Ehkä vähän väärä ketju, mutta kirjoitetaan nyt sitten tänne. Itsekin meinasin jo eilen aiheesta kirjoittaa, sen verran alkaa olla kriittiset hetket. Ja eipä tässä mitään kannata salailla, pakkohan tässä on jo asiat suoraaan sanoa.
Tilanne on siinä mielessä vakava, että kuten ilmaiset, kosmeettisilla muutoksilla ei voida enää muuttaa mitään. Siis ei yhtään mitään. Joku nuorisokatsomo on kiva juttu ja olihan hallilla muutamia uusia kasvoja, mutta nämä on jo nyt ihan turhia viilauksia. Nyt alkaisi olla ns. tekojen aika.
Kysymys nro 1 on yksinkertainen: Mitä Jukureille tapahtui? Nyt puhutaan niin isoista psykologisista ja periaatteellisista asioista, ettei yleisöä voida saada takaisin millään helvetin 2 euron lippualennuksilla.
Lähdetään siitä, että Jukuri-brändi on täysin epäonnistunut. Toisin sanottuna positiivista mainetta ei ole. Brändistä voidaan vielä irrottaa imago, joka on yleisellä tasolla negatiivinen. Jukurit henkiöityy Jukka Toivakkaan, jonka imago mikkeliläisten keskuudessa on negatiivinen. Vääriä valintoja tehtiin vuosia sitten, eikä niihin edes kannata palata. Jukurit oli silloin amatööriseura. Viimeisimmän mestaruuden jälkeen asioita tehtiin helvetin hyvin ja aikaisemmin tehtyjä virheitä korjattiin todella lupaavalla tavalla. Kuten viime kaudella nähtiin, 1700-1800 on se lukema, jonka Mikkelissä Mestis-joukkue voi helposti saavuttaa. Silloin kun kaikki oli kunnossa ja brändi oli edes jollain tasolla positiivisen puolella, yleisömäärät kasvoivat heti viidelläsadalla ja fanitoiminnassakin oli huima muutos parempaan. Mikkelissä ON potentiaalia.
No, sitten tapahtui jotain. Kaikki lähti mielestäni sieltä yökerhosta. Sen jälkeinen väistämätön, urheilullinen mahalasku oli ensimmäinen askel. Siinä vaiheessa kun alkoi olla selvää, ettei Jukurit enää nouse, suuri yleisö ulkoisti itsensä joukkueen tuomista tunteista(kun luvassa oli pelkkää negatiivista) ja tilanne koettiin taas "samaksi vanhaksi paskaksi". Jukurit lopulta nousi helvetin hienosti finaaleihin asti, mutta yleisö oli jo ulkoistanut itsensä. Se Jukurit, joka kentällä pelasi, ei ollut heidän Jukurinsa. Monet pitivät kantansa hamaan loppuun asti, joka näkyi finaaleiden yleisömäärissä. Muualla ihmeteltiin miten yleisömäärä voi olla 2900, mutta ehkä sitä ei edes voi ymmärtää jos ei elänyt viime kautta Jukurien mukana. Kyse on hyvin pitkälti psykologiasta ja määrä oli täysin odotettu. Kauden jälkeen näille tunteensa ulkoistaneille faneille jäi ikään kuin luu käteen; runkosarja oli täyttä paskaa, ja sen jälkeen kun heille oli "ihan sama", Jukurit tarjosi helvetin upeitaa tunteita. Uskon, että kyseisen scenaarion tuoma raskas pettymys on verottanut osansa yleisöstä. Näin eivät toki kaikki menetelleet. Ne jotka pitivät uskonsa loppuun asti, palkittiin.
Sitten tuli tiedot kaupungille maksamattomista rahoista. Viimeistään nämä uutiset käänsivät imagon jälleen, noin vuoden kulta-ajan jälkeen, negatiivisiksi. Ja tässä ollaan jälleen. Ihmettelemässä, miksei yleisöä käy peleissä.
Totuus on se, että Jukurit-niminen tuote on pilalla. Toinen totuus on se, että muutos on vielä mahdollinen. Mikkeliläinen kiekkoyleisö odottaa lupaa tulla peleihin, lupaa ottaa Jukurit jälleen omakseen. Kuten eilen nähtiin, nuorisokatsomo ei ollut riittävä muutos.
Kyse on siitä, että virheet on uskallettava sanoa ääneen. Seuran johdon on uskallettava sanoa ääneen mm. edellä mainitut asiat ja tunnustaa virheensä. Ne ovat taikasanat seuran imagon puhdistamiseen negatiivisesta neutraaliksi. Nykyinen johto on osoittanut kyvyttömyytensä siihen edes rivien välistä. Ainoastaan urheilujohtaja Tommi Kerttula on kantanut vastuunsa hänen omasta alueestaan, urheilupuolesta ja tunnustanut suoraan viime kauden virheet. Talouspuolella vastaavaa ei ole tapahtunut. Jos näin ei tapahtu muutamaan viikkoon, tulen vaatimaan pj Jukka Toivakan eroa ja seuraavaksi tj Pekka Lipiäisen eroa. Heidän asemansa ovat minun silmissäni vaakalaudalla.
Ja koko Liigaa tavoittelevan yhteisön puolesta totean, että hiljainen hyväksyminen on tässä vaiheessa yhtä tuomittavaa kuin paskan puhuminen. Minä haluan että Jukurit menee Liigaan ja haluan tehdä sen Mikkelin kanssa, en Jukka Toivakan. Piste.