Ei tämä pleijareihin enää, kuin jostain taianomaisesta valokytkimestä kääntämällä, niin ala jotenkin yhtäkkiä toimimaan. Naiivia olisi ajatella jotain muuta, ei se koskaan niin toimi, että 60 ottelu vedellään päin persettä ja sitten pleijreihin, kuin kytkintä kääntämmällä simsalabim, homma toimiikin! Ei, ei se koskaan mene niin, parhaat joukkueet hiovat peliään sen koko runkosarjan 60 peliä ja jalostavat jaikkea tekemistään, pelitavasta ja fysiikasta alkaen.
Kärpät ei ole tällä hetkellä tai kaudella millään muotoa tai aspektia kärkijoukkueiden tasolla. Ei pelitavallisesti, ei taktisesti, ei struktuurisesti, ei roolitukseltaan, ei yleiseltä taitotasoltaan, ei yksittäisten pelaajien tasolta, ei joukkueen kollektiiviselta taitotasolta (Kärpät on paljon vähemmän, kuin osiensa summa), ei todellakaan urheilujohdon tasolta, ei valmennuksen ja päävalmentajan tasolta, ei todennäköisesti joukkueen sisäisen kemian osalta, ei fysiikaltaan, ei kestävyydeltään, ei pelikunnoltaan, ei luistelunopeudeltaan, ei pelitempoltaan, ei kamppailuvoimaltaan, ei tahtotilaltaan, ei asenteeltaan, ei intohimoltaan, ei pään kestävyydeltään, ei paineensietokyvyltään, ei pelirutiiniltaan, ei Kärppä-sydämeltään, ei yhtään miltään. Kaukana kaukana ollaan kärkijoukkueista ihan kaikilla mittareilla.
Se on se karu fakta ja ei se enää tämän kauden aikana muuksi muutu. Tämä on se taso ja Kärpät ei ole millään muotoa tällä kaudella kärkijoukkueiden tasolla, eikä se sinne enää nouse, sen haihattelun voi lopettaa, ei riitä enää aika tai yhtään mikään, että tsätä kakusta enää hyvä tulee, liian moni asia on pielessä, joukkueen kemiasta todennäköisesti alkaen. Piste.