Kateellisuus kiekkokeskustelussa, miksi?

[TommyT]

Otin alkuun pienen pätkän Vakion tekstiä tuosta yhdestä Blues-ketjusta.

Viestin lähetti Vakio
Hyvä luoja mitä roskaa tämän ketjun alustus on. Miksi helvetissä joku kerholainen vaivautuu iloitsemaan toisen "epäonnistumisesta"?

Saman lajin parissahan tässä kaikki ollaan. Vahingonilon sijasta olisi ihan kiva lukea kannustavia viestejä. Tosin Jokeri-fanina ensin mainittuihin on alkanut jo turtua.

Suomalainen on peruskateellinen ja katkera. Tämä lienee fakta? Silti harva haluaa sen myöntää ja sitä tietoisesti lisätä.

En ymmärrä, miten joidenkin joukkueiden kannattajille tärkeintä on päästä mollaamaan toisen menestymistä, tai nauttimaan suuresti toisen konttaamisesta.

Usein puhutaan, että on niin helppoa ja vaivatonta olla "suuren" joukkueen kannattaja. "Pienen" joukkueen kannattamista romantisoidaan ja suuremman budjetin seuran kannattajat ovat auttamatta gloryhuntereita tai muita vastaavia.

Mutta totuus on, että isompien resurssien joukkueiden, kuten Jokereiden tai Bluesin kannattaminen on todella vittumaista touhua verrattuna pienempien joukkueiden tukemiseen.

Jokereilla, kuten Bluesillakin on siksi ikävä tilanne, että menestyminen on "pakko" aina. Jos menestymistä ei tule, on täällä käytännössä muu Suomi tyytyväisenä aukomassa päätään ja onnittelemassa goljatin lyönyttä daavidia, kuten viime kevään Jokerit-Kärpät -sarjan jälkeen.

Toisaalta, jos Jokerit sitten menestyy, toteaa se muu Suomi, että "rahavoitto" tai "no olihan tuo nyt selvä juttu tuolla materiaalilla". Kaikki ilo voitosta pyritään viemään pois. Meille kannattajilta pyritään viemään pois oikeus nauttia voitosta.

Jotta voisi olla aito oikea moraalinen voittaja, pitäisi olla menestyvä pikkuseura, kuten HPK tai vaikkapa Jyp.

Mikä siinä on, että me emme saa menestyä tai kontata niinkuin muutkin seurat? Mikä siinä on, että jonkun on pakko tulla aina aukomaan päätään? Ei se ole meidän vika, että olemme helsinkiläisiä/espoolaisia jääkiekon ystäviä, jotka ovat pikkupoikana palavasti rakastuneet seuraansa? Miksi me joudumme sietämään kaikkea tuollaista vain koska emme halua ajaa Hämeenlinnaan kannattamaan pientä ja sympaattista pikkuseuraa?

Jos HPK ei tänä vuonna pääse finaaleihin, niin kuinka moni on ivaamassa sitä ja toteamassa, että "tuolla materiaalilla olisi pitänyt mennä finaaleihin"?

Minä väitän, että moni jatkoaikalainenkin pikkuseuran fani on todellinen paskahousu. On niin helppoa ivailla isompien menestymisestä, ja kysyttäessä omasta pudotuspelien ulkopuolelle jäämisestä mennä pienen budjetin ynnä muiden talousasioiden taakse piiloon.

Kaikista huvittavinta on, että harva suomalainen myöntää olevansa peruskateellinen, vaikka sitä olisikin.

-TommyT-

 

[Vakio]

Taidatkos tuon paremmin sanoa. Noinhan se menee. Jos Jokerit häviää, oikeat ihmiset ovat iloisia. Jos Jokerit voittaa, oikeat ihmiset toteavat, että niinpä tietysti, raha puhuu.

Jos joku Jokeri-fani täällä Jatkoajassa harrastaisi Kerhoa kohtaan samanlaista kestovittuilua ja -provoa kuin esimerkiksi "huumorimies" ervatsalo Jokereita kohtaan, paukkuisi pelikielto hyvin äkkiä. Tai sitten ei. Tuo huumorinlaji on minulle aivan vieras. Sanokoon ne, jotka sen ymmärtävät.

Valitettavasti Blues on näköjään rahojensa ja "epäonnistumistensa" myötä tulossa samalle viivalle Jokereiden kanssa yleisenä inhokkina. HIFK on puolestaan helvetin sympaattinen seura kaikkien mielestä. Sehän ei käytä juuri lainkaan rahaa pelaajahankintoihinsa. Ja jos käyttää, tietää kuitenkin hinta-laatusuhteen Harkimoa ja Salonojaa paremmin.

No, eihän tässä auta kuin hakea poika pois harharetkiltänsä ja nauttia samalla kun oikeat ihmiset vittuilevat rahasta ja ostetuista tuomareista ja Hjalliksen pyörittämästä uimalakkikoplasta.

 

[teemu_s]

TommyT on harvinaisen oikeassa siinä että suomalaisten perisynti on kateus, eikä kukaan sitä halua kuitenkaan myöntää. Ehkä nuoremmilla sukupolvilla asiat hiukan paranevat eikä olla niin kateellisia toisille. Tosin terve kateus synnyttää kilpailua, sairas katkeroittaa.

Tiedän itsekin miltä tuntuu kun kaverit puukottaa suosikkiseuran menestymättömyyden tai muun seuraan liittyvän asian vuoksi. Ei ole kivaa.

Pakko myöntää että itse kannustan Suomessa nimenomaan sitä pienempää, pääkaupunkiseudun ulkopuolista joukkuetta. Ehkä johtuu siitä että valitettavasti näillä suurilla joukkueilla TPS mukaanlukien on ollut taipumuksena hankkia pelaajat ostamalla pienemmiltä. Nyt kun HIFK on panostanut omiin kasvatteihin eikä menestystä ole tullut, niin Matikainen on saanut hirvittävästi shittiä niskaan.

Joukkue kuin joukkue saa lisää profiilia ja ilmettä kun sen runko on koottu omista varauksista tai oman kaupungin/seutukunnan kasvateista. Katsojien on helpompi samaistua. Voi kertoa että tuo äskeisen maalin tekijä leikki samalla hiekkalaatikolla tms. Tietenkin myös valmennuksella on oma roolinsa. Mielestäni tämän kauden parhaat valmentajat ovat olleet Kari Eloranta, Hannu Kapanen ja Alpo Suhonen. Eloranta nosti Pelicansin yllättäen jopa liigakärkeen hetkeksi, Kapanen nosti Bluesin pleijareihin muttei voinut tuomarilinjalle mitään. Kahvakiekkoa saa Suomessa pelata mielin määrin. Alpo Suhonen alkoi tehdä HIFKistä sitä taistelevaa Isoa Kissaa, mitä siitä on odotettu koko kauden. HIFK-fanit, älkää vaipuko epätoivoon. Teillä on potentiaalia nuorissa pelaajissanne.

New York Rangers ja Espoon Blues ovat vain osoittaneet että rikkain seura ei voita. Paras joukkueen rakentaja voittaa.

 

[Patarouva]

Yksi jää aina puuttumaan

Vahingonilo on inhimillinen tunne, ja pitää kyllä olla todella hyvä ihminen, joka sitä muka ei koskaan tunne. Silti on kieltämättä hieman kummallista, miten jotkut saavat riemunsa aiheet lähinnä toisten epäonnesta ja epäonnistumisista.

Ymmärtäähän sen, että jokainen pitää ns. omiensa puolta, mutta minkä ihmeen takia se ei riitä, vaan joillakin suuri osa jääkiekkoon liittyvistä tunteista perustuu puhtaasti antipatialle. Mitä sen on väliä, vaikka itsellekään ei niin häävisti menisi, kunhan naapurilla menee vielä huonommin. Ja ei sekään riitä, että itsellä menee hyvin, jos ei saa naureskella jonkun muun konttaamiselle.

Teemu_s puhui terveestä kateudesta ja sen synnyttämästä kilpailusta. Juuri tällaiseen kateuteen urheilun pitäisi perustua. Pistetään paremmaksi ja voitetaan ne. Tietty vahingonilokin kuuluu kannattamiseen ja etenkin ottelun seuraamiseen. Onhan se hauskaa, kun vastustaja epäonnistuu maalipaikassaan, mutta käänteisestihän siinä on silloin kyse siitä, että iloitsee oman joukkueen onnistumisesta tai hyvästä tuurista.

Myös kaikki muut joukkueet kuin Ässät ovat minulle kannattajineen arvokkaita, sillä tässä touhussa on aika oleellista, että on vastustaja. Ilman vastustajaa kiekkoa on mahdoton pelata. En voi sanoa tuntevani mitään erityisiä sympatioita mitään seuraa kohtaan, antipatioista puhumattakaan. Ajoittain joku toki voi ärsyttää, mutta että siitä oikein elämäntehtävän itselleen ottaisi, on jo eri asia. Ihan tarpeeksi on jaksamista oman suosikin aiheuttamien voimakkaitten tunteiden kanssa. Muita joukkueita kohtaan en osaa tuntea voimakkaita tunteita kuin silloin, kun ne pelaavat Ässiä vastaan.

Varmaan suurseuran kannattamisessa on noita huonoja puolia, joita täällä jo valotettiin. Jos jollakin on enemmän rahaa kuin itsellä, se pakkaa ärsyttämään ihmisiä. Tietyt asiat ovat kuitenkin huomattavasti helpompia silloin, kun on millä maksaa. Aika lailla vinoilua rahasta joutuu muuten sietämään myös silloin, kun sitä ei ole. Silti en ymmärrä, miksi esim. minun pitäisi tuntea automaattisesti sympatiaa jotain toista pikkuseuraa kohtaan. Vastustaja mikä vastustaja, ei siinä budjettia tuijotella.

Esim. Ässä-kannattajan viime kaudet eivät järin mukavia ole olleet, koska seuran omissa tekemisissä on ollut vikaa, mutta mitä se muitten kadehtiminen tai vahingonilo jonkun muunkin epäonnistumisista tässä tilanteessa auttaisi. Ja jos menee huonosti tai melkein hyvin, niin kuinka paljon siitä muka saa lohtua, että meillä on niin ja niin pieni budjetti ja niin nuori joukkue jne. Pettymys mikä pettymys. Uudet kengät menivät viikon päästä rikki, mutta onneksi olivat halvat, vai? Ei sinulla silti nyt ole kenkiä (eikä luultavasti varaa ostaa uusia).

Hassua miten 1992 finaaleissa yksikin henkilö ("kannattaa" Ässiä) sympatiseerasi Jokereita ja toivoi Jokereitten voittavan mestaruuden. Oli niin hienoa, kun Jokerit oli noussut takaisin yms. Pari kautta kului ja kyseinen henkilö suorastaan inhosi Hjalliksen porukkaa. Kummallista, ettei Jokerit enää ollutkaan yhtään sympaattinen seura. Mitä tästä opimme? Varokaa, mitä toivotte, ettei takkinne kovin kuluisi kääntämisestä.

 

[Espoon Siniset]

Minä olen ainakin sen tyylinen fani, etten pidä dynastioista ollenkaan. (paitsi omalle suosikkijoukkueelle sitten joskus ;)). Viime vuonna toivoin ehdottomasti Coloradolle Stanley Cupia, tosin suurimmaksi osaksi Bourquen takia. Nyt olen kuitenkin sitä mieltä, että mestari saisi vaihtua, ja mielellään voittoon nousisi sellainen seura, joka ei liiemmälti ole juhlinut viime aikoina.

SM-liigassa sama juttu. Olin kaksi kertaa peräkkäin TPS:n puolella finaaleissa, mutta enemmän ehkä sen takia, että espoolaisena en toivo helsinkiläisille menestystä. Sama juttu laajemmassa mittakaavassa siten, etten toivo ruotsalaisten menestyvän. Se on totuus ainakin minun osallani.

Niin, finaaleista vielä. Viime vuonna sympatiat olivat enemmän Tapparan puolella. Siksi TPS:n kolmas peräkkäinen mestaruus oli pieni pettymys minulle. Tällä kaudella tilanne on taas erilainen. Nyt Tappara on taas taistelmassa mestaruudesta, ja myös HPK on varmistanut välieräpaikan. Ehkä mieluummin näkisin hämeenlinnalaiset mestarina, vaikka Tapparan mahdollisesti voittaessa pystyisi ajattelemaan, että "suosikkijoukkueeni hävisi mestareille"

Mutta kateuteen. Se tulikin tuossa ilmi, eli kyllä se on minunkin perisynti. Kansainvälisesti se ei ole kuitenkaan ongelma, sillä suomalaisten puolia pidän oli kyse mistä lajista tahansa. Suomalainen kateus tuntuu näkyvän esimerkiksi autourheilun puolella, jossa monet haluavat nähdä esimerkiksi Kimin epäonnistuvan, eikä olla ylpeitä siitä, että reilun viiden miljoonan asukkaan maasta on tullut jälleen yksi huippukuljettaja.

 

[Juhaht]

Tämä joidenkin nimimerkkien katkeruus/kateushan on varsinkin tässä viime päivinä oikein konkretisoitunut espoolaisille kiekkojännäreille suosikkimme pudottua jatkopeleistä pois. Sinänsä tässä ei mitään uutta ole, onhan Blues pitkään ollut Jatkoajasta päätellen ainakin monien inhokki #1 Jokerien ohella. Yllättävää on kuitenkin se vahingonilon määrä, mitä jotkut ovat ilmi tuoneet. Jyväskyläläisistä osa on jopa syyttänyt suorasti tai epäsuorasti eräitä joukkueita sopupelistä, jolla kuulemma varmistettiin Bluesin play-off -paikka. Aivan oma lukunsa on tietysti tämä Sm-liiga -puolelle avattu Bluesin omistajalle suunnattu "kirje".. Ei tiedä pitäisikö itkeä vaiko nauraa.

En itse myönnä tuntevani kateutta mitään seuraa kohtaan, korkeintaan arvostusta asioista joita 'siellä toisaalla' tehdään oikein, ja joita toivon Espoossakin joskus samoin tehtävän. Jokereissa arvostan koko organisaation imagoa ja ammattitaitoa, Hifkissä perinteitä, Hpk:ssa tätä kuuluisaa pienen seuran kiusantekoa...

En kuitenkaan koskaan pystyisi iloitsemaan vaikkapa Ässien surkeasta nykytilasta, en vaikka he saisivat omistajakseen miljonäärin, joka rahoittaisi toimintaa toivottua huonommalla menestyksellä. Mutta kuten aloitusviestissä todettiin, kateuttahan tuollainen on, ja hyvähän olisi jos ihmiset huomaisivat sen käytöksessään, mutta eipä kai siitä koskaan päästä. Oli se suomalainen ominaisuus tai ei.

Mutta hyvä aihe, olisi kiva kuulla muidenkin näkemyksiä asiasta.

 

[eagle]

Parhaiten tämä kateellisuus/vinoutunut fanius tulee esille ottelujen jälkeen. Kuinka monta kertaa tälläkin kaudella, ottelun jälkeen on ollut tärkeintä tällä palstalla(SM-Liiga puolella) voittaneen joukkueen fanien haukkua vastustajaa ja iloita heidän häviöstä. Niin ja tietenkin muiden fanien tulla samaa jatkamaan. Itse en ole koskaan oikeastaan saanut mitään toisten häviöistä. Myönnetään tosin, että runkosarjan viimeisen Blues-Tappara ottelun viestien jälkeen olin enemmän kuin iloinen, kun Tappara vei Playoffseissa Bluesia 3-0. Ei tullut kauheasti sitä samaa tekstiä, kuin silloin runkosarjassa. Mutta nytkin enemmän iloa sain toki Tapparan voitoista, kun Bluesin häviöistä. Sanotaanko, että pienenä lisäbonuksena koin sen kun muutamat nimimerkit saivat kärsiä nahoissaan 3-0 lukemat.

Nyt on sinällään kovin ristiriitainen tilanne, että tällä palstalla olen varsinkin kahden seuran faneista huomannut pitävän kovin vähän. No ehkä kolmen, mutta pääasiallisesti kahden. Edellisen jo mainitsin, toinen on Kärpät. Tämän joukkueen faneille(ei kaikille, mutta suurelle osalle) tuntuu olevan paljon tärkeämpää voitetun ottelun jälkeen v-ttuilla vastustajalle, kuin juhlia omaa voittoaan. Tämän takia olenkin pahassa tilanteessa, kun Kärpät on jossain määrin altavastaajana Jokereita vastaan ja itse seurasta pidän huomattavasti enemmän kuin Jokereista. Niinpä tuntuu siltä, että toivon Kärppien voittavan, mutta heidän faneilleen(en taas puhu kaikista) en sitä soisi. Oiva hyvin käsittelikin tuolla jo omassa ketjussaan tätä, kuin Oulussa tuntuu tärkeintä olevan se vittuilu, jne. eikä oman seuran menestys. Samaa olen kokenut juuri Bluessin(eikä kysy kaikista) fanejen kesken.

Niinpä voinkin sanoa, että kateellisuuden takia en kyllä iloa saa muiden seurojen rämpimisestä, ainoastaan sen takia, että nämä itse pelkästään vittuilevat/kateelliset henkilöt saisivat kokea sitä tappion karvasta kalkkia kokoajan. Itse en kuitenkaan alennu v-ttuilemaan, ainakaan tämän enempää kuin jo nyt olen tehnyt.

Mutta onhan tämä ilmiö huomattu jo jalkapallossa, monille tuntuu olevan tärkeämpää vastustajan vihaaminen ja niille "avautuminen", kuin oman seuran menestys.

 

[Saarinen]

Tuo muille ilkkumisen tärkeys on kyllä mielenkiintoinen asia. Monelle tuo tuntuu olevan jääkiekon seuraamisen tärkeimpiä motivaatiotekijöitä. Kavereiden kanssa käytävä ystävällismielinen kädenvääntö ja kuittailu kuuluu ehdottomasti asiaan. Tämä tuo pelkkää positiivista "jännitettä" jääkiekon seuraamisen. Tuntemattomille ihmisille ilkkumista ja herjaamista en sen sijaan ymmärrä. Minä en ainakaan saa mitään tyydytystä siitä, että saan hallissa huutaa herjoja vastustajan pelaajille tai heittää vahingoniloisia kommentteja vastustajaleirin kannattajille. Niin kuin tässä taas play-offin alkaessa on saatu todistaa, vastustajan epäonnistumisille ilkkuminen tuntuu olevan tärkeämpi asia kuin oman joukkueen onnistumisista nauttiminen.

Tämän "kateellisuuden" tai vahingonilon voi helposti laajentaa moneen muuhunkin asiaan kuin jääkiekkoon. Periaatteessahan kysymys on samasta asiasta kuin koulukiusaamisessa tai erilaisuuden/erilaisten ihmisten syrjimisessä. Ihminen on perusluonteeltaan itsekeskeinen ja haluaa nostaa itseään jalustalle. Nähdäkseni urheilun vinoutuneessa faniudessakin kysymys on juuri tästä eli painamalla toisia alaspäin, halutaan nostaa omaa itsetuntoa ja uskotella itselle, että minä olenkin parempi. Minusta ilkkuminen ja vahingonilo ovat usein merkkejä huonosta itsetunnosta tai ainakin tarpeesta saada nostettua omaa itsetuntoaan. Ihminen haluaa aina olla paras tai vähintäänkin parempi kuin muut. Moni pyrkii intohimoisella urheilun seuraamisella elämyksien lisäksi nimenomaan kokemaan sitä paremmuuden tunnetta muihin nähden. Jos yksilötasolla ei kyvyt riitä olemaan missään paras niin jonkun joukkueen fanina voi hetken ajan kokea olevansa paras suosikkijoukkueen voiton tai mestaruuden kautta.

 

[Oloneuvos]

Kateus näyttää rumat kasvonsa eri paikoissa kovin eri tavalla. Kahden tasavertaisen välillä se on erilaista kuin tilanteessa, jossa selkeästi toisen asema on parempi.

Monesti TPS:sta puhuttaessa puhe lopuksi kääntyy paikkakuntaan ja päättyy johonkin katkerasti esitettyyn huumorilla peitettyyn letkautukseen. Kun kaukalossa ei ole pärjätty, on pyritty nonsaleeraamaan toiset jollakin muulla tavalla. Tällainen kielii alemmuuskompleksin olemassa olosta.

Vahvaa identiteettiä on toisten hyvin vaikea sietää varsinkin sen esiintyessä yhdessä hyvän itsetunnon ja menestyksen kanssa.

Aivan vastaavasti jotkut kärsivät harhakuvitelmasta, jonka mukaan oma joukkue ei voi hävitä vaikkapa viimeisenä sarjassa sillä hetkellä olevalle porukalle. Asiat pitää osata ottaa asioina, eikä tehdä niistä henkilökohtaisia arvovaltakysymyksiä.

Paljon enemmän on miestä siinä, joka kykenee tunnustamaan olleensa väärässä kuin kaverissa, joka inttää vaikka asia onkin jo rautalangasta väännetty. Tämäkin on kateuden kanssa tekemisissä, sillä enhän minä nyt tuolle voi hävitä väittelyssä. Toisin sanoen vastapelurin arvo pyritään kieltämään niin kaukalossa kuin keskustelussa.

Kuten aiemmissa puheenvuoroissa on todettu, on terve kateus kilpailua lisäävä ja sitä kautta laatua parantava asia. Oiken ymmärrettynä se onkin voimavara, tärkeää onkin pitää se sillä paikalla eli hyvänä renkinä. Isännäksi sitä ei taloon pidä päästää.

Jos näin kuitenkin käy, asia kuuluu ja näkyy kauas, näilläkin palstoilla valtettavan hyvin. Joukkueitten fanien välillä on monia erilaisia jännitteitä. Yksi kadehtii toisen joukkueen varallisuutta, toinen menestystä, jollekin voi olla kova paikka, että pahimman kilpailijan halli on hienompi kuin oma ja siksi sitä pyritään mollaamaan.

On lopultakin aika helppoa nähdä kirjoittajien kommenteista kuka mielletään miksikin ja mistä ollaan kellekin kateellisia. Pahimmillaan vanhan viisauden mukaan kateus vie kalatkin vedestä. Siksi onkin silloin tällöin hyvä itse kunkin pysähtyä miettimään omia kirjoituksiaan ja niitten sävyä.

Ainakaan tähän asti yksikään joukkue ei ole voinut pelata yksin, aina on tarvittu vastustaja ja niin tarvitaan tästä lähinkin. Aika yksitoikkoista olisi, jos kaikki kannattaisivat yhtä ja samaa seuraa, joten koetetaan kunnioittaa toisiamme ja sietää erilaisuutta tuntien korkeintaan sitä "tervettä" kateutta.

 

[Pitkä]

TommyT:ltä ihan pätevä avaus aiheeseen, josta on tehnyt mieleni kirjoittaa. Suomalainen on peruskateellinen ja katkera, mutta osaatteko sanoa, mikä on kateuden vastakohta, näilläkin palstoilla?

TommyT puhuu isojen seurojen menestymisen pakosta. Pakosta voittaa, tai harvemmin asuttu puoli Suomea on tilaisuuden tultua aukomassa päätään. Olisi pitänyt menestyä, noilla rahoilla. Mutta onko se pelkkää kateutta, edes tässä kateellisten maassa?

Kateellisuuden vastakohta on ylimielisyys. Siinä, missä Jatkoajan pienten seurojen kannattajista moni on paskahousu, ison seuran kannattajista monella on oma fiksaationsa ylemmyydestään. Se näkyy muiden vähättelynä, uhona, ennakkoluuloisina asenteina ja eri tavalla jo mainittuna toisten menestysten latistamisena. Heiltä tullut pelaaja kasvoi tähdeksi vasta meillä. He voittivat vain, koska meidän ylivertainen suurseuramme pelasi paskasti. Tunne siinä sitten iloa voitosta.

En yritä tällä kääntää TommyT:n avausta päälaelleen, sillä hän on kirjoituksessaan aivan oikeassa. Kateutta on eittämättä kaikkialla, mutta vahingonilokaan ei aina kumpua pelkästä kateudesta.

Joskus ylimielisyyttä on myös nähdä kateellisuutta joka puolella, vastata jopa aiheelliseenkin kritiikkiin leimaamalla se kateellisten panetteluksi, ja ajatella pienen kaupungin asukkaita traktoriniiloina, joiden herravihan on synnyttänyt oma kyvyttömyys edetä elämässään niin korkealle, että olisivat päässeet suureen kaupunkiin asumaan. Tai muuta yhtä älytöntä, jota täällä saa pienen seuran kannattaja kokea siinä missä ison seuran kannattaja kateutta.

Kateuden voima on kuitenkin niin suuri, että se helposti tuhoaa ympäriltään paljon muutakin kuin mihin kateus kohdistuu. Sitäkin suuremmalla syyllä sitä ei täällä pinnalle nousseena soisi näkevänsä.

 

[Dieppe]

Pitkä puhuu asiaa.

Juuri saman suuntaisia ajatuksia nousi itsellänikin pintaan lukiessani tämän ketjun avausta. Minäkään en halua kiistää tuota TommyT:n mainitseman kateuden olemassa oloa. Kyllä tuo luonteen piirre valitettavasti näkyy tässä maassa usein ihmisten puheissa sekä käyttäytymisessä. Mutta uskallan väittää samaan hengenvetoon, että tälläkin palstalla useat Jokerifanit käyttävät tuota paljon puhuttua kateusteemaa suojakilpenään, silloin kun heidän organisaatiota arvostellaan tai heidän tappionsa koetaan positiivisena asiana. Liian helposti kuitataan Jokerivastaiset kirjoitukset kateudeksi. Haluaisinkin esittää kysymyksen: Miksi maakunnissa ja pikkupaikkakunnilla Turun Palloseuraa kohtaan ei tunneta lähellekkään samanlaisia antipatioita kuin Jokereita kohtaan, jos kerran kyse on lähes aina kateudesta? Jos kateus olisi suurin syy "vihata" Jokereita, luulisi Palloseuran "viihajia" löytyvän vielä enemmän, mutta kun ei löydy. Eli väitän, että tuo Jokereiden "suosio" maakunnissa johtuu pääsääntöisesti jostain ihan muusta kuin kateudesta.

 

[Patarouva]

Pitkä nosti esiin tärkeitä näkökulmia.

Ylimielisyyden on muuten väitetty olevan kuolemansynti siinä missä kateudenkin. Inhimillinen tunne, jota vain hyvin harva ei joskus tuntisi, jos ollaan rehellisiä.

Jos puhutaan kiekkokeskustelun ylimielisyydestä, niin moni suurseuran kannattaja tosiaan tuntuu suhtautuvan ylimielisesti etenkin pienempiin seuroihin ja niiden kannattajiin. Kyllä sitä ylimielisyyttä kuitenkin löytyy yhtä lailla pikkuseurojen kannattajista, kun tilaisuus on otollinen. Tulee menestystä tai joku on vielä paljon omaa joukkuetta huonompi. Samalla tavalla myös suurseurojen kannattajat osaavat olla kateellisia, kun se sopiva kateuden aihe löytyy. Pohjimmiltaan ihmiset ovat kuitenkin kovin samanlaisia riippumatta siitä, mitä joukkuetta he kannattavat.

Ja aivan oikein, on erittäin helppoa ja varsin ylimielistä kuitata kaikki toisinajattelijoiden mielipiteet pelkkänä kateudesta kumpuavana marinana. Joskus olisi muutenkin ihan hyvä punnita tosissaan senkin ihmisen ajatuksia, joka tuntuu ajattelevan kovin eri tavoin kuin me. Ehkä hän ei olekaan vain kateellinen, vahingoniloinen tai ylimielinen.

No, on se kumminkin...

 

[Johannes]

Minä en osaa sovittaa ifk:n kannattajia oikein kumpaankaan ryhmään. Me ei kai olla kenellekään kauhean kateellisia. Meillä on tämä stadilainen ylpeys, ollaan sopivasti kahjoa sakkia. Omasta mielestämme olemme Stadin ykköset aina ja ikuisesti, vaikka olisimme sarjassa sijalla 10. Mehän aina kiinnostamme mediaa, vaikka peli olisi sitä ihteänsä, kuten esim. tällä kaudella.

Itse en ainakaan tunnusta suhtautuvani ylimielisesti pienempien seurojen kannattajiin tai pienempiin seuroihin. Suurin osa sm-liigan pienemmistä joukkueista toimii talousalueensa antamilla mahdollisuuksilla ihan kiitettävästi. Kaikilta se ei voi tietysti aina onnistua yhtä hyvin.

Ollaanko me ifk-fanit kannattajajoukkona ylimielisen oloisia. Tähän en osaa vastata. Me ollaan stadilaisia hyvässä ja pahassa tässä suhteessa, luulisin.

Suomalaisessa kiekkokeskustelussa ainoa minua häiritsevä tekijä on tietynlainen tekopyhyys. Voittajan totuus on ainoa oikea. Pelityylien monimuotoisuutta tulisi pitää voimavarana, eikä uhkana. Lajin tulisi suojella itseään, ettei se latistu ringette-tyyliseksi neppailuksi. Puhdas taklaus ei ole väkivaltaa, vaan osa jääkiekon perusolemusta kontaktilajina.

----------------------------------------------------------------------------------
Alpo Suhonen - Uuge www.koff.net 28.3

Mitä elämä on uuden vuoden puolella opettanut?

-No, aika mielenkiintoista on ollu tällanen yleinen ajattelu SM-liigasta, pelaamisesta sinänsä, joukkueista, ihmisistä…… elämästä. Se on mulle avautunu yllättävän puberteettisena edelleen.

-Mä oon ollu monta vuotta pois täältä, niin mä oletin ehkä jotain muuta……. liigan taso on kuitenki aika hyvä. Suomi on menestynyt maajoukkuetasolla ja kansainvälisellä tasolla muutenkin.

-Tosiaan odotin, että tällainen tietty murrosikävaihe olisi jo ohitse, mutta kyllä se valitettavasti tuntuu vielä vallitsevan.

-Pinnalliset arvot ja ”nopee fix” ajattelu ovat esillä…. ja sitten tämä väkivallan ihannointi. Se on aivan käsittämätöntä. Sekotetaan puhtaasti kovaa pelaaminen ja väkivalta… outoa…

Punainen lanka

Olit jossain toisessa haastattelussa käsitellyt tätä samaa asiaa. Siitä tuli välitöntä palautetta. ”Pehmon” puheita, ym. Ethän sinä ole koskaan tiukkaa kontaktipeliä kieltänyt.

Mitä tässä nyt oikein haetaan?

-Niin…? Ne, jotka muistavat minun valmentajan uraani Suomessa, silloin 70- ja 80-luvulla…. kaikki joukkueet olivat varmasti kovaotteisimpia mitä löytyi.

-Se perustuu ihan puhtaasti siihen, että joukkue joukkueena ja yksilöt yksilöinä antavat kaikkensa. Siitä kiekosta tosiaan kamppaillaan ja pelataan kovaa.

-Mutta se, että pyritään väkivallalla vahingoittamaan vastustajaa ja muka saamaan jotain etua sitä kautta…. lyömällä… synnyttämällä pelkoa…

-Se on hyvin lyhytnäköistä toimintaa, sillä esim tilanne Pohjois-Amerikassa on ihan toinen.

-Kaikki haluavat siitä tyylistä pois, niin pelaajat, kuin valmentajatkin. On ilmeistä, ettei tämä viesti ole vielä Suomeen asti tullut.

-Yksinkertainen totuus on se, että asiasta on keskusteltu mm Tie Domin ja kumppaneitten kanssa…. aika läheisestikin.

-Voin kertoa, että ei sellaisen kiekkoilijan elämä kovin kivaa ole.

-Kuulee paljon kommentteja…. jos vihan kautta pitää pelata neljä kertaa viiikossa, niin elämä tulee aika raskaaksi.

------------------------------------------------------------------------------------

Keksin siis kolmannen kuolemansynnin kateuden ja ylimielisyyden rinnalle, tekopyhyyden.

 

[flintstone]

Täyttä asiaa

Mutta ei aina pidä ottaa kaikkea niin tosissaan, sillä kaikkea uhoa ei olekaan tarkoitettu otettavaksi todesta. Tässä netissä keskustelussa on vain se huono puoli että kun ei olla kasvokkain nuo nuo sanattomat viestit jää välittämättä ja tietyssä mielentilassa lähes kaikkea omasta joukkueesta kirjoitettua voidaan pitää pahantahtoisena vaikka se ei todellisuudessa olisi lähelläkään sitä.

Tuolla SM-liiga puolella tuo 39er Blues-ketju on juuri tuota mikä itseäni eniten ottaa päähän, Kerholla kaikki omat asiat on äärettömän hyvin mutta silti iloa pitää yrittää vielä hakea lyödyn lyömisestä. Miksi hakata enää kun toinen on jo maassa? Viime kauden katkera pettymys ja siitä seurannut monien pikkujoukkueiden kannattajien ilkkuminen ja vahingonilo opetti allekirjoittaneelle paljon siitä mihin en itse halua koskaan ainakaan tietoisesti syyllistyä. Niin kuin nytkin tuossa Blues ketjussa niin tuolloinkin se suurin ja epämiellyttävin ryöpytys tuli HPK ja Jyp kannattajien taholta, joiden joukosta tuntuu löytyvän eniten näitä ei niin mukavia valopäitä.

Tuo ylimielisyys on aivan varmasti meidän isojen ongelma, mutta kuten meidän ei pidä ihan kaikkea kriittistä kirjoittelua ottaa kateellisten panetteluna niin aivan kaikkea ei pidä myöskään ottaa ylimielisyytenä. Isolla rahalla koottu tähtisikermä saattaa aiheuttaa meille vauhtisokeutta ja tästä syystä pieniä saatetaan aliarvioida, varsinkin kun teidän pelaajisto saattaa olla meille niminä täyttä hepreaa. Pääsääntöisesti katsoisin että tähtinipussa on enemmän potenttiaalia, mutta kuten tiedämme niin altavastaajan asema sopii ainakin suomalaiselle kansanluonteelle joten ei ne erot loppujen lopuksi ole kuitenkaan äärettömän suuria, ei edes liigakärjellä ja liigajumbolla.

Ja kenen mielestä muka oma joukkue on pelannut erinomaisen pelin hävitessään?

 

[Lapanen]

Viestin lähetti Vakio
Jos joku Jokeri-fani täällä Jatkoajassa harrastaisi Kerhoa kohtaan samanlaista kestovittuilua ja -provoa kuin esimerkiksi "huumorimies" ervatsalo Jokereita kohtaan, paukkuisi pelikielto hyvin äkkiä.

Tuo on kyllä totta. En tosin usko, että siihen tarvittaisiin juuri Jokerifania. Kyllä muutkin kelpaisivat. Olen myös varma, että monelle muullekin kuin Kerholle pään aukomisesta penalttia tippu helpommin. Tämä ei tietenkään johdu (ainoastaan) modiksista, vaan myös siitä, kuinka herkästi heille ollaan asioista (muiden 'provoista') itkemässä, eli siitä kuinka helposti lukijat raportoivat viestejä modiksille.

Tietenkin jos joku on Ervasta valittanut, eikä mitään ole tapahtunut, on tilanne hassu. Silloinhan heräisi kuva että kerhofanit ovat erityssuojeluksessa, ei pelkästään että Jokereille saa vittuilla muita enemmän. Kyllähän jollekin Peltosen loukkaantumiselle nauraminen saattaa jo jotain loukatakin.

Mutta eihän nyt Ervatsalolle kai kukaan oikeasti loukkaannu. Minusta hän on hauska ja kiltti mies, jolla nyt on tiettyjä lempilapsia (ilkeä ihminen sanoisi päähänpinttymiä), joita ottaa esille aina kun tekee mieli (= lähes aina). Hänen sanankäyttönsäkin on ihan hauskaa ja luovaa. Lähinnähän juttunsa ovat hauskoja vitsejä, ei niistä pidä mieltään pahoittaa.

Sitä paitsi, eikös se nyt tunnu muutenkin olo paljon rotevammalta, kun tietää että kestää muita enemmän, eikä ole ensimmäisten joukossa itkemässä puistotätejä hätiin.

 

[Vakio]

Viestin lähetti Lapanen


Tuo on kyllä totta. En tosin usko, että siihen tarvittaisiin juuri Jokerifania. Kyllä muutkin kelpaisivat. Olen myös varma, että monelle muullekin kuin Kerholle pään aukomisesta penalttia tippu helpommin. Tämä ei tietenkään johdu (ainoastaan) modiksista, vaan myös siitä, kuinka herkästi heille ollaan asioista (muiden 'provoista') itkemässä, eli siitä kuinka helposti lukijat raportoivat viestejä modiksille.

Tietenkin jos joku on Ervasta valittanut, eikä mitään ole tapahtunut, on tilanne hassu. Silloinhan heräisi kuva että kerhofanit ovat erityssuojeluksessa, ei pelkästään että Jokereille saa vittuilla muita enemmän. Kyllähän jollekin Peltosen loukkaantumiselle nauraminen saattaa jo jotain loukatakin.

Mutta eihän nyt Ervatsalolle kai kukaan oikeasti loukkaannu. Minusta hän on hauska ja kiltti mies, jolla nyt on tiettyjä lempilapsia (ilkeä ihminen sanoisi päähänpinttymiä), joita ottaa esille aina kun tekee mieli (= lähes aina). Hänen sanankäyttönsäkin on ihan hauskaa ja luovaa. Lähinnähän juttunsa ovat hauskoja vitsejä, ei niistä pidä mieltään pahoittaa.

Sitä paitsi, eikös se nyt tunnu muutenkin olo paljon rotevammalta, kun tietää että kestää muita enemmän, eikä ole ensimmäisten joukossa itkemässä puistotätejä hätiin.

Tähän on selvyyden vuoksi sanottava, että en ole valittanut Ervasta koskaan enkä muutenkaan aiheesta itkenyt. Olen lähinnä ihmetellen seurannut kaverin viestejä. Kuten totesin, täysin vieras huumorinlaji minulle.

Jos moderaattorit ovat ervaan tyytyväisiä, asia on ihan ok. Hoitoon kaveria ei ole tosin taidettu vielä ohjata, toisin kuin meidät :)

 

[Lapanen]

Viestin lähetti Vakio
Tähän on selvyyden vuoksi sanottava, että en ole valittanut Ervasta koskaan enkä muutenkaan aiheesta itkenyt. Olen lähinnä ihmetellen seurannut kaverin viestejä. Kuten totesin, täysin vieras huumorinlaji minulle.

Jos moderaattorit ovat ervaan tyytyväisiä, asia on ihan ok. Hoitoon kaveria ei ole tosin taidettu vielä ohjata, toisin kuin meidät :)

Joo, enhämminä sinua pillittämisestä epäillytkään. Uskon että Ervaan ollaan modispuolellakin hyvinkin tyytyväisiä.


Ervahan on Jatkoajan narri (l. jokeri) joka laukoo JA:n palatsin sisäänkäynnin luona pirteitä herjoja sisääntulijoille, ja keventää näin ihmisten mieltä, siirtäen ajatukset pois arkisesta aherruksesta.

Narrin (l. jokerin) pitääkin olla palatsinherran erityissuojeluksessa, eikä hänen puheistaan pidä muidenkaan mieltään pahoittaa, vaan mieluummin muistaa ilontuojaa ja piristäjää vaikkapa kannustavalla almulla.

Narriksi (l. jokeriksi) kutsuminen sopii Ervatsalolle sikälikin, että hänen suosikkijoukkueensahan pelaa siinä playmobil-ritarihallissa vielä viikonverran niitä kotipelejään tänäkin keväänä. Keskiaikainen teema istuu Jatkoajan viralliselle narrille (l. jokerille) siis aivan mainiosti kaikin puolin.

Etrvatsalon kaltaisia narreja (l. jokereita) kaivattaisiin tähän maahan lisää, koteihin, kouluihin, työpaikoille, jäähalleihin jne. Kyllä hymyilevä ihminen on keskimääräisesti muita mukavampi aina.