2003 3. puolivälierä Kärpät - JYP
Runkosarjassa kolmanneksi sijoittunut Kärpät lähti ottelusarjaan selvänä suosikkina, sillä se ei hävinnyt runkosarjan kuudessa kohtaamisessa yhdessäkään JYPille.
Heti pudotuspelien avauksessa tuo tappio kuitenkin tuli, mutta Kärpät pystyi palauttamaan asetelmat nopeasti lähtökohtien kaltaiseksi hakemalla pienten alkukangertelujen jälkeen aika helposti tasoittavan voiton Jyväskylästä.
Sen jälkeen monille tuli varmasti ajatus, että "tästä eteenpäin Kärpät jyrää ottelusarjan selkään voittoon, kuten ennakkoon ounasteltiin".
Heti seuraavana päivänä pelatun kolmannen ottelun ensimmäinen erä antoikin viitteitä noiden ennustelujen toteutumisesta. Tosin ainakin näiden, silloin hyvin humalaisten silmien mukaan, JYP kyllä pelasi avauserän ihan hyvää kiekkoa, mutta Kärppien ulkomaanapujen (Lievers ja Ton) kaksi maalia veivät isännät kuitenkin 2-0 -taukojohtoon.
Toisessa erässä JYP kavensi kahden miehen ylivoimansa turvin, ja Tuomo Jääskeläisen lopun ulosajon jälkeen jo toivottamalta näyttänyt kiri huipentui reilua minuuttia ennen loppua Kärppien puolustusalueen b-pistealoitukseen. Sen voitti Jarkko Immonen "satanolla", ja kultakuuppa Eric Perrin tykitti kaarelta 2-2 -tasoituksen.
Jatkoajalla koettiin sitten kliimaksi, kun JYPin tshekit juonivat ylivoimalla vieraiden voittomaalin: Angel Nikolov veti siniviivaalta ja maalitykki Tomas Chlubna ohjasi JYPille jo toisen voiton Raksilasta!
1993 1. puolivälierä HIFK - JyP HT
Tämä Hannu Aravirran viimeinen kausi Jyväskylässä oli kausi, jolloin 90-luvun taitteessa kaksi SM-hopeaa ja yhden runkosarjan voiton Aran opein ottaneelta JYPiltä - silloiselta JyP HT:lta - odotettiin kultaista huipennusta noihin hienoihin edellisvuosiin.
Runkosarja ei kuitenkaan sujunut Jyväskylässä noita mestaruusunelmia parhaimmalla mahdollisella tavalla edesauttaen, sillä JYP lähti pudotuspeleihin vasta kuudennelta sijalta. Tosin eroa esimerkiksi puolivälierissä vastaan tulleeseen HIFK:hon, joka oli siis runkosarjan kolmas, jäi vain kaksi pistettä. Lisäksi jyväskyläläisillä oli vuoden takaa hyviä muistoja pääkaupunkivastuksestaan, sillä keväällä -92 runkosarjan voittaja JYP passitti HIFK:n pronssiotteluun.
Myös nämä pudotuspelit alkoivat jyväskyläläisittäin hyvin, sillä JYP haki Helsingistä kotiedun ottelussa, joka oli erittäin kuuma niin kentällä kuin katsomossa ja jota minä olin matkustanut katsomaan perheeni kanssa. Se oli myös elämäni ensimmäinen vieraissa nähty playoffs-peli.
Kuumat tapahtumat, joista riitti paljon puhetta vielä tulevinakin päivinä, käynnistyivät tilanteessa 1-2 vähän ennen päätöserän puoliväliä. Tuolloin ottelun avausmaalin tehnyt iki-JYP Lasse Nieminen joutui iki-IFK Pertti Lehtosen rajun laitataklauksen kohteeksi.
Tilanteen jälkeen molemmat miehet poistuivat jäältä: Nieminen ambulanssilla sairaalaan ja Lehtonen Seppo Mäkelän tuomiolla suihkuun.
Kun JYP siirtyi seuranneen viiden minuutin ylivoiman aikana kahden maalin johtoon, alkoi kotiyleisön protestoida Lehtosen ulosajoa rajulla tavalla. Mieleeni on jäänyt erityisesti "Mäkelä, Mäkelä" -"kannustushuudot", jotka kaikuivat kovaa pitkin "Nordiksen jäähallia".
HIFK-fanien turhautuminen "huipentui" lopulta lukemiin 2-4 päättyneen ottelun jälkeen hallin pihalla, jossa muutama paikallinen kuumakalle päätti järjestää Niemiselle jyväskyläläisseuraa sairaalaan pahoinpitelemällä yhden JYPin kannattajan. Muistan elävästi, että kun olimme juuri kääntämässä henkilöautomme nokkaa Helsingin jäähallin pihasta pois, tuli paikalle ambulanssi. Seuraavana päivänä saimme lukea Iltasanomista, kuinka tällä ambulanssilla oli tämä JYP-fani viety sairaalaan.
Onneksi sen enempää Niemiselle kuin jyväskyläläiskatsojallekaan ei lopulta käynyt pahemmin.
2000 4. runkosarjan ottelu JYP - SaiPa
Talouden tervehdyttämisprojektin edelliskeväänä uuden toimitusjohtajansa Tomi Hassisen johdolla aloittanut JYP oli ennen kautta tyrmätty varmaksi jumboksi, eikä kauden ensimmäinen viikko noita ennusteluja kumonnutkaan. JYP nimittäin otti niin HPK:lta kuin Kärpiltäkin turpiin selvin lukemin.
Seuraavaksi JYP kohtasi toisen peräpäään ennustetun ja yhtä heikosti kauden avanneen joukkueen, Ässät. Porista tuli huikean makea vierasvoitto, ja JYP sai todella roimasti uskottavuutta, mitä ei ennen tuota peliä ollut median silmissä juuri yhtään. Materiaalia kun pidettiin lähes Mestis-tasoisena, ja sarjakin oli alkanut sen mukaisesti.
Ässät-pelin jälkeen piti olla kotikaukalossa hyvä sauma kasvattaa uskottavuutta lisää, kun vastassa oli taas yksi häntäpäähän povatuista poppoista eli SaiPa.
Ottelun alku oli kuitenkin kuin ensimmäisen kotiottelun, Kärpät-pelin, toisinto: JYP hallitsi, mutta vierasjoukkue kävi tekemässä pari maalia, eikä täksi kaudeksi paluun kasvattajaseuraansa tehneen A-P Siekkisen torjuntapronsetti hätyytellyt taaskaan huippulukemia. JYP kavensi Tomi Hirvosen maalilla, mutta jo ennen päätöserää oltiin lukemissa 1-4, vaikka yhä JYP oli ollut kenttäpelissä hallitsevampi osapuoli.
Ottelun päätöserässä - ja myös jatkoajalla - JYP tarjosi kenties makeinta herkkua, mitä olen ikinä joukkueelta kotikaukalossa saanut, ja pelin hallinta "Mestis-tasoisella" miehistöllä sai kiitoksen myös tulostaululla.
Ensin Petr Ton tykitti 5 vs. 3 -ylivoimatilanteessa aivan kaamean lämärin siniviivan alta ja kavensi 2-4:een.
Sen jälkeen tapahtui episodi, mikä entistään tekee tästä matsista muistettavamman. Hippoksen surkean jäänlaadun takia jouduttiin nimittäin tasan puolivälissä kolmatta erää vaihtamaan päätyjä, jotta molemmille joukkueille saatiin tasapuoliset olosuhteet. "Väärässä" päädyssä JYP sitten huipensi kirinsä.
Ensin Chris MacKenzie ampui Tonin tapaa lujaa siniviivan alta - 3-4. Viimeisillä minuuteilla, jo ilman maalivahtia muistaakseni, Hirvonen jatkoi hyvää JYP-uran alkuaan, jonka jatko ei ollut sitten "aivan" yhtä hyvä, ja tasoitti pelin matsin toisella maalillaan.
Tasapeli tuntui jo todella voitolta, mutta jatkoajalla tilanne alkoi kääntyä jo epäuskoisuuden puolelle.
JYP pääsi pelaaman 4 vs. 3 -yv:aa, mikä on tietysti parempi kuin normaali 5 vs. 4. Jarkko Glad ampui siviviivalta ja Antti Virtanen pisti paluukiekosta taululle loppulukemat 5-4. Kun tuolloin ei vielä jaettu pistettä jatkoajan hävinneelle joukkueelle, nin tuntui entistä makeammalta. Meikäläinen meinasi lähteä lentoon käsittämättömän pienen yleisömassan (jotain 2700 muistaakseni) keskellä.
Voitto tuollaisen kirin jälkeen on tietysti jo sinällään mahtavaa, muta erityisen hienoa se oli, kun tuli toinen perättäinen voitto tällä varmaksi jumboksi tuomitulla joukkueella, jolla oli tämän matsin jälkeen uskottavuutta kuin jo ihan oikealla SM-liigajoukkueella.