No Tapparan yleisömääräthän yleisesti laskivat koko runkosarjankin aikana, eikä vain sääleissä (joiden lipputuloja Tappara ei edes saa). Tämän taas tiesivät kaikki muut ihmiset jo ennen kauden alkua, paitsi Leinonen ja kump.
Mestaruuden jälkeen kasassa PITÄÄ olla joukkue, jolla voi voittaa toisen mestaruuden, mikäli mielii samaan aikaan saada paljon porukkaa katsomoihin. Jokainen asiaan perehtynyt tiesi, että tällä joukkueella sitä ei voi tehdä. Leinonekin tiesi sen ja tyynnyttelikin ihmisiä ennen kauden alkua. Silti budjetit laadittiin 5500 ihmisen mukaan ja tavoitteet asetettiin 5750:een, vaikka hyvin tiedettiin, että se on mahdotonta.
Nostan hattua Tapparan miehekkäälle tavalle aloittaa rakennustyö uudestaan, viime kauden huiman menestyksen ja sitä seuranneen kuppauksen jäljiltä moni seura varmasti olisi kasannut taloustilanteeseensa nähden ylikalliin joukkuueen ja yrittänyt riskillä toista mestaruutta. Tappara valitisi urheilullisesti oikean tien. Tätä ei vain otettu huomioon lipunmyynnissä..
Suomalainen ihminen, kun jätetään pois ne tosifanit, jotka itstuvat katsomossa tilanteessa kuin tilanteessa, on hyvinkin tuuliviiri. Se seuraa joukkueen menestymistä AL:n perusteella ja miettii, jaksaako halliin lähteä vai ei. Viime kauden jälkeen nämä tuuliviiri-Tapparat, jotka parin viime vuoden aikana ovat sankoin joukoin kulkeutuneet Hakametsään, odottivat tältäkin kaudelta mestaruustaistoa ja jatkuvaa voittamista, perehtymättä asian todelliseen laitaan. Sitten kun syksyllä painittiin pelitapaongelmien kanssa ja voittoja ei tullut, jäivät nämä ihmiset kotiin. Se näkyi sitten karvaasti keväällä kun yleisömäärät laskivat kuin lehmän häntä.
Moni kausikortin ostanut varmasti varasi pudotuspeliliput (ainakin meikäläisen firmassa niin tehtiin), ja varmasti olisi käyty puolivälieräotteluissa, mutta sääleihin ei vielä herätty. Ilmiöhän ei ole pelkästään Tampereen ja Tapparan ongelma, vaan sama asia nähtiin myös Helsingissä. Mielestäni säälit ovat ihan kokeilemisen arvoinen idea, mutta sitä pitää markkinoida enemmän ja totuttaa ihmiset siihen. Ei kansalle tällainen systeemi iskostu mieliin ykskaks. Tietysti asiaan nyt vaikutti myös ottelupäivän epävarmuus.
Toki vika varmasti oli Mazzan mainitsemissakin asioissa. Joukkue oli suhteellisen väritön, ei kunnon persoonia. Mäkinen oli kuin varjo edellisistä kausista ja ylivoimapelikin (joka perinteisesti on Tapparalla ollut ainakin näyttävää, joskaan ei aina niin tehokasta) tökki pahemman kerran. Elämän realiteetteja on kuitenkin se, että kiristyvässä kilpailussa (joka nyt kiristyy entisestään kun Sveitsiin avautuu yksi paikka lisää, eli neljä ulkomaalaista, joista yhden pitää olla EU-pelaaja) niitä persoonallisuuksia ei vain ole tarjolla, tai on, mutta ne maksavat sinikiveä. Silloin se näyttävyys ja yleisöön vetävyys pitää löytyä pelitavasta.
Mitä taas tulee Saariseen, niin kyllähän Mikaa on ehkä kohtuuttomankin paljon ruoskittu Tappara-fanien keskuudessa. Ei aukaistu silmiä sille, että materiaali on selvästi köykäisempi kuin Rautakorvella ja että ei Rautakorvenkaan joukkue ensimmäisellä kaudella mitään ihmeitä esittänyt pelillisesti, materiaali oli vain parempi. On helppo tuomita katsomosta, mutta ajatelkaa itse itsenne Saarisen asemaan. Kuinka helppo on tulla mestaruuden voittaneeseen joukkueeseen, joka on täynnä konkareita joiden ura on vielä lähtenyt uuteen nosteeseen edellisen valmentajan aikana. Samaan aikaan kun näiden konkareiden lisäksi vain harva edellisen kauden runkopelaaja on jäänyt ja suurin osa vahvistuksista on kerätty kasaan omista junnuista. Valmentajalla on kuitenkin oma näkemyksensä siitä, miten jääkiekkoa pitää pelata, jotta voittoja tulisi ja harvalla se näkemys on samanlainen kuin edeltäjällään. Muutos aiheuttaa aina vastarintaa ja mestarijoukkueeseen tuleminen aiheuttaa aina vielä entistä enemmän vastarintaa. Siinä on oman pelitavan iskostaminen, varsinkin valmentajalle, jonka meriitit ja CV eivät kiistattomasti osoita hänen olevan voittaja (tällaisia jätkiä on Suomessa kolme tai neljä), harvinaisen vaikeaa. Jokaisen asian joudut perustelemaan pelaajille, jotka sanovat aina: "niin mutku Rautakorven kans me tehtiin.." Näinhän se on joka joukkueessa ja jokaisessa joukkueurheilussa.
Eräs tämänkin palstan rekisteröitynyt lukija tilitti joulukuussa, kuinka hän vaihtaa yrityksensä sponsorointirahat A-nuoriin, koska sieltä sen paikan saa halvemmalla ja kuitenkin samat äijät pelaa. Rautakorven aikana syytettiin, että omat juniorit eivät saa peliaikaa, nyt taas syytetään, että omat junnut saavat liikaa peliaikaa. Tosin tämäkin "sponsori" taisi olla mukana enemmänkin Tapparaa kannustaakseen, eikä todellista hyötyä yritykselleen hakevana. Jos ei joka matsista tule voittoja, niin aina on vikaa jossain, yleensä vielä asioissa jotka ennen kauden alkua näyttivät hyvältä...