Kallista... elämä on!

[heavy]

Minun on vaikea saada samaa elämystä kotisohvalla.

Sinulla on joko liaan pieni tai sitten yrittät liian kaukaa.

 

[Rod Weary]

Sinulla on joko liaan pieni tai sitten yrittät liian kaukaa.

Leffateatterissa on yleensä niin pimeää, ettei se haittaa.

 

[Trenchtown]

Me käydään aika paljonkin elokuvissa (vähintään kerran kuukaudessa) ja vaikka olen tässä vuosien varrella huomannut hintojen nousun, niin melko helposti niissä lipuissa silti voi säästää. Meikäläinen nyt tietenkin saa eläkeläisalennuksen, joka on Finnkinolla -30 % arkisin ennen klo 17 alkaviin näytöksiin, muina aikoina alennus on - 20 %. Tietenkään alennusta ei saa sarjalipuista yms.

Sarjalippuja aika paljon käytän, niitähän toisinaan saa ihan hyvilläkin kampanjahinnoilla jonkun paketin. Kertasijoituksena joo saattaa vähän kirpaista, mutta kun lipun hinnaksi tulee ~ 8 euroa, niin siinähän sitä säästöä sitten syntyy.

Melkein kaikkiin kotimaisiin elokuviin saa tiistaisin veikkauskortilla kaksi lippua yhden hinnalla, tätä tarjousta ollaan kanssa jonkin verran hyödynnetty.

Paikat pyritään aina valitsemaan niin, että jalkatilaa on riittämiin, jotta saan vammaiset jalkani välillä oikaistua ja vessareissu hoituu tarvittaessa mahdollisimman nopeasti ja muita katsojia häiritsemättä. Lempipaikkani Turun Kinopalatsissa salista riippumatta on siinä pyörätuoli-ihmisille tarkoitettujen paikkojen vieressä. Hyvät jalkatilat, hyvä sijainti ja kun pyörätuolipaikoille ei useinkaan kukaan tule, niin saa istua niin, että toisella puolella ei ole ketään.

Nautin kyllä siitäkin, että leffateatterissa elokuvan näkee jumalattoman isolta "ruudulta", mutta vielä enemmän nautin ensiluokkaisesta äänentoistosta. Vaikka mulla kotonakin jonkinmoiset kaiuttimet on, niin kerrostalossa niistä ei voi ottaa kaikkea irti naapureita häiritsemättä.

Mutta joo, kallista touhuahan se elokuvissa käyminen on (tietenkin elokuvasta riippuen), jos siis ilta-aikaan saapastelee luukulta lippunsa ostamaan ilman mitään alennuksia. Vaan kun hyödyntää sarja- ja tarjouslippuja ja tuota mainitsemaani eläkeläisalennusta, niin jopa kaltaisellani kirkonrottaköyhällä eläkeläisellä on varaa silloin tällöin elokuvissa käydä.

Minä saan leffoissa elämykset varmaan hiukan eri asioista. Nautin aivan jumalattomasti, kun tulee joku valokuvauksellisesti henkeäsalpaava kuva jättiscreenille, mahdollisesti vielä kohtaukseen sopivalla musiikilla höystettynä. Minun on vaikea saada samaa elämystä kotisohvalla. Hyvä leffa on hyvä, katsoi sen missä tahansa. Mutta vain leffateatterissa saan kaiken niistä irti.

Lainaan tämän tähän loppuun ihan vaan todetakseni, että tässä asia on mielestäni hyvin tiivistetty ja että olen ihan samaa mieltä.

 

[moby]

Miksi sitten vertaat kotona töllöstä katsottua vanhaa leffaa teatterissa katsottuun uutuuteen? Kyseessä on aivan eri tuote.

Entäs jos menisi leffateatteriin katsomaan vanhaa leffaa? Elokuva-arkisto esittää kaikkea taide-elokuvista kulttileffoihin, kuten esim. Stallonen Cobraan ja muun muassa uusia marginaalileffoja. Jokaiselle löytyy jotain. Toimintaa, romantiikkaa ja periaatteessa ihan mitä vaan.

Hinta 6.50€/leffa ja laatu aivan muuta kuin Tennispalatsin Hollywoodpaskeissa. Jos asut helsingissä, Orion on SE paikka, jossa saa elokuvaelämyksiä. Jos olisin Suomessa, niin kävisin ehdottomasti katsomassa muun muassa tämän: Tuokaa Alfredo Garcian pää | KAVI hakkaa kaikki nykyiset "action" leffat 100-0

Linkki syksyn tarjontaan:

Orionin syksy 2016 | KAVI

 

[Ollakseni]

Kun katsoo tarpeeksi laajalti elokuvia monesta eri genrestä. eri vuosikymmeniltä, eri maanosista, niin kaikkien katsottujen elokuvien ei voi olettaa olevan elämyksiä. Elämyksenhakijat sen sijaan katsoo vain niitä länsimaalaisia elokuvia joita tuputetaan mm. teattereissa, jolloin ne on varta vasten tehty "elämyksiä" tuottaviksi.

Mm... Kyllä myös ei mainstream elokuvat ovat aiheuttaneet minulle elämyksiä. Fallen Angels ja Chungking Express kiinalaisista elokuvista ja sitten esim. Lars von Trierin Antichrist ja Melancholia olivat todellisia kokemuksia. Ne muuttivat käsitystäni siitä miten monia eri tunteita voi kokea elokuvan aikana. Samoin kuin Sálo...

 

[M@rko77]

Entäs jos menisi leffateatteriin katsomaan vanhaa leffaa? Elokuva-arkisto esittää kaikkea taide-elokuvista kulttileffoihin, kuten esim. Stallonen Cobraan ja muun muassa uusia marginaalileffoja. Jokaiselle löytyy jotain. Toimintaa, romantiikkaa ja periaatteessa ihan mitä vaan.

Hinta 6.50€/leffa ja laatu aivan muuta kuin Tennispalatsin Hollywoodpaskeissa. Jos asut helsingissä, Orion on SE paikka, jossa saa elokuvaelämyksiä. Jos olisin Suomessa, niin kävisin ehdottomasti katsomassa muun muassa tämän: Tuokaa Alfredo Garcian pää | KAVI hakkaa kaikki nykyiset "action" leffat 100-0

Linkki syksyn tarjontaan:

Orionin syksy 2016 | KAVI

Häpeäkseni tunnustan, etten ole Orionissa vielä käynyt. Muissa pienissä leffateattereissa kyllä (siis ei-Finnkino) ja näitä kannattaa tosiaan tukea. Mitä elämykseen tulee, niin kyllähän hyvä leffa vie sen kestonsa ajan leffateatterissa (eli se flow). Täytyypä testata Orion.

 

[Jupe]

Oli monopoliasema tai ei niin hinnat on lähtenyt ihan lapasesta ja jotain ihme virityksiä tullut nostamaan lipun hintoja ensitisestään, esim +2€ leveämmän perseen premium penkit. Huh huh.
Taitaa olla nykyään toiveajattelua päästä extemporee leffaan juurikaan alle kympillä. Onneksi taitaa sarjalipuilla sentään tuokin vielä onnistua ja uusin tulokas arkisarjaliuppu sopii itselle joten se täytyy nähdä käden ojennuksena tuolta puljulta.

Ei taida Finnkinon politiikkaan sopia tulla pienille paikkakunnille yhdella/kahdella salilla, paljon enemmän liikkuu rahaa ruuhkasuomessa ja isommissa kaupungeissa yleisestikin.

Mutta mikä selittää sen että esim pieni Korjaamo Kino stadissa pyytää 11€ Jason Bournesta?! Nyt ei voida piiloutua uusien tekniikoiden taakse. Onko levittäjien hinnat myös nousseet näissä uusissa elokuvissa.

_

 

[godspeed]

Mm... Kyllä myös ei mainstream elokuvat ovat aiheuttaneet minulle elämyksiä. Fallen Angels ja Chungking Express kiinalaisista elokuvista ja sitten esim. Lars von Trierin Antichrist ja Melancholia olivat todellisia kokemuksia. Ne muuttivat käsitystäni siitä miten monia eri tunteita voi kokea elokuvan aikana. Samoin kuin Sálo...

No meillä on ehkä eri käsitys sanasta elämys tai minkälaisen elokuvakokemuksen voi nähdä olevan elämys. Minulle mitkään elokuvat eivät yleensä tarjoa minkäänlaisia elämyksiä, joita odottaen katsoisin elokuvia. Tai että katsoisin elokuvia vain siitä syystä, että nyt jonkin elokuvan pitää aiheuttaa minulle jokin ennakko-odotusten mukainen tunnetila, jota ilmeisesti elämykseksi jotkut kutsuvat. Mutta ei siinä, mainitsemasi elokuvat ovat voimakkaita tekeleitä eri tavoin, toiset rankempia ja toiset vähän kevyempiä, jotta niiden voi todellakin ajatella aiheuttavan erilaisia elämyksiä. Ajattelen kuitenkin kaiketi niin, että elämyksiksi kutsutaan positiivisia kokemuksia, ja vaikka esim Antichrist on mestariteos, niin en näe sen olevan todella vaativana ja rankkana elokuvana kovinkaan positiivinen aiheuttaen positiivisen mielentilan eli toisinsanoen elämyksen, jota moni elokuvankatsoja yleensä odottaa kokevansa.

Jos yhtään aukenee mitä tarkoitan. Jotkuthan nimittäin ei kutsu negatiivisiakin tunteita herättäviä kokemuksia elämyksiksi, koska ihan ymmärrettävistäkin syistä tuntevat olonsa epämiellyttäväksi.

 

[Trenchtown]

No meillä on ehkä eri käsitys sanasta elämys tai minkälaisen elokuvakokemuksen voi nähdä olevan elämys.

Noinhan se tietenkin on. Jokainen määrittelee käsityksensä elämyksestä ihan omilla kriteereillään. Aikoinaan kävin katsomassa Juoppohullun Päiväkirjan ja vaikka leffan loputtua lähinnä ahdisti, niin elämykseksi koen tuonkin leffan katsomisen, vaikka on kyllä sen tyyppinen leffa, että saman elämyksen/kokemuksen eli ahdistuksen saisi päälle ihan kotonakin katsomalla.

Koska nyt aiheessa ollaan ja mieleen tuli niin kerrottakoon, että tällaiselle Tarantino-fanille The Hateful Eight aiheutti suurimmat sävärit vuosikausiin. Kyllä siinä ihokarvat useamman kerran leffan aikana nousivat pystyyn, kun laadukkaista kaiuttimista lähti riittävällä äänenvoimakkuudella soimaan helvetin isolla kankaalla näkyvään kohtaukseen suorastaan ylitäydellisesti sopiva musiikki.

Mutta ei se leffaelämys aina vaadi hulppeita olosuhteita. Kävin aikanaan nyt jo kuopatussa Kino Thaliassa katsomassa Joy Divisionin laulaja Ian Curtisin elämään ainakin löyhästi pohjautuvan elokuvan nimeltään Control. Tuolit olivat ahtaat ja epämukavat, sali ja kangas olivat pirun pieniä ja näin ollen "normaalihintainen" leffalippu oli mielestäni turhankin tyyris. Äänetkään eivät varsinaisesti tehneet vaikutusta, mutta jotenkin kokonaisuus kääntyi silti vahvasti plussan puolelle.

 

[godspeed]

Jokainen määrittelee käsityksensä elämyksestä ihan omilla kriteereillään.

Joo, sen kyllä huomaa, koska monesti nuo kriteerit ovat tämän termin kohdalla mitä sattuu. Ihmiset yleisesti vain katsovat todella pinnallisesti mitään elokuvia, harvinaisempia ja mainostamattomia eivät juurikaan. Tässä mielessä katsojien tarpeita ja sokeutta palvelevan valtavirran katsominen on elämyskeskeistä, eikä esimerkiksi kulttuurillista itsensä sivistämistä. Erilaisia ja ajatustoimintaan panostavia elokuvia on niin tuhottomasti, että yleensä ihmiset ei hiffaa sadasosasekunninkaan vertaa mitä kaikkea olisi tarjolla. Vähän sama kuin jotkut kertoo kovasti kuinka kuuntelevat monipuolisesti musiikkia, ja sitten ainoa mitä kuuntelevat on radiokanavat tai ovat jumiutuneet johonkin genreen, jonka takaa huutelevat olevansa vapaamielisiä. Maailmassa on niin paljon erilaisia viihteen ja taiteen muotoja, että jos vain olettaa että ne kuuluisat elämykset tuodaan kotiovelle, anteeksi vaikkapa teatteriin, pyytämättä, niin paljosta jää paitsi. Tällaista kuluttamista jollain tavalla kritisoin, että haetaan vain keinotekoisuuden varjolla elämyksiä, eikä osata katsoa minkään ilmiön taakse. Ollaan välinpitämättömiä kaikkea muuta kuin elämysten hakua kohtaan. Pidän sitä tyhmän ihmisen merkkinä.

Ihan sama koskee jääkiekkoakin, koska jotain elämyksiä hakevat ovat niitä niin sanottuja suomikarjalalippiksiä, joita intohimoiset kiekkokirjoittajat suorastaan inhoavat - näkeehän sen tälläkin palstalla. Ne eivät katso peliä, ajattele peliä, osaa analysoida sitä yhtään vaan suhtautuvat siihen vain jonain kevyenä elämyksenä raskaan arjen vastapainoksi hehkuttamalla samalla Mertarantaa. Ovat toisin sanoen mistään mitään ymmärtämättömiä juntteja, jotka kaipaavat viihdyttämistä koska eivät siihen omalla aivotoiminnallaan kykene. Hymiö.

Pointtini lienee se, että jos joku mainitsee sanan elämys, niin hän ei ole välttämättä sisäistänyt kauheastikaan nauttimastaan asiasta vaan vain viihteellisen nauttimisen puolesta suhtautuu älyvapaasti ja pehmoisesti maksamaansa kokemukseen, jonka hän on olettanut olevan kaipaamaansa ja viihdyttämiseensä tähtäävä pakokeino todellisuudesta. Elämyksiä hakevat ihmiset ovat tavallaan eskapismista "kärsiviä", ja eskapismi pahimmillaan on aivan saatanan kallis harrastus. Itse katson elokuvia eskapisminkin vuoksi, mutta en esimerkiksi matkustele juurikaan, koska näen matkoilla tulkintojeni kautta vain raadollisen todellisuuden jonkin maihin kohdistuvien hattarakuvitelmien sijaan. Maailma on aika helvetin ruma paikka lopulta.

Vaan eipä siinä, suhtautukoot ihmiset parhaaksi katsomallaan tavalla näihin niin kutsuttuihin elämyksiin. Elämähän on niitä aitoja täynnä, eikä keinotekoisien elämyksien varjolla niitä tarvitsisi paeta.

 

[Rod Weary]

Pointtini lienee se, että jos joku mainitsee sanan elämys, niin hän ei ole välttämättä sisäistänyt kauheastikaan nauttimastaan asiasta vaan vain viihteellisen nauttimisen puolesta suhtautuu älyvapaasti ja pehmoisesti maksamaansa kokemukseen, jonka hän on olettanut olevan kaipaamaansa ja viihdyttämiseensä tähtäävä pakokeino todellisuudesta.

Vittu että sä olet sekaisin.

 

[godspeed]

Vittu että sä olet sekaisin.

Avaa nyt vähän enemmän.

 

[Rod Weary]

Avaa nyt vähän enemmän.

Teet psykoanalyysiä ihmisistä, joita et tunne. Määrittelet heidän makunsa yhtään tietämättä, mitä nämä ihmiset oikeasti ajattelevat. Sekaisin.

 

[godspeed]

Teet psykoanalyysiä ihmisistä, joita et tunne. Määrittelet heidän makunsa yhtään tietämättä, mitä nämä ihmiset oikeasti ajattelevat. Sekaisin.

Yleensä teen analyysini ihmisistä, joiden olen kuullut puhuvan asioista. Toki en voi koskaan tietää, mitä joku ajattelee vaikka hän kertoisikin sen suoraan. En ole ajatustenlukija. Jos käsitit että kirjoitan vain tuntemattomista ihmisistä, niin en tiedä kumpi tässä on sekaisin.

 

[Schwein]

Poimitaan lainaus muutaman sivun takaa.

Finnkinollahan ei ole varsinaista monopoliasemaa, sillä hieman pienemmissä kaupungeissa (mm. Rovaniemi, Vaasa, Tornio, Hämeenlinna) elokuvatarjontaa pitää hallussaan Bio Rex. Monilla on toki harhaluulo, että Finnkinolla olisi monopoliasema kun muutamia vuosia sitten sai joululahjaksi Finnkinon joululippuja, vaikka lähimpään Finnkino-teatteriin on matkaa yli 200km kun asuinkaupungista löytyy vain Bio Rex.

No joo, jätin mainitsematta Bio Rexin, koska sen ohjelmisto on ihan samaa paskaa kuin Finnkinolla. Sandrew Metronome sen sijaan toimii myös levittäjänä, mikä vaikutti tarjontaan positiivisesti.

 

[sampio]

Itse katson elokuvia eskapisminkin vuoksi, mutta en esimerkiksi matkustele juurikaan, koska näen matkoilla tulkintojeni kautta vain raadollisen todellisuuden jonkin maihin kohdistuvien hattarakuvitelmien sijaan. Maailma on aika helvetin ruma paikka lopulta.

Jaa. Kyllä kai aika moni tajuaa arjen vaanivan ulkomaillakin, vaikka sitten hehkuttelisivatkin aktiviteetteja tai maisemia, mitä ei Suomesta löydy. Kyllä sä nyt aikamoista norsunluutornia rakentelet.

 

[kiwipilot]

Jaa. Kyllä kai aika moni tajuaa arjen vaanivan ulkomaillakin, vaikka sitten hehkuttelisivatkin aktiviteetteja tai maisemia, mitä ei Suomesta löydy. Kyllä sä nyt aikamoista norsunluutornia rakentelet.

Jeps. Mä törmäsin kerran tyyppiin joka paheksui kaikenlaista matkailua juuri @godspeed syihin vedoten ja kertoi mieluummin lukevansa eri maita käsittelevää kirjallisuutta; näin sai kuulemma aidomman kuvan turreilun sijaan.

 

[SamSpade]

Jeps. Mä törmäsin kerran tyyppiin joka paheksui kaikenlaista matkailua juuri @godspeed syihin vedoten ja kertoi mieluummin lukevansa eri maita käsittelevää kirjallisuutta; näin sai kuulemma aidomman kuvan turreilun sijaan.

Reps. Jep. Vähän samanlaisia kokemuksia kuin neitsyt saa kun hänelle kerrotaan aktista.

 

[Jymäkkä]

Ja kyllähän matkoilla pääsee myös murtautumaan hattarakuplan ulkopuolelle, jos haluaa. Liikkuu myös turistialueiden ulkopuolella, antautuu keskusteluun paikallisten kanssa ja käy vaikka katsomossa jotain junnu- urheilua huippumatsin sijaan välillä. Eihän koskaan saa ihan autenttista kuvaa, se tulee sitten siitä, kun oikeasti elää arkea siinä maassa. En mä itse kyllä mikään pioneeri ole tässä suhteessa. Kyllä tuo paikallisten kanssa seurustelu esimerkiksi jää reissuilla enemmän niiden asioiden hoidon tasolle. Mutta toi turistina olo riittää mulle, yritän toki pahimpia junttiturismi- piirteitä välttää ;)

 

[sampio]

Kirjallisuus ja erilaiset dokkarit ovat mitä parhain keino saada tietoa ja näkökulmia matkailuun(kin), mutta kyllähän se varsinainen elämys silti koetaan paikan päällä. Toisaalta, enemmän kaikesta saa irti, kun tietää jo taustoja asiasta - epäesteettinen tai muutoin vain vähäpätöinen juttu voi avata aivan omat sfäärinsä matkalle, kun asioista on ottanut hiukan selville ensin.

 

[godspeed]

Kyllä sä nyt aikamoista norsunluutornia rakentelet.

Sinänsä jos väittää että minä olen sekaisin tai rakentelen torneja, niin en väitä vastaan, sillä saan paniikkihäiriön jo nykyään kaupassakäynnistä. Pääkopassa on sen verran ongelmia. Näin se vain itselläni (ja joillain muillakin) menee, enkä yksinkertaisesti kykene kokemaan enää elämyksiä oikein mitään kautta. Enkä ole kovinkaan kiinnostunut monistakaan asioista. Saatoin toki aiemmin kirjoittaa huonosti sen mitä tarkoitin, mutta jos vieläkin menee yli hilseen niin sitten en voi enää auttaa.

 

[koukku]

En oikein tiennyt, mihin ketjuun juttu kuuluisi, niin laitetaan nyt tänne yleisesti elämän kalleutta käsittelevään ketjuun. Eli lukekaa Hesarista alla oleva artikkeli.

Valtio kustantaa yhä useamman kodin – asuntotukijärjestelmä natisee, kun työssäkäyvillä ei ole varaa vuokraan | Kotimaa | HS

Jutussa yllätti ennen kaikkea se, että jo 60 % vuokralla asuvista saa asumistukea jossain muodossa. Ihan järkyttävän kova luku, joka yllätti ainakin minut. Jos Rion kisat menivät heikosti, niin tukien saamisessa me suomalaiset ainakin ollaan maailman huippua. Ja kohta nämä tukimenot tulevat menemään yli 2 miljardin euron. Koko ajan kasvavat asumistuet näkyvät taas korotuksina vuokrissa, jopa puolet tukimenoista siirtyy vuokraan... Näin ollaan keksitty oravanpyörä, jonka lopputuloksena ei voi olla muu kuin Suomen valtion konkurssi.

Kehitys ei tietenkään voi jatkua nykyisellään, ja jutussa on esitetty korjausehdotuksia tilanteeseen. Professori Matti Virenin mukaan yksi keino voisi olla asumistukien jäädytys nykyiselleen tai palauttaa toimeentulotuen asumismenoihin omavastuu.

Ehkä eniten jutussa ärsytti SAK:n ekonomisti Ilkka Kaukorannan kommentti, sanatarkka lainaus tekstistä:

”EK:N ehdotus päivähoitomaksujen alentamisesta on oikein hyvä. Rahoitus siihen pitää kuitenkin tulla jostain muualta kuin asumistuen leikkaamisesta, mikä heikentäisi kaikkein köyhimpien asemia. Emme voi kannattaa näin brutaalia keinoa. Asumistuki aiheuttaa toki kannustusloukkuja. Oikeudenmukainen ratkaisu olisi parantaa tukea niin, että tuki ei pienenisi niin nopeasti tulojen kasvaessa.”

”Tällainen pienipalkkaisten tukeminen vaatisi lisää rahaa tukijärjestelmään. Hallitus voisi kaivaa näitä miljoonia vaikkapa niistä verohärpäkkeistä, joita se on omistajille ja perijöille suuntaamassa. Tämä on arvovalinta. Meidän mielestämme sosiaaliturvan taso ei ole liian korkea.”

”En usko, että asumistuki nostaa vuokria merkittävästi. Paras keino helpottaa asumista olisi lisätä asuntojen määrää.”

No et varmaan usko, kun SAK on evittänyt lonkeronsa myös tuolle hyvinkin tuottoisalle alueelle, eikö VVO:n hallituksessakin istu Metalliliiton Riku Aalto. Kyllä pistää vihaksi tuollainen lyhytnäköisyys, kai se on ihan oikein, että maa on kohta konkurssissa, jos se suuri kuva on noin pahasti hakusessa. Oma etu edellä, kunnes kaikki lopulta kosahtaa.

 

[jussi_j]

Vasemmalla ei uskota markkinatalouteen paitsi jos itse hyötyy.

 

[jussi_j]

Heh, katsoin ensi tai seuraavalle viikolle lentoa vaasaan ja takaisin samana päivänä, niin 398€ näyttäs olevan hinta. Melkoista, kun samalla rahalla pääsee euroopassa mihin vaan käytännössä. Lähtiskö sitä viikonlopuksi lontooseen tai pariisiin ... ei kun hei, mennään Vaasaan, sehän on vain vähän kalliimpi, mutta varmaan kiva paikka.

Ilmeisesti reitillä on liian vähän koneita kun lauantaina sama lento 130€.

 

[kiwipilot]

Heh, katsoin ensi tai seuraavalle viikolle lentoa vaasaan ja takaisin samana päivänä, niin 398€ näyttäs olevan hinta. Melkoista, kun samalla rahalla pääsee euroopassa mihin vaan käytännössä. Lähtiskö sitä viikonlopuksi lontooseen tai pariisiin ... ei kun hei, mennään Vaasaan, sehän on vain vähän kalliimpi, mutta varmaan kiva paikka.

Ilmeisesti reitillä on liian vähän koneita kun lauantaina sama lento 130€.

Tuo hinnoittelu perustuu ihan kysynnän ja tarjonnan lakiin: ei kukaan oikeasti halua matkustaa Vaasaan viikolla huvikseen vaan lennot ovat täynnä työmatkalaisia menossa Helsinkiin tai vaihdolla Eurooppaan. Vkonloppuna taas kukaan ei matkusta duunin perässä jolloin koneet ovat käytännössä tyhjiä. Ihan perusjuttuja nämä. Mut ei senpuoleen; en minäkään menisi Vaasaan lomailemaan kun samaan hintaan pääsee vaikkapa Berliiniin.