Kalamiehiä?

[Nume]

Saahan noita hyrriäkin vasemmalta kelattavina, eivätkä edes maksa sen enempää kuin normaalitkaan. Pitää vaan liikkeessä pyytää sitä vasuria, oletusarvoisesti kun myyvät oikealta kelattavia.
Jää ne turhat käden vaihdot pois siinäkin, itseltä ainakin onnistuu puolan kurissa pitäminen paremmin oikealla peukalolla, vasurin peukalolla jarruttaessa tulis joko lyhyitä heittoja tai sotkuja...

Itse käytän hyrrää ainoastaan vetouisteluun, kun ekan heiton jälkeen selvitin sotkuja varmaan pari tuntia. Riitti mulle :D Kyllä mä sen vielä joskus taltutan, mutta hyrrällä tulee niin harvoin kalastettua, että pärjään myös oikealta kelattavana.

 

[Vesuri]

Hyrrä on varsin yksinkertainen heittokela, kunhan vain opettelee säätämään heittojarrun oikein ja muistaa myös säätää. Ongelmia tulee lähinnä, jos joutuu vastatuuleen heittelemään. Tällöin joutuu joko säätämään jarrua hiukan tiukemmalle tai olemaan todella tarkkana jarrupeukalon kanssa. Hyvä hyrräkelä heittämiseen tarkoitetulla siimalla ja vavalla varustettuna tekee heittokalastuksesta nautinnon. Vetohyrrä jäykällä vetovavalla ja paksulla monfiililla tekee hommasta mahdottoman.

Jos eilen oli kuha otillaan, ei tänään sitten tapahtunut muutaman tunnin pyörähdyksella yhtään mitään. Tuuli oli voimistunut ja muuttanut suuntaansa eikä kalaa meinannut löytyä mistään. Pimeän tullen kuhaa ilmestyi syvänteiden päälle aivan pintakalvoon, mutta mitään niille kelpaavaa en pakista löytänyt. Koko reissun tuloksena kaksi uimistaan jatkavaa alamittaa. Kalastan näillä vesillä kolmatta kesää ja ensimmäinen tyhjä reissu on nyt sitten tosiasia.

 

[SamSpade]

Kesän kalastuskausi tuli avatuksi juhannuksena Kemijärven suunnlla. Saaliina 1,1 kg taimen Rapalan muikun värisellä jointed-vaapulla soutaen vetämällä.
Onko kenelläkään muulla samaa ongelmaa kuin minulla, en osaa kelata vasemmalla kädellä. Pitää haspelissa kampi vaihtaa aina oikealle puolelle.
Niille jotka suunnittelee siirtymistä kuitusiimoihin suosittelen firelinen harmaata kuitusiimaa. Solmu pitää vain tehdä täsmälleen ohjeen mukaisesti, muut solmut ei kestä.

Nyt vaan kauppaan ja hommaat hyvät hyrräkelan kuten Abun Ambassadeurin.
5500 tai 6500 sarjan kelat ovat hyviä. Heittämään oppii nopeasti, uistelukin sujuu mukavasti ja saa kelailla oikealla kädellä.

 

[Siren]

Toisaalta haspelin kammen vaihto toiselle puolelle kestää sen suunnilleen minuutin, joten en marssisi hyrrää ostamaan vain sen takia etten osaisi kelata vasurilla.

 

[Crapbag]

Olipahan eilen taas mahtava ilma merellä, jokseenkin harmitti että aamulla on duunia eikä sinne vaan voi jäädä auringonlaskuun saakka kuten poikasena..

Hauki tuntuu ottavan aika äkäisesti, tosin eilenkin jostain kumman syystä vanhat kunnon lusikat eivät maistuneet ollenkaan, sen sijaan lipat (Lotto, Reflex) kiinnostivat isojakin. Ahventa taas ei vieläkään tullut kuin pari satunnaista.
"Mukava" hetki tuli eilisellä retkellä koettua, kun oltiin kallioisella, karikon ympäröimällä saarella heittelemässä. Jäi uistin johonkin kiveen ja pakko oli lähteä veneellä irrottamaan. Päätin antaa sitten veneen ajelehtia ja heitellä karikon läpi, kaveri jäi haavin ja muiden kamojen kanssa vielä saarelle. Viimeinen heitto ennen kuin päätin ajaa takaisin rantaan ja hiton iso hauki otti kiinni melko läheltä. Kirosanojen saattelemana aloin samantien pauhaamaan koska tiesin että nyt on kusiset paikat. Hauki kävi heti alussa muljaamassa pinnassa kunnes lähti venettä kohti. Yhden kerran sain pidettyä sen niin ettei pääse veneen alle, tokalla kiskaisulla punottu siima napsahti poikki. Jäädyin sen verran etten huomannut edes löysätä kitkajarrua joka oli jostai syystä ihan liian kireällä, olisiko jäänyt jonkun pohjasta irrottamisen jäljiltä.. Se minuutti mitä kala ehti olla kiinni meni lähinnä miettiessä miten kampean itseni moottorille ja saan vedettyä sen käyntiin jotta voisi pikkuhiljaa ajella kohti rantaa. Toinen vaihtoehto oli väsytellä ja nostaa mörkö vasurilla ylös.. Noh, eipä tarvinnut kauaa vaivata päätään kun viikon vanha siima napsahti. Tuokin hauki otti kiinni vihreään 12g reflexiin, jolla lähinnä ahventa oli hakusessa.

Hauskaa tässä on se, että puolalla oli punottu 0,12mm 0,24mm:n sijaan, koska varapuola ei ollut matkassa silloin eräänä siimanvaihtopäivänä koskikalastusta ja pikku-uistimia varten.. Merellä tosiaan käyttänyt aina vahvempaa, joskin tuokin tuore siima kestää sen 7-8kg vetoa. Noh näin tällä kertaa. Samalla reisulla tuli juuri kehuttua kuinka minulla ei ole koskaan kala vienyt uistinta:F

Onko muuten mitään vinkkiä katiskan käyttöön, vedessä tietysti mutta millaisia paikkoja sillä kannattaisi hakea? Entä mahtaisiko joku pikku syötti tahi houkutin olla poikaa siinä touhussa? Jokusen affenen sain ennen juhannusta mutta ei vielä mitään ihmeitä. Jossain kivikolla kahden kiven välissä esim?

 

[SamSpade]

Onko muuten mitään vinkkiä katiskan käyttöön, vedessä tietysti mutta millaisia paikkoja sillä kannattaisi hakea? Entä mahtaisiko joku pikku syötti tahi houkutin olla poikaa siinä touhussa? Jokusen affenen sain ennen juhannusta mutta ei vielä mitään ihmeitä. Jossain kivikolla kahden kiven välissä esim?

Vanhat kalastajat kertoivat että upottavat aina vanhan joulukuusen tai pari rannan lähistölle, ahvenet kuulemma tykkäisivät kutea niitten lähistöllä. Sitten vain katiskaa sinne lähistölle. Tosin tuo vaatii sitten jo vähän enemmän aikaa ja suunnitelmallisuutta. Katiskan aukon koko kannattaa myös säätää tavoitellulle saaliskalalle sopivaksi.

 

[TF-79]

Kannattaa katkaista kuusesta muutama tuuhea oksa, jotka pujottaa katiskan verkoista kiinni ulkoreunaan. Ahven hakee varjopaikkaa, joten oksat toimivat hyvin, toki vielä parempi on tuo upotettu kuusi. Mutta itse olen ihan kohtalaisesti napsinut ahvenia katiskalla, jossa on oksia ollut.
Ja kannattaa pudottaa se paikkaan, jossa pohjassa on heinää.

 

[FinJeevel_86]

Mä en kyllä ymmärrä noista uistimien väreistä, milloin kannattaa uittaa kirkkaan värisiä uistimia ja milloin vähän tummempia. Onko teillä vinkkejä värin valintaan vaikka aurinkoisella kelillä kirkkaaseen, lämpimään veteen? Minkä värisiä uitetaan pilvisellä/sateisella säällä?

 

[SamSpade]

Mä en kyllä ymmärrä noista uistimien väreistä, milloin kannattaa uittaa kirkkaan värisiä uistimia ja milloin vähän tummempia. Onko teillä vinkkejä värin valintaan vaikka aurinkoisella kelillä kirkkaaseen, lämpimään veteen? Minkä värisiä uitetaan pilvisellä/sateisella säällä?

Tähän on varmaan yhtä monta sääntöä kuin kalastajaakin.
Järvellä/meressä??
Itse uitan auringossa ja kirkkaammassa vedessä sinistä, ruskeaa, tai vihreäkeltaista, ei niin kirkkaita. Tummissa vesissä taas kirkkaita värejä. Toisaalta jos kala ei syö, niin olosuhteista riippumatta alan uittamaan "huomivärejä", kirkkaan keltaista ja punaista/oranssia, eli yritän ärsyttää kalan nappaamaan.

 

[Crapbag]

Kannattaa katkaista kuusesta muutama tuuhea oksa, jotka pujottaa katiskan verkoista kiinni ulkoreunaan. Ahven hakee varjopaikkaa, joten oksat toimivat hyvin, toki vielä parempi on tuo upotettu kuusi. Mutta itse olen ihan kohtalaisesti napsinut ahvenia katiskalla, jossa on oksia ollut.
Ja kannattaa pudottaa se paikkaan, jossa pohjassa on heinää.

Kiitokset muutamista vastauksista, ihan hyviä vinkkejä ja antoivat pientä ideanpoikaa katiskan kanssa heilumiseen. Uistimista vielä sen verran, että on kyllä ihme vehkeitä nuo Bete Lotot.. melkein sama mitä kalaa ja minkä kokoista hakee, Lotto maistuu lähes kaikille. Noh, hintakin on aika rapea 8-9€/kpl lipaksi.

 

[Turder]

Itse olen käyttänyt hyrräkelaa sekalaiseen käyttöön eli uisteluun (jossa se on loistava) ja heittelyyn. Heittämisessä on omat niksinsä, itse tykkään pitää heittojarrua melko pienellä (koska heittelen aika pieni uistimia, vaappuja ja lippoja) ja sitten peukalolla jarru heti kun losahtaa veden pinta. Ei tule sotkuja kun vain malttaa olla tarkkana ja seurata heitettyä uistinta. Joskus jos heittää kovassa tuulessa aurinkoa vasten niin on helppo sotkea siima kun viehe ei lennä ja aurinko heijastaa niin ei näe koska viehe osuu veteen, mutta kyllä sen oppii. Toki itsekin sen alussa aina sekoitin, mutta laiturin nokasta vaan treenasi niin kyllä se siitä.

Tuli oltua juhannuksen kieppeillä kalassa ja oli kyllä mukavaa. Kokeiltiin ensin uistella haukea ja kuhaa, mutta ei napannut kunnolla, joten eräälle vanhalle vakiopaikalle (luoto) ja siitä ahventa. Aijai kun oli hauskaa. Sellaista muutamasatagrammaista nousi aika tahdilla. Toki pientäkin oli seassa. Itse lähinnä lipalla (Bete Lotto taas) ja pienillä vaapuilla, muilla oli sitten, jigejä, matoa ja sären silmää virvelin päässä.

Ahvenen narraamisessa on kyllä jotain hienoa. Ensin pitää etsiä paikka, sitten hullu puolituntinen, kohta taas hiljaista ja uuden paikan scouttaus. Sitten taas mieletöntä tulitusta hetken aikaa. Ja onhan se mukavan sporttinen kala siiman päässä.

 

[AJTSS]

Lotto on kyllä hyvä uistin.

Toimii haukeen, ahveneen, ainakin kirjoloheen, ja varmaan myös näille aidoille jalokaloillekin!

Kaikille Lottoilijoille vinkki että kannattaa hinkata ne lipat siitä kiiltäväksi, ne kun tuppaa tummumaan, niin narraa taas vähän paremmin ;)

Itsellä vielä pari viikkoa mökille, sitten pääsee kunnolla narraamaan kalaa!

 

[Nume]

Lotto on kyllä hyvä uistin.

Toimii haukeen, ahveneen, ainakin kirjoloheen, ja varmaan myös näille aidoille jalokaloillekin!

Vähäisistä taimenistani melkein kaikki olen Lotolla saanut, joku siinä on ylitse muiden taimentenkin mielestä. Myös Räsänen on ollut kova sana taimenten keskuudessa!

 

[ufon_kaakao]

Parhaillaan ruokalevolla, eilisistä ahvenista keitetty keitto mahassa. (Vaikka keitto oli hyvää, niin jäi viimeiseksi kerraksi. Kalojen siivoaminen ja keiton keittäminen oli sen verran työläs homma että ei kuitenkaan sen arvoista.) Ei kenelläkään sattuisi olemaan ruokaohjetta pikkuahvenille(alle parisataa g)? Mielellään sellaista, jossa kaloja ei tarvitse fileerata...

Omat kalastukset rajoittuvat muutamiin kertoihin vuodessa tänne mökille Leppävedelle, jossa tulee käytyä sitten soutuveneellä heittelemässä. Soutaen ei niin hirveän kauas voi lähteä niin täytyy tyytyä noihin ruohikon reunoihin ja läheiseen kariin ja sen ympäristöön. Perus kilosta haukea ja vaihtelevan kokoista ahventa täältä näillä eväin tulee, vieheenä tuntuu parhaiten toimivan Calicocat, jigi kalastaa suht hyvin myös näin kesällä. Tekisi mieli käydä uistelemassakin tuossa syvänteen reunalla karin takana, josta järven selkä alkaa, mutta kun ei tarkkoja syvyyksiä tiedä niin siinä on vieheet joko koko ajan pohjassa kiinni tai sitten liian pinnassa. Vinkkejä? Vähän suurempi hauki kun olisi hakusessa, ja niitä tuskin noilta ruohikon reunoilta näillä keleillä löytää.

 

[Vesuri]

Parhaillaan ruokalevolla, eilisistä ahvenista keitetty keitto mahassa. (Vaikka keitto oli hyvää, niin jäi viimeiseksi kerraksi. Kalojen siivoaminen ja keiton keittäminen oli sen verran työläs homma että ei kuitenkaan sen arvoista.) Ei kenelläkään sattuisi olemaan ruokaohjetta pikkuahvenille(alle parisataa g)? Mielellään sellaista, jossa kaloja ei tarvitse fileerata...

Nopein konsti lienee umpiperkaus. Toimii hyvin savustetun abboreen kanssa. Savuahvenen syönti on tosin varsin sottaista puuhaa, mutta lopputulos on äärimmäisen hyvää. Toinen hyvä ja kohtuullisen nopea tapa on nylkeminen ja kalat pannulle paistumaan.

Tekisi mieli käydä uistelemassakin tuossa syvänteen reunalla karin takana, josta järven selkä alkaa, mutta kun ei tarkkoja syvyyksiä tiedä niin siinä on vieheet joko koko ajan pohjassa kiinni tai sitten liian pinnassa. Vinkkejä? Vähän suurempi hauki kun olisi hakusessa, ja niitä tuskin noilta ruohikon reunoilta näillä keleillä löytää.

Suurtakaan haukea tavoitellessa ei tähän aikaan vuodesta tarvitse syvälle päästä. Pieni kala nousee pintaan ja suuretkin hauet tulevat perässä. Parin metrin syvyys riittää vallan mainiosti. Jos tuntuu, ettei mitään kuulu, siiman päähän syvänneuistin, jolla pääsee reiluun kolmeen metriin. Väreinä toimii melkein mikä vaan, kunhan saa uistimen vaan kalalle tarjolle. Omilla kotivesilläni (pohjoinen Näsijärvi) toimii suurille hauille parhaiten luonnonvärit (ahven, "savusilakka" ja musta/sini-hopea. Savusilakka ollut paras. Myös ärsykevärit saattaa toimia, mutta niihin takovat pikkupuikkarit aivan hullun lailla.

 

[TosiFani]

Parhaillaan ruokalevolla, eilisistä ahvenista keitetty keitto mahassa. (Vaikka keitto oli hyvää, niin jäi viimeiseksi kerraksi. Kalojen siivoaminen ja keiton keittäminen oli sen verran työläs homma että ei kuitenkaan sen arvoista.) Ei kenelläkään sattuisi olemaan ruokaohjetta pikkuahvenille(alle parisataa g)? Mielellään sellaista, jossa kaloja ei tarvitse fileerata...

Itse keitän ahvenkeiton seuraavasti. Ensin freesaan kattilassa lanttua, purjoja, sipulia, porkkana jne., päälle vettä. Veteen pakkasesta kalan päitä ja ruotoja, joukkoon suolaa ja muutama maustepippuri. Tätä keitellään tarvittavan kauan, jotta saadaan aikaan maukas liemi. Siivilöinti ja liemi talteen. Tämän jälkeen voita kattilan pohjalle ja perunat perään, pieni pyörittely ja kalaliemi kattilaan. Keitetään perunat kypsiksi, peratut ahvenet (vatsa auki, pää pois ja huuhtelu) nostellaan kypsymään pinnalle loppuvaiheessa, älä sekota. Kun kalat ovat kypsiä, ne nostetaan lautaselle kattilan viereen. Ruokailijat ottavat lientä ja perunoita toiselle lautaselle ja kalat toiselle. Jokainen voi tällöin nyppiä kaloista haarukalla lihat keitonsa joukkoon. Toimii hyvin pientenkin ahventen kanssa, testattu useasti.

Toinen hyvä ruoka pikkuahvenistä on ahvenpata. Pataan laitetaan kerroksittain peratuja (vatsa auki, pää pois ja huuhtelu) ahvenia ja "raitaista" sianlihaa tai pekonia. Mausteet oman maun mukaan, padan päälle leivotaan ruisjauhoista ja vedestä "kansi". Pata uuniin noin 100 asteeseen neljäksi - viideksi tunniksi, hyvää tulee.

 

[Vesuri]

Itse keitän ahvenkeiton seuraavasti. Ensin freesaan kattilassa lanttua, purjoja, sipulia, porkkana jne., päälle vettä. Veteen pakkasesta kalan päitä ja ruotoja, joukkoon suolaa ja muutama maustepippuri...

Hyvä soppa tulee tuolla reptillä. Itse tosin olen tottunut freesaamaan myös nuo kalan perkeet. Freesaus irroittaa niistäkin tosi hyvin makua.

Toinen vaihtoehto on tehdä ensin kalaliemi noista perkeistä, eli freesataan kalat, lisätään vettä, suola ja pippuri ja keitellään jokunen tovi ja siivilöidään. Sen jälkeen freesaillaan voissa perunat, juurekset, sipulit ym, lisätään kalaliemi ja keitellään kunnes juurekset on kypsiä ja sitten lisätään kalat. Itse tykkään keiton seassa sipuleista ja juureksista ja tällä systeemillä niitä tarvitse siivilöidä pois. Sekaan voi myös halutessaan lisätä isomman tai pienemmän lorauksen kermaa.

Toinen hyvä ruoka pikkuahvenistä on ahvenpata. Pataan laitetaan kerroksittain peratuja (vatsa auki, pää pois ja huuhtelu) ahvenia ja "raitaista" sianlihaa tai pekonia. Mausteet oman maun mukaan, padan päälle leivotaan ruisjauhoista ja vedestä "kansi". Pata uuniin noin 100 asteeseen neljäksi - viideksi tunniksi, hyvää tulee.

Pikkuahven sopii maukkaana kalana tuohon settin todella hyvin. Oletko kokeillut tuota koskaan patakukkona, eli hyvin voideltu vuoka vuorataan kokonaan taikinalla, sitten rojut sisään ja kansi päälle. Tuohon tarkoitukseen soveltuu parhaiten pinnoitettu keraaminen vuoka. Pinnoittamattomasta punaisesta savikiposta taikina ei lähde irti räjäyttämälläkään.

edit: ja rantuläski ilman muuta palvattuna

 

[Vesuri]

Mä en kyllä ymmärrä noista uistimien väreistä, milloin kannattaa uittaa kirkkaan värisiä uistimia ja milloin vähän tummempia. Onko teillä vinkkejä värin valintaan vaikka aurinkoisella kelillä kirkkaaseen, lämpimään veteen? Minkä värisiä uitetaan pilvisellä/sateisella säällä?

Älä huoli. Ei niistä ymmärrä kokokeneemmatkaan kalastajat, eikä varsinkaan kalat. Mikä toimii tänään, saattaa huomenna pyytää pelkästään tyhjää. Esimerkkinä itselläni tällä viikolla kolmena peräkkäisenä iltana tedyt kuha reissut prikulleen samoilla vesillä. Eka reissulla tuli tärppejä koko ajan ja viisi mukavaa kuhaa pääsi odottelemaan jatkäsittelyä. Seuraavalla reissulla ei sitten tapahtunutkaan yhtään mitään samoilla uistimilla samoihin kellonaikoihin paria alamittaa lukuunottamatta. Eilen illalla rupesi taas uistimet kelpaamaan ja viisi mittakalaa veneeseen ja parikymmentä pienempää takaisin uimaan. Kelit ei reissujen välillä muuttuneet mitenkään ihmeellisesti, joskus joku vaan kelpaa, toisinaan ei. Kokemuksen kautta toki uistimen valinta hiukan helpottuu, mutta kukaan ei pysty sanomaan mikä väri milloinkin toimii.

Välillä tuntuu, että koko touhu on aivan henkimaailman hommaa. Joskus ratkaisee väri, joskus uistimen käynti, useimmiten molemmat. Tärkein on kuitenkin uintisyvyys. Olipahan uistin mikä tahansa, on se saatava kalalle tyrkylle. Eivät ne tule sitä kovin kaukaa hakemaan. Äärimmäisen tärkeää on myös uistimen uittaminen niin virvelöinnissä, kuin uistellessakin. Moni virvelimies nakkaa uistimen niin kauas kuin käytössä olevilla vehkeillä saa ja kelailee sitten sitten vieheen tasaisesti vavan kärkeen ja sama toistuu kunnes kyllästyy ja toteaa, ettei kalaa ole. Kala ei vaan jaksa kiinnostua tasaiseen uivasta uistimesta. Usein tärppi tuleekin siinä vaiheessa kun kelaus kesketyy ja vapaa vähän heiluu itikoita hätistellessä. Uistinta täytyy uittaa.

Sama homma koskee vetouistelua. Moni aloitteleva uistelija vetää tasaisella tyhjäkäynnillä pari kilometrin luotisuoraan, jos tilaa vaan riittää ja ihmettelee kun kalaa ei tule. Uistellessakin tärpit tulevat usein käännösten aikana, jolloin uistinten nopeus muuttuu. Usein parhaat saaliit tulee plaanareista, koska plaanari hyppii ja pomppi ja antaa näin uistimelle uintia.

Itse olen käyttänyt hyrräkelaa sekalaiseen käyttöön eli uisteluun (jossa se on loistava) ja heittelyyn. Heittämisessä on omat niksinsä, itse tykkään pitää heittojarrua melko pienellä (koska heittelen aika pieni uistimia, vaappuja ja lippoja) ja sitten peukalolla jarru heti kun losahtaa veden pinta. Ei tule sotkuja kun vain malttaa olla tarkkana ja seurata heitettyä uistinta.

Löysällä jarrulla ja herkällä peukalolla on todellakin optiot pitkiin heittoihin, mutta myös mahdollisuudet aivan mahtavin linnunpesiin puolalla. Kostea monofiili on jotakuinkin siedettävää selvitettävää, mutta hieman kulunut kuitusiima vaatii helposti puukkoa avuksi. Itse tykkään säätää 6500 cs rockettini siten että uistin pysyy puola vapautettuna vavan kärjessä paikallaan ja pienellä ravistuksella valuu 30-50 cm alaspäin. Riippuu paljon uistimesta ja myös keleistä. Aloittelevan hyrräilijän suurin perusvirhe on, ettei muista säätää jarrua uistimen vaihdon yhteydessä.

 

[olkikuukkeli]

Kalastusvuosi on alkanut ihan mukavasti, jalokalojen määrä ja koko on pieni, mutta muita ennätyksiä onkin tullut päivitettyä.

1. Ahvenella kilo rikki (salainen Ruotsin lappalainen järvi ;)), olipa mahtava nostaa yli 40 cm apura järvestä. Uistimena lotto-pete 6g versiona. Samalla reissulla isoon Trout quiveriin otti 700g ahven, jonka fileet ovat vielä pakastimessa tallessa.

2. 5 kilon jokihauki, niin vihainen, että väsytykseen kului 10 minuuttia. Nostoa vaikeutti haavin puuttuminen. Tämäkin tuli paistettua ja syötyä, ihan hyvää oli hauen huonosta ruokakalamaineesta huolimatta. Hämmentävää sikäli, että tämän isompaa haukea ei ole koskaan tullut, vaikka kalasteltua on tullut kuitenkin joka kesä. Varsinaisilla suurhaukipaikoilla ei kuitenkaan koskaan. Tämänkin kalan pyysi muuten lotto-pete, oranssi mustilla pilkuilla, koko 15g.

Seuraavaksi pitäisi lähteä ahvenen narraukseen uudella venepilkillä. Mielenkiintoinen uusi kalastusmuoto omassa repertuaarissani.

 

[Pottakameli]

Eilen loppui taas tuo odotettu viikon kalareissu. Täytyy taas alkaa ihmetellä tuon salaisen kohteen kalakantoja...Järvi on suhteellisen pieni, noin pari kilometriä joka suuntaan, sekä kohtuullisen syvä ja täynnä mielenkiintoisia patteja. Yhdeksän vuoden aikana merkittävin saalis on ollut 3,4 kiloinen Siika.

Tällä kertaa ei tullut yhtään siikaa ja taimenetkin olivat alamittaisia...lisäksi saimme yhden mitat täyttävän harjuksen. Isot siiat pintoivat ja taimenet hyppivät, mutta koukkuun ne eivät sattuneet.

Mutta tänä vuonna tuli ahventa niin perkeleesti...ja isoa. Järvessä on todella paljon myös isoja yksilöitä ja olemme tavallisesti saaneet kilon pintaan olevia ahvenia joka reissu. Tänä vuonna niitä tuli päivittäin useita ja muutenkin pienimmät vaappuun käyneet olivat 300 gramman paikkeilla. Pari suurinta meni jo kilon paremmalle puolella. Määrät eivät olleet mitenkään suurempia, mutta kokoluokka oli suurempi kuin yleensä. Hauskaa on myös se, että jossain vaiheessa nuo iso ahvenet alkavat jo ottaa päähän, vaikka kotona niiden saaminen olisi todella vaikeaa.

Kun katsoo tolkuttoman kokoisia kalanpoikasten/pikkukalojen parvia matalissa rantavesissä, niin on helppo uskoa, että ravintoa riittää. Tuohon päälle vielä runsaat vesiperhos,korento ja muut pohjaeliö määrät, niin kyllähän sitä sapuskaa on.

 

[ufon_kaakao]

Suurtakaan haukea tavoitellessa ei tähän aikaan vuodesta tarvitse syvälle päästä. Pieni kala nousee pintaan ja suuretkin hauet tulevat perässä. Parin metrin syvyys riittää vallan mainiosti. Jos tuntuu, ettei mitään kuulu, siiman päähän syvänneuistin, jolla pääsee reiluun kolmeen metriin.

Ok. Voishan tohon lähteä kahdella vavalla vetämään. Vähän kyllä tuntuu kuin neulaa lähtisi etsimään heinäsuovasta kun ei ole kaikuluotainta* ja järven syvyyskartta on tiedossa aika suurpiirteisesti. Kannattaako tonne ihan keskelle selkää lähteä (syvyydet 10m ylöspäin) vai syvänteiden reunoille? Tuolla ruohikoiden reunoilla tuntuu olevan enää ihan pikkuhauet, jotka on liian pienet jopa syömiseen.

Ahvenet on tähän asti tullut laitettua joko pannulla voissa paistaen tai savustaen ja hyväähän tulee molemmilla tavoilla. Mutta tuo ahvenpata/vuoka/kukko kuulostaa hyvältä, ruodotkin pehmenee uunissa niin ei tarvitse niidenkään kanssa ährätä.

*Toisaalta olen sitä mieltä, että kaikuluotain vie vähän hohtoa koko kalastamisesta kun näyttö näyttää missä kalat ovat ja mihin pitää heittää..

 

[Vesuri]

Ok. Voishan tohon lähteä kahdella vavalla vetämään. Vähän kyllä tuntuu kuin neulaa lähtisi etsimään heinäsuovasta kun ei ole kaikuluotainta* ja järven syvyyskartta on tiedossa aika suurpiirteisesti. Kannattaako tonne ihan keskelle selkää lähteä (syvyydet 10m ylöspäin) vai syvänteiden reunoille? Tuolla ruohikoiden reunoilla tuntuu olevan enää ihan pikkuhauet, jotka on liian pienet jopa syömiseen.

Monesti kala löytyy penkan reunoilta, joskus pikkukala nousee selkäsyvänteiden päälle ja hauki perässä. Kannattaa seurailla mahdollisia lokkiparvia. Lokit saalistavat samaa pikkukalaa kuin isot kalat. Tyynellä kelillä pintatuikit paljastavat pikkukalan läsnäolon. Ei kun kireitä.

Karttapaikan maastokartoissa on ainakin suurimpien järvien syvyyskäyrät nähtävissä ja tulostettavissa. Linkistä avautuvassa kartassa näkyvät kotiveteni. Suurimmat hauet ovat napanneet Kuhakarin lounaispuolella olevien kahden syvänteen reunamilta aivan pintakalvosta.

*Toisaalta olen sitä mieltä, että kaikuluotain vie vähän hohtoa koko kalastamisesta kun näyttö näyttää missä kalat ovat ja mihin pitää heittää..

Kaikuluotain on toki hyödyllinen peli, mutta ei mikään oikotie onneen. Kaikuluotaimeen ei ole tietääkseni yksikään kala ottanut kiinni. Oikeassa paikassa oikeaan aikaan olevaan uitimeen ne edelleenkin ottavat. Syvyyskartta on ainakin itselleni huomattavasti paljon tärkeämpi.

 

[mirasane]

Keskiviikkona kesän ensimmäinen mökkireissu Saimaalle. Vesi oli niin alhaalla, että pressujen alle jätetty Busteri oli niin kaukana vesirajasta, etten jaksanut alkaa sitä apumiesten puuttuessa punnertamaan kohti vettä. Hinku uistelemaan oli kuitenkin niin kova, että katse kääntyi pieneen moottorittomaan soutuveneeseemme. Minulle riitti paremman puutteessa vain kalastamisen katseleminen, joten suostuttelin vaimoni kokeilemaan uistelua ensimmäisen kerran elämässään ja itse lähdin vain soutamaan venettä hänelle.

1h15min soudun jälkeen vaimo oli yhdellä vavalla saanut 5 ahventa ja kaksi kiloista haukuea. Emännällä oli sen verran muikea hymy kasvoillaan elämänsä ensimmäisistä hauista, että kun se ei torstainakaan ollut hävinnyt, ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin ajaa kalastusliikkeeseen ja ostaa hänelle oma virveli ja yksi ylimääräinen vapateline uisteluveneeseen. Saatiinpa hyvä yhteinen harrastus :)

 

[Momesso]

Omat kalastukset rajoittuvat muutamiin kertoihin vuodessa tänne mökille Leppävedelle, jossa tulee käytyä sitten soutuveneellä heittelemässä. Soutaen ei niin hirveän kauas voi lähteä niin täytyy tyytyä noihin ruohikon reunoihin ja läheiseen kariin ja sen ympäristöön. Perus kilosta haukea ja vaihtelevan kokoista ahventa täältä näillä eväin tulee, vieheenä tuntuu parhaiten toimivan Calicocat, jigi kalastaa suht hyvin myös näin kesällä. Tekisi mieli käydä uistelemassakin tuossa syvänteen reunalla karin takana, josta järven selkä alkaa, mutta kun ei tarkkoja syvyyksiä tiedä niin siinä on vieheet joko koko ajan pohjassa kiinni tai sitten liian pinnassa. Vinkkejä? Vähän suurempi hauki kun olisi hakusessa, ja niitä tuskin noilta ruohikon reunoilta näillä keleillä löytää.

Missäpäin leppävettä kalastelet? Vuonteella ainakin laivaväylällä kannattais käydä kokeilee vaikka pilkkimässä veneestä ja iso koukku ja siihen särki tai salakka. Tulee kuhaa, haukee ja ahvenia, joskus jopa säyneitä. Itsellä suurin kuha pilkkimällä 3kg. On kivaa puhaa. Kyllä siellä jigilläkin jotain saa.

 

[ufon_kaakao]

Missäpäin leppävettä kalastelet? Vuonteella ainakin laivaväylällä kannattais käydä kokeilee vaikka pilkkimässä veneestä ja iso koukku ja siihen särki tai salakka. Tulee kuhaa, haukee ja ahvenia, joskus jopa säyneitä. Itsellä suurin kuha pilkkimällä 3kg. On kivaa puhaa. Kyllä siellä jigilläkin jotain saa.

Leppälahdella, Kuopiontien (9-tien) sillan eteläpuolella. Juu, kuullu ennenkin että Vuonteella olisi apajoita, mutta täytyy tyytyä näihin ihan lähipaikkoihin tässä.