Olipahan kalastuksentäytteinen viikko Kuusingilla. Seitsemän päivää armotonta virvelöintiä/perhostelua jylhissä ja upeissa maisemissa, ja vaikka kalantulo oli vaisuhkoa, täytyy reissua silti pitää onnistuneena.
Ensimmäisinä päivinä kaali tosin meinasi hajota. Tuli vastoinkäymisiä ja n. 30:n tunnin valvoskelun jälkeen kalastus alkoi tuntua turhauttavalta, kun saalistakaan ei siunaantunut. Loppureissusta päivittäistä kalastusta rajoitettiin jonnekin 10-15 tunnin paikkeille ja tämä tahti sopi myös itselleni mainosti; nukkumaankin kerkesi riittävästi.
Monenmoista tuli nähtyä ja opittua. Opin, että jokihauki voi olla kokoonsa nähden uskomattoman sisukas tappelija. Opin myös, etteivät taitoni perhokalastajana vielä ole sillä tolalla, että kalliita kalastustunteja olisi liiemmin viitsinyt opetteluun uhrata. Kantapään kautta taas opin, ettei heppoisella ul-setillä pötkitä Kuusingilla pitkälle. Kahteen otteeseen paukkuivat siimat, toisella kertaa pidemmän väsytyksen päätteeksi ja toisella kertalaakista. Ainakin jälkimmäisessä tosin ilmeisesti hauki asialla.
Heti ensimmäisenä iltana onnistuin karkuuttamaan taimenen aivan rannan tuntumasta, tosin ehti olla kiinni vain joitakin sekunteja. Sen verran kuitenkin, että ennätin näkemään kalan selvästi. Samaista kohtaa tulikin sitten reissun mittaan pommitettua reilummalti, mutta toiste ei kalaa sattunut olemaan paikalla. Sitkeää nousulinjojen piiskausta, mutta laihoin tuloksin.
Lopulta viimeistä edeltävänä päivänä nousi sitten elämäni ensimmäinen harjus. Tämä pikiriikkinen kala oli ehkä korkeintaan kahdenkymmenen sentin mittainen ja pääsi nopeasti takaisin jatkamaan kasvuaan. Myöhemmin samana iltana iski sitten mittaharri, mikä taas nostatti ajatuksia koko reissuta kummasti. Kun vielä päätöspäivänä sain väsytellä voimakkaassa virrassa kovasti taistelleet harjukset neljällä perättäisellä heitolla (jonka jälkeen kalantulo tyssäsi kuin seinään), sai retki positiivisen päätöksen. Ei haitannut, että nämkin 4 oli alamittaisuuden vuoksi vapautettava.
Harrien lisäksi saalista kertyi muutaman hauen verran. Lisäksi takaisin jokeen pääsi pari taimenenpoikasta, sekä yksi ahven. Kalaa tuli ainoastaan kulahtaneella hopeamustalla Meppsillä (jonka hauki runteli muodottomaksi) sekä keltaoranssilla Blue fox Vibraxilla, jolla tuli myös tuo ensimmäisen illan taimentärppi.
Pakko päästä Kuusingille toistekin ja pakko varustautua silloin astetta järeämmillä kamoilla. Juhannuksen jälkeen kelpaakin sitten aloittaa usitelukausi kunnolla ja eiköhän lähisuetujen pikkukoskia tule niitäkin koluttua. Myös Tainionvirralla on pakko Heinäkuun mittaan pistäytyä. Onneksi kalastuskautta on vielä reilusti jäljellä, vaikka kohokohta lieneekin jo valitettavasti takana.