Meikäläisellä legendaarinen, vieläkin korvanlehdet punaisiksi vetävä moka sattui vuosia sitten junnuna kauden tärkeimmässä mitalipelissä. Yleisöä oli paikalla arviolta 50-60 henkeä. Meidän joukkue oli latautunut tähän matsiin (pronssiottelu) tietysti täysillä ja valmentajan kanssa kopissa laadittiin vielä suunnitelma että mentäisiin jäälle vasta sitten kun kotijoukkue olisi hyörinyt siellä jo jonkin aikaa.. No kohta vastustajan huoltaja tms. saapuikin jo kyselemään mikä meitä viivytti ja eikun sitten kaukaloa kohti. Junioreita kun vielä olimme, niin jopa allekirjoittaneellakin tuppasi kädet tärisemään matkalla jäälle..tosin en arvannut että kohta ne tutisisivat vielä vähän enemmän. Vastustajan avausviisikko oli jo valmiina kentällä, samoin tuomarit. Loikkasin reippaasti kaukaloon joukkueen kärkimiehenä ja ajattelin lähteä ottamaan reippaan lämmittelyspurtin. Ja mitä tapahtuikaan. Lensin komeassa kaaressa selälleni..kuten arvaatte olin unohtanut poistaa teräsuojat. Eikä siinä vielä kaikki. Takani tullut joukkueemme arvoisa maalivahti rysähti koko massallaan samaan kasaan. Vastustajalla, yleisöllä ja tuomareilla hymy oli enemmän kuin herkässä. Onneksi itse peli sentään voitettiin.