Kalamiehiä?

[Dennis]

Jotenkaan en ole koskaan ymmärtänyt tätä periaatetta. Enkä ymmärrä vieläkään.

Eikä ole edes järkevää toimintaa. Hauet ovat tärkeitä "kalastonhoitajia" ja pistelevät hyvällä ruokahalulla poskeensa sekä oman että muiden lajien heikompia yksilöitä.

Elinvoimaisessa kalavesistössä hauella(kin) on oma, tärkeä paikkansa, vaikkei sitä useimpien kovakalloisten (lappalais)uunojen aivokapasiteetti riitä sisäistämään.

 

[Rommeli]

Hauesta vielä sen verran, että ihan hyvän kalasopan siitä ainakin saa aikaan. Tuohon tarkoitukseen voi (ja kenties kannattaakin) käyttää myös fileoinnissa ylijääneet ruodot ja vaikkapa pää.

 

[TosiFani]

Onko hauki muuten kala? Noin niinkuin ravintomielessä?
Tuli vaan mieleen kun eilen vetelin niin mukavan näköisiä haukifileitä muutaman kilon - kissoille. En itse syö haukea kuin joskus jauhettuna, sillä en pidä siitä...

Hauki on miedon makuinen vaalea kala, hyvää voissa paistettuna tai kastikkeena.

 

[Murkula]

Hauki on miedon makuinen vaalea kala...

Eikö hauki nimenomaan ole kaikkea muuta kuin miedon makuinen? Kuoreen jälkeen sisävesikaloista vahvimman hajuinenkin. Haju ja maku kulkevat pitkälti käsikkäin.
Minusta on toki hienoa, että mahdollisimman monelle hauki kelpaa, en tarkoita olla hauen vastainen taistelija.
Kaveri on töissä yhden kaupan kalatiskillä ja on kertonut, että mikään muu kalatiskin tuote ei ole yhtä suosittu kuin hauki. Kaikki mitä tulee, myö menee. Jäbä jopa väitti, että toisinaan on varsinaisia mummotappeluita tiskillä jos sitä kalaa ei kaikille riitä. Koomista minusta, kun minulta sitä saisi (vuoteen) useamman sata kiloa noutohintaan...
No hinta onkin se syy miksi epäilen tuon pedon olevan kalatiskin suosikki. Verrattua kuhaan taitaa hinta olla luokkaa neljäsosa. Toisekseen luulisin, että valtaosa Suomessa myytävästä hauesta on suomalaista, eikä muualta tuotua, tai kasvatettua.

 

[Siren]

Eikö hauki nimenomaan ole kaikkea muuta kuin miedon makuinen? Kuoreen jälkeen sisävesikaloista vahvimman hajuinenkin. Haju ja maku kulkevat pitkälti käsikkäin.
Minusta on toki hienoa, että mahdollisimman monelle hauki kelpaa, en tarkoita olla hauen vastainen taistelija.
Kaveri on töissä yhden kaupan kalatiskillä ja on kertonut, että mikään muu kalatiskin tuote ei ole yhtä suosittu kuin hauki. Kaikki mitä tulee, myö menee. Jäbä jopa väitti, että toisinaan on varsinaisia mummotappeluita tiskillä jos sitä kalaa ei kaikille riitä. Koomista minusta, kun minulta sitä saisi (vuoteen) useamman sata kiloa noutohintaan...
No hinta onkin se syy miksi epäilen tuon pedon olevan kalatiskin suosikki. Verrattua kuhaan taitaa hinta olla luokkaa neljäsosa. Toisekseen luulisin, että valtaosa Suomessa myytävästä hauesta on suomalaista, eikä muualta tuotua, tai kasvatettua.

Piti ottaa pieni aikalisä itselleni luettuani tuon hieman vanhemman viestisi, käytin sen hyvin(eli lukemalla Jatkoaikaa). Yritän nyt kertoa oman mielipiteeni ainakin osaan kysymyksistäsi.

Hauki on hyvä ruokakala, voimakas maku mielestäsi saattaisi johtua esim. fileointivaiheessa kosketuksesta alkuperäiseen limaiseen leikkuulautaan, eli avustajalta(tai itseltäsi) huuhtelu tai laudan vaihto originaalin fileenirrotuksen ja nahan+ruotojenpoiston välillä. En ole varma ymmärsinkö perkausmetodisi oikein mutta nopeimmin hauesta saa(ruodolliset) fileet irti kiduksien takaa n. 45 asteen viillolla pyrstöevään asti. Nk. anopinpalan(tai kissojenpalan) fileoinnin ilmeisesti osaatkin. Omat kissani ovat toki. esim. särkeä syöneet ihan ruotoineenkin.

Kaikkien haukien nostaminen etenkin pienemmistä vesistöistä aiheuttaa nopeasti mieleen tulleina ainakin kaksi asiaa: särkikalojen kannan holtittoman kasvun ja järven biokuorman lisääntymisen, eli rehevöitymisen.

Joitakin vuosia takaperin törmäsin pienellä etelä-Suomalaisella mökkijärvelläni toiseen heittokalastelijaan(tarkemmin vain kohtasimme, emme fyysisesti törmänneeet). Hän kertoi iloisesti kaverinsa nostaneen kuluvana vuonna(tuolloin muistaakseni elokuu) noin 200 haukea kyseisestä järvestä. En vastannut juuta enkä jaata mutta small-talkin ja kireiden toivottelujen jälkeen mietin onko tuollaisia kavereita muita tuolla järvellä. Tästä pari vuotta eteenpäin velipoika dumppasi kompostiin kilokaupalla suutareita(siis kalalaji), laji jota ennen ei järvestä ole tavattu.

Nykyään tuo aiemmin yksi puhtaimmat vedet omaavista järvistä joudutaan nuottaamaan vuosittain särkikalojen aiheuttaman biomassan takia. Yhtenä osasyynä varmasti tuo haukien järjetön poistokalastus.

Maittavia haukiruokaohjeita löytyy netistä mutta mikäli olet siinä asemassa, että kuhat, tanet, lohet ja ahvenet hyppivät lähes pannulle, niin anna palaa. Kohta sinne hauenposton myötä hyppii kuoretta, pasuria, särkeä ja lahnaa.

Kireitä!

 

[Murkula]

Omat kissani ovat toki. esim. särkeä syöneet ihan ruotoineenkin.

Kaikkien haukien nostaminen etenkin pienemmistä vesistöistä aiheuttaa nopeasti mieleen tulleina ainakin kaksi asiaa: särkikalojen kannan holtittoman kasvun ja järven biokuorman lisääntymisen, eli rehevöitymisen.

Maittavia haukiruokaohjeita löytyy netistä mutta mikäli olet siinä asemassa, että kuhat, tanet, lohet ja ahvenet hyppivät lähes pannulle, niin anna palaa. Kohta sinne hauenposton myötä hyppii kuoretta, pasuria, särkeä ja lahnaa.

En tiedä osaanko lainata oikein, mutta nappasin tuosta muutaman kohdan. Omatkin kissani syövät särkikaloja suoraan siimanpäästä irroitettuna, mutta haukia ne eivät fileoimatta syö. En ole mikään kalan ammattikäsittelijä, mutta osaan kalan käsittelyn vähintäänkin keskivertoa paremmin.
Haukea en kalasta varsinaisesti poistaakseni lajin, mutta sivutuotteena saan sitä paljon. Olen asunut koko elämäni järven rannassa ja luonto on minulle toinen koti. En omasta mielestäni kohtele luontoaäitiä väärin.

Sen mitä hauen tappamisella voitan, koen voittavani. Sen mitä häviän, korvaan hoitopyynnillä, pääasiassa hoitopyyntirysällä. Sitä en tosin osaa verrata mikä on hoitopyyntisaaliini suhde tappamieni haukien ravintoon nähden.

Kalastaminen on ollut minulle aina yksi elämän tärkeimmistä asioista ja olen toiminut läänin kalamiespiirissä ja sen myötä Suomen kalamiesten keskusliitonkin toiminnassa, siis nykyisen vapaa-ajan kalastajien.

Väittäisin, etten toimi ihan pelkän mututuntuman pohjalta, mutta toisaalta en väitä tietäväni kaikkea. Ihan syystä että en tiedä kaikkea.

Tuosta vimeisestä lainaamastani kappaleesta sanoisin, että tilanne on näin. Ensimmäiset valokuvat minusta muikkuverkon paulassa ovat 1v ja 2kk iässä, isä oli/on taitava kalastaja ja setä oman aikansa ammattikalastaja. Olen todella siinä asemassa, että olen oppinut mistä pannuni täytteen haen. Ja toisekseen lahna on minulle ruokakalana haukea parempi.

 

[Walkin]

Onkos porukalla antaa vinkkejä taimenen kalastamiseen joella? Virvelillä heittelen ja pikkuista vaappua tulee yleensä käytettyä. Kirrejä on tullut vuosien saatossa saatua kiitettävästi, mutta ei taimenta ( okei joskus päälle kymmenen vuotta sit skidinä on tullut järvestä taimen saatua kauhealla pullalla ). No tänään tuli kalassa käytyä eräällä joella ja ihan mukavan kokoinen ( varovainen arvio 1,5 - 2kg ) taimen kävi muutaman kerran uistintani ( pikkuista rapalan vaappua ) katsomassa ja tökkimässä, mutta ei kelvannut, kerran hieman maistoi, mutta kevyesti eikä tarrannut kunnolla kiinni. Onko kyseessä vaan niin arka kala, vai saattoiko tämä johtua tavastani esim. kelata vai kenties perukkeesta joka minulla oli käytössä(?), kuituperuketta käytän. kaikki vinkit otetaan vastaan mielellään ja sanotaan nyt vielä, että arvokalat päästän aina pois joten ei tarvitse kenenkään huolehtia sitä, että teidän lähistöllä olevista vesistöistä kävisin arvokaloja poistamassa :)

Niin, ja perhokalastuksesta en ole kiinnostunut joten se ei ole vinkki sit, että kokeile perhokalastamista, virveliä käytän jääräpäisesti.

 

[Jetson]

Pienehköt lipat voivat olla yllättävän tehokkaita myös taimenen koskikalastuksessa. Useimmat virvelillä koskista saamani taimenet olen saanut Meppsin 2-koon lipalla - tosin tuo uistinmalli taitaa siellä siiman päässä killua lähes aina ja yleensähän saat sillä eniten saalista, millä kalastatkin eniten.

Jos olet saanut taimenen reagoimaan uittamaasi vaappuun, teet ainakin jotain oikein! Syitä, miksi kala hylkää tarjotun uistimen, voikin olla sitten useita. Joskus kannattaa vaihtaa uistimen väriä tuollaisen tapahtuman jälkeen ja kokeilla saako eri väri kalan tarttumaan.

Taimenet viihtyvät yleisesti ottaen huomattavasti kovemmassa virrassa kuin kirjolohet, joten se voi olla yksi syy miksi taimenta ei ole niin usein koukkuun tarttunut, vaikka kirjolohia olet saanutkin.

Oletko ajatellut kokeilla leechin uittamista? Sehän onnistuu hyvin myös virvelillä, eikä siis ole pelkästään perhomiesten etuoikeus. Sen avulla pääsee ronkkimaan myös ne syvimmät montut, ainakin jos käyttää lisäpainoa.

 

[Walkin]

Oletko ajatellut kokeilla leechin uittamista? Sehän onnistuu hyvin myös virvelillä, eikä siis ole pelkästään perhomiesten etuoikeus. Sen avulla pääsee ronkkimaan myös ne syvimmät montut, ainakin jos käyttää lisäpainoa.

En ole, mutta pistetään tuo muistiin! :)

Ja joku mepsin lippa pakista muistaakseni löytyy, voisi sillä yrittää sitten seuraavalla kerralla kun koskille suuntaa. Hyvä uistinhan tuo mepsin lippa muistaakseni oli, mutta jostakin syystä jäänyt vähemmälle käytölle viime vuosina.

Ja vaihdoin vaappua sitten noiden tapahtumien jälkeen, mutta se olikin sitten jo liian myöhäistä. Ensi kerralla viisaammin sitten nopeammalla reagoinnilla!

 

[Oijennus]

Vaikka olen puhunut perholla kalastamisesta ja sitä nykyään ainoastaan harrastan, niin kohtuullisesti on kokemusta myös koskilla kalastamisesta virvelillä.

Jos sopii, niin heittelen ranskalaisia.

- Siima. Itse suosittelen normaalia monofiilia 0,20-0,25 mm. Tuntuma on parempi kuin kuitusiimoissa. Lisäksi hyvissä monofiileissa on hyvä hankauksen kesto.
- Vieheet. MA leech tyyppiset ratkaisut toimii hienosti montuissa. Kivettömissä koskissa spinfluga on hyvä. Vaapuista ehdoton suosikkini oli Tarmo. Tärkeintä vaapuissa on uinti. Eli vaapun pitää uida myös kovassa virrassa suorassa. Bete on lipoista paras.
- Ottipaikat. Kalastat koskessa sitten virvelillä tai perholla, niin ottipaikat
ovat samat. Ottien ajankohdat ovat eri.

Jos tulee kysyttävää mieleen, niin jatketaan toki. Tarkoitus ei ole olla suurmestarikalastaja (koska en sitä ole), mutta kokemusta kalastuksesta on melko paljon.

 

[Vesuri]

Hyvää tietoa jo tulikin taimenen koskikalastuksesta. Omien kokemusten perusteella hyviä vieheitä ovat jo mainitut lipat. Mepps ja Lotto ovat antaneet vallan hyvin saalista. Ottipeleiksi on osoittautuneet myös lusikat. Pikkuinen helmi-räsänen on kova sana. Tekniikasta sen verran, että eivät tule viehettä hakemaan, vaan viehe on saatava sinne missä kalatkin. Tarkoittaa käytännössä sitä, että sinne pohjan tuntumaan täytyy viehe saada. Painoja vaan rohkeasti peliin. Lippa tai pikkulusikka spinflugassa tuo tärppejä, mutta valitettavasti myös kalustotappioita. Painon kun laittaa ohuimpaan siimaan, säästyy pitkälti pelkillä painon menetyksillä ja tapsien virittelyllä.

 

[varatuomari]

Aioin suositella taimenille pienen koon helmeviä Räsäsiä, mutta tarkemmin ajatellet nuo ovat tainneet maittaa paremmin kirreille.

Taimenia sen sijaan muistan saaneeni ainakin Salmo Hornetilla, sekä messingin värisellä mustapilkkuisella Mepps Aglialla, joka on kyllä ehdottomasti huippuviehe. Myös Blue Fox Vibrax räikeän keltaisena on tuntunut ärsyttävän taimenia.

Mainittujen lisäksi mukana kulkee aina valikoima Aave-lusikoita.

Minun kohdallani ottipaikkojen suhteen ollut sikäli melko johdonmukaista, että lähes kaikki saamani taimenet ovat napanneet koskien niskoilta, pari hassua sitten kovemmasta virrasta poteroista tai kivien taustoilta. Kirrejä sitten suvannoista, loppuliu'uista, tai milloin mistäkin.

Horneteista toimivin ollut musta, Räsäsistä 11gr keltainen mustilla pilkuilla. Niin ikään Lotoista mustapilkullinen pinkki.

Vaappuja en nykyään ihan hirveästi heittele, enemmänkin olen lippa/lusikkamiehiä. Tosin koskimallin Jessellä noussut ainakin yksi kirjolohi. Turus-ukon 3 senttisiä ammoin haalin muutaman, mutta en osaa niitä virtavesissä uittaa.

Tällä hetkellä settinä tonninen kela kuitusiimalla. Kakkoskelassa kaksikymppinen monofili. Molemmissa puolensa.

Kaksi virtavesille suuntautunutta retkeä tässä tänä keväänä tehtynä, ja vaikka avausreissu menikin mp-hommiksi, kävi viimeisimmällä paremmin: vain pari minuuttia heittelyä ja 2.2 kg:n ennätyskirre haaviin, aiemmin noussut pelkkiä kilon pöljäkkeitä.

Vielä kahdeksisen viikkoa pitäisi kärvistellä ennen uusia aluevaltauksia, eli Lapin reissua pukkaa. Sitä tässä jo kovasti odotellaan. Muutaman koskireissun ehtinee heittämään ennen sitä täällä lähiseutuvilla ja uistelemaankin pitäisi jossain vaiheessa ryhtyä. Vielä tosin venekin kotipihassa.

Pilkkihommista yritin talven aikana innostua, mutta kyllä tämä avovesikausi vie omissa papereissani kirkkaasti voiton. Huomenna voisikin taas suunnata kalalle jonnekin, ehkä Vuoksen virtoja voisi käydä joutessaan kopeloimassa.

 

[El Lude]

Mitäs mieltä arvon kalamiehet ovat esimerkiksi järvitaimenen uudesta alamitasta? Minä olen sitä mieltä, että 60 cm on liikaa. Olen kalastanut vuodesta 1981 lähtien taimenta Itä-Suomen koskilla. Nykyisen alamitan mukaan olisin saanut reiluun 30 vuoteen neljä mittakalaa. Savolaismallin taimen on lyhyt ja paksu. 55 cm alamitta Lapin tammukkapuroille on myös aika kova veto. Saimaannieriän (nahkalohen) rauhoittaminen on ihan ok asia.

 

[Jetson]

Yli 60cm taimenen saaminen ei varmasti ole kovin monelle perho- tai virppamiehelle edes jokakesäistä. Onhan tuo alamitta varsin kova, mutta ymmärtääkseni luonnonvaraisen taimenen suojelussa on ollut pakko ottaa kovat keinot käyttöön. Hyväksyn siis alamitan.

Lapin tammukkapuroille

Tammukka vai taimenen poikanen? Moniko pystyy täydellä varmuudella tunnistamaan purossa elävän kääpiöityneen taimenkannan edustajan tavallisesta taimenenpoikasesta? Onko puro yhteydessä vesistöön missä esiintyy luonnontaimenta? Olen itsekin joskus ollut tammukkaongella Pudasjärven seudulla paikallisen vanhemman miehen seurassa, mutta tarkasteltuani kyseistä ojaa myöhemmin kartalta huomasin, että oja on yhteydessä Iijokeen enkä siksi voinut olla varma mistä "tammukkakanta" oli peräisin. Suosittelisin jokaiselle pitäytymistä tuossa alamitassa, vaikka se kohtuuttomalta yksittäisen kalastajan kohdalla voisi tuntuakin.

 

[El Lude]

Yli 60cm taimenen saaminen ei varmasti ole kovin monelle perho- tai virppamiehelle edes jokakesäistä. Onhan tuo alamitta varsin kova, mutta ymmärtääkseni luonnonvaraisen taimenen suojelussa on ollut pakko ottaa kovat keinot käyttöön. Hyväksyn siis alamitan.

Minä en. Jokakesäistä? Nykyisellä alamitalla ehkä joka 7. tai 8. kesä mittakala. Vapavälineillä ei järvitaimenkantaa tuhota/pelasteta. Suurin taimenkantojen verottaja on ollut Itä-Suomessa parhaiden taimenkoskien tuhoaminen energian tuotannon nimeen. Lisäksi väitän, että 24/7 pyydystävä monofiliverkko on tuhonnut enemmän taimenkantoja kuin koskessa virvelöivä/perhoa heittävä aktiivikalastaja. Koskessa taimenella on mahdollisuus päättää, että ottaako vieheesen vai ei. Mökkiläisen kuuden verkon jata kapeassa salmessa ei anna taimenelle tätä mahdollisuutta. Lisäksi ihmettelen, ettei verkkojen silmäkoon puututtu millään tavalla. Ihan samalla tavalla ne 43/45mm/60mm verkot pyytävät (ja tappavat) niitä "alamittataimenia" kuin tähänkin asti ovat tehneet.

 

[TosiFani]

... Lisäksi ihmettelen, ettei verkkojen silmäkoon puututtu millään tavalla. Ihan samalla tavalla ne 43/45mm/60mm verkot pyytävät (ja tappavat) niitä "alamittataimenia" kuin tähänkin asti ovat tehneet.

Pieni silmäiset verkot eivät yleensä tapa, verkkojen kokija tappaa, joko jättämällä verkot liian pitkäksi aikaan veteen tai ottamalla alamittasen.

 

[Jetson]

Vapavälineillä ei järvitaimenkantaa tuhota/pelasteta. Suurin taimenkantojen verottaja on ollut Itä-Suomessa parhaiden taimenkoskien tuhoaminen energian tuotannon nimeen.

Samaa mieltä tästä. Näkisin kuitenkin suurentuneen alamitan yhtenä tärkeänä osana taimenkantojen tervehdyttämisessä ja samaa alamittaa tulee noudattaa kalastustavasta riippumatta. Esimerkiksi verkkoon tarttunut alamittainen taimen pitää palauttaa veteen, elävänä tai kuolleena, eli uskoisin tämän ainakin hiukan vaikuttavan verkkopyytäjiinkin.

Se, että yli 60cm taimenia saadaan harvoin oikeastaan missä päin tahansa Suomea, kertoo myös jotain taimenkannan tilasta. RKTL:n mukaan järvitaimen tulee sukukypsäksi saavutettuaan noin 2kg painon, jolloin kala on noin 60 cm pitkä. Jos taimenet pyydetään pois ennen tuota mittaa, on kannan ylläpito täysin istutusten varassa eli luonnonkanta häviää vähän kerrallaan.

 

[El Lude]

RKTL:n mukaan järvitaimen tulee sukukypsäksi saavutettuaan noin 2kg painon, jolloin kala on noin 60 cm pitkä. Jos taimenet pyydetään pois ennen tuota mittaa, on kannan ylläpito täysin istutusten varassa eli luonnonkanta häviää vähän kerrallaan.

Riippuu taimenkannasta. Olen saanut 56cm taimenen - painoa 2,9kg. 66cm taimen painoi 5,1kg ja 67cm 4,5kg. Kuten aiemmin kirjoitin, niin keskisavolainen taimen [alkuperäinen kanta siis] on lyhyttä ja paksua mallia...

Itse olisin hyväksynyt 55 cm alamitaksi ilman mitään kitinöitä...

 

[Virveliä kainaloon]

Niin, joskus täytyy vaan tehdä raskaita päätöksiä. Tosiasiahan se on, että jokainen luonnonkantaa oleva taimen, joka otetaan pois vesistöstä, vie tällä hetkellä taimenkantaa Suomessa huonompaan suuntaan, poislukien jotkin Lapin vesistöt. Jos niitä taimenia joskus halutaan taas hyvällä omallatunnolla kalastella, niin pitäisi muutamaksi vuodeksi rauhoittaa kokonaan.
Toki myös elinympäristön vaikutus täytyy ottaa huomioon.

Mitä tuohon alamittaan tulee, niin onhan se askel oikeaan suuntaan, mutta toisaalta pitäisi myös olla ylämitta, sillä suuret naaraskalat ovat yksilöinä tärkeimpiä kannalle.

 

[Oijennus]

Mitä tuohon alamittaan tulee, niin onhan se askel oikeaan suuntaan, mutta toisaalta pitäisi myös olla ylämitta, sillä suuret naaraskalat ovat yksilöinä tärkeimpiä kannalle.

Hyvää asiaa koko viesti. Tässä oikeastaan kuitenkin tärkein pointti viestistä kuitenkin lainattuna.

Jos mietitään taimen kantoja yleisesti Suomessa ja verrataan nykypäivää 20-30 vuoden takaiseen, niin ainoa järkevä vaihtoehto olisi rauhoittaa taimen kokonaan muutamaksi vuodeksi. Sitä tuskin kukaan pystyy kiistämään, että kannat ovat romahtaneet napapiirin alapuolella.

Itse olen tietyillä joilla kalastanut yli kymmenen vuotta ja jo sinä aikana olen huomannut poikastuotannon kuihtumisen kyseisillä joilla.

Aikaisemmin kirjoitin tässä ketjussa, että tulevaisuuden näkymät kuitenkin tällä hetkellä näyttää paremmalta. Yksi iso syy on maatalouden vähentyminen ja sitä kautta vesistöjen vedenlaadun parantuminen. Myös valutusalueisiin kiinnitetään huomiota maataloudessa tänä päivänä.

Kaikesta huolimatta ihmisten asenteista kaikki on kiinni. Suomessa kalastuksenvalvonta on onnettomalla tasolla ja sen vuoksi varmasti alle 60 cm kaloja päätyy pannulle.

Itse hommaan pannukalat kaupasta ja sieltäkin harkiten. Ahven, kuha jne.

 

[Virveliä kainaloon]

.

Itse olen tietyillä joilla kalastanut yli kymmenen vuotta ja jo sinä aikana olen huomannut poikastuotannon kuihtumisen kyseisillä joilla.

Aikaisemmin kirjoitin tässä ketjussa, että tulevaisuuden näkymät kuitenkin tällä hetkellä näyttää paremmalta. Yksi iso syy on maatalouden vähentyminen ja sitä kautta vesistöjen vedenlaadun parantuminen. Myös valutusalueisiin kiinnitetään huomiota maataloudessa tänä päivänä.

Kaikesta huolimatta ihmisten asenteista kaikki on kiinni. Suomessa kalastuksenvalvonta on onnettomalla tasolla ja sen vuoksi varmasti alle 60 cm kaloja päätyy pannulle.

Poimin nämä kappaleet. Kitkajokihan on sellainen turistirysä, että uskallan paikan tässä varmaan mainita. Nimenomaan Kitkajoen ihan ylimmillä osilla tulee paljon pyörittyä(Käylänkoskesta ylöspäin). 15-20 vuotta sitten (perustuu kuulopuheisiin, en toki itse muista asioita kuin 10 vuoden säteeltä) tuolla oli käytännössä vedet täynnä isoja siikoja sekä harjuksia ja suunnilleen 30-35 senttisiä taimenia. Haukia oli paljon ja isoja, ja vesi oli todella puhdasta ja ruovikko vähissä. Nykytilanne on se, että järvet ovat rehevöityneet todella nopeassa tahdissa, taimenet ovat lähes kadonneet ja hauet, siiat ja harjukset ovat pienentyneet, joskin siioissa löytyy lukumäärää. Samalla särjet ovat ilmaantuneet lähes tyhjästä. Myös ahvenet ovat pienentyneet.

Eli kaiken kaikkiaan vesistö on mennyt siihen suuntaan, missä suurin osa Etelä-Suomen vesistöistä on mennyt. Eräs puuteollisuuden iso firmahan tuonne on jonkin verran jätevesiosastoa tuottanut. Varmasti iso tekijä on myös tuon tienvarsikosken muovipussikalastajat, vaikka viime vuosina tosin ovatkin lähteneet muovipussit tyhjinä. Muutama vuosi sitten oli kalastuskunta saanut huippuajatuksen tehokalastaa hauet rysillä pois. Sen jälkeenhän rehevöityminen sitten lähti toden teolla kiihtymään, kun saatiin särki- ja siikamassat nousuun. Toisaalta viime vuosina on ollut ihan lupaavia merkkejä luonnontaimenen suhteen, ainakin vapavälinein on tullut järvellä törmättyä muutamaan luomuun ja luomupoikaseen. Näitä ei ollut 6-10 vuotta sitten lainkaan. Tiedä sitten onko nimeämätön yritys, sekä paikalliset maataloudet panneet päästöt kuriin, vai onko vihollisten puute vahvistanut kantaa. Tietysti nyt jännittää tuon kultauraanikaivoksen kohtalo, kipeitä päätöksiä luvassa.

Tämä nyt vain konkreettisena esimerkkinä. Asenteet kuitenkin ovat tässäkin tärkeimmässä roolissa. Muovipussimiehen moraali, verkottajan moraali, maatalousyrittäjän moraali jne. Jos löytyy tarpeeksi hyvää tahtoa, niin kaikki hoituu.


Lisätään vielä, että tuolla on ollut 60 cm alamitta voimassa jo viitisen vuotta. Siihen liittyvääkin konkretiaa tuossa siis on, suunta on oikea.

 

[varatuomari]

Kitkajoki mainittu, joten mainitaanpa myös Kuusinki. Oma kokemus rajoittuu pariin reissuun, mutta kaverilla takana viitisentoista vuotta Kuusinki-käyntejä. Kummallekaan ei vielä sitä ensimmäistäkään mitallista. Karkuun päässeistä ei tosin osaa sanoa.

Harjusten suhteen pantu merkille, että mittakalat ovat niin ikään tiukassa. Alamittahan tuolla taisi olla 35cm ja aivan siihen hujakoille osuvia (32-34cm) noussut paljonkin, kun taas ne harvat mitallisetkin olleet mitallisia vain juuri ja juuri. Kuulopuheiden ja kaverin kokemusten perusteella 40 senttisetkään eivät vuosikymmen takaperin olleet tuolla niin epätavallisia saaliita.

Samaa ilmiötä on saanut huomata etelämmässäkin. Niissä paikoissa missä alamitta on sen 30cm, nousee 25-29 sentin kaloja huomattavan paljon usemmin kuin mitat täyttäviä.

Tässä voisi hyvinkin nähdä selkeän yhteyden: kun kaikki häthätää mitat täyttävät eväkkäät lähtevät evääksi, käyvät isomukset aina vain harvinaisemmiksi. Korostuu paikoissa, joissa kalastuspaine on kovahkoa. Minkään sortin moraalisointia ei ole tarkoitus harrastaa, itsekin kyllä lähes poikkeuksetta otan harvat saamani mittakalat ruoaksi, mutta kai noilla (reiluhkoilla) alamitoillakin on silti puolensa.

Taimenen 60 sentin alamitta siis minulle ok. Jos sitä mitallista ei nouse, kelpaavat ruokapöytääni mainiosti niin kirret, ahvenet kuhat kuin hauetkin. Vaikka myönnettäköön, että vuosia jatkuneesta harrastuksesta huolimatta saalismäärillä ei auta kehua. Nollareissuja osuu yhä kohdalle huomattavasti useammin kuin kalallisia.

Lauantaina yksi ruksi lisää sarakkeeseen: kylmä, viluinen ilta Vuoksella vailla tärpin tärppiä tai ylipäänsä merkkiäkään kaloista. Joten ei kun odottelemaan seuraavaa. Lähiaikoina aikomus mennä katselemaan Ruunaan tarjontaa, mutta sitä ennen ehtii vielä hyvin käydä nolaamassa itsensä lähikoskilla, joilla alamitatkin ovat kuusikymppistä maltillisempia.

 

[El Samuel]

Kitkajoki mainittu, joten mainitaanpa myös Kuusinki. Oma kokemus rajoittuu pariin reissuun, mutta kaverilla takana viitisentoista vuotta Kuusinki-käyntejä. Kummallekaan ei vielä sitä ensimmäistäkään mitallista. Karkuun päässeistä ei tosin osaa sanoa.

Harjusten suhteen pantu merkille, että mittakalat ovat niin ikään tiukassa. Alamittahan tuolla taisi olla 35cm ja aivan siihen hujakoille osuvia (32-34cm) noussut paljonkin, kun taas ne harvat mitallisetkin olleet mitallisia vain juuri ja juuri. Kuulopuheiden ja kaverin kokemusten perusteella 40 senttisetkään eivät vuosikymmen takaperin olleet tuolla niin epätavallisia saalita.

Ainakin Kitkajoella Harrikanta on vain parantunut alamitan noston jälkeen. Mittaharria on joessa hyvin, pitää vain tietää, mistä ja millä pyytää. Henkilökohtasesti pidän tikkuharrin rajana n 40cm ja joka reissulla saa syödä tuota mainiota kalaa.

 

[El Lude]

Pieni silmäiset verkot eivät yleensä tapa, verkkojen kokija tappaa, joko jättämällä verkot liian pitkäksi aikaan veteen tai ottamalla alamittasen.

Niin. Tuo 60 cm alamitta tulee olemaan ihan syntyneenä kuollut idea. Valitettavan iso osa verkkokalastajista (sisävesien) ei tule tuota alamittaa noudattamaan. Miksi ei muuten säädetty, että selkävesillä pienin sallittu silmäkoko olisi vaikka 60 tai 70 mm? Tiedän paljon tapauksia, joissa kapea salmi kosken alapuolella on täynnä verkkoja taimenen koskeen nousun aikaan. Sitten ihmetellään, että miksi taimenta ei juuri koskessa/koskissa ole.

 

[Virveliä kainaloon]

Ainakin Kitkajoella Harrikanta on vain parantunut alamitan noston jälkeen. Mittaharria on joessa hyvin, pitää vain tietää, mistä ja millä pyytää. Henkilökohtasesti pidän tikkuharrin rajana n 40cm ja joka reissulla saa syödä tuota mainiota kalaa.

En tiedä puhutko ylä- vai alaosista, mutta tämä on ihan totta, että kalojen koko on mennyt parempaan suuntaan. Muutama vuosi sitten kaikki olivat alle 20 senttisiä ja nyt tulee jo niitä 35 senttisiä, välillä mitallisiakin(harvoin kuitenkin vielä). Sitten jos oikeasti haluaa isoa harria, niin ne on ne isot vedet Lapissa mistä niitä tulee...