Pelicanskin räpiköi ensimmäiset liigakautensa nousun jälkeen. Pelaajahankinnoissa epäonnistuttiin ennen kauden alkua, ja sen aikana. Vastustajat häviävät KalPalle kannattajien näkökulmasta lähes aina pelaten "puolivaloilla". Siinä vain osa selityksistä, joita on kuultu KalPan tuoreen liigataipaleen aikana.
Kaksi kautta liigaa takana, häpeälliset kaksi jumbosijaa plakkarissa. Tai no, häpeällinen ei ole oikea sana - varsinkaan viime kautta / kauden loppua kuvaamaan, mutta tuska on varmasti seurassa aikamoinen. Ensi kauden tulee olla se kausi, jolloin KalPa osoittaa aidosti pystyvänsä toteuttamaan laatimaansa strategiasuunnitelmaa, mikä tarkoittaa playoff-paikkaa kaudella 2007-2008. Paljon on sen eteen tehtävä, mutta mahdoton tehtävä se ei ole.
Tulevan kauden joukkueen runko on rakennettu nuoruuden ja intohimon varaan. Intohimo - nuoria pelaajia, joille tarjotaan todellinen näytönpaikka vastuullisessa roolissa liigatasolla. Turun toverikaksikko, lahjakkaita ja kehityksensä kiimaisimmassa vaiheessa olevia pelaajia, joilla varmasti nälkää riittää. Virran tuntiessa kaksikon, ainakaan em. kiimasta kaksikon pelit eivät varmasti jää haaleiksi. Junnilla, nuori ja potentiaalinen kaveri, jolla on taitoa ja nopeutta. Pienessä KalPan kaltaisessa seurassa vastuuta tulee varmasti, ja sitä myötä myös näytönpaikkoja. Yksi tuore esimerkkikin joukkueesta löytyy; Jani Tuppurainen oli jo ensimmäisellä (05-06) liigakaudellaan varsin vakuuttava, ja viime kaudella tapahtui todellinen läpimurto liigatasolla. Kaudesta taskuun jäi suurimpina meriitteinä 35 tehopistettä ja Eurohockey tourin varamiehen paikka. Ei hassummin kaverilta, jolta kukaan ei odottanut mitään hänen saapuessaan Kuopioon.
Näitä ihmeaskelia joukkue tarvitsee tulevallakin kaudella. Ja jokaiselta nuorelta.
KalPan ideologinen tulevaisuus? Nykyinen "varma häviäjä" -status on taakka. Taakka, joka vuorottelee vastustajan hartioilla, vain saapuakseen takaisin kuopiolaisten harteille. Häntä koipien välissä Kärpiltä 2-10 kuokkaan, toisaalta taas upealla taistelulla 5-1 "murskavoitto" sarjajohtaja Jokereilta upean taistelun jälkeen. Savolaiset seurajoukkueet ovat ikäänkuin maakunnan kirousta noudattaen aina ammentanut itseluottamuksensa suoraan voittojen tieltä, ja hyvää ottelua aina seuraakin hyvä jakso. Rangan napsahtaessa taasen mitään ei ole tehtävissä. Nöyryys - tuo ideologinen urheilukenttien pahe, joka toteutuu hyveenä ainoastaan työnteon yhteydessä on ollut KalPan mukana kahdella viime kaudella niin hyvässä kuin pahassa.
Tuleva näyttää näin joukkuetta seuraavan silmin varsin optimistiselta, ottaen huomioon koko liigan tulevaisuuden. Raha vie - liiga vikisee. KalPalla on täysin tasavertaiset mahdollisuudet taistella playoff -paikasta lukuisien joukkueiden kanssa, ja tie menestykseen käy KalPan kaltaisen pikkuseuran kohdalla pitkäjänteisen työn kautta. Pekka Virta tuo mieleeni maanviljelijän, joka kirosanoja käyttäen, kädet rakoilla niittää viljan kuin viljan ja saattaa työn päätökseen kunnialla, oli hevonen millainen ori tahansa. Rahan ollessa pienoinen este megalomaanisen upeille pelaajahankinnoille on panostettava Pekka Virran näköisiin pelaajiin --> työtä, tahtoa ja palavaa halua.
Harmiksemme paljon puhuttuja paluumuuttajia ei tänäkään kautena kilpipaitaan saada. Tiedän, että tarjoukset jätettiin kolmelle kovan luokan pelaajalle, mutta ikäänkuin syy-seurausvyörynä yksi toisensa jälkeen hylkäsi KalPan tarjouksen. Kun ei ole joukkueena statusta, on panostettava (niin monesti mainitsemaani) nuoruuteen. Onnistuneet ulkomaanelävät voivat tehdä KalPan rosterista todella kilpailukykyisten, peli-ilmeen kuvatessa suoraan Pekka Virran pelillistä ideologiaa. Tammisen teesein: KalPalla on liigatasolle hyvä maalivahtikaksikko, ja maalivahti vs. maalivahti oli voitontien ensimmäinen virstapylväs.
Hiljaa hyvä tulee. Tulevaisuudessa KalPa pystyy tasavertaisesti kilpailemaan muiden pienten, ja keskisuurten seurojen kanssa. Ehkä jo ensi kaudella.
Conclusion: Kuinka karistaa liigajumbon status?
Kaksi kautta liigaa takana, häpeälliset kaksi jumbosijaa plakkarissa. Tai no, häpeällinen ei ole oikea sana - varsinkaan viime kautta / kauden loppua kuvaamaan, mutta tuska on varmasti seurassa aikamoinen. Ensi kauden tulee olla se kausi, jolloin KalPa osoittaa aidosti pystyvänsä toteuttamaan laatimaansa strategiasuunnitelmaa, mikä tarkoittaa playoff-paikkaa kaudella 2007-2008. Paljon on sen eteen tehtävä, mutta mahdoton tehtävä se ei ole.
Tulevan kauden joukkueen runko on rakennettu nuoruuden ja intohimon varaan. Intohimo - nuoria pelaajia, joille tarjotaan todellinen näytönpaikka vastuullisessa roolissa liigatasolla. Turun toverikaksikko, lahjakkaita ja kehityksensä kiimaisimmassa vaiheessa olevia pelaajia, joilla varmasti nälkää riittää. Virran tuntiessa kaksikon, ainakaan em. kiimasta kaksikon pelit eivät varmasti jää haaleiksi. Junnilla, nuori ja potentiaalinen kaveri, jolla on taitoa ja nopeutta. Pienessä KalPan kaltaisessa seurassa vastuuta tulee varmasti, ja sitä myötä myös näytönpaikkoja. Yksi tuore esimerkkikin joukkueesta löytyy; Jani Tuppurainen oli jo ensimmäisellä (05-06) liigakaudellaan varsin vakuuttava, ja viime kaudella tapahtui todellinen läpimurto liigatasolla. Kaudesta taskuun jäi suurimpina meriitteinä 35 tehopistettä ja Eurohockey tourin varamiehen paikka. Ei hassummin kaverilta, jolta kukaan ei odottanut mitään hänen saapuessaan Kuopioon.
Näitä ihmeaskelia joukkue tarvitsee tulevallakin kaudella. Ja jokaiselta nuorelta.
KalPan ideologinen tulevaisuus? Nykyinen "varma häviäjä" -status on taakka. Taakka, joka vuorottelee vastustajan hartioilla, vain saapuakseen takaisin kuopiolaisten harteille. Häntä koipien välissä Kärpiltä 2-10 kuokkaan, toisaalta taas upealla taistelulla 5-1 "murskavoitto" sarjajohtaja Jokereilta upean taistelun jälkeen. Savolaiset seurajoukkueet ovat ikäänkuin maakunnan kirousta noudattaen aina ammentanut itseluottamuksensa suoraan voittojen tieltä, ja hyvää ottelua aina seuraakin hyvä jakso. Rangan napsahtaessa taasen mitään ei ole tehtävissä. Nöyryys - tuo ideologinen urheilukenttien pahe, joka toteutuu hyveenä ainoastaan työnteon yhteydessä on ollut KalPan mukana kahdella viime kaudella niin hyvässä kuin pahassa.
Tuleva näyttää näin joukkuetta seuraavan silmin varsin optimistiselta, ottaen huomioon koko liigan tulevaisuuden. Raha vie - liiga vikisee. KalPalla on täysin tasavertaiset mahdollisuudet taistella playoff -paikasta lukuisien joukkueiden kanssa, ja tie menestykseen käy KalPan kaltaisen pikkuseuran kohdalla pitkäjänteisen työn kautta. Pekka Virta tuo mieleeni maanviljelijän, joka kirosanoja käyttäen, kädet rakoilla niittää viljan kuin viljan ja saattaa työn päätökseen kunnialla, oli hevonen millainen ori tahansa. Rahan ollessa pienoinen este megalomaanisen upeille pelaajahankinnoille on panostettava Pekka Virran näköisiin pelaajiin --> työtä, tahtoa ja palavaa halua.
Harmiksemme paljon puhuttuja paluumuuttajia ei tänäkään kautena kilpipaitaan saada. Tiedän, että tarjoukset jätettiin kolmelle kovan luokan pelaajalle, mutta ikäänkuin syy-seurausvyörynä yksi toisensa jälkeen hylkäsi KalPan tarjouksen. Kun ei ole joukkueena statusta, on panostettava (niin monesti mainitsemaani) nuoruuteen. Onnistuneet ulkomaanelävät voivat tehdä KalPan rosterista todella kilpailukykyisten, peli-ilmeen kuvatessa suoraan Pekka Virran pelillistä ideologiaa. Tammisen teesein: KalPalla on liigatasolle hyvä maalivahtikaksikko, ja maalivahti vs. maalivahti oli voitontien ensimmäinen virstapylväs.
Hiljaa hyvä tulee. Tulevaisuudessa KalPa pystyy tasavertaisesti kilpailemaan muiden pienten, ja keskisuurten seurojen kanssa. Ehkä jo ensi kaudella.
Conclusion: Kuinka karistaa liigajumbon status?