Kaksi ja puoli vuotta takana - yhteenveto
Nyt, kun Holtarin siirtymisestä Espooseen on kulunut kaksi ja puoli vuotta, on varmasti hyvä aika hieman tiivistää sitä mitä mies on saanut aikaan. Nythän hänellä on ollut tosiaan käytettävissään aivan erilaiset resurssit kuin mitä hänellä oli aikoinaan Jyväskylässä.
Ehkä suurin ero aikaisempaan on Holtarin selkeä omien kasvattien suosiminen. Tästä esimerkkinä seuraavien pelaajien hankinta: Matti Kaltiainen, Thomas Heinrichs, Teemu Riihijärvi, Matti Tevanen, Semir Ben-Amor, Ismo Kuoppala, Kari Haakana, Matti Uusivirta, Mikko Laine, Juha Gustafsson, Jere Myllyniemi, Santeri Heiskanen, Tomi Karlsson, Ari Katavisto ja Arto Kuki.
Nämä kaverit eivät ole välttämättä sieltä parhaimmasta päästä, mutta yhteistä kaikille heille on tausta espoolaisessa kiekkoilussa. Tämä antaa mielestäni selvän signaalin siitä, että organisaatiossa arvostetaan "oman heimon miehiä", kuten Hole asian ilmaisi Kukin kohdalla. Pitkässä juoksussa oma organisaatio tuottaa myös lupaavampia ja taitavampia kavereita. Näin he ovat sitoutuneempia Bluesin eteen pelaamiseen. Lisäksi Karo Koivusen kaltaisia omia taitavampia kasvatteja on ehkä hieman helpompi myöhemmin houkutella takaisin.
Pitkäjänteisen toiminnan ytimessähän ovat oman organisaation hyödyntäminen niin pelaajien kuin valmennuksenkin osalta. Tätä kautta on mahdollista saada aikaan taloudellisesti kestävää jääkiekkotoimintaa. Eli omasta "heimosta" kasvatetaan niin paljon pelaajia edustuksen tarpeisiin kuin mahdollista ja loput hankitaan ulkopuolelta. Ulkopuolelta kuitenkin hankitaan vain roolissaan liigan tasolla parhaita mahdollisia pelaajia.
Näin voidaan mahdollistaa suunnitelmallisella juniorien kasvattamisella ja sisäänajolla halpojen (pitkällä sopimuksella pelaava oma juniori on aluksi varmasti keskimääräistä halvempi) ja sitoutuneiden pelaajien tasainen tuotanto. Tätä kautta jää varoja käyttää kovatasoisten vahvistusten hankintaan. Sekin on Holtarilta onnistunut ja vielä halvalla. Erittäin kovan taustatyön ansiosta Hole on onnistunut kaivamaan erinomaista potentiaalia välillä hyvinkin hyvällä hinta-laatu -suhteella. Joukkueeseen tulleita pelaajia Holtarin aikakaudella, joissa omasta mielestäni vahva Holen kädenjälki:Joakim Eriksson, Jaakko Uhlbäck, Petteri Nokelainen, Jari Korhonen, Kimmo Peltonen, Bernd Brückler, Kent Manderville, Martin Kariya, Kimmo Pikkarainen, Samuli Suhonen, Ville Viitaluoma, Carlo Grünn, Miika Huczkowski, Dale Clarke, Stefan Öhman, Ryan Keller, Oskar Osala.
Listasta toki puuttuu pelaajia, mutta on selvästi havaittavissa, että erittäin onnistuneita hankintoja (Eriksson, Manderville, Öhman) on paljon ja muutamia todellisia helmiäkin mahtuu joukkoon (tummennetulla). Etenkin Martin Kariyan ja Bernd Brücklerin hankinnat ovat olleet miltei täydellisiä. Aivan tuntemattomia kavereita, jotka ovat ponnistaneet liigan huipulle ja eteenpäin (Kariya).
On selvää, että kaikki hankinnat eivät onnistu edes Jarmo Kekäläiseltä, mutta menestys punnitaankin siinä kuinka paljon onnistuneita hankintoja tulee tai toisaalta kuinka vähän Grünnin kaltaisia huteja tulee. Bluesin kaltaisille resursseilla Holtarilla on erittäin hyvin pelivaraa toteuttaa suurta suunnitelmaansa. Kahden ja puolen vuoden jälkeen näyttäisi siltä, että Holen pyrkimyksenä on suosia omia kasvatteja ja sitä kauttaa tuodaan esille espoolaisuutta ja sen tärkeyttä joukkueessa. Lisäksi harvemmin Holen vaikuttaa lähteneen suurempiin kilpalaulantoihin valmiista tähdistä. Sen sijaan hän tuntuu luottavan (syystäkin) omiin kattaviin tietoihin pelaajista.
Näyttäisi siis, että pidemmän linjan espoolaisena ja entisenä organisaation valmentajana Hole haluaa luoda kaikille organisaatiossa mahdollisuuden edistää espoolaista kiekkoilua. Siinä samalla voi nousta organisaation hierarkiassa korkeallekin. Tämä on mielestäni hyvin keskeistä jääkiekko-organisaation kaltaisen yksikön johtamisessa. Miksi muuten pyörittää kaikkia juniorijoukkueita, jos sieltä ei ammenneta henkilöstöä, jotka ovat ylpeitä kantaessaan Bluesin logoa?
Itse olen äärimmäisen tyytyväinen Holtarin toimintaan tähän saakka. Täytyy tunnustaa, etten paljon odottanut Holelta, kun hän Jypissä aloitti. Sen verran olin kuullut juttuja hänen toiminnastaan A:ssa, eikä liigassakaan homma toiminut erityisen hienosti. Mies kuitenkin toimi Jypissä erinomaisella tavalla ja Bluesissa homma on jatkunut mielestäni hyvin. Nyt vain odotellaan, että joukkueen taloudellinen ja pelillinen kurssi alkaa pikku hiljaa kääntymään.
Tästä johtuen uskallankin väittää, että Bluesin organisaatiossa Jukka Holtarin rooli on itse asiassa koko organisaation tärkein. Se menee mielestäni selvästi ohi yhdenkään kenttäpelaajan tai valmentajan. Siitä syystä ei voi toivoa muuta kuin, että Jukka Holtari viihtyisi mahdollisimman pitkään Bluesin organisaatiossa.