Jukureilta nähtiin eilen aivan hyvä kotipeli. Viime viikkojen pelikirjatalkoot ovat olleet enemmän kuin tarpeen, jonka lisäksi valmennuksen pelisuunnitelma oli oivallinen. Tapparan huonohkon (hyökkäys)kenttätasapainon ja liian nopean hyökkäämisen vuoksi Jukurit pystyi erinomaiseen karvauspelaamiseen: pakeille oli annettu lupa/käsky hakea aktiivisesti hyökkäyssiniviivalle pinchausta sentterin varmistaessa. Tässä onnistuttiin täydellisesti. Ainut miinus valmennukselle tulee kolmannesta erästä, jossa Tappara piti kontrollin väkisin loppuun saakka.
Risto Dufva on nöyrtynyt modernin jääkiekon edessä, mitä tulee PAPP:iin. En viitsi - vielä - julistaa, että miesvartioinnista on luovuttu, koska edelleen suurimmaksi osaksi pelataan siten, että laiturit lähtevät uiskentelemaan pakkien mukana syviin ja puolustaminen ikään kuin valahtaa 1vs1-vartioinniksi. Ilmeistä silti on, että aluepuolustamiseen ollaan siirtymässä. Tuota syviin uimista lukuunottamatta laiturit nimittäin pelaavat jo kuten yhdistelmäpuolustuksessa pitääkin: painollinen p-pisteen yläkaaren tietämillä, palomies tätäkin alempana; molemmilla rintamasuunta peliin päin, katse kääntyillen pelin ja viivamiehen välillä kuin pöllöllä. Ja siten, että tämä palomies vetäytyy tarvittaessa aina maalinedustalle saakka, jos siellä tapahtuu sakkaus.
Pelitavassa näkyy selkeää kultivoitumista, hienostumista. Se on aina hyvä merkki, kun pelikirjasta yritetään saada paras mahdollinen kilpailuetu. Muutamia esimerkkejä:
-Kulmapelissä pakit kurkkaavat nyt säännönmukaisesti. Elementtiä on selvästi harjoiteltu. Kolmas kiekoton hyökkääjä on jatkuvassa liikkeessä kohti maalia.
-PAHP:ssa on tehty pieni, mutta tärkeä oivallus, jonka asettelen pelikirjatermein: tilaa ei voi tehdä, jos siihen ei ole tilaa. Siis ei voi syöttää alas tai sivulle, jos siellä ei ole tilaa. Jukuripakit ovat jatkuvasti sortuneet siihen, että palautetaan kiekko alaspäin suoraan vastustajan paineeseen. Nyt oli tehty säännönmukainen - siis pelitavallinen - muutos: pyritään aina voittamaan ensin avaussyötöllä tila ylöspäin, ja vasta sieltä (kun vastustaja on kääntänyt rintamasuunnan omiin) kiekotellaan takaisin tähän jo voitettuun tilaan, esimerkiksi maalin taakse.
-Aivan olennainen parannus hyökkäysten kenttätasapainoon. Lähtöjen lenkit haetaan oikea-aikaisesti ja erityisesti painoton laituri malttaa huomattavasti paremmin hakea alhaalta ja pysyä sekä tarpeeksi alhaalla että leveällä. Tätä myös laiturien uusi sijoittuminen PAPP:ssa automaattisesti edesauttaa.
-Yleinen parannus viisikon tiiveyteen ja (lyhyt)syöttöpelaamisen levollisuuteen erityisesti keskialueella. En lähde spekuloimaan, minkätyyppisiä harjoitteita on käyty, mutta yleisesti ottaen jotain on aina tehty oikein, kun 1)mahdollisia syöttösuuntia (mahdollisuuksia luovuuteen!) on aikaisempaa enemmän ja 2)syöttöketjut ovat pitempiä.
Olen melko luottavainen siihen, että meneillään oleva prosessi pelin kehittämiseksi tukee myös joukkueen, erityisesti flopanneiden yksilöiden, itseluottamusta. Sanotaan näin, että eiköhän Jukureilla joulutauolle lähdettäessä ole 35 pistettä (piste/peli) kasassa.