Finaalien tasosta
Minusta jokainen finaalipeli alkoi pelillisestikin hienosti. Tällä en tarkoita Tapparan avausmaaleja, vaan sitä
että avauserissä viipotettiin päästä päähän ja tilanteita tuli. Ehkä juuri sen takia Tapparakin sai maaleja tehtyä. Sitten viimeisessä pelissä, kun jääkiekon Kasparov oli keksinyt vastailääkkeensä Tapparan kiekon ylöstuonnille, niin Tapparahan ei enää maalipaikkoja saanut. Se oli kuitenkin sivupolku.
Niin, sitten mitä pidemmälle yksittäiset pelit etenivät, niiden taso laski. Pelit menivät keskialueen tukkimiseksi ja molemmin puoliseksi roikkumispuolustukseksi. Kolmannet erät olivat sitten jo melkein sotaa, joissa ei vihelletty oikeastaan kuin kaksi ruumista, Uhlbäck ja Rautee. Niistäkin vielä toisen ruumiin teosta ei annettu edes riittävää rangaistusta. Tästä voidaan mun mielestä syyttää ainoastaan tuomareita. Minkäänlaista vihellyslinjaa kun ei ollut. Pelaajat eivät todellakaan tienneet mitä kentällä voi tehdä ja mitä ei.
Viimeisessä finaalissa Alanen sai ensin jäähyn koukkaamisesta, jollaisia oli siinä ja jokaisessa muussakin jääkiekko-ottelussa 150. Sitten Vahalahti (?) sai jäähyn vaikka Grönvall ehti kaatua kaarroksessaan jo melkein ennen kontaktia. Luoman jäähyä avitti taas TPS-pelaajan mahtava loikka. (Minä muuten luulin ihan oikeasti että jäähyn saa tämä hyppääjä tai edes molemmat. Tyhmä minä.)
Ei siinä mitään, jokainen tuossa mainittu jäähy oli tavallaan ihan ok, <I>mutta kun se linja ei pitänyt</I>. Sen jälkeen sitten sai kahvata ja koukata ja roikkua ja repiä melkein niin paljon kuin vain kehtasi, eikä pilli soinut. Siinä on pienen pelaajaraukan pää ihan sekaisin. Sitten peli menee vielä enemmän siihen että "toi perkele esti mua, kyllä mäkin sitten kostan jos ei jäähyä kerran tuu", ja kun jäähyä ei todellakaan tule, niin homma ei kun pahenee.
Pelaajat ja joukkueethan käyttävät likipitäen kaikki keinot voittaakseen, jos säännöt eivät sitä kiellä ja jos niiden sääntöjen noudattamista ei valvota. Meillä olisi varmasti metrin levyisiä maalivahdin polkkeita jne. jos niihin ei puututtaisi. Sama pätee pelitapaan. Jos tuomarit eivät vihellä, vaikka pelaaja estää vastustajan etenemisen tai maalinteon millä keinolla tahansa, niin samaa keinoa käytetään uudelleen. Ei tuolla kukaan ajattele, että onpas minulta moraalitonta estää naapurin maalinteko pitämällä hänen mailastaan kiinni. Mailasta pidetään kiinni, jos tuomari ei sitä kiellä ja siitä rankaise.
Kaiken tämän sekoittaa sitten vielä se, että yhtäkkiä se kahdestoista koukkaaminen tai seitsemäs mailasta kiinnipitäminen vihelletään. Sitten vasta pelaajat ihmeissään ovatkin. Sitten siihen painimiseen tulee vielä se vitutuksen lisäelementti, kun tuomarikin on vastaan, ja sitten roikutaan ja revitään vielä enemmän. (Joo, tiedän että tuo logiikka kusee, mutta jonkinlaisena pelaajana tiedän, että niin se menee kuitenkin.)
Mitä minä siis yritän sanoa ja minkä toistan taas on se, että pelaajia ja joukkueita on aivan turha syyttää. He pelaavat juuri niillä säännöillä käyttäen kaikkia mahdollisia keinoja, jotka heille sallitaan. Syyttävät sormet pitää siis kohdistaa ihan toisaalle. Eikä niitä tarvitse kohdistaa edes jäällä viilettäviin raitapaitoihin, vaan vielä sitäkin ylemmäksi. Peli saadaan kyllä siistittyä. Mutta sen siistimiseksi tarvitaan muutakin kuin hyssyttelyä ja tuomarien päiden silittelyä heidän mokattuaan.
Ja suomalaisille tuomareille: Ottakaa mallia ruotasalaisista kollegoista. Ruotsalainen tuomari (Öberg nimeltään?) hyväksyi kyseenalaisen maalin Elitserienin finaaleissa, katsoi videon ja <B>myönsi</B> tehneensä virheen. Se ei tuomiota enää miksikään muuta, mutta se on miehekästä. Suomalainen tuomarihan kun ei koskaan ole tehnyt yhtään virhettä.