Kärsitkö kaamosmasennuksesta?

[Pee]

Elämme taas sitä vuodenaikaa, kun kauppojen lehtihyllyjä katsoessa tuntuu, että joka toisessa läpyskässä on jonkinlainen juttu kaamosmasennuksesta. Iltapäivälehdistä ainakin Iltalehti on jo tehnyt julkkiksille jokavuotisen "kuinka selviät pimeän ajan yli?" -kyselyn, ja kirkasvalohoitojakin mainostetaan.

Siksi haluankin kysyä Teiltä, Arvoisat jatkoaikalaiset, kärsittekö te kaamosmasennuksesta.

Itse en todellakaan ole kokenut ikinä kaamosmasennusta, vaan asian laita on ollut minulle pienestä pitäen melkeinpä päinvastoin: tämä aika on ollut minulle pikemminkin vuoden parasta, ja jos joku aika on ollut vaikeaa, niin valoisa. Tosin muutama vuosi sitten tämä ajatus vaihtui muutamaksi vuodeksi siihen, että ajattelin kaikkien vuodenaikojen olevan ns. yhtä hyviä tai huonoja ja oman henkisen hyvinvoinnin riippuvan täysin muista kuin ilmastollisista tekijöistä.

Tänä syksynä - ja oikeastaan jo päättyneenä kesänä - on kuitenkin tuntunut, että nyt on tapahtunut paluu jälleen 90-luvun - ja varsinkin sen viimeisimpiin - vuosiin, jolloin tosiaan saatoin sanoa kaamosajan olleen vuodesta paras aika minulle. Jos vielä 200-luvun alussa jouduin miettimään, josko minullakin olisi ainakin lieviä kaamosmasennuksen oireita esimerkiksi pimeiden aamujen takia (joita en tosin henkilökohtaisesti tuona aikana joutunut kokemaan juuri yhtään, kun en ollut töissä enkä opiskellut, mutta kuitenkin), niin enää en todellakaan ajattele. Nautin tästä syksystä ja edessä olevasta talvesta täysin siemauksin, enkä odottele valoisan ajan lisääntymistä, kuten moni suomalainen taitaa tehdä. Tosin kevään tullessa, en varmasti tule maseentumaankaan - ainakaan sen takia, mutta termi "kaamosmasennus" on minulle hyvin vieras käsite. Siksi tässä äänestyksessä ruksasinkin tuota viimeistä kohtaa, vaikka ei tuo toiseksi alin vaihtoehtokaan kovin kaukana ole. Kahteen ensimmäiseen ei minulla ole kuitenkaan mitään asiaa, mutta mitenpä on teidän muiden laita? Masentaako pimeys?

 

[Musta Nuoli]

Tästä aiheesta oli Ylen artikkelissa juttu vain muutama päivä sitten. Sen mukaan yli kolmannes suomalaisista kärsii eriasteisista pimeän ajan aiheuttamista oireista. Varsinaisesta kaamosmasennuksesta kärsii kuitenkin vain reilu prosentti väestöstä, mutta onhan sekin paljon, yli 55 000 ihmistä.

Syys- tai kaamosrasituksesta kärsii kuitenkin vajaat pari miljoonaa suomalaista, joten määrä on melkoinen.

Luulisi tämänkin puhuvan sen puolesta, että kesä- ja talviaikapäätöksessä haudattaisiin talviaika sinne minne se kuuluukin eli ikuisiksi ajoiksi hautaan ja siirryttäisiin pysyvään kesäaikaan. Aamuisin ei aurinko kumminkaan paista talvikaudella, mutta yksikin tunti valoisaa aikaa illasta lisää olisi jo huomattava lisäys ja auttaisi jaksamaan ja liikkumaan. Lisäksi kesällä aurinko ei nousisi liian aikaisin aamuyöllä kesäajassa.

En kärsi kaamosmasennuksesta, mutta kaamosrasituksesta kylläkin. Kirkasvalolampusta on hyötyä, se antaa vähän lisäpuhtia, mutta ulkoliikunta tuppaa näin marraskuusta alkaen jäämään todella vähiin koska ulkona tulee niin varhain pimeä, että ei sinne tee mieli mennä pimeään palelemaan.

 

[Palstalegenda]

En kärsi kaamosmasennuksesta, mutta kaamosrasituksesta kylläkin. Kirkasvalolampusta on hyötyä, se antaa vähän lisäpuhtia, mutta ulkoliikunta tuppaa näin marraskuusta alkaen jäämään todella vähiin koska ulkona tulee niin varhain pimeä, että ei sinne tee mieli mennä pimeään palelemaan.

En minäkään kärsi kaamosmasennuksesta, mutta eihän tämä aika vuodesta mukavaakaan varsinaisesti ole.

Kirkas valo kämpilläni sen sijaan aiheuttaisi suoranaista ärtymystä. Paras valo on loivan lempeä suolalampun valo. Sen äärellä luen kirjojakin, saan paremmin unta, kun on tuommoinen sopivan hämyisä valo. Jos olisin 4D-dokkareista tuttu esinerakastaja, niin suolalampun kanssa olisi jo vähintään kihlat hankittuna. Mahtuu paremmin yöpöydälle, kuin Eiffel-torni.

 

[Peltinen]

En, minä kärsin kevätmasennuksesta. Syyspimeillä olen energinen ja nukun hyvin. Keväisin tuo riesa iskee joka vuosi parin viikon tarkkuudella helmikuun lopussa ja se on kaamosmasennuksen tapaan selvästi jokin aivojen kemiaan liittyvä juttu johon ei vaikuta elämäntilanne tai muut elämän huolet ja murheet. Jossakin oli juttua, että se olisi yhtä lailla pimeyteen liittyvä vaiva ja siihenkin voisi auttaa pimeään aikaan kirkasvalolamput, joilla pidettäisiin hormoni- ja serotoniinitasot paremmin vakaina. Ainut positiivinen asia on, että NHL:n playoffs-aikaan herääminen neljältä aamuyöstä ei ole ollenkaan niin huono juttu.

 

[penaz]

En kärsi kaamosmasennuksesta tai -rasituksesta. Sen sijaan kärsin kaamosvitutuksesta. En ole ikinä ymmärtänyt höpötystä Suomen vuodenaikojen rikkaudesta. Vaihtaisin mielelläni marras- ja joulukuun kahteen ylimääräiseen kesäkuukauteen.

 

[Sistis]

Luulisi tämänkin puhuvan sen puolesta, että kesä- ja talviaikapäätöksessä haudattaisiin talviaika sinne minne se kuuluukin eli ikuisiksi ajoiksi hautaan ja siirryttäisiin pysyvään kesäaikaan. Aamuisin ei aurinko kumminkaan paista talvikaudella, mutta yksikin tunti valoisaa aikaa illasta lisää olisi jo huomattava lisäys ja auttaisi jaksamaan ja liikkumaan. Lisäksi kesällä aurinko ei nousisi liian aikaisin aamuyöllä kesäajassa.

Nyt aletaan olla niillä kohdilla vuotta, että kesä- tai normaaliaika ei enää ole merkityksellinen. Aamulla ja iltapäivällä työmatkojen aikana on pimeää. Isompi merkitys on maaliskuusta lokakuuhun, jolloin kesäaika tarjoaa niin mahtavaa valoa iltaamme piristämään.

Kyllä tämä kaamos jotenkin vaikuttaa. Olo on välillä jokseenkin apaattinen. Pellavarouhetta ja -öljyä tulee syötyä usein jogurtin kanssa, ja kyllä nuo rasvahapot jotenkin tuntuisivat piristävän. Saattaa olla toki placeboakin. Kala olisi toki rasvahapoiltaan parempaa, mutta allergiani takia en sitä voi syödä, jollen halua päätyä ruumishuoneelle, vaikka silläkin toki pääsisi kaamosmasennuksesta...

Lenkkeilyä ja kävelyä voi harrastaa pimeälläkin, ja kyllä se ihan hyvää tekee. Mutta jos joku väittää sen olevan täydellinen korvike valoisassa säässä tehdyille pyöräretkille luonnon helmassa, niin hän valehtelee.

 

[pernaveikko]

Luulisi tämänkin puhuvan sen puolesta, että kesä- ja talviaikapäätöksessä haudattaisiin talviaika sinne minne se kuuluukin eli ikuisiksi ajoiksi hautaan ja siirryttäisiin pysyvään kesäaikaan.

Ai vedetään se kellonaika nyt jo kaamokseenkin. Tulin eilen kotiin toiselta aikavyöhykkeeltä missä kello on tunnin vähemmän.

Koittakaa nyt ymmärtää, että se kellonaika on vain luku. Se on määrittävä tekijä monelta pitää olla jossain tapaamisessa. Miten nyt pitäisi elää, jos siellä missä olin on kello 10.35 ja tässä kohtaa 9.35.

 

[Turha Kaukalo]

Just tänään ylös pyrkiessäni sanoin että "voi vittu". Se kielii kaamosmasennuksesta, etenkin, kun on tätä vitutusta (masennusta) muutenkin. Mulla lukee papereissa taudinkuvan kohdalla kansankielisesti rankka vitutus, joten kyllä nämä pimeät ajat on vittumaisia. Kevät oli joskus nuorena, nykyään on silloin helpompaa ja kesä, a vot! Onneksi kahden viikon päästä olen lämpimässä muutaman päivän. Sillä sitten taas mennään ja eletään.

 

[Sistis]

Ei valehtele, jos asialla ei ole hänelle merkitystä ja puhuu itsestään. Tämä ei kumoa kokemustasi. Jos yleistää oman kokemuksensa valehtelee tai sortuu argumentointivirheeseen.

Niin, ilmaisin tapani mukaan itseäni huonosti. Tätä argumenttia on tarjottu yleispätevänä neuvona kellojen siirtoa käsittelevissä keskusteluissa. Eli juurikin niin, että "kun se toimii minulla, se toimii kaikilla".

 

[A Siente]

Ehkä pienestä. Tuntuu olevan todella vaikea saada mitään aikaan. Tekis vaan mieli nukkua.

 

[Luulajanpuisto]

Kyllä, viime vuoden alavire tosin jatkui melkein kesään asti.
Kun tuossa mainittiin mm. lenkkeilyn mielekkyydestä, niin omalta kohdaltani se juoksun jälkeinen "nousuhumala" on vaihtunut toisinaan jopa enemmänkin laskun puolelle.

Ei tämä aivan ihmisen parasta aikaa ole.