jatkossa Spartak sentään loi välillä painetta ZSKA:n päähän, mutta etupäässä peliä käytiin Spartakin saksalais-venäläisen maalivahdin Dmitrij Kotshnevin ympärillä. Kotshnev on muuten syntynyt Kazakstanissa ja 10-vuotiaana Saksaan muutettuaan pelannut 35 maaottelua Saksan paidassa.
Vaikeaa tällaista puolustavaa joukkuetta vastaan on kenen tahansa pelata, mutta ZSKA:n ongelmaksi on todettava heikko ylivoimapeli, ja tämä on ollut puutteena koko kauden ajan. Niissähän tällaiset matsit on voitettava, kun viisi viittä vastaan peli ei tuo ratkaisua. Mikähän siinä on, että tällä ZSKA:n tai vaikka maajoukkueenkin materiaalilla yleensäkään Bykov ei saa luotua tehokasta ylivoimapeliä.
ZSKA jatkoi samalla kokoonpanolla kuin edellisissä peleissä. Ainoastaan Hedström siirrettiin sivuun 3. erään ja tilalle otettiin Homutov. Viimeisellä kympillä Hedström otettiin takaisin kentälle, koska Shirokov puhui itselleen 10 min. käytösrangaistuksen.
Mollaamani Parshin on nyt aiheesta yksinkertaistanut peliään ja ymmärtää luopua kiekosta aikaisemmin, mutta hääviä se ei ole vieläkään, ei kyllä monella muullakaan, ei ainakaan hänen ruotsalaisilla ketjukavereillaan.
Spartakin helmi ja Ruotsissakin maaotteluissa hyvin onnistunut Maksim Rybin on ainutlaatuinen venäläispelaajaksi. Hän on kärsinyt hiukan loukkaantumisesta, mutta silti painoi täysillä noin 15-20 sekuntia vaihtoa kohti ja palasi aina ensimmäisenä vaihtoon omasta ketjustaan. Tässäkin ajassa sai tarpeeksi sekaannusta ZSKA:n riveissä heittämällä välillä pariakin ukkoa seinille. Huikea lataus on tällä miehellä kaikessa hänen tekemisissään.
Aika hyvillä mielen molemmat joukkueet voivat valmistautua play offeihin, mutta ZSKA:n takaa tulee vauhdilla Moskovan Dynamo, joka vihdoinkin pitkän heikohkon syyskauden jälkeen on saanut pelinsä toimimaan. Eilen jo yhdeksäs voitto peräkkäin, HK MVD:tä vastaan. Mikäpä on pelailla, kun käytössä kolme tasavahvaa ”ykkös”-ketjua:
Kaljuzhnyi-Zinovjev-Jatshmenev; Weinhandl-Cajanek-Tolpeko; Pestushko-Neprjajev-Afanasenkov.
Ja pakkeina pelkkiä maajoukkuetason miehiä! Dynamo on moskovalaisista oma ehdokkaani finaalisarjaan.