Ilmoitukset

Nimimerkki Tifosi on asetettu viikon pelikieltoon sääntöjen 7§:n perusteella.

Nimimerkit cauna ja Ralph ovat seuraavan viikon pelikiellossa sääntöjen 4§:n perusteella.

Nimimerkki Daespoo on viikon pelikiellossa sääntöjen 4§:n ja 6§:n perusteella.

Kanada Cup 1981

Viestiketju osiossa 'Maajoukkue' , aloittajana The Original Jags, 12.08.2004 klo 22.27.

  1. The Original Jags Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
    Turnauksen taustat

    Pohjois-amerikkalaiset tiedotusvälineet ja toimittavat ovat hehkuttaneet paljonkin vuosien 1976 ja 1987 Kanada Cup-turnauksia, mutta vuoden 1981 turnaus on jäänyt vähemmälle. Itse asiassa koko turnaus on lähes vaiettu unholaan, syynä isäntäjoukkueen finaalitappio Neuvostoliitolle.

    Aion tässä kirjoituksessani paneutua tähän turnaukseen syvemmin, ja käsitellä turnausta jokaisen maan näkökulmasta. Luonnollisesti painotan kuitenkin isäntäjoukkueen Kanadan ja cupin voittaneen Neuvostoliiton näkökulmaa.

    Vuoden 1981 Kanada Cup pelattiin aikana, jolloin kylmä sota oli vielä meneillään. Liennytyspolitiikka oli vielä lapsenkengissään, ja vastakkainasettelu idän ja lännen välillä oli voimakasta. Välejä kiristi entisestään Neuvostoliiton miehitys Afganistanissa. Alunperin turnaus piti pelata olympiavuonna 1980, mutta Afganistakin miehityksen johdosta kiristyneiden suhteiden
    takia turnausta siirrettiin vuodella eteenpäin.


    Kanada

    Kanadalle ja NHL:lle turnauksella oli suuri merkitys. Kanada ei ollut voittanut maailmanmestaruutta sitten vuoden 1961, ja kansainvälisiä kenttiä hallitsi isännän ottein Neuvostoliitto, mitä nyt Tshekkoslovakia kävi voittamassa mestaruuden silloin tällöin. Kanada oli toki voittanut Kanada Cupin vuonna 1976 legendaarisen Bobby Orrin johdolla, mutta silloin Neuvostoliitto oli liikkeellä ilman suurta osaa parhaista pelaajistaan.

    Vuonna 1979 NHL oli kärsinyt nöyryyttävän tappion Challenge Cupissa Neuvostoliitolle. Ottelusarja oli päättynyt Neuvostoliiton eduksi voitoin 2-1, ja viimeinen peli jäi kiekkohistoriaan yhtenä kaikkien aikojen suvereeneimmista esityksistä, kun Neuvostoliitto pyöritti NHL-tähtiä näiden kotijäällä 6-0. Vaikka häviäjänä olikin NHL, niin tulos oli suuri kolaus myös Kanadan kiekkoylpeydelle, olihan ylivoimainen enemmistö NHL:n tähtipelaajista juuri kanadalaisia.

    Kanada lähti siis vuoden 1981 Kanada Cupiin revanssi mielessään. Maa kokosi turnaukseen siihen asti parhaan joukkueensa, ja ei ole ollenkaan vääri sanoa, että juuri vuoden 1981 Team Canada on edelleen kaikkien aikojen nimekkäin Kanadan kokoama kiekkojoukkue. On tietysti mielipidekysymys, oliko vuoden 1987 Team Canada nimekkäämpi. Kumpikaan näkemys ei sinänsä ole väärä.

    Maalivahtipeli oli ehkä Kanadan heikoin lenkki, vaikka maalissa olikin St. Louis Bluesin aina Stanley Cupin finaaleihin johdattanut Mike Liut. Liutista tehtiin myöhemmin syntipukki Kanadan tappiolle, mutta todellinen syy tappiolle oli muualla. On kuitenkin tosiasia, että Kanadalta puuttui se supermaalivahti, joka olisi henkilökohtaisella panoksellaan pystynyt kääntämään tiukan ottelun Kanadan eduksi.

    Puolustus sen sijaan oli erittäin kova. Jopa niin kova, että valmennusjohdolla oli varaa jättää edellisen kauden Norris Trophy-voittaja Randy Carlyle pois joukkueesta! Toinen merkittävä joukkueen ulkopuolelle joutunut oli Calgaryn erinomainen hyökkäävä puolustaja Paul Reinhart.

    Kanadan puolustus rakentui ennen kaikkea kolmikon Denis Potvin - Larry Robinson - Ray Bourque ympärille. Potvin, joka seurajoukkueessaan NY Islandersissa toimi kapteenina, oli sitä myös Team Canadan joukkueessa. Kolme kertaa Stanley Cupin peräkkäin voittanut Potvin oli joukkueen puolustuksen kulmakivi ja kapteenina joukkueen henkinen johtaja. Potvin oli siihen mennessä Bobby Orrin ohella ainoa puolustaja, joka oli kyennyt ylittämään puolustajalle maagisen 100 tehopisteen rajan yhdellä NHL-kaudella.

    Potvinin parina pelasi Montrealin tyylikäs jätti Larry Robinson, tai Big Bird, kuten häntä kutsuttiin Montrealissa. Robinson oli jo vuosikaudet taistellut juuri Potvinin kanssa NHL:n parhaan puolustajan tittelistä. Robinson ei ollut hyökkäyspäässä aivan Potvinin tasoa, mutta puolustuspäässä ei NHL:ssä ollut parempaa pelaajaa kuin Larry Robinson.

    Bostonin nuori Ray Bourque oli edellisellä NHL-kaudella murtautunut aivan NHL-puolustajien eliittiin, ja Bostonissa miehestä odotettiin uutta Orria. Aivan uudeksi Orriksi Bourque ei koskaan noussut, mutta pelasi silti mahtavan uran NHL:ssä, ja Bourqueta voidaan hyvin pitää juuri Orrin jälkeen parhaana NHL-puolustajana kautta aikojen.

    Puolustuksen täydensivät Minnesotan Craig Hartsburgh, Montrealin Brian Engblom ja NY Rangersin jättikokoinen Barry Beck, joka tuli tunnetuksi mm. Reksa Ruotsalaisen puolustajaparina.

    Hyökkäyksessä Kanadalla oli uusi sensaatio, 20-vuotias Wayne Gretzky, joka myöhemmin tulisi rikkomaan kaikki ennätykset NHL:ssä. Jo edellisellä kaudella parikymppinen Gretzky oli ollut niin hyvä, että oli rikkonut Edmontonin joukkueessa NHL:n yhden kauden piste-ennätyksen 164 tehopisteellään. Gretzkyn odotettiin vauhdittavan myös Team Canadan hyökkäystä samaan tapaan kuin Edmontonissa.

    Gretzkyn kanssa samaan ketjuun koottiin Montrealin supertähti Guy Lafleur, kenties NHL:n valovoimaisin pelaaja ennen Gretzkyä, sekä Buffalon ykköstähti Gilbert Perreaut. Perreault loukkaantui kuitenkin myöhemmin, ja hänet korvasi Los Angelesin loistava parrunpätkä Marcel Dionne. Ketju ei siis ainakaan heikentynyt.

    Kanadan varsinainen ykkösketju oli kuitenkin NY Islandersin seuraketju Clark Gillies - Bryan Trottier - Mike Bossy. Ketju oli johdattanut Islandersit kolmeen peräkkäiseen NHL-mestaruuteen, ja sen varalle laskettiin paljon myös Team Canadan joukkueessa.

    Kolmos- ja nelosketjuihin Kanada kokosi paljon puolustavia pelaajia. Pois jätettiin moni kova pistenikkari, kuten Bernie Federko, Mike Gartner, Darryll Sittler, Wilf Paiement ja Dennis Maruk. Tilanne valittiin puolustavia pelaajia, kuten Bob Gainey, Butch Boring, Ken Linseman ja Ron Duguay. Toki hyökkäysvoimaakin löytyi näistä ketjuista Rick Middletonin ja Danny Garen muodossa.

    Kanadaa pidettiin selvänä ennakkosuosikkina ainakin kotimaassaan. Olihan sen miehistö todella nimekäs, ja olihan sillä lisäksi kotikenttäetu kapeine kaukaloineen puolellaan. Joukkueen ikärakenne oli aika ideaali. Sen parhaat pelaajat Gretzkyä ja Bourqueta lukuunottamatta olivat parhaassa peli-iässään, n. 25-30 vuotiaita. Minkään ei pitänyt olla esteenä Kanadan voitolle. Team Canada tulisi palauttamaan kiekkoilun kotimaan kiekkomaailman ykköspallille, sehän on selvä!

    Neuvostoliitto

    Siinä missä Kanadassa oltiin voitonvarmoja jo ennen turnausta, lähti Neuvostoliitti varovaisemmmalla asenteella turnaukseen. Vaikka maailmanmestaruus oli tullut edellisenä keväänä ylivoimaiseen tyyliin, ei Neuvostoliittoa ehkä sittenkään pidetty aivan turnauksen suurimpana suosikkina. Se viitta oli tukevasti Kanadalla. Eräät "asiantuntijat" Kanadassa haukkuivat joukkuetta nimettömäksi ja värittömäksi, ja sen arveltiin olevan liikaa maalivahtinsa Vladislav Tretjakin varassa. Ja kun Tretjakkaan ei enää kuulemma ollut aivan parhaimmillaan, ei joukkueella katsottu olevan mahdollisuuksia voittoon. Tosin nämä asiantuntijat unohtivat, että samanlaisia arvioita Neuvostoliiton joukkueesta esitettiin myös ennen Challenge Cupia, ja kuinkas siinä sitten lopulta kävikään? Tosiasia on, että Kanadassa aliarvioitiin pahasti Neuvostoliiton iskukyky. Edellisen kevään ylivoimaisen maailmanmestaruuden olisi pitänyt herättää kanadalaiset asiantuntijat.

    Myös Neuvostoliitolla oli tietyllä tapaa revanssihenkeä matkassaan, sillä joukkue oli Pohjois-Amerikan mantereella hävinnyt vuoden 1980 olympiaturnauksen Yhdysvalloille. Joidenkin arvioiden mukaan jopa Tihonovin asema riippui tämän turnauksen tuloksesta. Tihonovin persoona herätti paljon ristiriitaisia tunteita jo tuolloin. Tiettävästi ennen ratkaisevaa finaalia joukkueen sisällä muodostui kaksi kuppikuntaa. Toinen puoli halusi hävitä finaalin tahallaan, jotta Tihonovista olisi päästy eroon. Toinen puoli oli kuitenkin tosissaan pelaamisen kannalla, ja lopulta tämän puolen mielipide myös voitti.

    Neuvostoliitto oli siis liikkeellä nuorella joukkueella. Poissa olivat kaikki vanhan ykkösketjun miehet. Boris Mihailov ei enää mahtunut joukkueeseen. Edellisenä keväänä vielä mukana ollut Vladimir Petrov joutui myös toteamaan, että aika oli ajanut hänen ohitseen. Ketjun kolmas lenkki, legenda Valeri Harlamov, joka oli syksyllä 1981 paremmassa kunnossa kuin aikoihin, menehtyi traagisessa auto-onnettomuudessa pari viikkoa ennen turnausta. Kenties Harlamov olisi ollut lopullisessa joukkueessa, jos tuota onnettomuutta ei olisi tapahtunut. Poissa olivat myös puolustuksen vanhat kulmakivet Vladimir Lutshenko ja Gennadi Tsygankov. Pohjois-amerikkalaisille Challenge Cupissa hyvin mieleen jäänyt Helmut Balderis ei myöskään ollut mukana. Vanhoista supertähdistä olivat mukana oikeastaan enää Vladislav Tretjak, turnauksessa loukkaantunut Aleksandr Maltsev ja Valeri Vasiljev.

    Uutta, nuorta verta joukkueessa edustivat mm. Vjatsheslav Fetisov, Aleksei Kasatonov, Vladimir Zubkov, Irek Gimajev, Sergei Makarov, Vladimir Krutov, Andrei Homutov, Nikolai Drozdetski ja Igor Larionov. He kaikki olivat alle 25-vuotiaita, Larionov ja Homutov parikymppisiä.

    Maalissa oli siis Tretjak, jonka asema joukkueessa oli vahva. Kakkosmaalivahti Vladimir Myshkin ei uhannut Tretjakin asemaa. Tretjakin varaan valmennusjohto laski paljon varsinkin finaalissa, jossa joukkueen taktiikka luotiin pitkälti Tretjakin varaan.

    Puolustuksessa Lutshenkon ja Tsygankovin jättämää aukkoa paikkasivat nuoret Fetisov ja Kasatonov, ja hyvin paikkasivatkin. Pari oli ollut yhdessä jo Lake Placidin olympiaturnauksessa, ja pari oli noussut nopeasti kiistatta maailman parhaaksi puolustajapariksi. Se oli sitä jo tässä turnauksessa. Kasatonov oli joukkueensa paras pistemies(!) ja hänet valittiin turnauksen All Starsiin. Jostakin syystä Fetisov jätettiin All Starsin ulkopuolelle, vaikka todellisuudessa häntä parempaa puolustajaa ei turnauksessa ollut.

    Toisessa pakkiparissa pelasivat Sergei Babinov ja Valeri Vasiljev. Näiden kahden vastuulle jätettiin finaalissa Gretzkyn ja Lafleurin neutraloiminen. 32-vuotias Vasiljev oli uransa ehtoopuolella, mutta edelleen huipulla. ZSKA:n Babinov oli ollut maajoukkueen luottopuolustajia jo useamman vuoden ajan.

    Kolmospari oli Moskovan Dynamon Vasili Pervuhin - Zinetula Biljaletdinov, jotka pelasivat maajoukkueessa parina kokonaisen vuosikymmenen ajan voittaen kaiken mahdollisen kansainvälisessä kiekkoilussa. Seitsemäs ja kahdeksas puolustaja olivat Vladimir Zubkov ja Irek Gimajev, joka tosin nostettiin hyökkääjäksi Maltsevin loukkaanuttua.

    Hyökkäyksessä Neuvostoliitolla oli uusi ykkösketju. Kuuluisa KLM-ketju - Krutov, Larionov ja Makarov - pelasivat ensimmäistä kertaa yhdessä tässä turnauksessa. Makarov oli ollut mukana jo 1978 ja Krutov 1980, mutta Larionov teki debyyttinsä vasta syksyllä 1981. Ketju olikin heti hyvä, mutta ei missään nimessä dominoiva. Todellisen läpimurtonsa ketju teki vasta 1983, jolloin kaikki sen pelaajat olivat MM-kisojen All Stars-joukkueessa.

    Kakkosketju oli Moskovan Spartakin puhdas seuraketju Sergei Kapustin - Sergei Shepelev - Viktor Shalimov, joka lopulta oli ratkaisevassa osassa koko turnauksen voitossa. Kapustin ja Shalimov olivat konkareita maajoukkuetasolla, sillä Shalimov oli debytoinut maajoukkueessa jo vuonna 1972 ja Kapustin 1973. Shepelev puolestaan oli ollut suhteellisen iäkäs (26) tulokas edellisen kevään MM-kisoissa. Keskushyökkääjä Shepelevistä tuli Tretjakin ohella joukkueen voiton sankarihahmo, sillä hän teki välierässä Tshekkoslovakiaa vastaan kaksi maalia, ja finaalissa Kanadaa vastaan aidon hattutempun - kolme maalia peräjälkeen. Vuosi 1981 oli eittämättä ikimuistoinen Shepelevin kiekkouralla.

    Kolmosketjuna pelasi edellisen kevään MM-kisoissa mellastanut Vladimir Golikov - Aleksandr Maltsev - Nikolai Drozdetski. MM-kisojen kaltaiseen esitykseen ketju ei intoutunut, ja se hajosikin lopulta, kun Maltsev loukkaantui ottelussa Suomea vastaan. Maltsevia tuuraamaan nostettiin Irek Gimajev, joka varsinaisesti oli puolustajapelaaja.

    Nelosketjussa pelasivat nuori Andrei Homutov, Viktor Zhluktov ja Aleksandr Skvortsov, joka Gorkin pelaajana oli ainoa Moskovan ulkopuolinen pelaaja joukkueessa.


    Näin jälkikäteen ajateltuna joukkuetta voidaan pitää kaikkien aikojen parhaana neuvostojoukkueena, vaikka sitä ennen turnausta aliarvioitiinkin pahasti. Joukkue oli loistava sekoitus nuoruutta ja kokemusta. Kuuluisa ykköskentällinen pelasi ensimmäisen kerran yhdessä. Vanhat konkarit Maltsev, Vasiljev ja Tretjak olivat edelleen huipulla. Joukkueessa oli paljon syvyyttä. Myöhemmin ongelmaksi muodostunut liiallinen turvautuminen KLM-ketjuun ei tässä turnauksessa ollut ongelma, vaan ratkaisijoita löytyi kaikista ketjuista tarvittaessa. Pelaajien, kuten Kapustin, Shalimov, Maltsev, Vasiljev, Babinov, Drozdetski, Golikovin veljekset, Shepelev, Zhluktov, Biljaletdinov, Balderis, Skvortsov ja Kovin lopettaminen tai vanheneminen 1980-luvun puolivälin jälkeen vei joukkueelta sen syvyyden, joka sillä aikaisemmin oli ollut.

    Jatkuu myöhemmin...
     
    Viimeksi muokattu: 12.08.2004 klo 22.51
  2. Master Chief Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit, Manchester United, Denny Crane
    Pari tarkennusta: Islandersien seuraketju oli -81 johdattanut seuran toiseen peräkkäiseen mestaruuteen, kaksi oli vielä tulossa. Samoin Denis Potvin oli tietääkseni voittamassa kaikkia näitä neljää mestaruutta.
     
  3. dana77 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    vaikea selittää
    Mulla on näistä kisoista Arto Javanaisen käyttämä pelipaita (pakko oli päästä kehumaan). Olen näitä pelivideoita koittanut etsiä, mutta ei ole onnistunut. Oletko Jags pelit päässyt näkemään (tai omistatko jopa ne) vai perustuuko kirjoituksesi muiden kuvauksiin?

    "Maa kokosi turnaukseen siihen asti parhaan joukkueensa, ja ei ole ollenkaan vääri sanoa, että juuri vuoden 1981 Team Canada on edelleen kaikkien aikojen nimekkäin Kanadan kokoama kiekkojoukkue. On tietysti mielipidekysymys, oliko vuoden 1987 Team Canada nimekkäämpi. Kumpikaan näkemys ei sinänsä ole väärä."

    Vaikka termi "nimikkäin" onkin niin tulkinnallinen kuin vai voi, niin kummassakin joukkueessa olivat kaikki maan parhaat. Toinen joukkue hävisi pystyyn neukuille, toinen voitti sen niukasti. Minä ainakin tuolla perustella pidän jälkimmäistä parempana joukkueena.
     
  4. The Original Jags Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
    Lainaus:


    Minulla on VHS-kasetilla tuosta turnauksesta välierä N:liitto-T:slovakia (4-1) ja finaali N:liitto-Kanada (8-1), ja olen katsonut kummankin ottelun useammankin kerran

    Lainaus:
    Täytyy myös ottaa huomioon, että Neuvostoliitolla oli vuonna 1981 jalkeilla huomattavasti parempi joukkue kuin vuonna 1987. Mielestäni Kanadan vuoden 1987 joukkue häviäisi Neuvostoliiton vuoden 1981 joukkueelle. Ei välttämättä murskanumeroin kuten vuoden 1981 Team Canada, mutta kuitenkin.

    Tosin täysin puolueettomalla tuomarityöskentelyllä Neuvostoliitto olisi voittanut myös vuoden 1987 cupin. Siihen olisi riittänyt vain se, ettei tuomari olisi hylännyt kahta laillista neuvostomaalia toisessa finaalissa.

    Kanadan vuosien 1981 ja 1987 vertaamista ei tulisi tehdä tulosten, vaan nimien perusteella. Mutta kuten aikaisemmin sanoin, ei kumpikaan mielipide sinänsä ole väärä.
     
  5. The Original Jags Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
    Lainaus:
    Olet oikeassa. Islanders oli voittanut vuoteen 1981 mennessä kaksi cupia, ja kaksi oli vielä tulossa.
     
  6. Johannes Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    HIFK, jääkiekko.
    Minusta vuoden 1981 Neuvostoliiton joukkueen ja vuoden 1987 Kanadan joukkueen vertaaminen on ihan mahdotonta, edes ajatuksena. Kanadalle vuoden 1981 finaalin nöyryytys oli varmaan viimeinen herätys siihen, että jääkiekko on muuttunut lopullisesti huippu-urheiluksi. Sen jälkeen ei enää voitu laiskotella kesiä ja tulla sulattelemaan ylipainoa harjoitusleirille muiden "poikien" kanssa edes NHL:ssä.

    Neuvostoliiton punakone oli Tihonovin valmennusaikana yhdessä 11kk vuodesta. Se että Kanada pystyi yksilöistä kasatulla joukkueella edes haastamaan Neuvostoliiton v. 1987 ja voittamaan turnauksen, vaikka sitten tuomareiden lievällä avustuksella, osoittaa minulle Kanadan yksilöiden loistokkuuden Neuvostoliiton systeemin koulimaa kivikovaa superyhdistelmää vastaan.

    Muistan kyllä hyvin vuoden 1987 finaalisarjan. Ne pelit olivat kaikkien aikojen ottelusarja. Lopputulos on minulle täysin yhdentekevä, kun en kannata Kanadaa, enkä Neuvostoliittoa.

    Vastaavia pelejä on vaikea kuvitella enää näkevänsä, kun Neuvostoliittoa ei enää ole ja Tihonovin tapaa valmentaa joukkuetta pitämällä pelaajat kasassa vuoden ympäri ei yhdessäkään maassa pystytä toteuttamaan, ehkä onneksikin.
     
  7. The Original Jags Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
    Lainaus:
    Miksi?


    Lainaus:
    Ehkä osin tottakin. Toisaalta ennen turnausta Kanada voitti Neuvostoliiton Edmontonissa harjoituspelissä 3-2, vaikka tuossa vaiheessa Neuvostoliitolla olisi täytynyt olla vielä selkeämpi valmistautumisetu Kanadaan verrattuna.

    Muistaakseni Kanada kyllä valmistautui erittäin huolella vuoden 1981 Kanada Cupiin. Läksy riittämättömästä valmistautumisesta oli opittu jo vuonna 1972.


    Lainaus:
    Tuo ei voine pitää paikkaansa, sillä yli puolet maajoukkueesta tuli vuoden 1981 Kanada Cupissa ZSKA:n ulkopuolelta. Neuvostoliiton oma pääsarja kesti syyskuusta huhtikuuhun, eli 7 kk:n ajan. Miten esimerkiksi Spartakin ja Dynamon pelaajat voivat olla maajoukkueleirillä 11 kk ajan vuodessa, kun heidän oma joukkueensa pelasi pääsarjassa 7 kk vuodessa?

    Katselin tilastoista, ja esimerkiksi kaudella 80-81 Spartakin ja Dynamon parhaat pelaajat pelasivat täyden sarjakauden omissa joukkueissaan. Miten ihmeessä heillä jäi tämän lisäksi aikaa leireillä maajoukkueen kanssa vielä 11 kk vuodessa?


    Lainaus:
    Neuvostoliitolla oli valmistautumisetu Kanadaan verrattuna, mutta tuota etua kavensi se, että turnaus pelattiin kapeissa kaukaloissa Kanadan kotijäällä, NHL-säännöillä ja vieläpä kanadalaisilla tuomareilla (esimerkiksi kaksi finaalipeliä vuonna 87 viheltänyt Don Koharski on kanadalainen).

    Tosin vuoden 1981 turnaus oli poikkeus, sillä finaalin vihelsi Ruotsin Ove Dahlberg. Väittäisin, että tämä seikka oli yksi syy neukkujen murskavoittoon. Neuvostoliitto ei olisi koskaan pystynyt voittamaan Team Canadaa sen kotijäällä luvuin 8-1, jos ottelun olisi viheltänyt kanadalaistuomari.


    Lainaus:
    Tuo ottelusarja on yksi kaikkien aikojen parhaista, mutta sen arvoa laskee pakostikin vähän se, ettei Neuvostoliitto ollut vuonna 1987 enää yhtä kova kuin muutama vuosi aikaisemmin. Silti, hienoa kiekkoahan siellä pelattiin, ja varsinkin nuorten ja huippukuntoisten Gretzkyn ja Lemieuxin pelaaminen samassa ketjussa oli kiekkohistoriallisesti ainutlaatuinen tapahtuma.

    EDIT:
    Vielä yksilöistä. Minusta Neuvostoliiton parhaat yksilöt olivat aina vuodesta 1972 lähtien yhtä hyviä kuin Kanadan parhaat yksilöt valmistautumisedusta huolimatta.

    Oliko NHL:ssä esimerkiksi 1970-luvulla parempia hyökkääjiä kuin Mihailov, Petrov, Harlamov ja Maltsev? Tai 1980-luvulla parempaa puolustajaa kuin Fetisov? Mielestäni ei ollut.
     
    Viimeksi muokattu: 13.08.2004 klo 12.28
  8. dana77 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    vaikea selittää
    Lainaus:
    Tämä ei tietenkään ole fakta ja sen todistaa juuri pari vuotta aikaisemmin pelattu 6-0 peli.
    Lainaus:
    Niin, Canada Cuphan pelattiin myös 1984 ja silloin Kanada peittosi Neukut jo semifinaalissa. Tuo peli mulla on tallessa, mutta en ole sitä vielä ehtinyt katsomaan. Kerrotko jo "etukäteen" että miksi neukut silloin hävisivät?
     
  9. The Original Jags Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
    Lainaus:
    Ei ole fakta, mutta kuitenkin se on todennäköistä.


    Lainaus:
    Muutama syy tappioon:

    - Fetisovin ja Drozdetskin puuttuminen joukkueesta
    - Kyseenalainen tuomarityöskentely (muistaakseni Vladimir Kovin telottiin tuossa pelissä ilman rangaistusta, mutta on mahdollista, että kyseessä oli myös runkosarjapeli).
     
  10. Johannes Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    HIFK, jääkiekko.
    Kyllä kanadalaisten valmistautuminen kauteen oli vielä ihan ala-arvoista 80-luvun alussa verrattuna nykymeininkiin sielläkin. Tästä on esim. Philadelphian GM Bobby Clarke kertonut THN-lehdessä tyyliin: "Me makailtiin kaikki kesät rannalla ja juotiin kaljaa, sekä huudeltiin hävyttömyyksiä ohikeinuville naisille. Paino nousi aina kesän aikana vähintään 10kg." En usko, että Clarkella on ollut mitään syytä värittää kertomuksiaan. NHL-pelaajat pitivät pitkän kesätauon harjoittelusta vielä 80-luvun alussa.

    Clarke, ketjukaverinsa Bill Barber ja esim. Gretzky hakivat revanssia Kanada Cupin tappiolle keväällä 1982 Helsingin MM-kisoissa. Pieleen meni sekin yritys. Kanada jäi kolmanneksi kisoissa häviten Neuvostoliitolle ratkaisupelissa 6-4. Se ottelu on ihan parhaita pelejä, jonka olen paikanpäällä todistanut.
     
  11. mjr Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Suomen maajoukkueet
    Lainaus:
    Puuttumatta tuomareihin sinänsä - jos tämä ottelusarja olisi käyty Lushnikissa kansainvälisillä säännöillä, lopputulos olisi melko varmasti ollut toinen. No, toisinhan kävi: Kanada voitti Gretzkyn ja Lemieux'n johdolla kotikentällään, kapeassa kaukalossa ja NHL-säännöin ratkaisevan ottelun jatkoajalla. Eli siinä ja noin. Vastenmielinen yhteiskunta, mutta hienoa ja ajoittain ylivertaista kiekkoa se sai aikaan (sitä ei pidä kyllä unohtaa, että Neuvostoliitto tuotti tämän tason hyvin kyseenalaisilla menetelmillä).
     
  12. The Original Jags Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
    Lainaus:
    Neukut olisivat voittaneet tuon 87 cupin myös kapeissa kaukaloissa ja NHL-säännöillä pelattuna, jos säännöt olisivat olleet heille samat kuin kotijoukkueelle (jos tuomari olisi tuominnut rangaistuksia tasavertaisesti, ja myös hyväksynyt Neuvostoliiton tekemät lailliset maalit).

    Ei siinä olisi tarvittu edes Luzhnikia eikä kansainvälisiä sääntöjä.
     
  13. The Original Jags Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
    Lainaus:
    Minulla on nauhalla tuo 1982 MM-kisojen ottelu, josta mainitsit. Katselin sen muutama viikko sitten.

    Kanadalla oli todellakin kova yritys päällä koko ottelun, mutta valitettavasti myös sikailuvaihde oli jäänyt päälle. Erityisesti Craig Hartsburgh huitoi mailallaan ajoittain aika ikävän oloisesti (mm. löi maalin edessä mailalla Sergei Shepeleviä suoraan kasvoihin!)

    Neukut johti peliä jo 4-1, mutta Kanada tuli tasoihin hyvällä kirillä. Pitkään mentiin 4-4 tilanteessa, mutta viimeisen viiden minuutin aikana Kanada väsähti, ja Slava Fetisov ja Sergei Makarov tekivät maalit peräjälkeen. Tämän jälkeen nähtiin vielä joukkotappelu, kun Bill Barber hyökkäsi Aleksandr Kozhevnikovin kimppuun.

    Ottelun fyysistä rankkuutta kuvasti paljon se, että kaikkensa antanut Rick Vaive pyörtyi uupumuksesta ottelun jälkeen pukusuojassa.

    Kanadalla oli tosi kova joukkue tuossa turnauksessa. Mukana olivat mm. Wayne Gretzky, Bobby Clarke, Bill Barber, Darryl Sittler, Dale Hawerchuk, Bobby Smith, Mike Gartner, Dino Ciccarelli, Bob Gainey, Kevin Lowe, Craig Hartsburgh, Paul Reinhart, John Van Boxmeer, Rick Vaive, Rick Green, Mark Napier ja Brian Propp. Jos minulta kysytään, niin se on edelleen kaikkien aikojen paras kanadalainen MM-joukkue.
     
  14. teemu73 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Ässät
    Lainaus:
    Senhän sai Suomikin kokea avauspelissään kun oli 6-0 häviöllä jo 10 minuutin jälkeen.

    Katselin itsekin tuon 6-4 -pelin, en kuitenkaan muista siitä mitään muuta kuin että Yle lähetti jalkapalloa erätauolla.

    Tuo kyseinen peli oli mitalisarjan avausottelu, mutta se ratkaisi mestaruuden punakoneelle koska alkusarjan pisteet jäivät voimaan.

    Tilanne oli "mielenkiintoinen" siinäkin mielessä, että joukkueet kohtasivat juuri edellisenä päivänä alkusarjan viimeisellä kierroksella. Sen pelin Neuvostoliitto voitti 4-3 ja kanadalaiset mittauttivat vastustajan mailoja oikein urakalla. Tarkemmin muistavat voivat kertoa lisää, kun oma tietoni perustuu vain luettuun tietoon ja juuri noihin aikoihin 9 vuotta täyttäneen muistikuviin.
     
  15. Zengur Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Oulun Kärpät
    Jatkahan juttua jos ehdit muilta vastauksiltasi, oli meinaan mielenkiintoinen :)
     
  16. The Original Jags Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
    Lainaus:
    Olen nyt töissä, mutta kirjoittelen mahdollisesti jatkoa jo viikonlopun aikana.
     
  17. The Original Jags Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
    Teemu, muistaakseni kanadalaiset mittauttivat ottelussa kahden tai kolmen neuvostopelaajan mailat, ja jokaisella kerralla Neuvostoliitto sai jäähyn. Ainakin Aleksandr Kozhevnikov oli yksi pelaajista, joilta maila mittautettiin.

    Nämäkin mailojen mittauttamiset kuvaavat sitä epätoivoista halua lyödä Neuvostoliitto, joka Kanadalla oli tuolloin. Varmasti suurin syy tähän oli edellisen syksyn tapahtumat Kanada Cupissa.
     
  18. vlad Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Vladimir Konstantinov.
    Mielenkiintoinen ikuisuusväittely meneillään.

    Jääkiekkoinnostus tarttui minuun 80-luvun alkupuolella. Kanada Cup'ia 1981 en kovinkaan tarkoin päässyt katselemaan, muistan lukeneeni lehdistä tuloksista ja nähneeni televisiosta jonkun pätkän otteluista, joten kyseistä turnausta minun on hankalampi lähteä analysoimaan.

    Sen sijaan Kanada Cup 1987 on huomattavasti tutumpaa kauraa, sen äärimmäisen tasaista loppuottelusarjaa tuli seurattua suurella mielenkiinnolla televisiosta, mieleen on erityisesti jäänyt tuomarityöskentely, mikä todellakaan ei ollut tasapuolista joukkueiden kesken. Tuomarit suosivat selkeällä tavalla Kanadan joukkuetta taistelussa Neuvostoliittoa vastaan, puolueellisia tuomioita tai viheltämättä jättämisiä nähtiin jokaisessa sarjan otteluista. Muistan kuinka kirosin katsellessani ratkaisevaa ottelua, kuinka tuomari jätti Neuvostoliiton hyökkäyksessä selkeän Kanadan rikkeen viheltämättä, ja sama linja jatkui ottelun ratkaisseeseen hyökkäykseen saakka. Neuvostoliittolainen kaadettiin ja näin ollen kanadalaiset pääsivät ratkaisevaan ylivoimahyökkäykseen.

    Kaikesta katkeruudesta ja epärehellisyydestä huolimatta muistan itse kyseisen ottelusarjan kuitenkin kaikkien aikojen sarjana, harmittaahan tuomareiden puolueellisuus mutta tästä huolimatta olen kyennyt nauttimaan sarjan hyvistä hetkistä huonojen antamatta liiaksi varjostaa katselunautintoani.

    vlad.
     
  19. The Original Jags Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
    Lainaus:
    Oma muistikuvani tuosta kolmannen ottelun ratkaisevasta voittomaalista on seuraava.

    Hawerchuk ja Kamenski ovat vastakkain aloituksessa Kanadan puolustusalueella. Hawerchuk voittaa aloituksen. Kanada tuo kiekkoa ylöspäin. Bykov rientää auttamaan puolustusta, mutta häneltä vedetään puhtaasti jalat alta. Bykov siis pois pelistä. Samalla myös toiselta puolustajalta Gusarovilta vedetään jalat alta. Gusarov siis myös pois pelistä. Kanada pääsee nän 3-1 vastaan hyökkäykseen.

    Kanadalaisista hyökkäävät Gretzky, Lemieux ja puolustaja Murphy. Ainoa pelin alla oleva neuvostoliittolainen on puolustaja Stelnov. Murphy ryntää hyökkäyksen kärkeen ja sitoo Stelnovin (sinänsä laillisesti) pois tilanteesta. Näin tilanne muodostuu käytännössä 2-0 tilanteeksi. Gretzky syöttää Lemieuxille, joka lataa suoraan syötöstä voittomaalin.

    Paljon hehkutettua voittomaalia edelsi siis kaksi puhdasta kamppia, jotka mahdollistivat 3-1 hyökkäyksen syntymisen.

    Toinen mieleen jäänyt tilanne tuosta kolmannesta pelistä oli, kun muistaakseni Juri Hmylev oli pääsemässä läpiajoon. Ray Bourque kurotti mailansa Hmylevin olkapäähän ja vetäisi Hmylevin nurin. Don Koharski antoi pelin jatkua. Tilanteen jälkeen selostaja Karapalo oli vähän aikaa hiljaa, ja sanoi sitten, että "vähän tässä harmittaa, kun aivan tasapuolisesti näitä jäähyjä ei tunnuta viheltävän".

    Olisi Karapalo voinut suoremminkin saman asian tosin sanoa.

    Toisen finaalin kaksi hylättyä neuvostomaalia olivat sitten vielä asia erikseen.

    Paljon jäi Neuvostoliittoa kannattaneilla kiekkofaneilla hampaankoloon tuosta finaalisarjasta, ja juuri epäreilun tuomarityöskentelyn vuoksi.
     
  20. vlad Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Vladimir Konstantinov.
    Lainaus:
    Muistelisin kolmannessa ottelussa Kasatonovin tulleen koukatuksi nuri hyökkäysalueella tilanteessa jossa hänellä oli kiekko ja Neuvostoliitolla selkeä ylivoimahyökkäys päällä, koukkauksen jälkeen Kanada sai tilanteen purettua. Ei jäähyä vaikka tilanne oli ilmiselvän jäähyn paikka, tai sitten kyseessä oli tuo Hmylevin läpiajotilanne.

    En kylläkään voi tarkistaa muistikuvaani kun itselläni ei ole kyseisiä otteluja nauhalla - kavereilta olen niitä aina silloin tällöin lainaillut muistin virkistämiseksi.

    vlad.
     
  21. The Original Jags Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
    Lainaus:
    En ole itsekään varma, oliko hyökkäävä Hmylev. Sen muistan, että Neuvostoliitolla oli jäällä ketju Hmylev - Nemchinov - Priahin, ja joku näistä kolmesta nurin vedetty hyökkääjä oli.
     
  22. pp33 Jäsen

    Lainaus:
    Hieman pieleen muistat. Bykov häviää aloituksen 100-0, Khomutov lähtee suoraan eteenpäin pelaten itsensä ulos, Kamensky blokataan laillisesti ja Gusarov ajaa laidan vieressä ohi kiekollisesta Lemieux'sta, jolloin seurauksena on puhdas 3-1 Stelnovin ollessa ainoa venäläispelaaja. Pelin edettyä NL:n alueelle, Stelnov kaatuu yrittäessään vaihtaa suuntaa Gretzkyn syötettyä kiekon Lemieux'lle. Stelnovia ei kukaan riko tilanteessa, sillä hänen lähellään ei ole parin metrin säteellä yhtään kanadalaista. Tilanteeseen jäljessä luistellut Bykov olisi saattanut päästä kiinni Marioon ja saattanut päästä häiritsemään hänen laukaustaan, ellei Hawerchuk olisi ottanut tähän kontaktia. Nauhalta absoluuttista totuutta on paha lähteä tästä tilanteesta kertomaan, mutta kyseessä näyttäisi olevan rangaistuksen arvoinen koukkaus. Toisaalta koukku ei ole erityisen voimakas ja Bykovin kaatuminen saattaa hyvinkin olla liioiteltu. Paha sanoa, jokaiselle sallittakoon oma mielipiteensä tapauksesta.

    81-finaali ei ollut aivan niin ylivoimaista NL:n pyöritystä, kuin mitä lopputuloksesta voisi päätellä. Oikeastaan kaksi erää yli varsin tasaista peliä ja Kanada pystyi luomaan enemmän vaarallisia maalipaikkoja, mutta Tretjak pelasi loistavaa peliä. Viimeisessä erässä Kanadan paukut ja motivaatio ilmeisesti loppuivat ja venäläiset pääsivät lyömään taululle rumat lukemat. Liutista on turhaan tehty syntipukki, sillä vaikka pari maalia saattoikin olla torjuttavissa, pääsivät huipputaitavat venäläishyökkääjät tekemään maalinsa suhteellisen helposti.

    Oikeastaan koko ottelun voi tiivistää kahteen pelaajaan, Dennis Potviniin ja Vladislav Tretjakiin. Tretjak pelasi huikean pelin, torjuen mm. 3-4 ns. varmaa maalia. Oikeastaan kyseessä on yksi parhaista peleistä, mitä olen koskaan Tretjakilta nähnyt. Vastaavasti Potvin pelasi surkean ottelun, ollen jäälle 5-6 NL:n maalin aikana. Sijoittuminen ja pelin aikana tehdyt ratkaisut olivat uskomattoman heikkoja ja huolimattomia niin kovatasoiselta pelaajalta.
     
  23. The Original Jags Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
    Lainaus:
    Jos olet katsonut tuon 3. finaalin viime aikoina, niin sinulla on varmaan siitä parempi muistikuva kuin minulla, koska en ole tainnut katsoa peliä pariin vuoteen, vaikka minulla onkin se nauhalla.

    Olisin silti muistavinani, että ainakin Bykovin kaataminen oli selvä rangaistus. Pitää katsoa tuo tilanne vielä uudelleen varmuuden vuoksi.

    Mitä mieltä muuten olet 2. finaalin kahdesta hylätystä maalista?

    Lainaus:
    Ensimmäinen erä tuossa pelissä oli selvää Kanadan hallintaa. Tosin uskon N:liiton antaneen suosiolla pelin otteen Kanadalle 1. erässä, mutta siitä tarkemmin myöhemmin tässä viestiketjussa.

    2. erä puolestaan oli N:liiton hallintaa, he voittivat selvästi erän laukaustilastonkin.

    Kolmannen erän alussa Shepelev teki numeroiksi 4-1, ja peli oli käytännössä ohi. On totta, että tämän jälkeen venäläiset tekivät helppoja maaleja. Erityisesti 7-1 (Golikov) ja 8-1 (Skvortsov) maalit venäläiset pääsivät tekemään todella helpon näköisesti.


    Lainaus:
    Mielestäni mukaan pitää ottaa vielä Shepelev, joka teki ottelussa ratkaisevat 2-1, 3-1 ja 4-1 maalit.
     
  24. pp33 Jäsen

    Lainaus:
    Juu, kelailin tilannetta tuossa äskettäin ja kutakuinkin noin se meni. Bykovin tilanteen tosiaan voi hyvinkin tulkita selkeäksi jäähyksi, mutta mitään ehdotonta tuomiota en tosiaan viitsi tuon nauhan perusteella tehdä. Oma reaktioni oli aluksi, että kyseessä on selkeääkin selkeämpi estäminen, mutta mitä enemmän tilannetta kelailee, sitä enemmän siitä löytyy tulkintaa. Paha sanoa viimeistä totuutta, mutta eipä se jäähy mikään huutava vääryys olisi ainakaan ollut.

    Toista finaalia minulla ei ole nauhalla, joten valitettavasti en tähän hätään pysty niistä mitään sen tarkempaa sanomaan.

    Lainaus:
    Aivan, kyllä kentällä oli paljon muitakin onnistujia ja epäonnistujia, mutta jotenkin noiden kahden, Tretjakin ja Potvinin, esitykset kuvaavat koko pelin asetelmia.
     
  25. The Original Jags Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
    Jatketaan juttua...

    Tshekkoslovakia

    Tshekkoslovakia oli vuoden 1981 syksyllä samassa tilanteessa kuin Neuvostoliitto, sukupolvenvaihdoksen edessä. Aivan yhtä kivuttomasti ei tshekkien sukupolvenvaihdos sujunut kuin neuvostoliittolaisilla, josta kertoo mm. romahtadus mitalisarjan ulkopuolelle Lake Placidin olympiaturnauksessa. Seuraavan vuoden MM-kisoissa tshekit palasivat kuitenkin mitalikantaan, ja tulivat syksyn Kanada Cup turnaukseen ennakkoluulottomalla asenteella.

    Poissa olivat 1970-luvun suurpelaajat, kuten Ivan Hlinka, Vladimir Martinec, Jiri Holecek, Vlado Druzilla, Bohuslav Ebermann, Frantisek Pospisil, Jiri Bubla, Oldrich Machac ja Jiri Holik. Nämä miehet olivat voittaneet maalleen maailmanmestaruudet vuosina 1972, 1976 ja 1977, ja johdattaneet joukkueensa Kanada Cupin finaaliin vuonna 1976. Joukkueen iskukykyä söi myös huippulupaavien Stastnyn veljesten loikkaus Kanadaan.

    Maalissa tshekeillä pelasi nuori Karel Lang. Lang pelasikin lopulta ihan hyvän turnauksen.

    Puolustuksen tukipylväät olivat kokeneet Milan Chalupa ja Miroslav Dvorak, sekä yllättäen turnauksen All Stars-miehistöön valittu Arnold Kadlec. Puolustuksen täydensivät parikymppinen Miloslav Horava, Stanislav Hajducek, Radoslav Svoboda ja Jan Neliba, joka tosin sai kuluttaa turnauksessa paljon vaihtopenkkiä.

    Hyökkäyksessä pelasi muutama myöhemmin SM-liigassakin tuttu pelaaja: Darius Rusnak, Dusan Pasek ja Oldrich Valek. Suurimmat tähdet olivat kuitenkin kokenut Milan Novy, eräänlainen "muinaisjäänne" 1970-luvun suurjoukkueesta, sekä taiturimainen Jiri Lala, joka oli edellisellä kaudella tehnyt huikeat yli 50 maalia maan pääsarjassa. Mahtava suoritus, kun muistaa että tshekkien sarjassa pelattiin alle 50 peliä kaudessa. Lala oli tuuleannopea ja mahtavan mailatekniikan omistaja pelaaja, joka kykeni lisäksi ampumaan todella nopeasti ja tarkasti erikoisista ja vaikeista asennoista. Välierässä Neuvostoliittoa vastaan kokeneet, isot ja tarkat neuvostopakit olivat koko ajan vaikeuksissa Lalan kanssa. Itse asiassa Lala aiheutti heille suurempia ongelmia kuin kukaan kanadalaishyökkääjä finaalissa Gretzkyä myöten!

    Mielenkiintoinen nimi oli myös 19-vuotias Jiri Dudacek, jonka Buffalo Sabres oli varannut peräti ensimmäisellä kierroksella. Tuohon aikaan oli erittäin harvinaista, että NHL-seurat varasivat pelaajia Itä-Euroopasta korkeilla varausvuoroilla, koska heitä ei voitu saada P-Amerikkaan muuten kuin siten, että pelaaja loikkasi. Dudacek pelasi hienon turnauksen, mutta tämän huippulupaavan pelaajan ura tyrehtyi myöhemmin harvinaiseen sairauteen. Dudacek oli lahjakkain nuori pelaaja, jonka Tshekkoslovakia oli tuottanut sitten Peter Stastnyn. Mihin hän olisikaan yltänyt, jos olisi saanut olla terveenä?

    Hyökkäyksen täydensivät kokeneet Jaroslav Pouzar ja Frantisek Cernik, Norbert Kral, Lubomir Penicka, Jaroslav Korbela, Lalan aisapari Jindrich Kokrment ja Pavel Richter.

    Tshekkoslovakian lähtökohdat turnaukseen olivat selvät. Joukkue ei ollut suosikki, mutta tarvittaessa se pystyisi haastamaan kenet tahansa. Tshekkoslovakia oli selvästi turnauksen kolmanneksi paras joukkue. Se kykeni lopulta runkosarjassa tasapeliin sekä Neuvostoliittoa että Kanadaa vastaan, ja pöllytti nimekästä Ruotsia peräti 7-1. Paremmalla onnella tshekit olisivat voineet olla jopa finaalissa. Toisaalta nuoruuden kokemattomuudesta ja ailahtelevaisuudesta kertoivat selkeä tappio Yhdysvalloille runkosarjassa, sekä pahat henkilökohtaiset virheet välierässä Neuvostoliittoa vastaan, jotka maksoivat joukkueelle finaalipaikan.

    Tshekkoslovakian joukkue oli ehdottomasti positiivinen ilmestys turnauksessa. Pelillisesti se ei ollut juurikaan Neuvostoliittoa tai Kanadaa heikompi, mutta henkisesti se ei ollut valmis suureen voittoon. Kuitenkin sen nuoret pelaajat osoittivat, että Tshekkoslovakia tulisi olemaan varteenotettava tekijä myös 1980-luvulla. Tosin aivan 1970-luvun kaltaisiin saavutukseen ei lopulta ylletty 1980-luvulla.

    Yhdysvallat

    Yhdysvallat ei ollut vielä 1980-luvun alussa samanlainen kiekkoilun suurvalta, kuin se on tänä päivänä. Sillä oli paljon pelaajia NHL:ssä, mutta enemmänkin he olivat rivimiehiä kuin tähtiä.

    Joukkueen kuuluisimmat pelaajat olivat vuoden 1980 kultamitalisti Neal Broten, joka pelasi hyvän NHL-uran, Dave Christian, Steve Christoff, Bob Miller, sekä ennen kaikkea Rod Langway, joka oli aivan NHL:n parhaita puolustajia. Maalissa pelasi Tony Esposito, joka oli pelannut Kanadan maalissa vuoden 1972 supersarjassa.

    Yhdysvalloille ei nimettömän miehistön vuoksi povattu juurikaan menestystä, mutta sen valmentajat, edesmennyt Bob Johnson ja Lou Nanne, tekivät hyvää työtä, ja joukkue onnistuikin selvittämään tiensä lopulta välieriin, jossa tie katkesi kuitenkin Kanadaa vastaan. Nimekkään Ruotsin jättäminen taakse ja kovan Tshekkoslovakian voittaminen oli kuitenkin joukkueelle hyvä saavutus.

    Yhdysvaltojen kiekkoilun todellinen nousu oli kuitenkin vielä odottamassa.


    Ruotsi

    Ruotsi lähti turnaukseen suurin odotuksin. Kasassa oli "kaikkien aikojen kovin joukkue", ja sitä se toki olikin ainakin nimien perusteella. Tehokaksikko Ulf Nilsson-Anders Hedberg, joka tuli tunnetuksi mm. Winnipegissä ja New Yorkissa, oli mukana. Samoin ihmelapsi Kent Nilsson, joka oli edellisellä kaudella paukutellut mahtavat 131 tehopistettä Calgaryssa, ja jota Wayne Gretzky piti NHL:n lahjakkaimpana pelaajana 1980-luvun puolivälissä.

    Heidän lisäkseen joukkueen hyökkäysvoimasta löytyi mm. edellisen kauden Stanley Cup-voittaja Anders Kallur, Thomas Steen, Thomas Gradin, Patrik Sundström ja Ulf Isaksson.

    Puolustuksen itseoikeutettu johtaja oli BJ, Torontossa rakastettu Börje Salming, joka oli uransa huipulla. Salmingia säestivät Islandersin Stanley Cup-voittajat Stefan Persson ja Tomas Jonsson. Puolustuksen täydensivät Thomas Eriksson, Peter Helander, Mats Waltin ja Lars Lindgren.

    Odotukset ja menestyspaineet olivat joukkueella kovat. Ruotsin lehdistö puhui finaalipaikasta. Ennen kaikkea haluttiin painaa unholaan edellisen kevään kotikisojen nöyryytys, jossa Ruotsi joutui poistumaan Göteborgin jäältä 1-13 rökäletappio niskassaan ottelussa Neuvostoliittoa vastaan. NHL:n supertähtien piti näyttää maailmalle osaamisensa. Ennen kaikkea haluttiin revanssi Neuvostoliiton joukkueesta, ja siihen uskottiin olevan myös täydet mahdollisuudet.

    Lähtökohtaan ja tavoitteisiin nähden tulos oli pettymys. Ruotsi ei selviytynyt edes välieriin. Syitä menestymättömyydelle on vaikea keksiä. Joukkue ei oikein missään ottelussa pystynyt ylittämään itseään, eikä se pystynyt kääntämään tiukkoja otteluita edukseen.


    Suomi

    Suomi oli 1980-luvun alussa selvästi jäljessä jääkiekkoilun neljästä huippumaasta. Vaikka Suomi olikin pystynyt kasvattamaan muutamia kovan luokan NHL-pelaajia, heistä Jari Kurri parhaana esimerkkinä, ei joukkueella ollut sellaista materiaalin leveyttä, jolla huippumaat olisi tosissaan pystytty haastamaan.

    Suomella oli silti kasassa paperilla ihan kelpo joukkue. Materiaaliin nähden Suomen esitys turnauksessa olikin luvattoman kehno.

    Suomen maalivahteina olivat Hannu Lassila ja Markus Mattsson.

    Puolustuksen voidaan sanoa olleen jopa nimekäs. Reijo Ruotsalainen oli nousemassa uransa huipulle. Edellisellä kaudella hän oli ollut johdattamassa Oulun Kärppiä sen ensimmäiseen Suomen mestaruuteen, ja tulevalla kaudella Ruotsalainen tekisi läpimurtonsa NHL:ssä ja NY Rangersissa.

    Pekka Rautakallio ja Risto Siltanen olivat millä mittapuulla tahansa mitattuna maailmanluokan puolustajia. Edellisellä kaudella Rautakallio oli tehnyt peräti 56 tehopistettä Calgaryssä (kuka suomalainen nyky-puolustaja voi kehua tuollaisilla tehopisteillä?), eikä Risto Siltanen jäänyt yhtään huonommaksi Edmontonissa 53 tehopisteellään. Nuori Tapio Levo oli edellisellä kaudella noussut todelliseksi tekijäksi Porin Ässien joukkueessa, ja pelaisi tulevalla kaudella hyvän kauden Colorado Rockiesin joukkueessa. Tosin Levon NHL-ura jäi hyvästä alusta huolimatta lyhyeksi - mies palasi Suomeen, vaikka Colorado olisi pitänyt hänet enemmän kuin mielellään.

    Näiden neljän lisäksi puolustuksessa pelasivat Timo Nummelin, Kärppien suomenmestari Juha Huikari ja Raimo Hirvonen.

    Hyökkäyksen johtotähti oli 21-vuotias Jari Kurri, joka oli Edmontonin NHL-joukkueessa kohoamassa tähteyteen. Edellisen kauden 75 tehopistettä 71 ottelussa olivat vain enne tulevasta.

    Kurrin lisäksi hyökkääjistä kokemusta Pohjois-Amerikasta omasivat tai tulisivat omaamaan Philadelphiassa hyvän uran luonut Ilkka Sinisalo, edellisellä kaudella Edmontonissa 53 tehopistettä tehnyt Matti Hagman, WHA:ssa hyvän uran pelannut Veli-Pekka Ketola, Kari Jalonen, sekä Mikko Leinonen, jonka nimissä on edelleen NHL:n pudotuspelien yhden ottelun syöttöennätys. Muut hyökkääjät olivat Markku Kiimalainen, Kari Makkonen, Arto Javanainen, Pekka Arbelius, Jukka Porvari, Jorma Sevon ja Juha Tuohimaa.

    Kuitenkin Suomen materiaali oli turnausjoukkueista selvästi heikoin. Vaikka hyviä pelaajia oli mukana muutamia, ei joukkueessa ollut tarvittavaa materiaalin leveyttä. SM-liiga oli vielä liian pehmeä ja hidasvauhtinen sarja, jotta se olisi voinut koulia pelaajia tällaista turnausta varten.

    Suomen osa olikin lopulta olla turnauksen heittopussin asemassa.

    Jatkoa seuraa...
     
    Viimeksi muokattu: 13.08.2004 klo 23.56